Tuohon Selänne toki jatkoi: "Itse hän väittää olleensa kova, mutta en tiedä,". Eli ainakin tuossa kohtaa ei ollut nähnyt mitään veljeilyä tai kaveruutta Putinin ja Trumpin välillä.
Minun on ainakin hankala ottaa Selänteen kommentteja sen jälkeen kovin vakavasti, kun lällätteli Trumpin valinnan jälkeen tähän tyyliin.
Minusta tuo tilanne on kyllä kääntynyt ihan toisinpäin, että varmaan suurimmalla osalla Trumpin valintaa hyvänä asiana pitäneistä on nyt aika kusetettu olo.
Tuollaista narratiivia ei toki ollut olemassakaan missään muualla kuin mielikuvituksissa. Tai ainakaan itse en muista nähneeni juttua jossa Harris olisi nostettu todennäköiseksi voittajaksi saati että se olisi ollut joku yleinen narratiivi.
Sitä tietenkään ei koskaan kannata sanoa, että olen pettynyt ja olin väärässä, kun kuvittelin aikaisemmin jostakin ihmisestä tai asiasta jotakin muuta.Kokoomuksen supersankari ja Temen ylistämä Terehän on nyt pakitellut Trumpin hekutuksia ja nolosti yrittänyt spinnailla, että itseasiassa hän olisi tukenut Haleyta. Ehkä Temekin kohta spinnailee samallailla.
Selänteeltä fiksujakin kommentteja Trumpista, Obamasta ja Euroopan epäyhtenäisyydestä. Vielä nytkään, 22. päivä helmikuuta 2025, emme tiedä kuka Eurooppaa johtaa ja kuka puhuu Euroopan äänellä. Samaa mieltä Selänteen kanssa, että USA:n edellinen vahva johtaja oli Obama. Hänkään ei saanut aikaan ihan niin paljon kuin olisi halunnut, Selänne toteaa. Jos Trump veljeilee ja on kaveri Vladimir Putinin kanssa, se on erittäin väärin, Selänne totesi.
Kun lukee ties mitä poliittisesti edustavien kommentteja yltä haastattelusta on pakko kysyä, miten vittuilu ja tuomio voikaan heilahtaa näistä sanoista niin helposti.
– Siitä näkee, että Eurooppa ei ole yhtenäinen. Kuka ottaa vastuun? Se vaatii vahvan maailman johtajan, joka ottaa asian hoitaakseen ja vie ihmiset samaan pöytään. Olen aina tykännyt vahvoista johtajista, jotka saavat jotakin aikaan. Normaalissa byrokratiassa ja demokratiassa on paljon kokkeja, jotka vain tappelevat.
Tässä kommentissa Selänne tulee kuitenkin sanoneeksi, että hän arvostaa enemmän vahvoja johtajia kuin demokratiaa. Hänelle Trumpin mahdolliset oman vallan rajojen ylitykset ei siis liene ongelma, kunhan saa jotain aikaiseksi. Itse kannatan "normaalia demokratiaa", vaikka kokkeja olisikin paljon.
Itsekin arvostan vahvaa euroopplaista johtajaa, joka puhuu Euroopan äänellä ja on vastavoima Kiinan ja USA:n pyrkimyksille. Se, että kukaan ei vieläkään tiedä, kenelle soittaa Euroopassa kun on asiaa, on haitta. Ei se edistä Euroopan asiaa eikä demokratiaa.
Eli toivoisit, että päätökset esimerkiksi Suomen ulkopolitiikasta tehtäisiin keski-Euroopassa jonkun vahvan johtajan äänellä?
Suomihan noudattaa jo nyt EU:n päätöksiä mm. Venäjän suhteen. Lisäksi Suomi mm. noudattaa EU:n turvapaikkapoliittisia linjauksia. Nämä vain esimerkkeinä, paljon muutakin on. Ulkopolitiikassamme noudatamme EU:n korkeimman päättävän elimen eli Eurooppa-neuvoston päätöksiä. Suomi on pyytänyt Eurooppa-neuvostoa kokoontumaan muodostaaksemme yhteisen kannan Ukrainaan.
Itse kannatan tällaista politiikkaa ja toivon, että Eurooppa-neuvosto saisi määräenemmistöpäätösoikeudet. Nyt Unkari ja Slovakia jarruttavat päätöksentekoa kohtuuttomasti.
EU tarvitsee sellaisen johtajan, joka kykenee ajamaan EU:n kehittämistä eteenpäin. Koska valta on viime kädessä kuitenkin valtioilla, toivon Saksan ja Ranskan löytävän yhteisen tien EU:n vahvistamiseksi.
Nämä yhdessä tehdytpäätöksistä (olkoon sitten vaikka määräenemmistöllä) on kuitenkin hyvin pitkä matka Selänteen toivomalle vahvalle johtajalle, jonka ei välttämättä täydy demokratian säännöistä välittää.
Oikeassa olet, mutta itselle kuitenkin merkitsee hyvin paljon se todellinen arvomaailmakin. Jos vahva johtaja on lopulta itsekäs ja maansa sisään käoertynyt mulkero, niin se ei auta yhtään ketään tässä sekoilevassa maailmassa. Esim vaikeassa asemassa olevien ihmisten entistä suurempi pieksäminen ei todellakaan tuota ainakaan itselle vähäistäkään onnentunnetta, joten toivotaan sitten että tällä Merzillä on edes jonkinlainen ymmärrys sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman suhteen, tai sitten viimeisetään voidaan sanoa demokratioille heipat, koska kahtijakautuminen on menossa jo yli äyräiden jo aiemmin mainituista syistä.Itsekin arvostan vahvaa eurooppalaista johtajaa, joka puhuu Euroopan äänellä ja on vastavoima Kiinan ja USA:n pyrkimyksille. Se, että kukaan ei vieläkään tiedä, kenelle soittaa Euroopassa kun on asiaa, on haitta. Ei se edistä Euroopan etua eikä demokratiaa.
Jos EU:lla ei ole vahvaa johtajaa, Euroopan pirstoutuminen on uhka. Toivon, että EU:n johtaja on konkreettisesti Merz huomisten Saksan vaalien jälkeen. En laittaisi pahaksi sitäkään, jos se olisi Britannian työväenpuoluetta edustava pääministeri Starmer. Hän on tosin on epäsuosittu ja EU:sta ulkona.
Jos Euroopalla ei ole vahvaa ja kokoavaa johtajaa, kukin maa irtoaa enemmän tai vähemmän omille teilleen ja tekee sopimuksia omasta, ei EU:n näkökulmasta. Suomen kannalta ei hyvä tie.
Kerrotko vielä mulle että mitkä nämä syyt ovat?koska kahtijakautuminen on menossa jo yli äyräiden jo aiemmin mainituista syistä.
Kerron toki, näistä oli taannoin kirjoitus ihan tieteellisessä julkaisussa.Kerrotko vielä mulle että mitkä nämä syyt ovat?
Oikein hyvää ja pohdituttavaa tekstiä. Kyllä itse sun kullakin on haasteena asemoida itseään toisten yläpuolelle. Ikävä kyllä se voi johtua taloudesta, rodusta, uskonnosta tai vaikkapa mielipiteistä.Kerron toki, näistä oli taannoin kirjoitus ihan tieteellisessä julkaisussa.
Kyse on kiihtyvästä yhteiskuntien kahtiajakautumisesta, jossa on nopealla aikataululla kehittynyt merkittävä muutos ihmisten ahneuden suhteen, sekä sen myötä korostunut empatiavaje, jossa omat edut menevät yleisen hyvän edelle.
Yhteiskunta on enenevissä määrin ottanut kierroksia suuntaan, jossa heikompia, tai jostakin syystä "epäonnistuneita" halveksitaan. Demokratia sekä taas-arvo eivät merkitse juurikaan mitään, vaikka se toki yritetään keskusteluissa vähintäänkin sivulauseessa mainita, jotta luodaan illuusio oikeudenmukaisesta maailmasta.
Keskusteluiden ja osin toiminnankin suunta on menossa sellaiseksi, jossa kestämättömillä perusteilla yritetään uskotella epätasa-arvoisemman maailman johtavan parempaan, vaikka perustelija yleensä jo valmiiksi tietää sen olevan, jos ei suoranaista valhetta, niin vähintäänkin hänelle syötettyä uskomusta.
Tätä ajatusta yksilön ultimaalisesta "erinomaisuudesta" vs toinen ihminen, on taktisesti käytetty jo vuosien ajan mm yrityksissäkin. Luodaan kiila, jolla ihmiset hipsuttelevat kanssaihmistensä seassa uskoen olevansa enemmän, parempia sekä jonkinlaisia "Jumalan" valittuja, kun heille on sitä mielikuvaa kalloihinsa taottu.
Tämä yleensä lisää ihmisessä ajattelua, jossa sen toisen ihmisen vähättely sekä sen oman itsen - paisuneen egonsa - korostaminen lähtee lapasesta, ja alkaa kaiken itsensä "alapuolella" olevien kiihtyvä arvostelu.
Ymmärrys ja empatia katoaa, tai jos sitä on, niin lähinnä sellaiseen suuntaan, jossa koetaan jonkin tapahtuman saattavan vaarantaa oman tilanteen, tai koska jonnekin on se mahdollinen omantunnon kolkutus purettava.
Osin muuten tähän kaikkeen johtaa ihmisen halukkuus henkilöpalvontaan, ja toisen asettaminen siten jonkinlaisen "Jumalan" asemaan, jonka opetuslapseksi sitten aletaan ja sanaansa julistamaan.
Tämä jälkeen sitten viimeistään katoa kosketus todelliseen elämään, ja kaikki muuttuu teoriauskovaiseksi paasaamiseksi, josta moni - huolimatta siitä, mitä ympärillään näkisi, jos katsoisi pitää sitten kuolemaansa saakka kiinni.
Osaltani nyt totean, että jutut voi kuulostaa siltä "saatanalliselta vasurilta", mutta kun en ole koskaan sitoutuu mihinkään muuhun, kuin oikeudenmukaiseen maailmaan, niin mulle on ihan sama se, minkä niminen puolue -ja sekin, että onko se oikealla tahi vasemmalla tai vaikka tuolla yläsuunnassa asemoituneena- asiat hoitaa suuntaan, jossa ei koko ajan olla keskittyneenä sen oman navan ympärille ihan niin kiihkoisasti.