Iacobellis tuntui olevan hyökkäyspäässä kiekollisena ihmeissään, kun ketjukaverit katoavat vastustajien taakse kuin pieru saharaan. Kiekottomana ei tehdä töitä, odotetaan kiekollisen taikovan kaneja hatusta tai heittävän lätyn kahden vastustajan läpi sinne, missä on itse seisty viimeiset viitisen sekuntia.
Pakit ovat menettäneet rohkeutensa hyökkäyssinisellä. Kukaan ei tule vastaan ja näin kärkikarvaajien luistelumatka on turhaa itsensä väsyttämistä. Omissa kun saadaan kiekko hallintaan on pari variaatiota:
- kiekotellaan omissa ja menetetään, kun kiekottomat eivät auta.
- nostetaan vastahyökkäykseen, mutta kaarretaan omiin koska valmiata viisikkoa vastaan on enemmän haastetta.
- 3 hyökkääjää nostaa suoraan pystyyn omia kaistojaan, kiekollinen pakki nostaa jalalla perässä vailla avauspaikkaa ja joutuu roiskaisemaan päätyyn hyökkääjien jo pysähdyttyä hyökkäyssiniselle.
Hyökkäyspäässä rummutetaan rännejä, mutta ainoa ratkaisu kiekollisella on jättö ketjukaverille. Täten ei päästä ikinä kulmista pois. Ja jos kiekko saadaan pompoteltua viivaan, heittää pakki sen poikkeuksetta rumpuun joko suorilta tai pakkipakin jälkeen. En tiedä ovatko huomanneet, että puolustettaessa tiivistä noppa5:sta, jää pakeille tilaa, aikaa ja sektoria laukoa. Ja kunbpelataan kuin vastustaja, päästään lähelle pakkia peitolle, jolloin mahdollisuus blokkiin kasvaa ja rännikiekot yleistyvät.
Ärsyttävää.
