Niin paitsi, että Tappara meni koko viime kaudenkin erittäin sekavalla veskarisysteemillä. Tämähän on yleisesti ongelma, että aika tuppaa kultaamaan muistot ja ihmiset näkevät asiat varsin mielenkiintoisella tavalla, kun niitä katsotaan jälkikäteen ja historia tietyllä tavalla kirjoitetaan uudestaan.
Älkää ampuko, mutta laitan tähän muutaman kuulemani spekulaation viime kauden tilanteesta Tapparassa:
-Karhunen oli syksyllä ok, mutta vastapainoksi Karhunen (myönnettävästi ja rehellisesti) päästi hirveän määrän helppoja maaleja selkänsä taakse. Ilmeisesti valmennuksella oli jonkinlainen pyrkimys muuttaa Karhusen pelityyliä samaan suuntaan kuin Metsolalla, mutta tämä tyyli ei nähdyn perusteella sopinut Karhusen ominaisuuksille ollenkaan. Jos on Karhusen omiin puheisiin uskomista (jossain haastattelussa sanoi melko suoraan, että tammikuun lopulla heitettiin kaikki "uusi" romukoppaan ja palattiin Karhusen tapaan pelata yhdessä valmennuksen kanssa. Hrachovina oli lähtökohtaisesti enemmän Metsolan tyyppinen veskari, Karhunen on hyvä sijoittumaan ja peittämään jäätä pitkin tulevat laukaukset ja nähdäkseni nimenomaan hanskakäsi parantui melkoisesti Tapparassa. Oli aivan loistavassa vireessä playoffeissa ja otti melkoisen kasan gamesavereita. Olennaista tässäkin stoorissa on, että Karhusen RUNKOSARJA oli kaikkea muuta kuin hyvä. Metsola veti 2x putkeen paremmat runkosarjat Tapparassa.
-Toinen suuri spekulaatio oli, että helmikuussa Tappara oli kovasti halukas nappaamaan Metsolan ykköstorjujaksi. Tämän ilmeisesti torppasi ainoastaan joku käsittämätön KHL-klausuuri, mutta lähtökohtaisesti Karhusen taso lähti rakettimaiseen nousuun, kun Metsolan uhka alkoi oikeasti pyöriä ilmassa. Karhusen henkinen lujuus tuli esille tässä, että hän oikeasti halusi voittaa mestaruuden Tapparassa ja tuoda sen Tampereelle mukanaan. Maalivahditkin ovat kilpaurheilijoita ja toisille sopii toisenlaiset jutut paremmin kuin toisille. Sekä Metsola että Karhunen ovat osoittaneet Tapparassa, että nimenomaan henkinen kantti oli kummallakin korkealla tasolla. Sit kun lähdetään playoffeja pelaamaan niin kyllä sieltä voittavat maalivahdit aika nopeasti tulee esiin.
Lähtökohtaisesti tosiasia on se, että runkosarjassa on materiaalieroja paljon ja maalivahdit eivät välttämättä estä muuten loistavaa joukkuetta voittamasta. Ei Karhusenkaan tai Hrachovinan rimpuilu 60 pelin runkosarjasta tuottanut kummallekaan mitään selkeää ykkösmv:n paikkaa playoffeihin. Karhunen sai playoffeissa Tapolalta suullisen luoton, että hän on se ns. ykkösveskari ja Tomi vastasi huutoon. Hrachovinalla oli huono putki päällä helmikuussa ja playoffeissakaan ei parissa pelissä vakuuttanut, toki voitti molemmat silti. Karhunen taas vakuutti loput runkosarjasta, mutta 2/3 runkosarjasta meni aivan ohi ja jouluna Hrachovina oli selvästi parempi veskari.
Tämä on kohtalaisen turhaa löpinää, mutta joukkuelaji tämä on. Monet eri tekijät vaikuttavat siihen, kuinka onnistut ja missä. Lassila on ollut niissä playoffeissa, joihin on mukaan päässyt aina vähintään hyvä. Olennaisen tästäkin kertoo se, että TPS lopulta ehkä kaatui Kärppiä vastaan siihen, että Lassila ei pystynyt pelaamaan. Samoin kokenut ja parjattu JYPin Tarkki on aina ollut JYPin kantava voima keväällä. Kokemus tulee esiin keväällä ja niistä peleistä saadut kokemukset monelta nuorelta MV:ltä puuttuvat. Metsolakin parani vuodesta toiseen, samaa voi odottaa Hrachovinalta. Lassila saanee Tapparassa voittavassa organisaatiossa paikkansa näyttää, kuinka hyvä mv hän on ja sitten ei ole tekosyitä. Toinen selvä asia on, että Lassila pääsee nyt pitkästä aikaa sellaisen puolustuksen ja pelitavan + joukkueen taakse pelaamaan, jossa on mahdollista voittaa. Jos ihan puhtaasti MV:n ominaisuuksista puhutaan niin Eero Kilpeläinen on oman tulkintani mukaan Liigan paras veskari. Sekään ei riitä mihinkään, jos joukkue edessä ei pysty mihinkään.