Aika vaisusti ja niukanpuoleisesti ovat Jatkoajan demarit ja vasemmistolaiset muistelleet Martti Ahtisaaren elämäntyötä eilen ja tänään. Siihen on syynsä. Mutta annapa olla, jos Tarja Halosen (käv. katastr., emer. surk.) edesottamuksia kritisoidaan. Jo vipattaa työväentalon ikkunassa verho.
Martti Ahtisaari ei presidenttikautensa jälkeen ajatellut demareista ja etenkään vasemmistodemareista lämmöllä, mutta ei pelkästään Ahtisaaren sivuuttamisesta vuoden 2000 presidentinvaaleissa (siitähän tuossa oli käytännössä kyse, vaikka joku vasemmistospede koettaa joskus toisin selitellä). Ahtisaari ihmetteli demareita ääneen, tyyliin kuinka joku voi tuollaisia äänestää, liittyen demarien talouspoliittiseen ”linjaan”, joka on ollut vuosikaudet pelkkää höpöheikkien runonlaulantaa asian vierestä. Jälkimmäinen on oma ilmaisuni, saa sanoa myös rumemmin jos ilkenee, tuskin menee pieleen.
Mutta nähtävästi Martti Ahtisaarta voi vasemmistossa muistella parhaiten muistelemalla itseään.