Eipä tietenkään. Mitä nyt Selänne on ollut maajoukkuuen parhaimpia hyökkääjiä melkein aina mukana ollessaan.
No laitetaan tuohon nyt tilastot:
1991: mm-kisat 5.
1992: Selänne kieltäytyy mm-kisoista polleana mukaraskaan Jokeri-kauden jälkeen ja lähtee aurinkorannoille -> muut ottavat ensimmäiset mm-mitalit
1996: mm-kisat 5.
1999: mm-kisat 2.
2003: mm-kisat 5.
2008: mm-kisat 3.
Olympialaiset:
1992: 7.
1998: 3. (ei pelannut pronssiottelua)
2002: 6.
2006: 2.
Ensinnäkin on hyvin erikoista, että 5 kertaa vain mm-kisoissa mukana, kun takana noin pitkä ura ja NHL:ssä kuitenkin usein heikommissa organisaatioissa, mistä kertoo vain vähäiset esiintymiset Stanley Cup finaaleissa. Aina ollut sellainen tunne, että kun on tiukka paikka niin Selänne epäonnistuu. Toki ei voi ihan niin jyrkästi sanoa, koska Torinossa tosiaan onnistui ja samoin saavutti Stanley Cupin. Tosin silloinkin viime kevään finaaleissa muistaakseni vain tehot luokkaa 0+3.
Eli siis vaikka Selänne on aivan loistava, huikea pelaaja niin mielestäni hän ei ole ollut kovissa paikoissa parhaimmillaan. Kurri taas oli aivan poikkeuksellisen hyvä pelaaja ja teki mielettömän uran NHL:ssä, mutta hänkään ei ollut erikoinen maajoukkueessa. Pelasi aikana jolloin ei oikein päässyt edes mukaan arvokisoihin ja Suomi ei ollut vielä hyvä.
Siis jos puhutaan maajoukkueesta niin Nummelinin, Koivun, Lehtisen ja Peltosen lopettaminen on kovempi juttu kuin Selänteen lopettaminen. Vaikka kukaan heistä ei ole mielestäni pelaajana edes lähellä Selännettä niin heillä on silti ollut mielestäni selvästi suurempi merkitys sille menestykselle, joka maajoukkueessa luotiin Lindströmin ajoilta tähän päivään. Yksittäisen Torinon turnauksen onnistumiset Selänteeltä eivät poista tätä tosiasiaa. Vaikka hienoa onkin, että silloin menestystä tuli. Valitettavasti ei kultamitalia. Jokainen muistaa varmasti Nummisen haastattelun. Se oli niin lähellä ja jokainen antoi kaikkensa. En sitten tiedä antoiko Selänne muina vuosina kaikkeansa.
edit. lisäisin vielä sen, että kritisoimatta ketään kirjoittajaa erikseen niin onko oikein, että Selänne odotuttaa viime hetkeen asti ennenkuin ilmoittaa tulostaan maajoukkueeseen. Miksi sellainen mies sitten ylipäätänsä pitää ottaa mukaan. Mikä se sellainen sitoutuminen joukkueeseen tai motivaatio menestyä on, missä arvotaan niin pitkään. Sitten odotetaan kuin messiasta ja annetaan paineen alla liikaa peliaikaakin, jottei kansa harmistu. Samahan tosin oli tilanne hieman Koivun kohdalla. Joukkue oli täynnä, mutta valmentajalla ei ollut rohkeutta soittaa samanlaista puhelua kuin Lindström soitti Nummiselle ja Selänteelle '95 kun olivat hallin parkkiksella, että teille ei ole nyt käyttöä, vaan Koivu otettiin mukaan sotkemaan ketjut - ilman merkittävää pelillistä hyötyä
