Suomalainen salama oli tällä kertaa amerikkalaista salamaa vahvempi. Osaako joku kertoa, miten Tampa pelasi noin suurinpiirtein?
Tuli katsottua yön peli. Muutamia huomioita.
- St. Louis oli jälleen erinomainen. 35-vuotias veteraani likkuu hämmästyttävän sulavasti ja on alituinen vaara ollessaan jäällä. +/- -lukema painui 2 pakkasen puolelle, mutta maaleihin laiturilla ei ollut osaa eikä arpaa.
- Stamkos pysyi aavistuksen pimennossa, vaikka tekikin 1-2-osuman. En sitten tiedä, ovatko vastustajat ottaneet Stamkosin erityisvartiointiin, mutta ainakin Ducks eliminoi aika kovalla prosentilla pistekunkun yritykset.
- Lecavalierin potentiaali menee mielestäni hukkaan Bergenheimin ja Purcellin kanssa kakkosessa. Ok, Gagne puuttuu, mutta nykyiset laiturit jäävät ehkä jonkinverran TOP4-laitureiden tasosta. Vinnyn puolustushalukkuus oli Ducksiakin vastaan korkealla. Ehkä kritiikkini Purcellin ei-TOP4-laituristatuksesta on kaukaa haettu, sillä mies pääsi kokeilemaan varsin paljon yv:tä ke-to-yönä.
- Downie ja Malone saivat yllättävän vähän vastuuta. Peliaikaa kertyi molemmille vain n. 14 minuuttia. Downielta normaalia vaisumpi peli Anaheimia vastaan. Malone tarjoili B. Jonesille namupassin 1-1-maaliin, mutta muuten Ryania ei oikein näkynyt askissa.
- Duunariketju Tyrell-Thompson-Hall tekee rajusti hommia. Kyseisestä triosta tulee olemaan paljon iloa Lightningille jatkossakin. Tyrell on erinomainen grinderi. Thompson ja Hall säestävät hyvin. Nelosketju saa minulta puhtaat paperit ke-to-yöltä.
- Ritola on aika suoraviivainen kaveri, ainakin niissä peleissä, joita olen nähnyt. Ruotsalainen ajaa epäröimättä kohti vastustajan maalia ja omaa vieläpä kohtuu hyvät kädet. Jos en aivan väärin nähnyt, niin Ritola ja Purcell vaihtelivat pelipaikkoja 2. ja 3. ketjujen välillä.
- Puolustuksessa Clark on yllättänyt minut positiivisesti. Jannu on 1-yv:ssä yksinäisenä viivamiehenä ja saa illasta toiseen eniten peliaikaa pakeista. Kubina on sitten 2-yv:ssä sinisellä. Tshekki vaikuttaa ajoittain suht hitaalta ja kankealta, mutta on silti peräpään TOP3-luutija.
- Hedman on nuori jamppa, joka kehittyy koko ajan. Ducks-ottelussa liki 2-metrinen kolossi ei ollut näkyvästi esillä - ei hyvässä eikä pahassa. Ludinin panos on illasta toiseen tasaisen varmaa ja vastuuta kertyy selvästi yli 20 minuuttia jokaisessa kamppailussa.
- Öhlundin otteista paistaa pelituntuman puute, mutta ruotsalainen petraa ottelu ottelulta. R. Jonesin käyttötarkoitus on lähes ainoastaan alivoimissa. Sen ruudun hän hoitaa hyvin, mutta on Tampan selvästi vähiten peliaikaa saava puoulstaja. Kirjaimellisesti roolipakki.
- Ellisiä ei voida syyttää yhdestäkään Ducksin osumasta. Ehkä Selänteen 0-1-maali olisi ollut otettavissa, mutta näkökentän edessä oli paha ruuhka. Omissa papereissani Ellis on torjuntatilastoista huolimatta Boltsin varmempi vaihtoehto veräjälle. Smithin työskentelytyyli ei oikein hivele silmiäni.
- Guy Boucherilla on mielenkiintoiset ratkaisut niin puolustusryhmitykseen kuin ylivoimallekin. Hän käyttää jo kuuluisaksi tullutta 1-3-1-systeemiä em. tilanteissa. Pakkopeleissä siniviivalla on vain yksi mies, b-pisteiden kaarella sekä right- että left-kaveri, keskustassa yksi ja veräjällä maskimies. Sangen vähän käytetty tapa näkemissäni lukuisissa peleissä vuosien varrella.
- Anaheim osasi aiemmista vastustajista poiketen rikkoa Tampan 1-3-1-trapin, jota Boucher muutti enemmän 1-2-2:ksi. Boltsin kärkikarvaaja otti Ducks-ottelussa hieman normaalia korkeammalta, jolloin pelaajien välimatkat kasvoivat ja tutuksi tullutta kahden ukon aktiivista prässiä ei tapahtunut kiekolliseen vastustajaan.
- En ole täysin Boucherin huippunopeaa pystysuunnan jääkiekon ystävä, mutta jokaisella luotsilla on oma filosofiansa. Ducks-pelissä peliä ei käännetty normaaliin tapaan yhtä salamana. Myös Bolts-ukkojen luistin ei etenkään avauserässä liikkunut systeemin vaatimalla tavalla. Tuloksena vain 2 laukausta kohti Ducks-vahti Hilleriä.
- Jos Boucher pystyy saamaan suojattinsa toteuttamaan orjallisesti pelisysteemiään, Bolts on vahvoilla kirkkaaksi pudotuspelijoukkueeksi. Vaativan taktiikan peruslähtökohtana on armoton työnteko, joka sisältää aktiivisen takakarvauksen ja salamannopean pelin kääntämisen. Tämä kysyy pelaajien fysiikkaa.
- Tietenkin jokainen vastustaja on erilainen ja pienet nyanssit on otettava huomioon. Yksi huomioitavista asioista on vierasottelu ja selkä-selkä -tilanteet. Energiaa ei ole turhaan hukattavaksi.
- Tampan paketti on siis kokonaisuudessaan sangen hyvin kasassa ja en näe oikein mitään estettä pudotuspeleihin pääsylle. Ducks-selostajat taisivat mainita, että tässä vaiheessa kautta (huikeat 15 % pelattu) konferenssia johtaneet joukkueet ovat viime vuosikymmenien aikana jääneet playoffsien ulkopuolelle vain kahdesti.
No joo, nämä kaikki em. lausahdukset tulevat aika hataralta pohjalta, kun en Boltsia ennen tätä kautta ole hirveästi seurannut. Lightningin organisaatiossa on useita slovakkeja ja tietenkin herra Yzerman on toinen mielenkiintoni lähteistä, miksi seuraan Boltsia aiempaa tarkemmin.
