Tosta tuli vähän sellainen ajatus, kuin joku pikkuisen jo aikansa elänyt, tylsä ja väritön vaikkakin sinänsä sitkeä ukko haluais olla sen suositun, halutun ja ihaillun, kovassa nosteessa viilettävän coolin tyypin kaveri. Muijalle se sanoo illalla kotona, että vihaa sitä saatanan juppia, mutta sitten kuitenkin oikeasti salaa ihailee sitä (ja jopa sen ruskeita boksereita). Sen tekis niin mieli joskus käydä nykäiseen sitä coolia tyyppiä hihasta ja sanoa, että "voidaanko unohtaa vanhat kiistat ja käydä yhdessä kaljalla?", mutta se ei tee sitä, koska pelkää sen toisen kysyvän vaan, että "kukas sä taas olitkaan - jotenkin tutun näköinen, mutten nyt saa päähäni?"
Ei kun nukkuunhan mun piti mennä.