Kumma juttu miten paljon tulos ohjaa omaakin ajattelua peliä ja pelaajia arvioidessa. Eilen Tappara vyöryi Liigan parhaan kotijoukkueen SaiPan yli avauserässä, loi koko ajan tilanteita hyvällä aktiivisella karvauksella ja tarkalla syöttöpelillä. Patrik Puistola murtautui vasemmasta laidasta vastustamattomasti ohi SaiPan ykköspakista (Kalle Maalahti) ja hankki joukkueelle ylivoiman. YV jauhoi hienon maalin, joka perusteetta hylättiin. Kiekkoa ei loppuerän aikana saatu millään Westerholmin taakse, ja momentum ottelun ratkaisemiseen meni ohi. Toiseen erään SaiPa tuli paremmalla latauksella, mutta vaikka Tappara oli vähän altavastaajana, vastahyökkäyksistä oli edelleen paikat tehdä maaleja. Kolmas erä oli tasaisin ja edelleen oli riittävästi paikkoja voittaa peli. Ei kuitenkaan uponnut, ja heti alkoi itsekin miettiä onko joukkueessa sittenkin jotain perustavalla tavalla pielessä niin että se voisi estää mestaruustaistelun keväällä? Pari pomppua sisään, ja vierasvoiton olisi ohittanut olankohautuksella. Nyt kun näitä ei tullut, mietityttää Zaborskyn tehottomuus ja kiekonmenetykset, Jan-Mikael Järvisen hieman jäässä olevat pistehanat, Malisen riittävyys ykkössentteriksi ja niin edelleen.
Viime kaudellakin Tapparalla oli maalinteko-ongelmia, ja ne lopulta näkyivät myös finaalisarjassa Kärppiä vastaan. Joukkueella on hyvä maalivahti, Heljanko esitti eilenkin useamman gamesaverin ja oli Ben Bloodin ohella tärkein kahden miehen alivoiman tappaja toisessa erässä. Joukkueella on hyvät kiekolliset pakit, jotka kyllä saavat ykkössyötön omille ja pystyvät antamaan tukea niin suoriin hyökkäyksiin kuin viivapelissä silloin kun kiekko on saatu vastustajan alueelle. Pelin rakenteet ovat kunnossa, mutta jos jotain puuttuu niin se on maalintekovoimaa silloin kun pelejä ratkotaan. Kristian Kuusela on ollut viime aikoina ratkaisupelaaja, mutta jos hänen ketjunsa ei pääse tehoille niin mistä löytyy se viimeinen taito ja viileys pistää kiekko sisään kun paikka tulee?
Helpoin ratkaisu olisi tietysti etsiä maalintekijää ulkopuolelta, mutta tämäkään ei ole ongelmaton vaihtoehto. Viime kaudella Leinosen haaviin jäi Nenonen, joka istui ratkaisupelit katsomossa. Rautakorven Tapparaan ei ole helppo tulla sisään ulkopuolelta, joten siirtotakarajalle asti ei välttämättä voida odottaa. Pelkkä yksipuolinen maalintekijä tuskin käy, koska tällaiset eivät tunnu Rautakorven filosofiaan sopivan. Päävalmentaja itse puhui SaiPa-pelin jälkeen että haettiin liian hienoa ja maalinteon tukitoimet jäivät vajaiksi. Tästä varmaan osin oli kyse, eli iso kuva tullee olemaan se että nykyisellä joukkueella ongelmat on ratkaistava ja löydettävä maalintekoon vielä yksi lisävaihde kun mennään kohti suurta tanssia.
