Jahas, nyt Rami Savolaisen tekemät virheetkin on jo Tapparan vikoja. Mutta ei edes kahvaamisen vaan itkemisen. Mainiota. Mua ei kiinnosta vähääkään.
Kahvaamisesta puheenollen. Minäkään en tykkää kiekottomien pelaajien estämisestä sun muusta, mutta silti pääasiana pitäisi olla se, että edes kiekollisissa tilanteissa tulevat rikkeet saataisiin pois. Nehän vielä pitäisi olla helppo nähdä. Arvaatte varmaan kumpi mun mielestä syyllistyi tänäänkin huomattavasti enemmän juuri kiekollisen pelaajan kampitteluun ja muuhun. Alkoihan niistä sitten jäähyjäkin tulla kun peli oli 0-3, mutta 0-0:ssa ja 0-1:ssä Tappara kärsi kun pilli pysyi taskussa. Saatte toki olla eri mieltäkin, mua ei kiinnosta vähääkään.
Kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että Tappara on huono joukkue, jos se noin lannistuu yhdestä maalin hylkäämisestä. Yrittäkäähän huomioida se, että nyt ei puhuta yhdestä ottelusta, vaan jo kolmen ottelun mittaisesta tiiviistä sarjasta. Kun jokainen epäselvä tilanne on kääntynyt niissä vastustajalle - olkoonkin ihan oikein sääntöjen mukaan tuomittuja tilanteita - niin tottakai se syö miestä. Tapparaa on sanottu koneeksi sen pelityylin takia, mutta ei nuo pelaajat ole mitään koneita, ne on ihmisiä. Tottakai se syö uskoa, kun jatkuvasti tulee monoa päähän.
Jokainen teistä, joka itse on jotain lajia joskus kovalla tunteella pelannut, tietää, että jokainen tuomarien tekemä ratkaisu, joka menee omaa joukkuetta vastaan, tuntuu aina väärältä. Ei väliä kuinka oikea tuomio se oikeasti on, niin kun sitä on joukkueen sisällä ja täysillä mukana siinä pelissä, niin aina se tuntuu vääryydeltä. Yksi sellainen vituttaa, toinen sellainen saattaa jopa sisuunnuttaa näyttämään että ei meitä tuomarit pysäytä. Sitten kun tulee kolmas ja neljäs... noh, ne kai pitäisi pystyä kääntämään jollain lailla positiiviseksi energiaksi, mutta sanopas sinä, joukkuepelaaja, onnistutko sinä siinä?
Minä en ole onnistunut vaikka en edes Tapparassa pelaa. Mun finaalisarjani "katkesi" jo kertaalleen Helsingissä kun Ojasen maali hylättiin. Se tuntui niin uskomattomalta (ei ollut videoita käytössä, sitä leluskriiniä nyt on turha tuijottaa), että sitä vaan luovutti. Istui vaan tyhmänä ja kirosi maailman (tuomarien) pahuutta. No se tunne meni ohi seuraavana päivänä.
Kunnes tänään sitten hylättiin taas maali. Siihen asti kaikki oli hyvin, oli hieno katsoa Tapparan hurjaa luistelua ja vahvaa taklauspeliä. Kun Savolainen näytti ei-maalia ja vieläpä sen tunnetusti typerän videotarkistuksen jälkeen, niin kaikki se katsojan "lataus" valui musta sinne jonnekin penkkien väliin. Mua ei kiinnostanut sen jälkeen enää ollenkaan, ei koko finaalisarja. 0-0 -tilanteessa peliä ollessa jäljellä 48 minuuttia minä heitin hanskat tiskiin. Loppuun asti hallissa istuttiin polviin nojaillen naama norsunvitulla innostumatta tai oikeastaan edes suuttumatta mistään. No, Brooksin taklaus herätti sentään vähän tunteita.
Ja sunnuntaina lähdetään Hartwalliin, mutta ainakaan tällä hetkellä ei kiinnosta vähääkään, miten ottelussa käy. Katotaan nyt taas nukutun yön jälkeen, mikä on fiilis. Hassu kausi vaan ollut, ei olla pelattu järisyttävän hyvin missään vaiheessa ja silti tuli runkosarjan voitto ja hopeaakin tulee (pronssia, jos lasketaan HPK:n moraalinen mestaruus). Tyytyväinen pitäisi olla, mutta nyt ei pysty. Häviön pettymys sitä ei aiheuta. Ei vaan yksinkertaisesti kiin-nos-ta. Paskanhailee. Sitä haluaa vain pienelle tauolle ja aloittamaan uuden kauden. Kun ei osaa olla oikealla tavalla vittuuntunut tappiosta eli voiton menettämisestä, vaan on vain vittuuntunut sillä lailla tylsistyneellä tavalla, niin asiat ei ole hyvin. Ennen finaalisarjaa sitä punnitsi vielä tappion mahdollisuutta ja miltä tuntuisi saada kahdesti peräkkäin finaaleissa kuokkaan, ja silloin se tuntui pahalta. Nyt kun se alkaa näyttää jopa todennäköiseltä, niin ei tunnu pahalta. Ei vaan tunnu miltään.
En minä syytä tuomareita tappioista. Tappara ei ole pystynyt pelaamaan riittävän hyvin, varsinkaan suurin osa sen avainpelaajista. Jokerit taas on pelannut ekan pelin jälkeen loistavaa playoff-kiekkoa. Jo kauden aikana ja vielä playoffien ekoilla kierroksilla kävi selväksi, että mikäli Tapparan aikoo voittaa kolme kertaa viidestä yrityksestä, niin sitten pitää olla todella loistava joukkue sitä tekemässä. Sellainen todella loistava joukkue nyt onkin vastassa eikä häviäminen sille ole missään tapauksessa häpeä. Pettymys se kyllä on.
Mutta vaikka en tuomareita ja salaliittoja syytäkään, niin minäkään en ole kone. Vaikka se niin vaikea onkin uskoa kaiken mun hyvyyteni keskellä, niin ihminen määkin vaan olen. Jokerit ei kuitenkaan ole ollut NIIN paljon parempi, etteikö tuollaiset edes jollain lailla tulkinnanvaraiset jutut jättäisi päähän pyörimään niitä "entä jos?"-kysymyksiä. Ja jos joku sanoo, ettei näissä maalitilanteissa ole mitään jossittelemista kun kaikki on selkeitä ja oikein tuomittuja, niin sama joku voisi kysyä itseltään, miksi niistä tilanteista on sitten jauhettu päivätolkulla monen sadan viestin edestä? Eikä se ole pelkästään "väärässä olevat tapparalaiset" vastaan "säännöt osaavat jokerit ja muut", vaan mielipiteitä ja näkemyksiä asioista riittää kyllä puolesta ja vastaan muualtakin. Niissä siis varmasti on kiistanalaisuutta ja tulkinnanvaraa.
"Entä jos?" on ihan tyhmä kysymys, mutta niukkana häviäjänä siltä on vaikea välttyä. Entä jos Ojasen maali olisi hyväksytty - vaikka sitten sääntöjen vastaisestikin? Olisiko Tappara tehnyt vielä voittomaalinkin? Entä jos Barkovin maali olisikin hyväksytty - vaikka se sitten oikeasti olisikin ollut korkea maila? Olisiko Tappara pystynyt pitämään sen loistavan otteensa, mitä alkupelissä nähtiin ja voittanut pelin? Entä jos Jokeri-fanit saisivatkin huutaa tuomaripelin vääryyttä ja koko SM-liigan kateutta Harkimoa kohtaan? Entä jos Jokeri-fanit joutuisivat miettimään "entä jos"?
Ainiin, jos joku tänne asti mun purkautumistani jaksoi. (Miten saa aikaan näin paljon tekstiä, kun ei kiinnosta?) Se Banhamin kymppi ei tullut ollenkaan siitä tilanteesta mikä näkyy tuossa videossa. Mun mielestäni (en löisi vetoa) hiukan sen jälkeen siinä oli jotain pientä yhteenottoa Banhamin ja Tappara-pakin välillä ja siitä Fränkki otti sitten kympin, ilmeisesti sukelluksesta. En siis kyllä vanno, mutta sumuisten, mistään kiinnostumattomien silmien läpi se näytti sellaiselta.