Ghost kirjoitti:Itseäni lisäksi ihmetytti suunnattomasti vimma ampua valojuovapanoksia sen jälkeen kun viimeisistä sateista oli kulunut useampi viikko. Kai se sitten oli perkeleen tärkeää ampua nimenomaan niitä. No, maastopaloahan siinä päästiin sitten sammuttamaan. Lähimmätkin äijät taisivat juosta palopaikalle päälle sata metriä. Onneksi oli melkoisen tyyntä ja reiluhkosti äijiä heilumassa hosien kanssa.
Itse en kanssa tätä pystynyt käsittämään. Ei tarvitse kauan räiskiä kun on joku kanto tulessa. Huippuahan tässä oli se, että olimme laivaston AUK-kurssin maaliosastona ja paikalla ollut skappari sitten meidät laittoi tätä paloa sammuttamaan laivaston vässyköiden seistessä suu auki. Oli muutenkin aika erikoinen leiri tuo maaliosastona oleminen, ruokaa tuli jaettua kun eivät raukat siihen(kään) omatoimisesti pystyneet. Persettä ei sentään tarvinnut pyyhkiä.