Elämää joukkueen kanssa
Viestin lähetti hannes_ko
nuckheadille
Mainitsen tuossa aiemmassa viestissäni, että Toronton fanit tuntuvat koostuvan Kanadan rasittavimmista ihmisistä. Oikeastihan kyse on siitä, että Toronto on niin suosittu joukkue, että sen ympärillä on paljon erilaisia ihmisiä. Usein ne joilla on vähiten asiaa, puhuvat eniten. Niin on esimerkiksi Toronton fanien keskuudessa. Oikeastaan pyrin välttelemään nimenomaan Toronto Maple Leafs-foorumeita, sillä järkevä keskustelu on yleensä mahdotonta kaiken provosoinnin ja roskan keskellä.
Selvennän nyt hiukan omaa ajatteluani: haluan että Toronto Maple Leafs voittaa Stanley Cupin. Jos joukkue sen voittaa, olen hyvilläni joukkueen puolesta. En edes yritä hankkia kunniaa itselleni liikkumalla kaupungilla sinivalkoisissa ja julistamalla auvoani. Jos pytyn vie Vancouver tänä keväänä, olen suunnattoman iloinen. Jäljellä olevista joukkueista en tahdo mestaruutta New Jerseylle, koska seuralla niitä jo on, eikä suomalaisia ole joukkueessa. SM-liigan kohdalla tilanne on hiukan erilainen, ja esim. Tapparan fanien ilon ymmärtää hiukan paremmin, sillä osaltaan heillä on osuutta mestaruuteen: ainakin ovat taloudellisesti tukeneet seuraa. Mutta silloinkin tulee muistaa, että muillakin joukkueilla on hyviä faneja. Minä en etsi jääkiekosta väkisin tunnekuohuja, enkä aina ymmärrä jotka niitä etsivät.
Sinun loistaviin teksteihisi nuckehead minulla ei ole koskaan ollut juuri sanomista. Monesti olen ollut eri mieltä kanssasi, joskus syystä, mutta hyvin usein olen huomannut jonkin ajan kuluttua että olet puhunut asiaa.
hannes_ko
Ensinnäkin kiitokset positiivisesta palautteesta koskien tekstejäni. Arvostan kirjoituksiasi myös korkealle ja voin sanoa, että useimmissa asioissa olen samaa mieltä kanssasi - johtuneeko tämä siitä, että et ylistä Torontoa liikaa. Canucks fanille - ainakin minulle - Toronto on yksi perivihollisista. Vähän
samanlainen isoveli - pikkuveli asetelma kuin Suomella ja Ruotsilla. Toronto on Kanadan suosituin joukkue ja usein tuntuu, että se saa liikaa mediatilaa televisiossa.
Mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi mitä tulee Toronton kannattamiseen. Huomaan, että me fanit ajattelemme suosikkijoukkueemme otteista hyvin eri lailla. Kerron nyt tarinan minun suosikkijoukkueestani ja suhteesta tähän, vaikka otsikon
aiheen ohi mennäänkin että rytisee. Minulle Canucks on ollut jo pitkään selkeä suosikkijoukkueeni koko maailmassa. Joukkue eteni Stanley Cupin finaaliin vuonna 1982, mutta silloin en vielä tuntenut sen joukkueen pelaajia kovinkaan hyvin. Kannatin Canucksia silloin ylivoimaista Islandersia vastaan ja toivoin
voittoa kun altavastaajia oltiin, mutta huonostihan siinä kävi.
Tuohon aikaan Suomessa ei saanut NHL:stä vielä kunnon tietoa ja seuraaminen oli enemmän yleisluontoista. Tiesin toki, että suosikkijoukkueeni Ilveksen Lasse Oksanen oli käynyt Vancouverin leirillä 1970-luvun alussa ja muutaman joukkueen
pelaajan tiesin nimeltä. Edmonton oli 1980-luvulla minulle toinen
suosikkijoukkueeni, mutta jotenkin olen aina pitänyt enemmän altavastaajista ja siksi valintani oli Canucks.
Tähän aikaan Ilves oli ehdoton suosikkijoukkueeni Suomessa ja Vancouver vain jokin kaukainen joukkue, jolle toivoin voittoa - hirveistä pelipaidoista huolimatta. Tähän aikaan Suomessa näytettiin vain muutama ottelu kaapelikanavilta ( olisikohan ollut Sky Channel ), joten joukkueen pelistä en sen tarkempaa tietoa saanut. Kaiken mahdollisen ongin kirjoista ja hankin mm.
Vancouverin kaupungista kertovan oppaan, josta selvisi joukkueen kaupungista tietoa.
Tästä ensimmäisestä finaalikäynnistä 12 vuotta myöhemmin Canucks eteni seuraavan kerran finaaliin New York Rangersia vastaan. Silloin olin "kasvanut" jo niin kovaksi faniksi, että nousin joka aamuyö seuraamaan Lindegren - Leinonen kaksikon selostuksia ja tällä kaudella pystyi jo seuraamaan runkosarjaakin paljon paremmin. Seitsemännen ottelun ja Nathan Lafayetten tolppakudin jälkeen sulkeuduin mökillemme kahdeksi viikoksi miettimään elämän tylyyttä. Huomasin eläväni joukkueen mukana täysillä, vaikka en sen otteisiin voinutkaan vaikuttaa. ( tässä kohtaa pitää sanoa, että kun rakas vaimoni kuuli tästä ensimmäisen kerran, hän pyöritteli päätään, oli puoli minuuttia hiljaa ja sanoi matalalla äänellä, kuin olisi puhunut itselleen; No, sen oikeestaan jo tiesinkin... - varmaan ajatteli, että tulipa tehtyä oikein kunnon vikatikki kun miestään valitsi )
No, kokosin itseni tämän finaalitappion jälkeen ja aloin uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Canucksilla meni tämän finaalireissun jälkeen kuitenkin huonommin. Aika mielenkiintoista muuten, että vaikka joukkueella meni huonosti, suhteeni siihen kasvoi koko ajan vain tiiviimmäksi. Pääsin seuraamaan joukkueen prospecteja kuten Mattias Öhlundia monesti paikanpäältä ja myös Suomessa
näytettiin jo tässä vaiheessa NHL:ää hyvin Super Sportilta ja lehdissä oli laajempia kirjoituksia NHL:stä.
Canucks paransi peliään aivan 1990-lopussa ja joukkueen rakentajaksi hankitun Brian Burken työ alkoi pikku hiljaa kantaa hedelmää. Joukkue sai huonon menestyksen takia alhaisia varausvuoroja, se teki hyviä treidejä ja joukkueen manageri- ja valmennustyöstä vastasivat oikeat ihmiset. Joukkue alkoi laihojen
vuosien jälkeen jälleen menestyä ja uskoni sen tekemiseen kasvoi. Mutta vaikka usko kasvoi, faniuteni joukkueeseen ei muuttunut. Tällä kaudella joukkueella on mahdollisuuksia jälleen aina finaaliin saakka. Se, vietänkö ensi kesänä pari viikkoa mökillä yksin apeissa tunnelmissa miettien jälleen laiturin päässä elämän nurjaa puolta vai juhlinko mestaruutta Vancouverissa, ratkeaa pian.
Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa itselleni peilin edessä; en pääse eroon Canucksista, enkä toisaalta sitä halua. Vaikka elän omaa elämääni vaimoni, lapseni ja koirani kanssa, käyn normaalisti ja säännöllisesti valtion kapean mutta pitkän leivän töissä ja harrastan itse aktiivisesti urheilua, Canucksin menestys tai menestymättömyys antavat minulle ( lähes ) suurimpia elämyksiä. Onnekseni vaimoni ymmärtää, kuinka tärkeä asia
minulle tämä Brittiläisen Kolumbian joukkue on. Jos Canucks Cupin voittaa, en tuo niitä myöskään Suomessa julkisesti esiin - täällä ei ymmärretä jonkun Canucks fanin sekoiluja. Mutta ystäväni ja perheeni kyllä tulevat tietämään, onko Canucks voittanut vai hävinnyt.
Joku voi sanoa minua hulluksi tämän asian vuoksi. "Normaalimpaa" olisi olla vähemmän näin fanaattinen kannattaja, mutta minkäs teen. En voi sanoa itselleni rehellisesti, että Canucksin menestys ei kosketa minua mitenkään. Tottakai se
koskettaa. Se koskettaa ja paljon. En käy säännöllisesti seuraamassa pelejä paikanpäältä, en tunne joukkueen johtoporrasta henkilökohtaisesti, enkä saa ilmaislippuja peleihin. Jos faniudeksi lasketaan se, kuinka paljon rahaa joukkueen kassaan on kantanut, niin en ole siis kovin vahvoilla. Voin vain sanoa, että olen kantanut korteni kekoon ostamalla fanitavaroista mm. joukkueen lippiksen, fanipaitoja, mukin, takin, viirin, minimailan, avaimenperän, t-paidan minulle ja lapselleni, college paidan sekä nallen. Jos faniudeksi taas lasketaan se, kuinka paljon joukkueestaan välittää, olen vahvemmilla.