Sellainen, että kannattaa hankkia Jori Lehterä samalla kertaa. Lucenius on kyllä lahjakas pelaaja mutta hieman mielialapelaajan elkeitä hänestä löytyy, voisi sanoa, että siinä mielessä aika tyypillinen tamperelainen lupaus tyyppiesimerkkinä Jesse Niinimäki.
Niinimäki-vertaus ei mielestäni toimi. Ensinnäkin Lucenius on turkulainen joka jo sinällään tekee hänestä aivan eri koulukunnan kaverin. Hän ei ole Niinimäen tapainen huippulahjakkuus, mutta ei missään nimessä myöskään yhtä löysä ja laiska. Mielialapelaajan elkeitä löytyy, mutta temperamenttia on ihan erilailla kuin Niinimäessä. Luce ei ole tamperelaisen leppoisa vaan pikemminkin turkulaisen ylimielinen, jos nyt jonkinlaista psykoanalyysia yrittää tehdä. Floppausvaara piilee Helsingin kirkkaissa valoissa ja automaattisessa tähti-statuksessa - on valsin helppo kuvitella millainen stadin kingi herrasta kuoriutuu heti kun muuttokuorma on saatu purettua. Tosin, voihan olla että KHL-keikka ja pari ikävuotta ovat tuoneet nöyryyttä ja henkistä kypsyyttä. Miehen Twitter-kommentti Rigasta keräsi hieman huomiota, kun hän totesi joukkueen hävinneen taas isosti, mutta hän ehti bongaamaan monta hyvää misua katsomosta.
Osalle Tappara-kannattajista jäin jostain syystä kovin katkera maku Lucen viimeisestä kaudesta. Fakta on kuitenkin se, että hän pystyi tekemään 10+22 tehot, vaikka pääsääntöiset ketjukaverit vaihtuivat Lehterä-Enlund kaksikosta Doell-Toporowskiin. Luce oli muistaakseni syyskaudella varsin hyvässä iskussa, mutta katosi kuvasta kevään puolella, mutta niin kävi monelle muullekin.
Pelaajatyyppinä Lucenius miellyttää allekirjoittaneen silmää kovasti. Hän on parhaimmillaan huippumiesten rinnalla jossa tarjoilu toimii. Kiekollisesti arvaamaton, koska mieheltä onnistuu niin harhautukset, syöttö, kuin maalintekokin. Hyvässä kentässä ja hyvässä fiiliksessä hän käyttää näitä kaikkia tasapuolisesti ja tekee ketjustaan paremman. Jos taas ketjun kiekollinen päävastuu on Luceniuksilla, niin kiekko saattaa alkaa viihtymään omassa lavassa liikaa. Kyseessä ei ole mikään luonnollinen playmaker, mutta erinomainen ns. seinä sellaisen rinnalle. Tapparassa hän ei soveltunut täysin keskushyökkääjän paikalle, mutta tähän on saattanut tulla Rigan keikalla parannusta, koska rooli on ollut ilmeisesti nelosen keskellä. Vaikka pelityyli ei ole erityisen fyysinen, niin hän teki huomattavan määrän maaleistaan lähietäisyydeltä.
Luceniuksessa on hieman samaa Erkinjuntin kanssa, nimenomaan tuossa ratkaisujen arvaamattomuudessa ja kiekollisessa monipuolisuudessa, vaikkei Niclas olekkaan samanlainen pitkien kuljetusten kiemurtelija. Ainakaan silloin kun peli kulkee.