Voisi kai tässä jotain yrittää raapustella menneestä, hopeisesta kaudesta. Isommin ei jäänyt finaalitappio harmittamaan, sillä Kärpät oli selvästi parempi joukkue ja ansaitsi mestaruutensa. Pieni ketutus tappiosta toki jäi, mutta se kuihtui jo parissa päivässä pois, eikä vaatinut pidempää ryyppyputkea kuten ennen mestaruuskeväitä. Ylpeä olen tämän(kin) kauden joukkueesta ja kuudes peräkkäinen finaalipaikka oli vahva hauiksennäyttö koko organisaation iskukyvystä.
Kausi piti sisällään monenlaisia vaiheita mutta välieräsarjaa lukuunottamatta ei varsinaista paraatimarssia nähty missään vaiheessa. Kokonaisarvosanaksi kaudesta annan sellaisen 8 plussan. Runkosarja, kolmannesta sijasta huolimatta, sujui sen verta alakuloisesti, ettei arvosanaksi voi antaa enempää kun 7. Pudotuspelit antoivat kuitenkin paljon anteeksi ja erityisesti tuo välieräsarjan puhdas 4-0 voitto oli odottamaton ja vakuuttava suoritus. Pudotuspeleistä voi joukkueelle antaa ehdottomasti kiitettävän arvosanan.
Miettiessä, miksei tänä vuonna Tappara kannua nostellut, tulee mieleen useita syitä ja asioita mitä olisi voitu tehdä paremmin. Liikaa oli asioita, mitkä kauden aikana katsomossa ärsyttivät ja turhauttivat. Ensinnäkin joukkueen rakennuksessa mentiin mielestäni hieman harakoille eikä sitä voi pitää sataprosenttisesti onnistuneena. Tapparan pelaajamateriaali keräsi kesällä melkoisesti hehkutusta eri medioissa ja näyttöihin nähden hehkutusta tuli aivan liikaa. Tähtisikermäksi joukkuetta voi hyvällä syyllä kutsua, mutta Tapparasta löytyi turhan paljon samasta muotista veistettyjä pelaajia samanlaisine vahvuuksineen. Fyysistä osastoa lähti vuosi sitten mm. Bonsaksenin, Saravon, Parlettin, Lajusen sekä Savinaisen myötä eikä näitä pelaajia onnistuttu korvaamaan onnistuneesti. Finaalisarjassa Tappara hävisi mielestäni tällä osa-alueella yllättävän selkeästi Kärpille ja kun ensi kauden joukkueen rakennusta katsoo, pelottaa ettei muutosta ole tulossa. Toinen huomattava puute materiaalissa oli eliittimaalintekijän puute, joita edellisvuosina esim. Savinainen, Laine sekä Palola edustivat. Tähän rooliin hankittu Zaborsky floppasi pahasti. Kolmas materiaaliin liittyvä harmituksen aihe on, ettei sentterivajeeseen reagoitu. Ykkössentterinä kokeiltu Kärki epäonnistui ja tilalle hankittiin vain laitureita (Repo, Hamilton, Nenonen, Haapala), vaikkei suoranaista tarvetta ollut. Eikö viidessä kuukaudessa oikeasti löytynyt sopivaa sentteripalasta? Oli miten oli edelliskauden nelosen keskellä pelannut Jasu joutui tällä kaudella aivan liian suureen rooliin ykkösylivoiman ja ykkösalivoiman miehenä.
Pelaajistossa ongelmana oli myös se, ettei kehitys ollut odotetunlaista. Yleensä Tapparassa on kauden aikana nähty selkeitä kasvutarinoita, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ne jäivät tältä kaudelta puuttumaan. Tyytyväinen voi olla etenkin Peltolan otteista ja Rauhalan runkosarjasta, mutta toisaalta mm. Zaborsky, M.Järvinen sekä Kemiläinen jäivät paljon odotetusta tasosta.
Pelitavalliset asiat raivostuttivat ja herättivät palstoilla paljon keskustelua läpi kauden. Tappara kokeili paljon eri tyylejä kauden aikana, mutta lopputulos ja viihdearvo harvoin miellyttivät suurta osaa katsojista/palstalaisista. Mielestäni Tapparan ykkösongelma oli, ettei pelitapa tuottanut tarpeeksi laadukkaita maalipaikkoja käytännössä koko kautena. Hyökkäyspelaaminen piti sisällään turhan paljon kulmissa pyörimistä ja viivavetoja. Maalintekosektoriin pääsy oli koko kauden hankalaa. Finaalisarjassa petti myös ylivoima. Takakolmion käytön Kärpät tiesi tasan tarkkaan ja maskista puuttui Lajusen kaltainen uhka, jolloin ylivoimallakin ytimeen pääsy tuotti hankaluuksia. Hyökkäyksiinlähdöt ja niissä ajoitukset alkoivat kevätkaudella osumaan kohdilleen, mutta runkosarjassa nähtiin pitkiä pätkiä yksin kuskaamista ja rännittelyä. Paljon kummastelin viivelähtöjen vähäisyyttä ja kiekosta suosiolla luopumista. Esimerkiksi useammin tällä kaudella nähtiin ratkaisu, jossa pelaaja nostaa jalalla punaviivalle, heittää kiekon vastustajan päätyyn ja menee vaihtoon verrattuna kiekon palauttamiseen maalin taakse ja vaihdon suorittamiseen kiekon ollessa oman joukkueen hallussa.
