Mainos

Tappion karvas kalkki

  • 16 811
  • 69

scholl

Jäsen
Mika Poutala. Tsiisus sentään. En nyt kultamitalia odottanut etukäteen, mutta Pekka Koskelan vaikean kauden jälkeen pidin kuitenkin Poutalaa hyvin vahvana Suomen mitalitoivona.

Ensimmäisen hurjan vedon jälkeen pidin mitalia pomminvarma. Kultamitalia en toki pitänyt varmana, koska laji on sadasosapeliä, mutta täytyy myöntää, että kun otin luistelujen välissä pikaunet niin porilaisten marssi pyöri kyllä mielessä. Vahva usko oli siis hänen voittoon.

Ja sitten se mureni sekunneissa. Tällainen pettymys on paljon suurempi kuin se, kun Magdalena Neuner hävisi kultamitalin 1,5 sekunnilla. Se oli kisan alussa silloin, eikä tiedetty, että tulee edes mitali. Nyt hemmetti pöytä oli katettu ja sitten muka horjahteli. Fan också.

Kiva valvoa koko yö ja todeta sitten, että kaikki meni hukkaan.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Nyt täytyy kerrankin myöntää että aikalailla samat tuntemukset kuin schollilla, vaikken yötä valvonutkaan vaan katsoin luistelut tallennettuna aamulla mitään tuloksista tietämättä. Ihan mieletön harmi tuo loppu, vaikka minä puolestani osasin sitä hieman pelätäkin. Tuonkin jälkeen suoritus on ennakko-odotuksiin nähden luokkaa hyvä, mutta siinä taisi mennä ainutkertainen mahdollisuus Poutalalta tehdä jotain valtavan suurta. Sitä voisi vain miettiä mitä Poutalan kultanmitali olisi merkinnyt esim. suomalaiselle pikaluistelulle ja muutenkin olympiajoukkueen tunnelmiin puhumattakaan tietysti urheilijan oman unelman täyttymisestä. Tonni on toki näissäkin kisoissa jäljellä, mutta vaikka en tarkkaan tiedä millainen mentaalipuolen urheilija Poutala on, niin todennäköistä on, että kyllä tämä 500m:n loppu jätti arven sitäkin matkaa ajatellen, kun puhutaan kuitenkin ennakkoonkin pienemmästä mahdollisuudesta menestyä. Toisaalta olisihan nyt mahdollisuudet tehdä sama jonka Dan Jansen teki Lillehammerissa ja ottaa kakkosmatkalla korvaus aiempiin kärsimyksiin.

Toki Sotshissakin kaveri on vasta kolmekymppinen, mutta paljon ehtii neljässä vuodessa tapahtua, ja kenties silloin ei vastaavaa tilaisuutta ole.
 

scholl

Jäsen
Mitä ihmettä juuri tapahtui? Siis korostan etten ole kertaakaan katsonut Maikkarin tanssiohjelmaa, mutta äsken luki iltapäivälehden sivuilla niin, että vikaan kisaan "mustana hevosena" vedetty aiemmin pudonnut kilpailija voitti kilpailun. Siis jos finaaliin pääsee kaksi ja toinen luovuttaa, niin silloin se toinen on voittaja, eikä joku kisan ulkopuolinen veijari. Ihan sairas oikeusmurha, mikä nyt tapahtunut. Katsojien ja Manuela Boscon pitäisi lähettää sinne tulikiven katkuista palautetta. Itse en lähetä tai voikaan lähettää, kun en ole koskaan ko. kisaa katsonut, mutta he, jotka kokivat nyt oikeusmurhan niin heidän kannattaa reagoida.

Jos joku oikeasti luovuttaa niin silloin voittaja voittaa luovutusvoitolla, eikä silloin enää asiasta käydä finaalia. Saakelin tunarit. Onhan se todella katkeraa, kun joku häviää tolla tavalla.
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Jos joku oikeasti luovuttaa niin silloin voittaja voittaa luovutusvoitolla, eikä silloin enää asiasta käydä finaalia. Saakelin tunarit. Onhan se todella katkeraa, kun joku häviää tolla tavalla.

Nyt on vedettävä speedot puolitankoon! En olisi uskonut schollin närkästyvän television tanssihömppäkisasta. "Näin ne illuusiot murtuu", lainaten Suomen laadukkainta urheiluselostajaa, Tuomas Virkkusta.

Olen toki samaa mieltä Baijerin sulttaanin kanssa, mikäli noin on päässyt käymään. Eihän urheilussakaan välierässä pudonnutta joukkuetta tai urheilijaa oteta mukaan finaaliin, jos toinen finaalin osapuoli joutuukin luovuttamaan, eihän? Paitsi jos on tapahtunut vilppiä. Sikäli omituista. Epäilen, että tuo on ihan kulisseissa sovittua. Katsojia vain kusetetaan äänestämään, lopulta päätökset tekee joku taustadiktaattori, nauttien vallantunteesta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Komppaan palstaveli Jawsia tässä asiassa:

scholl on ihan oikeassa tuosta periaatteesta, mitvit joku jo kerran pudonnut kilpailija voi muka voittaa finaalin?

Sen sijaan jonkun amatöörien tanssikisan katsominen ylipäätään on outoa. Olin aidosti yllättynyt, että kaikista nimimerkeistä juuri scholl nosti tämän asian esille.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Onhan näitä vaikka mitä.

CL-finaali 1999 oli kamala, vaikka en mökillä sitä edes nähnyt. Oma suosikkijoukkue hävivi maailman vittumaisimmalle joukkueelle, jota yhdessä Real Madridin kanssa "kannattivat" tuohon aikaan kaikki. Laitoin Beckhamin kuvan kesäksi tikkataulun keskelle ja tulokset yllättäen paranivat.

MM-2001 loppuottelusta Suomen ja rasvapiiskaslobojen välillä on varmaankin kaikki oleellinen jo sanottu. Tuon ottelun jälkeen en ole enää Suomeen uskonut ja koko leijonatouhu tuntuu vuosi vuodelta vain ontommalta ja kiitos Maikkarin myös pömpöösiltä.

Stanley Cup-finaalisarja 2003 vitutti jossain määrin, koska hemmetin symppis Mighty Ducks pelasi unelmakevättä Kariyan sekä veteraani Oatesin johdolla, mutta palkinnon vei lopulta tylsin ja vittumaisin joukkue koko sarjassa. Ikinä ei ole Devils ärsyttänyt yhtä paljon.
 

RonSwanson

Jäsen
Suosikkijoukkue
ManU, HIFK, Pittsburgh Steelers, Die Mannschaft
Nyt löytyi minulle juuri oikea ketju!

Jalkapallo, tuo elämän ja kuoleman peli, tuottaa oikeastaan joka vuosi vähintäänkin muutamia otteluita, joita ei tee mieli muistella enää ikinä sen jälkeen - ja heti seuraavana päivänä katson koosteet "mikä vittu meni vikaan" ...

Kerrottakoon tässä vaiheessa, että olin aluksi jo kirjoittamassa listaa matseista, mitkä kyrpii vieläkin, ja lisäksi raapustuksia siitä, miksi. Noh, viestistä oli tulossa liian pitkä makuuni :D

ManU- Barca, UCL-finaali 2009. Perkeleen Messi.

Saksa-Espanja, MM-välierä 2010. Tätä en halunnut nähdä.

Espanja-Hollanti, MM-finaali 2010. Puyol piti ajaa kentältä, kun Arjen Robben ensimmäistä kertaa elämässään päätti olla filmaamatta, ja heti siitä rankaistiin.

ManU-Barca, UCL-finaali 2011. Perkeleen Messi. (Lisäksi olin hyvin pettynyt SAFin päätökseen peluuttaa Ji-Sung Parkia Luis Nanin sijaan)

2012 Em-kisat: se, ettei nähty uusintaa ottelusta Saksa-Espanja, ja se, että Barcelona voitti lopulta nuokin kisat.

2013: ManU-Real Madrid ja Nanin punainen kortti ManUn johtaessa yhteismaalein 2-1. Ensimmäinen Realin kohtaaminen sitten '03, ja tuntui, että tästä mennään jatkoon. Ei menty.


En tiedä onko muilla vastaavaa tyyliä, mutta juuri näistä pettymyksistä on sitten muodostunut jonkinlaisia "kakkosjoukkueita". Sitä ei voi oikeastaan fanittamiseksi sanoa, mutta esim. MM-finaalin tasoinen ottelu on vain liian iso katsoa se neutraalina katsojana. Ennen matsia oli pakko laittaa muutaman kympin betsin Hollannille, että pystyy edes vähän elämään tunteella sitäkin kamppailua, mikä tietysti päättyi vitutukseen :D
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Ranskan ja Irlannin välinen jatkokarsintaottelu viime MM-kisoihin futiksessa. Luultavasti kaikille tuttu. Ranska meni kisoihin Thierry Henryn maalilla, jota edelsi räikeä käsivirhe, joka jäi tuomarilta huomaamatta. Tappion karvaan kalkin maku irlantilaisten suussa oli varmasti vahva.
 

Pajicz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pirkkalan Pingviinit
Pitääpä nyt mainita muutama, laajalta skaalalta...

Tsekki-Suomi, MM-karsinta, Teplice 2005. Shefki puskee avopaikasta suoraan päin tuolloin vielä kypärätöntä Petr Cechiä, ja Tsekki tekee vastaiskusta 4-3 -voittomaalin. Samalla haihtuvat myös Suomen haaveet MM-kisapaikasta; jälleen kerran. Otti koville ja nimi Kuqi oli pitkään ns. mustalla listalla.

Ruotsi-Suomi, Torino 2006. Katkennut maila ja Lidströmin lämäri. OJ:lla paikka alle minuutti ennen loppua, mutta ei. Osittain tästä johtuu allekirjoittaneen Olli Jokinen -inho. Pelin jälkeen Teppo Nummisen haastattelu, jossa Jussi Saarinen sinetöi asemansa Suomen typerimpänä urheilutoimittajana.

Koskenkorva-Vimpeli, Superpesiksen pudotuspelit, syksy 2007. Eletään aikaa ennen kuin Veto osti puoli maailmaa. Mahdollisuus välieriin tavoittelemaan ensimmäistä mitalia sitten vuoden 1975. Peli etenee supervuoroon, ja Vimpeli ensin sisälle. Veto takoo kolme juoksua, ja jatkopaikka näyttää pomminvarmalta. No, Kossuhan lyö sitten neljä, ja Veto ulkona. Oli muuten harvinaisen raskas paluumatka.

Sport-Ässät, kevät 2009, game 6. Ottelusarja katkolla kotijoukkueelle 3-2. Sport saa kiekon jatkoajalla tolppaan. Tuon lähemmäs ei Pohjanmaalla ole liigakiekkoa päästy.

Espanja-Hollanti, 2010 MM-finaali. Sukeltamisessa ottelun aikana ahkerasti kunnostautunut Iniesta vie Oranjelta ensimmäisen MM-kullan. Edelleen mies löytyy mustalta listalta, ennen peliä vielä arvostin kyseistä kaveria ihan eri tavalla. Itse pelihän oli myös aivan katastrofi, ei ollenkaan MM-finaalin arvoinen ottelu.

Giants-49ers, NFC:n loppuottelu 2011 ja pelissä paikka Super Bowliin. Kyle Williams sählää pallon vastustajille jatkoajalla toista kertaa, ja Tynesin potkumaalilla Giants jatkoon. Harmitti erityisesti kun olisin halunnut nähdä Alex Smithin johtaman Ninersin (joka edelliskaudella oli ollut sarjan heikoimpia joukkueita) menevän päätyyn asti. Edes viime vuoden Super Bowl -tappio ei harmittanut näin paljon.

Valioliigan päätöskierros 2012. Jos maailmassa olisi oikeutta, ei QPR olisi päästänyt kahta maalia lisäajalla.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Sport-Ässät, kevät 2009, game 6. Ottelusarja katkolla kotijoukkueelle 3-2. Sport saa kiekon jatkoajalla tolppaan. Tuon lähemmäs ei Pohjanmaalla ole liigakiekkoa päästy.
Noh, noh, Sport on kuitenkin SM-liigan perustajajoukkue. Kuten muuten myös 1. divarin. FoPSilla vastaava saavutus, tätä voisi kysyä knoppina tietokilpailussa.

Marko Asellin tappio olympiafinaalissa vitutti niin perkeleesti nuorta beniciota, ja vituttaa yhä. Mikä tuhkimotarina se olisikaan ollut, kuin Tanska 1992, villillä kortilla treenamatta kisoihin ja kultaa huikeilla käsivarsiheitoilla.

SE ON NIIN VÄÄRIN!
 
Viimeksi muokattu:

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Marko Asellin tappio olympiafinaalissa vitutti niin perkeleesti nuorta beniciota, ja vituttaa yhä. Mikä tuhkimotarina se olisikaan ollut, kuin Tanska 1992, villillä kortilla treenamatta kisoihin ja kultaa huikeilla käsivarsiheitoilla.
Tämä harmitti, herättiin faijan kanssa yöllä tuota katsomaan ja kultaa siitä kuului tulla perkele.

Legendaarisia pettymyksiä oli tietenkin Suomi-Unkari -futismatsi loppuhuipennuksineen kaatosateisella Olympiastadionilla vuonna 1997. Epäuskoinen fiilis seisoskella stadikalla läpimärkänä muiden yhtä hölmistyneiden ihmisten seassa ja lähteä valumaan pettyneenä kotiin.

Ja tietenkin aikanaan joskus 1994 harmitti kovasti hävitä Helsinki Cupin välierässä Klubille 1-0. Takaiskumaali tuli pari minuuttia ennen päätösvihellystä ja oltiin sitä ennen varmaan pari kertaa käyty vastustajan maaliviivalla sutimassa, kulmapotkuja saatiin varmaan kymmenen toisella jaksolla ja noiden jatkopalloista minä täräytin kaksi kertaa tolppaan. Matsia vietiin muttei finaalipaikkaa, vittumaisia pettymyksiä kesken kesäloman. Lomat menivät aikalailla futiksen parissa, mutta muutamaan päivään ei kiinnostanut aamulla ottaa palloa ja lähteä Siltamäen nurtsille kikkailemaan.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Eilinen Ruotsi-Portugali maistui kyllä suussani tappion karvaalta kalkilta.

Ei siinä, Portugali eli Ronaldo voitti täysin oikeutetusti, onhan Kristiina hyvä pelaamaan futista.

Siitä huolimatta, eilen Zlatanin laittaessa vapari häkkiin huikealla vedolla, kyllähän ilmassa oli jotain pientä taikaa: josko tämä ottelu sittenkin kääntyisi ja sinikeltaiset jyräisivät jatkoon..

Portugali oli niin paljon kiinnostavampi silloin, kun siellä oli näitä suuria persoonia..Figo tietysti etunenässä, mutta olihan Abel Xavierkin aikamoinen ilmestys :)
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Mielenkiintoista muistella näitä katkeria tuloksia joihin on vannonut, että koskaan en palaisi, mutta näin ne illuusiot murtuu, totesi Jawsin sanoin Tuomas Virkkunenkin.

Suomi-USA, olympialaisten välieräottelu Vancouverissa 2010

Suomen turnaus oli koko lailla heikohko, mutta jostain syystä uskoin Leijoniin. No ei siinä kauaa kestänyyt niin oli nuori poika matalana. Suomi tuli ihan hyvällä sykkeellä matsiin, mutta 1-0 -maali Ryan Malonen(ja Kipperin) toimesta lamaannutti Suomen täysin ja 1.erän jälkeen taululla 6-0. Erätauolla mentiin iskän kanssa saunaan, oli muuten hiljaista miestä saunan lauteilla. Pronssi pelasti jotain ja olin siitä iloinen, mutta välierä on ehkä häpeällisin ottelu Suomelta sitten 2003-puolivälierän.

KalPa-Blues -puolivälieräsarja 2012

KalPa suorastaan jyräsi Bluesin, kunnes 3-0 -tilanteessa kuopiolaisten paletti romahti täysin, pahimpana esimerkkinä kuudes ottelu jossa Blues tasoitti puolitoista minuuttia ennen ottelun loppua ja vei jatkoajalla voiton. Game Sevenin tuloksen osasi jo arvata ennen ottelun alkua.

Suomi-Ruotsi, olympialaisten välieräottelu Sotshissa 2014

Edellinen peli oli yksi legendaarisimmista koko Suomen jääkiekkohistoriassa, Venäjä kaatui jopa yllättävänkin helposti Suomen toimesta. Välierässä sitten vastaan tuli Ruotsi. Ensimmäinen erä oli Ruotsin hallintaa, mutta toinen erä oli hienoisesti Suomen, jota vain vahvisti ikisuosikkini Olli Jokisen maali, mikä kyllä saatiin armottomalla säkällä, yhtä kaikki. Hetkeä myöhemmin, oliko jopa seuraava hyökkäys, jossa Sami Salolla oli erinomainen paikka iskeä 2-0 videokuutiolle, mutta koko kisat alisuorittanut Salo veti ohi... Sitten Ruotsi iski kaksi maalia ja tästä Suomi ei enää noussut.

Naisten yhteislähtö Sotshissa 2014

Kaisa Mäkäräisen kisat olivat pettymys ja yhteislähtö oli viimeinen mahdollisuus ottaa se olympiamitali. Kaikki näytti hyvältä, mutta ensimmäiseltä pystypaikalta napsahti kierros. Tämä ei vielä ollut kohtalokas, mutta toinen pysty, jossa viimeinen laukaus meni MILLIMETRIN ohi. Loppusijoitus 7. Puhkesin kyyneliin, koska niin paljon se harmitti. Aion olla paikalla ensi vuoden MM-kisoissa Kontiolahdella ehkä siellä...

Onhan näitä enemmänkin, mutta en ainakaan vielä niitä viitsi(halua) kirjoittaa!
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Itselleni katkerin tappio on kyllä ehdottomasti tuo Torinon olympiafinaali. Suomi runnoi kaikki tieltään jäänrakoon, ja lopulta edessä oli enää viimeinen este, Ruotsi.

Kuten kaikki tiedämme, niin 2-3 takkiinhan sieltä tuli. OJ oli turnauksessa ollut loistavassa maalivireessä, mutta sillä ratkaisevalla hetkellä kun olisi kiekko pitänyt maaliin panna.. no tiedätte kyllä.

Tämä oli 9-vuotiaalle red.machinelle liikaa. Ryntäsin pesuhuoneeseen ja rupesin raivoamaan ja vollottamaan. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvata.

Seuraavana päivänä hierottiin vielä suolaa haavoihin, kun eräs tyttö luokaltani sanoi: "En kattonu peliä, ku tiesin että Ruotsi voittaa" Kyllä vitutti.
 

tylerdurden

Jäsen
Suosikkijoukkue
NYR, LFC, Suomifutis
Paljon on katkeria tappioita tullut koettua. Ekana mieleen tulee Olympiafinaali 2006 kuten yllä. Se oli jotain niin karua. Upea turnaus muuten, maila poikki kriittisellä hetkellä, OJ ei saa kiekkoa maaliin, Tepon kyyneleet..voi
Jalkapallossa Espanjan EM -ja MM-kullat 2008-12 saivat meikäläisen raivon partaalle. 2012 laitoin TV:n kiinni jo hyvissä ajoin, sen sijaan 2010 joutui jännittämään loppuun saakka. Silloin lenteli ärräpäät ja tyynyt. Ei Hollantikaan suurimpiin suosikkeihin kuulu, mutta Espanja..ei mitään oksettavampaa.
SPV:n tappiot salibandyliigan pudotuspeleissä seuran ensimmäisinä vuosina eli vajaa 10v sitten. Etenkin ne vierasottelut, joita oli lähtenyt teini-ikäisenä satojen kilometrien päähän katselemaan. Mm. Pronssiottelun hävisivät Tapanilan Erälle ja mosahalli riemuitsi. Kyllä harmitti.
Suurta katkeruutta ja raivoa aiheuttaa nykyisin myös tappio konsolimaailmassa. Yksi päästetty maali FIFA14:sta saattaa aiheuttaa ohjaimen rikkoutumisen. Anger management.
Ja olishan näitä paljon lisääkin.
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
KR69, K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
Yömyöhään tulee mieleen muutama tappio. Jääkiekossa häviämiseen suhtaudun jotenkin neutraalisti. Muistan kyllä senkin kuinka viimekeväänä vitutti häviö ensin Sotshissa Ruotsille, ja sitten MM-kisoissa Venäjälle, mutta ne on perusteltu niin hyvin ylempänä etten jatka enää niistä.

Siirrytääs tässä aiheessa vähemmän käsitellyn moottoriurheilun puolelle. Ehkä ikimuistoisin tappiohetki oli Euroopan GP 2005, jolloin Räikkönen johti aika ylivoimaisesti erääseen Fernando Alonsoon verrattuna kilpailua. Kesken kisan McLarenin jousituksessa havaittiin vika/ongelma, ja spekuloitiin pystyykö Iceman kisaamaan loppuun asti, vai hajoaako auto ennen maaliviivaa. Räikkönen lähtee viimeiselle kierrokselle, Nürburgringin lähtösuoralla McLaren kulkee niin lujaa kuin vain mahdollista.. ja sitten katastrofi. Jousitus pettää juuri viimeisen kierroksen alussa, McLaren valuu perä edellä rengasvalliin, ja tiedossa on keskeytys. Sitä ketutuksen määrää, kun Alonso juhlii maalissa kisan voittoa.

Toinen, lievempi tilanne oli Suomen mm-rallissa 2010.. Siinä meinasi kyllä tulla kyynel silmään kun kuuli radiosta kuinka Hirvonen on kaatanut autonsa Urrialla aika rajusti. (sen jälkeen ei olekkaan Hirvonen niin hyvin pärjännyt) Onneksi Fordin toinen suomalaiskuski antoi loppuviimein aihetta juhlia kisan voittoa..

Ja kolmas, surkuhupaisempi tilanne, taitaapi olla samalta vuodelta kuin edellämainittu. Eli Rajd Polski/Rally Poland, viimeinen yleisöpätkä, Ford on saamassa kaksoisvoittoa järjestyksessä Hirvonen-Latvala. Kunnes Latvala rysäyttää ek:n seinään, eikä pääse pois -> keskeytys.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset
Blues - Kärpät finaalisarja 2008. Silloin, toisin kuin IFK-finaalisarjassa 2011, tuntui että Espoon ensimmäinen mestaruus on todella mahdollinen ja jopa lähellä. Loputtoman pitkäksi Espoossa venynyt Game 4 ja sen helpohkosti maaliin mennyt Kärppien voittomaali söi miestä vielä seuraavalla kaudellakin.
Lähempää tulee mieleen - kuinka ollakaan - Game4 viime kevään ottelusarjasta Blues - Lukko jota johdettiin vielä pari minuuttia ennen loppua. Vieraiden tasoitus ja Lukolle voittomaali jatkoerässä todella omituisella propellikiekolla eikä yöllä meinannut uni tulla. Tuo oli myös sen sarjan käännekohta.

Futiksen puolelta useampikin Suomen MM- tai EM-karsintapeli.

EM-futiksesta 2012 Saksa - Italia välierä. Hyi helvetti.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Blues - Kärpät finaalisarja 2008. Silloin, toisin kuin IFK-finaalisarjassa 2011, tuntui että Espoon ensimmäinen mestaruus on todella mahdollinen ja jopa lähellä. Loputtoman pitkäksi Espoossa venynyt Game 4 ja sen helpohkosti maaliin mennyt Kärppien voittomaali söi miestä vielä seuraavalla kaudellakin.
Pakko korjata, mutta kyseessähän ei suinkaan ollut Game 4, vaan se oli sarjan toinen ottelu jonka Antti Ylönen ratkaisi haamuvedollaan. Olin paikan päällä tuota katsomassa, ja seuraavana aamuna oli autokoulun teoriakoe niin kirosin jokseenkin siinä toisen jatkoerän alussa että kello on aivan helvetisti ennen kuin pääsen kotiini (Pieksämäelle tuolloin) ja pitäisi saada nukuttuakin. Neljäs pelihän päättyi Kärppien selkeään 4-0 voittoon.

Päällimmäisenä nyt tulee tietysti mieleen Torinon olympiafinaali, olin tuolloin 16-vuotias. Jotenkin koko asian käsittely tuntui helvetin vaikealta vielä vuosia tuon tapahtuneen jälkeenkin, sillä niin katkera paikka se penkkiurheilijalle oli. Suomen turnaus oli ollut ihan käsittämättömän hieno, ihan jo pelkästään pistepörssiä katsellessa huomaa että top 10 pelaajista viisi oli suomalaisia. Suorastaan käsittämätön luku maailman parhaiden pelaajien turnauksessa! Maalipörssi oli Selänteen ja OJ:n juhlaa, ja Niittymäki oli maalissa jeesus. Helvetti, jopa Aki Berg ja AJ Niemi näyttivät ihan huikeilta suorittajilta siinä joukkueessa. Yksittäisenä asiana yksi hienoimmista hetkistä oli AJ Niemen hirmuinen niitti tuolloin vielä liki junnuikäiseen Alexander Ovechkiniin. Tuohan sattui siinä välierässä jonka Suomi voitti 4-0 ja sehän oli yksi parhaita ja ylivoimaisimpia peliesityksiä millään tasolla mitä lätkässä on nähty.

Noh, sitten tuli finaali ja Ruotsi. Kaiken piti olla valmiina. Eka erähän meni vielä hyvin, Suomi jopa hallitsi ja mentiin 1-0 johdossa tauolle. Sitten tuli toinen erä, pari hölmöä jäähyä ja Ruotsi nopeasti johtoon. Suomi oli oikeastaan jyrän alla, mutta sitten tuli Ruotsin tappaja Ville Peltonen ja Suomi tasoihin. Kolmannessa erässä voi tapahtua mitä tahansa... Noh, Koivun maila poikki, Sundin, jättö Forsbergille, jättö Lidströmille... Sellainen kuti joka onnistuu ehkä kerran sadasta. 10 sekuntia pelattu ja 3-2. Suomi sai vielä paikkoja, karvaimpana toki Olli Jokisen huippupaikka puoli minuuttia ennen loppua, mutta jostain se Ruotsin Lunkka venytti sen kilpikätensä siihen. Tuon jälkeen jotenkin on melko utuinen olo sen koko palkintojenjaon ja muun suhteen, muistan ainoastaan sen kun Foppa ja Sudde pitivät kultamitaleita suussaan ja katsoivat kohti kameraa. Silloin nousin ylös, kävelin omaan huoneeseeni, tuijotin kattoa ja itkin. Jotenkin siinä se maailma romahti ihan käsittämättömällä tavalla, vaikka kyse onkin "vain jääkiekosta". Ihan selittämätön pettymyksen tunne, eikä vastaavaa ole varmasti ikinä tullut sen jälkeen ja toivottavasti ei ihan heti tulekaan.

Tuon asian rinnalla moni tuntuu aika pieneltä, mutta nostetaan nyt pari juttua vielä. Pelicans-Kärpät puolivälieräsarja 2012. Kärpät siirtyy sarjassa 3-1 johtoon, ja oli tuolloin ollut Pelsua jopa selkeästi parempi. Viides peli oli vähän outo, Pelsu taisi parilla maalilla voittaa ja sitä tuli silloin ajateltua että kyllä se kotona sitten katkeaa. Kuudes peli, Kärpät lähtee päätöserään 2-0 johdossa. Oikeastaan tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida, sillä Kärppiä valmensi tuolloin Hannu Aravirta. Nämähän ovat Aran erikoisalaa, sillä näissä tilanteissa Aran kyky menettää täysin hallinnassa oleva peli on liki taidetta (MM-finaali 2001). Tuli maali, tuli toinen, tuli kolmas. Näistähän toki voidaan kiittää melko paljon myös Johan Backlundia, mutta silti se käsittämätön sulaminen ja munattomuus esim. veskan vaihdon suhteen veti kyllä melko sanattomaksi. Kärpäthän vielä taisteli Jari Viuhkolan voimin pelin tasoihin ihan loppuhetkillä, mutta jatkoajalla Radek Smolenak pisti sitten homman pakettiin. Olihan siinä vielä se game 7 toki jäljellä, mutta aikalailla sanomattakin oli selvää että Aravirta ei saa joukkuettaan enää tuosta kasattua. Pelsuhan sen vei, oikeastaan silloin ei edes vituttanut enää vaan oli aika tyhjä olo. Se vitutus koettiin jo aiemmin.

Olisihan näitä varmasti jaettavaksi vielä vaikka miten paljon. Kimi Räikkösen hajonnut eturipustuskin tuossa mainittiin, ja olihan sekin aika käsittämätön juttu. Ripustuksen hajoaminenhan johtui siitä kun Räikkönen veti lukkojarrutuksen ja rengas vaurioitui siinä, eli jopa melko ironisesti liki virheettömänä kuskina tunnettu Räikkönen oli osittain itse rikkonut autonsa. Onhan sekin toki totta että Alonso olisi melko varmasti voittanut mestaruuden tuolla kaudella vaikka Kimi olisi tuon kisan voittanut, sillä niin paljon sillä kaudella McLaren antoi Rellulle tasoitusta teknisellä epävarmuudellaan. Mutta olisihan se voimasuhteita varmasti muuttanut jonkin verran, mutta jos nyt spekuloidaan niin vaikka Kimi olisi tuon voittanut niin ero MM-sarjassa olisi silti ollut 20 pistettä. Tokihan se on paljon lohdullisempi tilanne kuin se todellinen 32 pistettä.

Loppuun vielä futiksen puolelta yksi juttu, eli Hollanti-Espanja MM-finaali 2010. Hollannin bandwagonissa tulee arvokisoissa oltua aina (sitä päivää odotellessa että Suomi siellä mukana on), ja Hollantihan oli pelannut ihan mahtavat kisat siihen saakka, sillä se oli voittanut kaikki pelit ennen finaalia. Sielläkin oli paikkoja, Robben pari kertaa läpi mutta ei. Jotenkin siinä tarinassa oli vähän sellaista samaa makua kuin Suomen lätkäjengillä Torinossa 2006. Tiedä sitten miten once in a lifetime mahdollisuus tuo oli Hollannin maajoukkueelle silloin, mutta joka tapauksessa harmitti.

Tässä nyt jotain. Näin suomalaisena tämä tappioilla mehustelu on kyllä jotenkin itseironisella tavalla hauskaa, vaikka joissain tapauksissa se ensimmäinen tunne sen tappion koittaessa on ollut jotain ihan kammottavaa. Mutta ehkäpä juuri siksi tuleekin oltua välillä niin pirun ylpeä esimerkiksi tästä meidän jääkiekkomaajoukkueestamme. Päivääkään en vaihtaisi.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Olen näköjään kirjoittanut tähän ketjuun vuonna 2009 joten on kai aika hieman päivittää omaa listaa. Varsinkin top 5 on tullut kaksi uutta tapausta.

1. Torinon Olympia finaali - Nyt kun aikaa on kulunut niin tää yhä kaivelee kaikista eniten. Uppeta lätkää ja hieno porukka kasassa. Mutta jälleen kerran Hannu Hanhi pesi epäonnisen Aku Ankan.

2. Bluesin finaalitappiot vuonna 2008 - Helkkarin kova porukka jota oli kiva katella. Tuli elettyä niin tunteella koko kausi läpi joten kun se kirkkain jäi saavutamatta niin se kirpaisi.

3. Bluesin finaalitappio vuonna 2011 - Sääleistä finaaleihin oli hieno suoritus. Harmin paikka että vastaan tuli HIFK jota ei tohon aikaan pystytty voittamaan/haastamaan. HIFK nöyryytti lopulta Bluesia sekä kaukalossa että katsomossa.

4. Vuoden 2014 lätkän MM-kisojen finaali Venäjä - Suomi. Olen aivan varma että ottelun erotuomarit oli lahjottu. Kun tuolla tavalla häviää niin kyllä sitä aika paska maku suuhun jäi.

5. Vuoden 2003 lätkän MM-Kisojen Suomi - Ruotsi peli. Kaikkien aikojen nöyryytys kun 5-1 johto suli 5-6 tappioksi kotiyleisön edessä. Bratislavan MM-finaali nyt pikkaisen toi balsamia näihin haavoihin, mutta kyllä ton pelin (valitettavasti) muistaa vielä pitkään.
 

Andrew

Jäsen
Oma kamalin muistoni littyy vuoteen 1999 jolloin Manu voitti Bayern Munchenin 2-1 Champions Leaguen finaalissa. En selosta ottelusta sen enempää, koska kaikki varmasti muistavat mitä tapahtui, mutta teininä, joka suhtautui urheiluun mustavalkoisesti tämä episodi tuntui niin katkeralta...

Olen aina kannattanut Saksaa ja suurin osa kavereistani Englantia. Tämä on myös pätenyt seurajoukkueissa. Saksan kannattajana sitä tietenkin pääsi aina paukuttelemaan henkseleitä. -90 Maailmanmestaruus ja voitto Englannista välierissä rankuilla sekä lisäksi -96 Euroopan mestaruus sekä taas voitto Englannista välierissä rankuilla.

Muistan vielä, kun Teddy Sheringham tasoitti pelin ja sanoin kavereille "saksalaista joukkuetta ei voiteta rankuilla", mutta ylimielisyyteni kostautui, kun Ole-Gunnar "Punahilkka" Solskjär teki 2-1. Vitutus oli aivan kamala!

Tähän voidaan vielä lisätä, että Carsten Jancker ampui 1-0 tilanteessa komealla saksipotkulla ylärimaan ja Mario Basler osui tolppaan! Englantia kannattaneet kaverini sanoivat myöhemmin, että tämä on vähän balsamia haavoihin kaikesta mitä Saksa on Englanti faneille aiheuttanut vuosien saatossa, mutta se oli laiha lohtu. Kirvelevä tappio ja silloin mietin nuorena miehenä, että miten penkkiurheilu voi vituttaa niin paljon!

Nykypäivänä suhtaudun urheiluun aika välinpitämättömästi, mutta Saksa-Englanti taistelut ovat minulle vieläkin penkkiurheilun kerma ja kaverien kanssa tulee vaihdeltua tekstiviestejä silloin, kun nämä kaksi joukkuetta iskevät yhteen. Jokaiseen arvoturnaukseen pitäisi kuulua ainakin yksi Saksa-Englanti peli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös