Viestin lähetti Kattila
Hieman alkaa tuntua, että kaltevinta tässä taidetappo -keskustelussa on taiteilija Mäen persoonan suoralta kädeltä ilman mitään perehtymistä tuomitsevien otsat. Joku tuossa pohti onko nykytaiteella missiona tuhota romanttisen aikakauden taide- ja taiteilijakuva. Tällaisen taiteilijuuden kyseenalaistamisen vallallaolon olisi suonut menevän yleisölle perille jo sen varhemmissa olomuodoissa.
Niin no, huomioni oli kyllä ehkä hienovaraisempi: mietin nykykuvataiteen ja muiden taiteenalojen ja käsityön tiettyä eroavuutta. Laajalti on tietty elitistinen luokittelu vallalla: osaa (teknisesti) kirjoittaa, osaa (teknisesti) näytellä. Tai ei osaa. Mutta jos kysymys on anti-taiteesta, romanttisen taideihanteen vastaisuudesta niin silloin olisi ehkä selkeämpää tuoda se avoimesti esiin. Miksi pyrkiä muodostamaan jotain ammattikuntaa keinotekoisine hierarkioineen ja paremmuuksineen? Miksi vedota taidemuseoihin kaikista maailman elitistisistä instituutioista? Miksi ei tunnustaa väriä rehellisesti? Ei minusta anti-taiteessa ole mitään hävettävää: se on täysin ymmärrettävä reaktio kulttuurisessa tilanteessamme. Ajattele vain sitä natsi-upseeria soittamassa Beethovenia Auschwitzissa. Vastenmielistä - eikö nämä rääsyt tosiaankin pitäisi repiä yltä? Mutta miksi sitten marssia väärien tunnuksien alla, keinotekoisia oikeutuksia käyttäen ja pavlovilaisesti porvaristoa provosoiden? Anyway, oikeasti, kumpi reaktio on kaavamaisempi: lukea kaikki vastustus samaan leiriin Oscar Wilden kivittäjien kanssa (vaikka heitä toki runsaasti löytyykin) vai kiinnittää edes vähäistä huomioita argumenttien sisältöön? Toistaiseksi ei ole tullut minkäänlaista jäsenneltyä vastinetta mihinkään muuhun kuin tähän primitiiviseen Oscar Wilden vainoamiseen, johon monet täällä eivät ole vähääkään syyllistyneet. Outoja harhalaukauksia.
Edit: typoja
Viimeksi muokattu: