NATO:n diggailu tai inhoaminen tuntuu vielä tällä hetkellä menevän jopa vuosikymmenten takaisten rintamalinjojen eli lännen ja idän vastakkainasettelun mukaan — ja yli puolet suomalaisista seisoo kansakuntamme kekkoslaisen perinteen mukaisesti "puolueettomuuden", siis sotilaallisen liittoutumattomuuden takana. Kekkoslaisessa katsannossa tämä "puolueettomuus" oli kuitenkin ovela strategia, jolla Suomi säilyi länsimaisena valtiona, noin niinkuin periaatteessa.
Minä en moisista rajoista mitään ymmärrä, enkä näkökantojani moisilla perusta. Yli puolet suomalaisista seisoo sotilaallisen liittoutumattomuuden takana, koska he eivät ole tyhmiä, vaan ymmärrtävät, että meille nyt vaan yksinkertaisesti on viisainta mennä omia teitä, jos mielimme olemassoloa kansakuntana jatkaa. Asiaa pohtiessasi (jos siis pohdit) kannattaa kyllä mennä pikkusen kauemmas historiaan, kuin Kekkosen aikaan, jotta aukeaa se syy, miksi suomen kansa ymmärtää että on viisainta olla kuulumatta erinäisiin valtablokkeihin. Itse natoa en sen suuremmin diggaile tai inhoile, suomen asema ja menestys on minulle se ainoa merkitsevä tekijä ja nato ei ole avain suomelle onneen.
Itse kuitenkin uskon siihen, että vastakkainasettelu itä-länsi muuttuu jollain aikavälillä vastakkainasetteluksi pohjoinen-etelä (tai, suoremmin, vastakkainasetteluksi suhteessa islamin uskoon). Venäjä lähestyy lopulta vanhaa "länttä", ja jos tämä kehitys jatkuu, se hakeutuu yhteistyöhön NATO:n kanssa. Viimeistään tällöin suomalaisetkin voivat unohtaa vanhat mantrat "geopolitiikasta" ja "puolueettomuudesta", ja ryhtyä vapautuneesti osaksi NATO:a.
Näin hienon päättelyketjun kun väsäsit, niin kerropa vielä se strategispoliittisen kehityksen skenario, millä venäjä natoon haluaa? Amerikan öljyuskontosodat eivät lopulta aiheuta todellista uskonsotaa, koska se on jokaisen osapuolen kannalta miinusmerkkinen tase loppupeleissä. Länsimaista ainoastaa usa on tuota vastakkainasettelua islamiin innolla lobannut ja sielläkin todelliset syyt on ihan muualla, kun uskontojen play offseissa.
Suomi
ei koskaan, eikä missään olosuhteissa voi unohtaa geopoliittista asemaansa tai viisautta olla sotkeentumatta isoisten peleihin, mikäli haluaa olla olemassa muutenkin, kuin jonkun toisen alamaisena, tämän kun ymmärrät, voit ryhtyä elämään vapautuneesti ilman sitä natoa ja muita järjettömiä hömpötyksiä.
Olen suhteellisen varma, että poliittisen johtomme (aina demareita myöten) ajattelu perustuu juuri tähän visioon maailmanpoliittisen kehityksen suhteen, ja NATO-jäsenyys on jo sovittu asia — kyse on nyt vain siitä, millä aikataululla ja argumenteilla se kansalle myydään.
Ja mitäpä siitä kiukuttelemaan. Seuraava suuri vastakkainasettelu lienee tosiasia, ja puolensa on Suomenkin valittava. USA:n ja Venäjän lähentyessä köyhän etelän (islamin) uhatessa Suomen paikka lienee itsestäänselvyys. Meillä saattaa olla siinä jopa ns. tuhannen taalan paikka ottaa roolia, koska ymmärrämme aika ainutkertaisina länsimaisina slaaveina sekä jenkkejä että venäläisiä.
Minä ainakin toivoisin, ettei poliitisen eliitimme ajattelu perustu moiseen nonsenseen, koska suomen päivät on kyllä luetut siinä tilanteessa ja varsikin kierolta tuntuisi, jos moista typeryyttä vielä kaupattaisiin valheellisin argumentein kansalle, tosiasioin kun koko ajatuksen falskius paljastuisi heti. Öljymiljoonistaan köyhä islam (joka siis on maailmanlaajuisesti muutakin kuin arabimaat) tuskin koskaan tulee uhkaamaan suomen olemassaoloa miltään osin ja kyllä
suomi voi vapaasti valita kuulumattomuutensa kaikkiin tomppeleiden harhaisiin uskonsotiin ja valloitushaihatteluihin joista se ei itse mitenkään hyötyisi ja joiden tervejärkisyys on enemmän kuin kyseenalaista. Meillä on aina tuhannen taalan (vai sanotaanko euron, kun se taala on pelkkä roskavaluutta) paikka maailmassa, kun seisomme omin jaloin ja omin opein kansakuntien joukossa.