Pakko tässä on omia sanoja sen verran vetää takaisin, että tuloksellisestihan Ramu on tosiaan pelannut varsin hyvän alkukauden. Olen kyllä monen kirjoittajan kanssa siitä samaa mieltä, että tehopisteet eivät kerro koko totuutta Ramun suorittamisesta jäällä. Valitettavasti miehen kohdalla tällä hetkellä yllättyy siitä miten paljon niitä pisteitä kundilla on, ei niiden vähyydestä. Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin olen ollut havaitsevinani Ramun 5v5-pelissä yksinkertaistamista ja tasaisempaa suorittamista viimeisen parin matsin aikana.
Itseäni Ramussa vituttaa eniten se, että kundi ei ihan oikeasti anna pelaajana minulle mitään muuta kuin satunnaisen hienon tai huonon syötön. Kundi on meidän omia kasvatteja, mutta siltikään hän ei minun mielessäni huuda IFK:ta. Kundi ei ole IFK:n oloinen kusipää, kiukkupää, kova jätkä tai ylimielinen stadilainen. Esimerkiksi erotuksena tässä ketjussa mainittuun Calouniin, Ramu ei ikinä kilahda. Edelleen muistelen ilolla, miten Caloun kilahti toisessa finaalissa Ilvestä vastaan -98. Vituiksihan se homma meni ja eräs Tuomon veli joutui sitten hyppäämään mukaan pelastamaan meidän staraa. Mutta ei se haittaa, Caloun osoitti tuossa tilanteessa tunnetta. Vaikea on nähdä Ramun toimivan samalla tavalla.
Enkä nyt väitä, että voittaakseen minut puolelleen Ramun pitäisi hakata kaveria mailalla tai lyödä nyrkillä leukaan. Jos ja kun se ei mieheltä käy luonnostaan, on parempi jättää tälläiset jutut kokonaan tekemättä. Eikä nyt ole kyse väkivallan tai rottailun ihannoinnista, nyt on kyse tunteesta. Ramusta ei tunnetta löydy tippaakaan. Päinvastoin kundista haisee kliininen virkamies kilometrien päähän. Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos suorittaa myös kliinisellä tasolla illasta toiseen. Lopulta mun silmissä Ramuun on osunut se kaikkein paskamaisin yhdistelmä, virkamies artistin peliesityksillä.
Jos Ramu saa tasaisuutta otteisiinsa, on kyseessä ihan helvetin hyvä jääkiekkoilija. Niin kauan, kun suorittamisen taso heittelee, tulee mies olemaan fanien sylkykuppi, ainakin IFK:ssa.