Yksi ihmetystä aiheuttanut ongelma oli legendaarinen keskialueen trap ja sen pitämättömyys. Minulle ainakin oli suuri yllätys kuinka helposti siitä tultiin jatkuvasti luistelemalla läpi. Toinen useaan otteeseen epäuskon fiiliksiä herättänyt asia oli kolmansien erien johtoasemien menetykset. Pudotuspeleissä niitä nähtiin joka sarjassa ja runkosarjassakin muistuu mieleen ainakin Kuopion ja Rauman vierailut, jossa koettiin pahat "sulamiset". Suurinta osaa näistä yhdistää helpolla kiekosta luopuminen ja liikkeen sekä kamppailuhalukkuuden väheneminen. Missä oli ratkaisuhetkillä pelirohkeus? Epäonnistumisen pelko tuntui leimaavaan otteita useammin kuin voittamisen tahto. Kuka vastaa?
Vaisu runkosarja tarkoitti myös kotiedun menettämistä pudotuspelien ratkaisusarjoissa. Todennäköisesti Kärpät olisi mestaruuden joka tapauksessa vienyt, mutta aina voidaan jossitella. Muutenkaan Tapparan lähtökohdat pudotuspeleihin tultaessa eivät olleet mitenkään helpot. Runkosarjasta huolimatta ennakkosuosikin paineet ladattiin Tapparalle ja Jukan hopea-historiaa nostettiin tasaisin väliajoin esiin. Materiaalilla odotettiin parempaa eritoten hyökkäyspäässä ja sitä myös erityisesti KalPa-sarjassa nähtiin.
Jos mietitään asioita, joissa finaalivastus Kärpät oli selvästi edellä niin ensimmäiseksi nostan esiin pelinopeuden. Tapparan pelinopeus ei ollut vaaditulla tasolla ja kiekollisissa ratkaisuissa kesti liian kauan. Finaalisarjassa Kärpät pysyi lähes jatkuvasti liikkeessä, kun Tapparan peli oli selvästi staattisempaa. Kärpät oli pelitavallisesti vakaa alusta loppuun, vähävirheinen ja hyökkäyspelissä tehokkaampi. Tämä siitä huolimatta, että Tapparalla oli paperilla vahvempi materiaali ja Kärpät menetti myös sarjan aikana ykköspuolustajansa sairastuvalle. Kärppien selvästi paremmat kolmoserät herättivät myös kysymyksiä kuntotekijöistä ja siitä onko Tapparan fysiikkaharjoitelussa tehty kaikki optimaalisesti? Kovista harjoitusmääristä kuului huhuja kauden aikana, joten varmasti valmennusjohtokin spekuloi tehtiinkö asiat parhaalla mahdollisella tavalla.
Rautakorpea voidaan kritisoida useasta taktisesta ratkaisusta kuin myös paikoin käsittämättömästä peluutuksesta, mutta kritiikistä huolimatta, ei kausi missään nimessä ollut katastrofi valmennuksenkaan osalta. Jukka on edelleen osaava työssään ja saa odotetusti jatkaa Tapparan peräsimessä. Kaikki tehdyt asiat eivät minulle vieläkään avaudu ja moni asia ärsyttää, mutta en minä silti tänne mitään tammisia tai törmäsiä kaipaa. Kauden aikana minua kuitenkin hämmensi suunnattomasti Rautakorven antamat haastattelut. Kesällä Jukka oli useassa Tapparan kotisivujen videossa hymyissä suin, mutta tosipaikan tullen hymyt vaihtuivat jälleen kivikasvoisuuteen. Välillä Rautakorpi oli syyskaudella kamalien esitysten jälkeenkin ilmaissut tyytyväisyytensä Tapparan peliä kohtaan, mikä ihmetytti kovasti. Myös pudotuspeleissä Rautakorpi loi haastatteluissakuvan, että maalinteon tehokkuus ja vastustajan pomppumaalit olisivat Tapparan suurin ongelmakohta. Alkoi pelottamaan, että tietääkö Rautakorpi oikeasti missä Tappara on/oli vastustajaa perässä? Rautakorpi antoi kauden aikana myös haastattelun, jossa korosti pelaajien vastuuta pelitavasta. Tämä herätti laajalti kysymyksen, että oliko Tappara liian alivalmennettu joukkue? Selittääkö selvän pelitavan puute mm. Kärjen floppaamisen? Oliko pelaajille tarpeeksi selvää, miten kussakin tilanteessa tulee toimia? Minä en näihin osaa vastata.
Tulevaa kautta odotan jo innolla, mutta myös hieman pelonsekaisin tuntein. Viime kausina joukkueesta on lähtenyt valtavasti voittamisen kulttuuria ja kamppailuvoimaa (Peltola, Savinainen, Repo, Lajunen, Parlett, Mikkola, Bonsaksen, Saravo...) eikä huhutut ja hankitut pelaajat mielestäni paikkaa juurikaan niitä puutteita, mitä itse Tapparassa näen. Joukkueen ilmapiirin uskon olevan kunnossa, mutta myös sieltä osastolta on isoimmat persoonat ja vitsinheittäjät (Salonen, Hrachovina, Haapala, Bonsaksen...) lähteneet muille maille. Toki, nyt on jo selvää että Tappara tulee saamaan jalkeille kilpailukykyisen joukkueen, jolla kelpaa lähteä tavoittelemaan finaalipaikkaa ja kultaista mitalia. Täysin vakuuttunut en kuitenkaan ole joukkueen kasaamisesta. Mitä ensi kauden pelitapaan tulee niin toivottavasti kokeilut on ohi ja Tapparalla on kestävä ja tunnistettava pelitapa syksystä kevääseen ilman päämäärätöntä puskemista. Nyt nelisen kuukautta vedettävä happea ennen CHL-pelien alkamista. Toivottavasti tuossakin sarjassa nähdään ensi kaudella parempi Tappara. Hyvää ja rentouttavaa kesää vaan kaikille Tapparalaisille!