Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
60 peliä, paras joukkue... No, montako veti kauden loppuun?
Vähän kuin formulakisa. Ainoona maaliin ja muut jäi viimeiselle kierrokselle.

Onhan tämä nyt outoa.

Viimeeksi kausi loppui näin aikaisin vuonna 2012.
 
Pelaaja on valmis sitten kun on metri multaa päällä.

Olbertson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Leijonat
Tämä, että Tappara pelasi pelin enemmän kuin muut, ei ole muutakuin Liigan ja muiden joukkueiden välinen salajuoni. Saipahan Jukka olla viimeiselläkin kaudellaan tutulla paikalla. #ikuinenkakkonen
 

Aihio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kaikkineensa koko Tapparan kaudesta jäi hieman erikoinen maku. Syksyn lennon jälkeen pelillinen kokonaiskuva oli hyvinkin sekava. Kauden aikana tulleista vahvistuksista Polasek oli todella kova haku, toki muutamia hasardeja viimeisillä kierroksilla. Garteig osoittautui hyväksi hankinnaksi. Pelityyli oli hyvin omintakeinen, mutta hyviä torjuntoja varsinkin tämän vuoden puolella. Puolustuksessa Ytterell kehittyi koko kauden ajan, ja oli ykköspakki pari Polasekin kanssa. Racine ja Iacobellis olisivatkin sitten saaneet olla tulematta, ei mitään annettavaa.

Hyökkäyksessa suurimmat onnistujat olivat Karjalainen, Levtchi, Kuusela ja Morley. Puolestaan Jasu, Rauhala, Vauhkonen, Virta ja Malinen eivät nousseet sille tasolle jota olisi voinut odottaa.

Suurin alisuoritus nähtiin kuitenkin penkin takaa, pelillinen identiteetti ja pelinrakenteet olivat kadoksissa. Koko runkosarjan aikana ei avauspelaamista saatu kuntoon. Lisäksi roolitukset olivat välillä vähintäänkin erikoiset. Tuntu että välillä palattiin jonnekin 10-vuoden takaiseen keskialueen trap-pelaamiseen ja hitaisiin lähtöihin. Vastustajien oli helppo pelata Tapparan avauspelaaminen pois ja ylimiehittää keskialue.
 

Lisbeth_S

Jäsen
Kaikkineensa koko Tapparan kaudesta jäi hieman erikoinen maku. Syksyn lennon jälkeen pelillinen kokonaiskuva oli hyvinkin sekava. Kauden aikana tulleista vahvistuksista Polasek oli todella kova haku, toki muutamia hasardeja viimeisillä kierroksilla. Garteig osoittautui hyväksi hankinnaksi. Pelityyli oli hyvin omintakeinen, mutta hyviä torjuntoja varsinkin tämän vuoden puolella. Puolustuksessa Ytterell kehittyi koko kauden ajan, ja oli ykköspakki pari Polasekin kanssa. Racine ja Iacobellis olisivatkin sitten saaneet olla tulematta, ei mitään annettavaa.

Polasek oli ihan ok, odotin vähän enemmän ajoja maalille, Ytterell paransi koko ajan ja oli hyvä. Iacobellis oli hyvä aina kun pääsi kentälle, olisi ansainnut enemmän peliaikaa. Racine hankittiin playoffeihin, joten tämä jäi näkemättä.

Hyökkäyksessa suurimmat onnistujat olivat Karjalainen, Levtchi, Kuusela ja Morley. Puolestaan Jasu, Rauhala, Vauhkonen, Virta ja Malinen eivät nousseet sille tasolle jota olisi voinut odottaa.
Rauhalan huonoutta ei voi ylikorostaa. Joukkueenjohdon maskotti, josta muodostui rasite. Ei se että pelaa 110 lasissa tarkoita sitä että pelaisi hyvin tai että olisi edes hyödyllinen joukkueelleen. Pyöri kulmissa, ei avannut peliä, sai peräti 0,9 laukausta/ottelu aikaiseksi. Tuloksena jokunen kakkossyöttö ja nolla maalia, peliaikaa kuitenkin se 15 min.per ottelu. Tästä ihanuudesta saamme taas nauttia tulevava kautena. Toivottavasti Tapola uskaltaisi penkittää jos ei kulje.
Vauhkonen paransi loppua kohti, en häneltä tämän enempää edes odottanut. Jos jääkiekko olisi koosta kiinni, NHL olisi täynnä yli kaksimetrisiä. Jokainen sentti yli 195:n alkaa olla liikaa. Virta ja Malinen pelasivat hyvin, huomioiden heidän loukkaantumisensa. Jasu oli melko näkymätön, mutta luultavasti playoffeissa taas hyödyllinen.



Suurin alisuoritus nähtiin kuitenkin penkin takaa, pelillinen identiteetti ja pelinrakenteet olivat kadoksissa. Koko runkosarjan aikana ei avauspelaamista saatu kuntoon. Lisäksi roolitukset olivat välillä vähintäänkin erikoiset. Tuntu että välillä palattiin jonnekin 10-vuoden takaiseen keskialueen trap-pelaamiseen ja hitaisiin lähtöihin. Vastustajien oli helppo pelata Tapparan avauspelaaminen pois ja ylimiehittää keskialue.

Tappara keräsi kuitenkin selvästi enemmän pisteitä kuin edellisellä kaudella. Rautakorvella on kuitenkin muutama handicappi 1) taipumus takertua joihinkin pelaajiin liikaa. Esim. Rauhala pilasi aina sen kentän pelin missä sattui pelaamaan. 2) muutosten tekemisen vaikeus pelin aikana 3) Passivoituminen johtoasemassa, kun lähdetään kolmanteen erään. Vaikea ymmärtää miksi. Ja tätä on jatkunut vuositolkulla. Tuntuu kuin hän haluaisi aina voittaa vain maalilla. No, tänä vuonna rytisi kunnolla omaan nilkkaan.

Muuten Rautakorpi on loistava, menestynyt ja lähes eniten liigaa valmentanut valmentaja. Ja ilman potkuja vielä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy