Joko voi ampua pianistin? (lainaus: Jarno Pikkarainen)
Tapparan tilanne on kokonaisvaltaisella tavalla mutkikas, mutta edelleenkin oma vastaukseni on, ettei oikein ole riittäviä pelillisiä syitä edelleenkään lätkäistä monoa valmennukselle. Jos tähän lyhyttä listaa kerää, miksei valmennusta tulisi potkia niin ainakin nämä syyt ovat keskeisiä:
- Tappara on taistellut aivan yksittäisiä pelejä lukuun ottamatta jokaisessa pelissään voitosta
- Pelaajien tunteessa tai taistelussa ei ole mitään yksiselitteistä vikaa
- Loukkaantumisten taakse ei ole muodikasta mennä, mutta kuitenkin onhan se nyt pakko myöntää, että Tapparan materiaali on tällä hetkellä niin ohut, ettei minkään joukkueen peli voi tuota kestää
Jos puolestaan halua sitten katsoa kolikon toiselle puolelle niin valmennuksen potkimista tukevia asioita ovat:
- Tapparan pelin tasapaino on ollut koko kauden hukassa. Alkukaudella yksilöiden virheet sävyttivät peliä ja kun ne saatiin jollakin tavalla kuriin niin ylivoiman heikkous astui mukaan ja sitä myöten tehottomuus
- Tapparan peleihin valmistautuminen on välillä ollut hieman erikoisella kantimella, kun vain osa pelaajista on valmiita pelaamaan ja toinen puolikas ei tunnu olevan edes paikalla
- Yksilöiden massiivinen alisuorittaminen sekä luonnollisesti sarjasijoitus
Itse suhtaudun kaikesta huolimatta edelleen luottavaisesti siihen, että mitään ei ole vielä menetetty, mutta suunnan pitää nyt alkaa seuraavan vierasputken aikana kaartua ihan oikeasti toisenlaiseen suuntaan. Silloin Tappara alkaa olla jo tilanteessa, että jotain liikkeitä on pakko tehdä. Tuohon jotain liikkeitä voi kuulua muutakin kuin valmennuksen kenkiminen.
Tapparan suurimmat ongelmat tällä hetkellä (jos loukkaantumiset jätetään huomiotta):
Tapparan pelin tasapaino on ollut oikeastaan koko kauden aivan hukassa. Paljon on puhuttu tehottomuudesta, maalipaikkojen hukkaamisesta sekä ylivoimasta, mutta kyllä pelin tasapainossa valitettavasti on tämän lisäksi vakavampia ongelmia, joihin Tappara ei ole oikeastaan vielä löytänyt mitään vastausta.
Peli muuttuu tulostaulun mukaan. Tappara onkin usein saanut oman hyökkäyspelinsä käynnistymään toden teolla vasta siinä vaiheessa, kun ollaan tipahdettu tuloksellisesti vastustajan jahtaajaksi. Tänään Tappara jahtaisi melko lailla 59 minuuttia Jukureita vastaan. Tämä kertoo surullista kieltä siitä, millainen Tapparan oman alueen puolustuspelin tasapaino on. Jos puolustaminen olisi edes toisteista ja sillä tavalla systemaattista niin huoli ei olisi massiivinen, mutta Tapparan oman alueen puolustuspeli on pääsääntöisesti aivan käsittämättömän heikkoa. Tapparan vastustajat pääsevät toisteisesti laukomaan sellaisista sektoreista, joista Tappara ei itse välttämättä pääse laukomaan koko pelissä. Erityisesti hyökkääjien pelaaminen omalla puolustusalueella on todella heikkoa. Sentteri tiputtaa usein liian alas ja toisaalta laiturit eivät pidä omaa paikkaansa vaan antavat vastuksen nousta maalille.
Joku voisi tänään sanoa, että Tappara "nukahteli" Jukurien maaleissa ja joku voisi myös asettaa molemmat maalit Heljangolle, mutta tosiasia on edelleen se, että koko viisikon pelaaminen omalla puolustusalueella oli molemmissa tilanteissa aivan käsittämättömän surkeaa. Tappara tuntuu haluavan PAPPissaan puolustaa keskustaa, mutta osa pelaajista kuitenkin haluaa säntäillä ihan miten sattuu. Tämä avaa ihan käsittämättömiä paikkoja vastukselle, jolloin osa pelaajista vaan tuijottaa toisiaan, kun vastus on yksin täysin avoimessa paikassa. Ehkä tämä on seurausta siitä, kun voittoja ei ole tullut niin halutaan mahdollisimman nopeasti hyökkämään.
Jos oma puolustuspelaaminen on sellaista, ettei siihen voi luottaa pätkääkään niin tasatilanteessa Tapparan peli ei ole millään muotoa vaarallista hyökkäyspäähän ellei se itse ole tappiolla. Huom. Tappara osaa kyllä hyökätä, mutta ainoastaan, jos vastustaja on pelin tuloksen myötä keskittyneesti siirtynyt suojelemaan itse keskustaa. Yritin tänään laskea, montako suoraa hyökkäystä Tappara sai aikaiseksi pelissä. Jos en ihan väärin katsonut niin loppulukema on kaksi. Jokaisella Tapparan kentällä on täysin sama ongelma eli hyökkäysalueella, vaikka kaista olisi tyhjä niiin tästä huolimatta kiekko viedään päätyyn ja aletaan leipomaan. Tuolta päädystä kiekkoa siirreellään viivaan, takaisin päätyyn, viivaan, päätyyn ja lopulta tilanne kuihtuu yleensä omaan heikkoon kiekolliseen ratkaisuun. Tappara yrittää tasatilanteessa järjestäen järjestää varman maalipaikan säilyttäen samalla koko viisikon rakenteen ja riskeeraamatta vastahyökkäystä. Ihan hieno idea, mutta se ei toimi.
Toinen erittäin huolestuttava seikka on Tapparan täydellinen jäätyminen siniviivan ylityksessä. Tappara löytää keskialueella upeita syöttöjä, joilla päästään rintamana vastustajan siniselle, mutta välittömästi tuon sinisen jälkeen pelaajilta katoavat vuorotellen jokaiselta aivan totaalisesti kupongit. Laiturit eivät yksinkertaisesti edes yritä haastaa keskelle vaan vuorotellen Levtchi, Merelä ja MYÖS uutena Luoto tuovat pelistä toiseen hyökkäysalueelle pelin, mutta vievät aina uudestaan ja uudestaan kiekon maalin taakse.
Tältä osin pakko sanoa, että Tapparalla on myös valmennuksen kenkimistä perustelevia ongelmia, jotka rajautuvat erityisesti siihen, että kyllä näillä peliruuhkilla vaan pitäisi pystyä nyt viimein päättämään, mihin pelissä keskitytään. Jos keskitytään puolustusvalmiuteen niin keskitytään sitten, mutta silloin jokainen pelaaja sitoutuu siihen. Nyt ollaan pelistä toiseen seisomassa välissä, kun osa pelistä tulostaulun mukaan pelataan järkevää hyökkäyspeliä ja tasaisessa tilanteessa keskitytään odottamaan, koska vastustaja pääsee johtoon.