Lauantai-illan ratoksi voisi vähän höpötellä, missä Tappara tällä hetkellä menee. Tappara-osio on ollut hiljainen, joka jo itsessään on merkki, että valittamisen aihetta ei juuri ole ollut. Tietysti myös vilkaisu sarjataulukkoon kertoo omaa kieltään. Tapparalla menee ja on mennyt koko kauden oikein mukavasti. Notkahduksen ovat jääneet vähiin ja myös niiden aikana pisteitä on tullut välillä jopa peliesitysten vastaisesti. Teemu Lassilalta hieno kommentti Jatkoajan haastattelussa:
"- Kun menee hallille, tietää että siellä tehdään töitä. Peli on nöyrää ja jätkät uhrautuvat puolustuspelissä maalivahdin edessä. Kun joukkue on menestynyt monta vuotta, osaavat miehet pelata johtoasemassa ja ratkaista pelejä. Menestys asuu Tappara-kopissa tällä hetkellä. Sen tuntee kun sinne menee."
Ennen kautta oli huolta Tapparan hyökkäysvoimasta ja kärkipelaajien laadusta. Ulkopuolisia huippunimiä ei tarvittukaan, vaan Tappara teki jälleen tapparat eli joukkueen sisältä kasvoi uusia sankareita poistuneiden tilalle. Savinainen ja Haapala keikkuvat pistepörssin kärkisijoilla. Heidän takanaan vahvaa tulitukea antavat mm. Peltola, Nurmi ja Karjalainen. Repo oli erinomainen haku liigan sisältä eikä vahvistuksia ole tarvinnut lähteä hakemaan esimerkiksi AHL- tai tsekkiarpojen joukosta. Viime peleissä Joona Luoto on osoittanut, että myös nuorten joukosta löytyy ratkaisuvoimaa, vaikka NHL-tason huippulupauksesta ei olekaan kyse. Silti varaa on kiristää muutamalla pelaajalla. Ilomäki on ollut heikko, JMJ vasta väläyttelee eikä Lajunenkaan ole 5vs5-pelissä ketjukavereidensa tasolla.
Tapparan hyökkäyspeli oli rakenteeltaan hyvää ja tehokasta. Ylivoima on selvästi liigan parasta. Hyökkäys toimii silloin, kun sen pitääkin toimia. Puolustus sen sijaan on ollut melko heikkoa. Virheitä sattuu ja välillä nähdään karmeita nukahduksia. Ehkä tuo hyökkäysvoima tuudittaa hyvänolon tunteeseen eikä vielä tietysti ihan joka tilannetta pelatakaan veren maku suussa. Keskialue ei ole niin hyvin tukossa kuin keväisin. Tahmea liike on tässä suurimpana tekijänä. Ensimmäisten potkujen ja reagoinnin pitää olla teräviä, jotta vastustajan etenemisen voi kääntää vastaiskuiksi.
Maalivahtipeli on elänyt kauden mittaan. Hrachovina oli syyskuussa loistava, mutta ei ole kyennyt pitämään tasoaan. Vastaavasti Lassila aloitti haparoiden, mutta on ainakin omissa papereissani tällä hetkellä selkeä ykkösvahti. Peluutuksen uskon kuitenkin jatkuvan nähdyn kaltaisesti eli melko tasaisena.
Tällä hetkellä näyttää siis hyvältä. Joukkueesta huokuu peli-ilo ja itsevarmuus. Materiaali on laadukas ja pelitapa kunnossa. Välillä paketti rakoilee, mutta kokonaan hukatut 60-minuuttisen ovat olleet vähissä. Hiomista silti riittää, mutta niinhän se aina menee tässä vaiheessa kautta. Juna on tänäkin vuonna hyvin aikataulussa.
