Tarja Halonen

[Ann Arbor]

Kertoo kyllä jostain, että esim. vastavalittu tasavallan presidentti Alexander Stubb on kyennyt myöntämään menneisyyden virheitään ja käsittelemään niitä julkisesti, mutta Halonen ja Tuomioja eivät siihen kykene.

On suorastaan pelottavaa, miten tiukka ote ja pitkään Suomen ulkopolitiikasta oli kaksikolla Halonen-Tuomioja. Peruuttamatonta vahinkoa esim. Suomen Viro-suhteisiin eivät onneksi kyenneet tekemään, mutta osaltaan olivat vaikuttamassa siihen, että jälkisuomettuneisuus jatkui maassamme pitkään.

 

[rpeez]

Tuli muuten esiin mielenkiintoinen valokuva episodi noista IS:n linkeistä. On se Putin aikamoinen alistavan vihjailun mestari, Halonen oli tosin ymmärtänyt vittuilun väärin.
Uutuuskirja: Halonen käveli Putinin työhuoneen ohi ja huomasi ”puistattavan” yksityiskohdan kohta "Puistattava tarina"

 

[Ann Arbor]

Halonen varmaan itse mieltää olevansa suuri Viron ystävä, siinä missä Tuomiojakin, mutta mielestäni kannattaa kysyä Viron pitkäaikaisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen näkemystä näiden kahden Viro-suhteesta, ennen kuin tekee omat johtopäätökset. Ilves on ihan oikeutetusti ollut piikkinä Suomen lihassa, ottaessaan kantaan maamme ulkopolitiikkaan.

 

[Patarouva]

Tuli muuten esiin mielenkiintoinen valokuva episodi noista IS:n linkeistä. On se Putin aikamoinen alistavan vihjailun mestari, Halonen oli tosin ymmärtänyt vittuilun väärin.
Uutuuskirja: Halonen käveli Putinin työhuoneen ohi ja huomasi ”puistattavan” yksityiskohdan kohta "Puistattava tarina"

Kyllähän tuo Valkaman päätelmä on paljon uskottavampi.

Arvosti meitä… Voi hyvänen aika.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämän nyanssin sitten toit esiin niistä.

En nyt sitten tiedä, menettikö maailma Josifissa väkevän kirkonmiehen. Tuli vain väistämättä Isä A. mieleen, kun Tarjan virohommelitkaan eivät tuon enempää olleet omiaan luomaan ymmärrystä Viron ja muun Baltian asemaa ja valintoja kohtaan tuossa männävuosina.

 

[mjr]

Halonen varmaan itse mieltää olevansa suuri Viron ystävä, siinä missä Tuomiojakin, mutta mielestäni kannattaa kysyä Viron pitkäaikaisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen näkemystä näiden kahden Viro-suhteesta, ennen kuin tekee omat johtopäätökset. Ilves on ihan oikeutetusti ollut piikkinä Suomen lihassa, ottaessaan kantaan maamme ulkopolitiikkaan.

Lennart Meri oli aikoinaan huomattavasti, no, nyansoidumpi - hän näki asioita myös Suomen näkökulmasta, ei pelkästään omastaan. Vaikuttava ja laajakatseinen valtiomies.

 

[DAF]

Lennart Meri oli aikoinaan huomattavasti, no, nyansoidumpi - hän näki asioita myös Suomen näkökulmasta, ei pelkästään omastaan. Vaikuttava ja laajakatseinen valtiomies.

Näin. Ilveksellä on ansionsa, mutta myös heikot puolensa. Siihen on syynsä, ettei hän tietystä oikeaan osumisestaan huolimatta ole Virossakaan ollut varauksettoman suosittu kautensa jälkeen.

 

[Ollakseni]

Maailma on täynnä kaikenlaisia nyansseja. Esimerkiksi Josif Stalin oli alun perin ortodoksinen pappi, vaikka Kristuksen opit jäivät hänellä jossakin määrin nyanssin asteelle siinä vaiheessa, kun Dzugasvilin poika ryhtyi varsinaisesti toteuttamaan itseään.

Eipä hän ikinä papiksi valmistunut vaikka sitä koulua kävikin. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten maailma olisi ollut erilainen jos Dzugasvili olisi pysynyt pappina ja runoilijana. Olisiko kyseessä joku tyyppi joka tunnettaisiin lähinnä georgialaisen kirjallisuuden tutkijoiden joukossa, vai olisiko kyseessä paikallisen kirkkohistorian harrastelijoiden tuntema mies? Kuka tietää.

 

[Ann Arbor]

Suomalaisilla ei kyllä ole yhtään syytä väheksyä Viroa ja virolaisia. He joutuivat tahtomattaan vuosikymmeniksi osaksi pahan valtakuntaa, minkä perustavanlaatuisesta despotismista ja takapajuisuudesta itsenäinen Viron tasavalta kärsii edelleen, vaikka maa viimeisen reilun kolmenkymmen vuoden aikana onkin ottanut yhteiskunnallisia jättiharppauksia ja on nykyään menestyvä länsimaa ja 100% oikeusvaltio. Pikemminkin meillä suomalaisilla on syytä ottaa monessa asiassa mallia heiltä.

Baltian maiden väheksyminen Pohjoismaihin nähden oli Haloselta todellinen rimanalitus.

 

[Ann Arbor]

Lennart Meri oli aikoinaan huomattavasti, no, nyansoidumpi - hän näki asioita myös Suomen näkökulmasta, ei pelkästään omastaan. Vaikuttava ja laajakatseinen valtiomies.

Suuri yleisö Suomessa on valitettavasti Meren jo unohtanut. Monet saattavat muistaa, että joo kyseessä oli Viron tasavallan presidentti, mutta hänen poikkeuksellinen uransa ei taida olla tavan rahvaan tiedossa.

Suomessa ei ole ollut juuri tapana nimetä katuja ulkomaalaisten merkkihenkilöiden mukaan, mutta Lennart Meri jos joku ansaitsisi merkittävältä paikalta oman kadun tai aukion.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Oma näkemykseni on, että Halonen (ja myös Tuomioja) sekä moni muu arvioi yksinkertaisesti väärin Venäjän kehityksen. Tuomiojasta ei sen enempää tässä ketjussa, mutta Halonenhan korosti 1990-luvulla Baltian maiden oikeutta NATO-jäsenyyteen, kuten Suomenkin. Ja muutaman kerran Halonen totesi senkin, että Suomi voi liittyä NATO-maihin riippumatta siitä, mitä Venäjä jäsenyydestä ajattelee.

Todetaan nyt tähän perään myös tämäkin. Muistelen Nikita Hrustsevin olleen aikanaan sitä mieltä, että vaikka koko maailma siirtyisi kommunismiin, niin Neuvostoliitto ei tätä tee, mikäli Neuvostoliiton kansa ei tätä tahdo. Tuollainen julkilausuma on jonkinlaisessa yhdensuuntaisuudessa viittaamiesi Halos-ajatusten kanssa, koska mikään Halosen käytännön toiminnassa ei kuitenkaan pyrkinyt edistämään esimerkiksi sellaisen tilanteen syntymistä, jossa Suomi ”voisi liittyä” NATO:n jäseneksi. Ja baltteja Halonen tölvi näiden valinnoista ja näkemyksistä useaan otteeseen, muotoilipa Halonen näiden oikeuksista hakeutua NATO:n jäseneksi mitä hyvänsä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Näin. Ilveksellä on ansionsa, mutta myös heikot puolensa. Siihen on syynsä, ettei hän tietystä oikeaan osumisestaan huolimatta ole Virossakaan ollut varauksettoman suosittu kautensa jälkeen.

Ilveksellä ja Halosella on sellainen yhtäläisyys, että määrätyissä tuulioloissa kumpaakin voi luonnehtia äkäiseksi demariksi. Keskinäiset välinsä lienevät jääpuikon kaltaiset.

 

[Ann Arbor]

Ilveksellä ja Halosella on sellainen yhtäläisyys, että määrätyissä tuulioloissa kumpaakin voi luonnehtia äkäiseksi demariksi. Keskinäiset välinsä lienevät jääpuikon kaltaiset.

Kieltämättä melkoinen nyanssi Halosen ja Ilveksen välillä on se, että toden totta he ovat puoluetovereita. Toki USA:ssa varttuneen ja joka tavalla 100% länsimielisen Ilveksen voinee mieltää suomalaisista demareista olevan ulkopoliittisilta linjoiltaan lähempänä Martti Ahtisaarta, kuin Demareiden vastakkaisen klikin Tarja Halosta.

 

[Cobol]

Todetaan nyt tähän perään myös tämäkin. Muistelen Nikita Hrustsevin olleen aikanaan sitä mieltä, että vaikka koko maailma siirtyisi kommunismiin, niin Neuvostoliitto ei tätä tee, mikäli Neuvostoliiton kansa ei tätä tahdo. Tuollainen julkilausuma on jonkinlaisessa yhdensuuntaisuudessa viittaamiesi Halos-ajatusten kanssa, koska mikään Halosen käytännön toiminnassa ei kuitenkaan pyrkinyt edistämään esimerkiksi sellaisen tilanteen syntymistä, jossa Suomi ”voisi liittyä” NATO:n jäseneksi. Ja baltteja Halonen tölvi näiden valinnoista ja näkemyksistä useaan otteeseen, muotoilipa Halonen näiden oikeuksista hakeutua NATO:n jäseneksi mitä hyvänsä.

Osaltani päädyin kirjoituksessani siihen, että Halonen nuorempana ei omannut Venäjän osalta samanlaista käsitystä kuin vanhempana. Ja siihen, että presidentti Halonen oli Venäjän ja Putinin pauloissa. Ulkoministerinä Halonen pohti - tai Suomen Kuvalehden mukaan harkitsi - Suomen NATO-jäsenyyttä 25 vuotta sitten, mutta piti NATO-jäsenyyttä jännitteitä lisäävänä. Päätyi aika lailla samaan silloin kuin 70-80 prosenttia suomalaisista politiikoista. Ja ne puuttuvat 20-30 prosenttia vastustivat silloin NATO-jäsenyyttämme kaikissa tilanteissa.

”Baltian mailla on oikeus liittyä Natoon”, Halonen painotti vuonna 1998 Etyjin periaatteiden mukaisesti. SK 25 vuotta sitten: Tarja Halonen harkitsi Nato-jäsenyyttä

Todettakoon kaiken varalta se, että presidenttinä Halonen esti Suomen NATO-jäsenyyttä. Vaikka hän pyrki hieman kirjassaan ottamaan kiertoteitse siitä kunnian, ei Halonen ollut suinkaan yksin liikkeellä. Halonen esiteltiin Bushille naisena, joka esti Suomen NATO-jäsenyyden.

 

[finnjewel]

Muistelen Nikita Hrustsevin olleen aikanaan sitä mieltä, että vaikka koko maailma siirtyisi kommunismiin, niin Neuvostoliitto ei tätä tee, mikäli Neuvostoliiton kansa ei tätä tahdo.

Eräässä tehtaan väelle pitämässään puhetilaisuudessa Hruštšev julisti, että "5 vuoden kuluttua Neuvostoliitto saavuttaa Yhdysvallat ja siitä 5 vuoden kuluttua menee ohi!"
Hiljaisuus.
- Miksi ette taputa, kysyi Nikita.
Takarivistä kuului vastaus:
"Miksi menisimme amerikkalaisten ohi, sittenhän ne näkevät paikat persuuksissamme..."
(Tämä oli vitsi kirjasta Ole totinen, toveri)

 

[Dino]

Halonen ei ole oikein ikinä kyennyt tarkastelemaan kriittisesti omia näkemyksiään ja tekojaan, joten ei sinällään yllätä yhtään että tämän kirjankin kirjoittajaksi on valittu DDR:ssä lapsuutensa asunut vasemmistovaikuttaja, jonka isä oli kommunisti ja Tiedonantajan kirjeenvaihtaja. On aika vaikea nähdä, että näistä lähtökohdista saataisiin aikaiseksi mitään kovin rehellistä ja kriittisesti myös kirjan päähenkilöä tarkastelevaa kirjaa.

Sekään ei yllätä, että kirjan näkökulmaa ja päähenkilöä puolusti aika voimakkaasti Hesarin kirja-arviossa Janne Virkkunen, jolla taitaa hänelläkin olla omat vasemmistokytköksenä. Ainakin poika on Kansan Uutisten päätoimittajana, ja Virkkunenhan toimi Hesarin päätoimittajana silloin kun Halosen vankkana kannattajana tunnettu Aatos Erkko vielä vaikutti yhtiön sikariportaassa.

Mutta pitää tämäkin kirja kyllä kahlata läpi, kuten olen lukenut myös Erkki Tuomiojan kirjat.

 

[Dynamo]

Ulkoministerinä Halonen pohti - tai Suomen Kuvalehden mukaan harkitsi - Suomen NATO-jäsenyyttä 25 vuotta sitten, mutta piti NATO-jäsenyyttä jännitteitä lisäävänä.

Luin tuon Suomen Kuvalehden jutun enemmänkin niin, että Halonen muodon vuoksi pyöritteli NATO-jäsenyyden mahdollisuutta tyypillisen NATO-optio ajattelutavan mukaisesti, eli ei harkinnut NATO-jäsenyyttä, mutta ei sulkenut sitä poiskaan. Tämän kaltainen NATO-optio ajattelu oli tuolle ajalle tyypillistä: ei liitytä, mutta, jos kriisiä alkaa pukkaamaan, niin olemme pitäneet myös tämän portin auki. Ajattelun kritiikki kohdistui tuolloin ja myöhemminkin siihen mahdolliseen ongelmaan, että kriisin pukatessa ovi voisi olla kiinni NATO:n puolelta. Halonen ei voinut sanoa, ettemme NATO:n jäseneksi liity, eikä myöskään sitä, että olisimme liittymässä, joten harkitseminen oli asian pyörittelyä sanomatta oikeastaan mitään. Toki sillä mausteella, että totesi NATO-vastaisesti liittymisen lisäävän jännitteitä.

 

[Cobol]

Luin tuon Suomen Kuvalehden jutun enemmänkin niin, että Halonen muodon vuoksi pyöritteli NATO-jäsenyyden mahdollisuutta tyypillisen NATO-optio ajattelutavan mukaisesti, eli ei harkinnut NATO-jäsenyyttä, mutta ei sulkenut sitä poiskaan. Tämän kaltainen NATO-optio ajattelu oli tuolle ajalle tyypillistä: ei liitytä, mutta, jos kriisiä alkaa pukkaamaan, niin olemme pitäneet myös tämän portin auki. Ajattelun kritiikki kohdistui tuolloin ja myöhemminkin siihen mahdolliseen ongelmaan, että kriisin pukatessa ovi voisi olla kiinni NATO:n puolelta. Halonen ei voinut sanoa, ettemme NATO:n jäseneksi liity, eikä myöskään sitä, että olisimme liittymässä, joten harkitseminen oli asian pyörittelyä sanomatta oikeastaan mitään. Toki sillä mausteella, että totesi NATO-vastaisesti liittymisen lisäävän jännitteitä.

Eihän Halonen koskaan ollut Suomen NATO-jäsenyyden puolella. Sellaista tulkintaa ei voi mielestäni tehdä. Halonen ei ajanut ulkoministerinä Suomen NATO-jäsenyyttä. Se mistä kirjoitin, oli Halosen poliittinen muuttuminen.

Parhaiten se näkyy Baltian maiden kohdalla, joiden oikeuden NATO-jäsenyyteen Halonen nosti vielä 1990-luvulla esille korostaen Etyjin periaatteita. Mutta myöhemmin presidenttinä Halonen tavallaan poisti tämän oikeuden jälkikäteen. Kaiken päälle Halonen meni Venäjän vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan toteamaan, että Baltian maat olivat tottuneet Neuvostoliiton aikana ”kollektiiviseen turvajärjestelmään."

Haloselta ei riittänyt ymmärrystä Viron ja muiden Baltian maiden tilanteelle. Muodollinenkin ymmärrys Baltian maiden oikeudesta NATO-jäsenyyteen puuttui. Neuvostoliiton osalta kyseessä ei ollut turvallisuusjärjestelmä vaan vankila, kuten Kristi Raik totesi.

 

[Wild-Chester]

Eihän Halonen koskaan ollut Suomen NATO-jäsenyyden puolella. Sellaista tulkintaa ei voi mielestäni tehdä. Halonen ei ajanut ulkoministerinä Suomen NATO-jäsenyyttä. Se mistä kirjoitin, oli Halosen poliittinen muuttuminen.

No ei tosiaan. Halosen (ja Tuomiojan) väärässä oleminen on jatkunut ihan sieltä EEC-sopimuksen vastustamisesta, tai varmaan jo sitä aiemmin, ne eivät ole vain jääneet historiankirjoihin.

Kaikki tiivistyy siihen, että Halonen on kiilusilmäinen neukkumielinen typerys, joka on ikänsä vihannut länttä.
- Halosen huonot suhteet Yhdysvaltoihin ja Valkoiseen taloon.
- Suorastaan jäätävän kylmät välit Angela Merkeliin. Merkel ei tiettävästi pitänyt Halosesta tämän DDR-kytkösten vuoksi, ja Halosen puolelta Merkel oli huomattavan länsimielisempänä varmasti kammotus, edeltäjänsä kun oli (tai on edelleen) täysi ryssän desantti. Kuka ties Halonen katselee edelleen Schröderin touhuja ihaillen, että uskaltaisipa itsekin edelleen avoimesti kaveerata Putinin kanssa.

 

[Cobol]

No ei tosiaan. Halosen (ja Tuomiojan) väärässä oleminen on jatkunut ihan sieltä EEC-sopimuksen vastustamisesta, tai varmaan jo sitä aiemmin, ne eivät ole vain jääneet historiankirjoihin.

Kaikki tiivistyy siihen, että Halonen on kiilusilmäinen neukkumielinen typerys, joka on ikänsä vihannut länttä.
- Halosen huonot suhteet Yhdysvaltoihin ja Valkoiseen taloon.
- Suorastaan jäätävän kylmät välit Angela Merkeliin. Merkel ei tiettävästi pitänyt Halosesta tämän DDR-kytkösten vuoksi, ja Halosen puolelta Merkel oli huomattavan länsimielisempänä varmasti kammotus, edeltäjänsä kun oli (tai on edelleen) täysi ryssän desantti. Kuka ties Halonen katselee edelleen Schröderin touhuja ihaillen, että uskaltaisipa itsekin edelleen avoimesti kaveerata Putinin kanssa.

Vaikea sanoa, mitä Halosen päässä liikkui 20 vuotta sitten. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa tarkkaileva Freedom House muutti vuonna 2005 Venäjän ei osittain vapaasta maasta ei vapaaksi maaksi. Silti vuonna 2005 presidentti Halonen lausui, että Suomi ja Venäjä jakavat samat ideologiset päämäärät, kuten demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon.

Uskomatonta.

On kuitenkin syytä arvioida Halosta ei vain hänen virheidensä vaan myös samassa kontekstissa muiden suomalaisten eturivin poliittisten johtajien kanssa. Enemmistö heistä arvioi Putinin ja Venäjän väärin. Halosen seuraaja Niinistö teki virheitä, joista aikanaan toivottavasti avoimesti puhutaan. Parempi toki olisi puhua jo nyt, miksi Niinistö pokkuroi Putinia osassa isoja asioita ennen 2/2022. Niinistön seuraaja Stubb syytti pääministerinä järkevää kritiikkiä Suomen sitomisesta Venäjään russofobiaksi.

Ei presidenttienkään Venäjä-politiikka Halosen jälkeen ihan putkeen ole mennyt. Nyt tilanne on NATO-jäsenyyden kautta helpompi Stubbille, mutta samalla vaativa Ukrainan sodan ja Ukrainan aseavun antamisen osalta jatkossa.

 

[Sistis]

Meillä on media jatkuvasti valppaana.

Uutta tietoa päiviä sairaalassa viettäneestä Tarja Halosesta

Ei tässä ole mitään tiedotettavaa, Halonen viestitti sihteerinsä Sari Kuisman välityksellä voinnistaan IL:lle

Uutta tietoa päiviä sairaalassa viettäneestä Tarja Halosesta

Halonen kotiutui aiemmin tällä viikolla sairaalasta noroviruksen kourista.

www.is.fi

 

[Ann Arbor]

Vaikka sinänsä ikääntyvälle presidentillemme toivonkin kaikkea hyvää, ei Halosen länsikriittistä ja Venäjän aggressiolle täysin sinisilmäistä narratiivia voi vuonna 2024 ohittaa kritiikittä. Menneet ovat menneitä, mutta Suomen olisi kertakaikkisesti ollut parempi liittyä Natoon ja vahvistaa länsi-integraatiomme viimeistään yhtaikaisesti Baltian maiden kanssa vuonna 2004.


Venäjälle edullinen, mutta Suomelle valitettava "Halosen-Tuomiojan linja" määritti maamme ulkopolitiikkaa enemmän tai vähemmän koko 2000-vuosikymmenen ja kyseisestä virheestä maksamme hintaa edelleen. Suomi olisi voinut havaita tilaisuutensa tulleen jo Neuvostoliiton hajotessa ja liittyä läntiseen liittoumaan, mutta me valitsimme toisin.

 

[Mattila]

Venäjälle edullinen, mutta Suomelle valitettava "Halosen-Tuomiojan linja" määritti maamme ulkopolitiikkaa enemmän tai vähemmän koko 2000-vuosikymmenen ja kyseisestä virheestä maksamme hintaa edelleen. Suomi olisi voinut havaita tilaisuutensa tulleen jo Neuvostoliiton hajotessa ja liittyä läntiseen liittoumaan, mutta me valitsimme toisin.

Tästä olen samaa mieltä kanssasi, meidät 60-70lukujen lapset oli ahdettu täyteen näin naapurissa meinikiä, vaikka tiesimme, että naapuri oli täysi sortovaltio jo tuolloin. Paras tapa ikeen alta pääsemiseksi olisi ollut siteiden katkaisu mahdollisimman pian ja liittyminen nopeasti Natoon. 2000-luvun alussa se olisi ollut realististakin, kovin isoa määkimistä ei tuolloin olisi rajan takaa kuulunut.
Mutta, mutta, yleinen mielipide ei ollut tuolloin Nato myönteinen ja uusi Venäjäkin nähtiin tuleva demokratiana, kovinkaan monta Natohaukkaa ei meillä tuolloin ollut, saati sitten Eki ja Tarja joiden poliitinen näkemys perustui Amerikan vaikutusvallan vähentämiseen, itänaapuria ei koskaan nähty suurena peikkona. Heillä silmät eivät ole vieläkään kunnolla auenneet ja sopivan hetken tullen vanhat opit puskevat uudestaan läpi.
Täytyy kyllä ihmetellä miten joillakin ihmisillä on niin vaikea tunnustaa omia virheitään?

 

[Euro71]

Tästä olen samaa mieltä kanssasi, meidät 60-70lukujen lapset oli ahdettu täyteen näin naapurissa meinikiä, vaikka tiesimme, että naapuri oli täysi sortovaltio jo tuolloin.

Olihan sitä, joo, hätäisesti muistan mediasta. Meillä kuitenkin perhe oli hyvin Neuvosto-Venäjä -vastaista, joten säästyin siltä paatokselta.

Paras tapa ikeen alta pääsemiseksi olisi ollut siteiden katkaisu mahdollisimman pian ja liittyminen nopeasti Natoon. 2000-luvun alussa se olisi ollut realististakin, kovin isoa määkimistä ei tuolloin olisi rajan takaa kuulunut. Mutta, mutta, yleinen mielipide ei ollut tuolloin Nato myönteinen ja uusi Venäjäkin nähtiin tuleva demokratiana, kovinkaan monta Natohaukkaa ei meillä tuolloin ollut, saati sitten Eki ja Tarja joiden poliitinen näkemys perustui Amerikan vaikutusvallan vähentämiseen, itänaapuria ei koskaan nähty suurena peikkona.

Minä tosiaan hihkuin Neuvostoliiton romahdettua, että nyt Suomi Natoon :) Hetken sitä sai odottaa. Silloin kun Baltian maat liittyivät, niin olin oikeasti hetken vihainen Suomen politiikalle.

Mutta, mutta - Suomen politiikkaa ohjasi silloin myös talous. Minutkin saatiin nuristen hyväksymään se, että Suomi voisi toimia idän ja lännen välissä siltana, Venäjän raaka-aineet voisivat olla Suomelle iso tulonlähde, pyörittää täällä teollisuutta ja tuottaisi paljon hyvää. Ja sitähän ei saanut keikuttaa sillä, että olisi liiaksi veljeilty Naton kanssa. Kyllä minä sen politiikan ymmärrän: toisessa vaakakupissa oli Nato ja toisessa Venäjän kauppa. Riskinsä molemmissa.

Minä pidän yleisen Nato-mielipiteen muutoksen tärkeimpänä syytä sitä, että Ukrainan sodan alettua ei yksinkertaisesti enää siinä venäjänkauppa-kupissa ollut jäljellä mitään, joten vaaka ihan ymmärrettävästi kallistui Nato-puolelle. En minä näe mielipiteen muutoksessa kovin suurta dramatiikkaa, enemmän suomalaista pragmaattisuutta, kun kerran venäjänkauppa meni pöntöstä alas.

Että siinä mielessä omassa mielessäni annan synninpäästön Halosellekin, vaikka silloin hänen ollessa presidenttinä joutui kiristelemään hampaitaan.