Mr.Fox kirjoitti:Otetaan esimerkiksi vaikka joku tavallinen Ville Virtanen jostain vitun Hinnerjoelta. 300.000 myytyä albumia ja 2.000.000 myytyä singleä pelkästään USA:n markkinoilla (ei tarkistettu; muistelisin lukeneeni ko. luvut jostain jo aikoja sitten). Pyöristetään kappalehinnat sopiviksi tasasummiksi 20€ ja 5€, josta sitten jokainen voi itsekseen laskeskella minkälaisista summista puhutaan. Käsittääkseni Euroopassa levyt ovat olleet vieläkin suositumpia, mutta vaikka luvut vain tuplattaisiin, niin puhutaan edelleen käsittämättömistä summista. Mihin nuo rahat sitten ovat valuneet? Kartano + Ferrari + muskelivene ei suurta palaa tuosta kakusta lohkaise, mutta valitettavasti se ei ole itse artisti, joka saisi näillä leikkiä, vaan ylikansallisen levy-yhtiön johtokunta.
Tätä ajattelumallia en ymmärrä: Miksi levy-yhtiö ei saisi ansaita rahaa esille tuomansa artistin menestyksestä? Niinkuin eivät levymyynnin tulot mene lyhentämättömänä artistille, eivät ne myöskään mene suoraan yhtiön pomojen edustustileille. Kuten aiemmin on jo mainittu, suurimmat yksittäiset osuudet lyvyjen ja pelien hinnoista menevät vähittäiskaupan ja jakelijan katteisiin ja loput jaetaan levyn tekoon osallistuneiden kesken. Tähän joukkoon kuuluvat niin artisti kuin levy-yhtiön työntekijätkin miksaajasta ja mainoshenkilöstä aina johtoportaaseen asti. Kannattaa muistaa että ilman tätä esimerkkitapauksen monikansallista levy-yhtiötä kyseinen Ville Virtanen pyörittelisi levyjä korkeintaan Hinnerjoen ala-asteen diskossa.
Levy-yhtiö ottaa jokaisen uuden artistin kohdalla riskin, jos menestystä ei tule näkyy se miinusmerkkinä yhtiön tilinpäätöksessä. Tästä syystä uusille artisteille tarjottavissa sopimuksissa artistin osuus tuloista on melko pieni ja VV:n kaltainen yhden hitin ihme ei saakkaan Ferrariaan. Jokaista menestynyttä Ville Virtasta kohden on kymmeniä tai satoja menestymättömiä Tauno Tavallisia.
Sen sijaan tunnetut/suositut artistit saavat luonnollisesti suuremman osuuden tuotosta koska heidän kohdallaan yhtiön riski on huomattavasti pienempi.
Joka noudattaa samaa monikansallisten yhtiöiden vastaista ajattelumallia myös muussa toiminnassaan varastaa myös kännykkänsä ja TV:nsä ettei rahat vain mene Nokian tai Sonyn johtokunnan optioihin.