Tampa Bayn meno on ollut vakuuttavaa viime viikot. All Stars -tauko päättyi ti-ke-yönä Itäisen konferenssin kärkikamppailuun Tampa Bay - Philadelphia. Bolts esiintyi varsin vakuuttavasti ja otti jo kuudennen perättäisen täyden pistepotin kotikaukalossaan. 4-0-lukemat eivät täysin kerro Lightningin ylivoimasta, sillä Flyersilla loi runsaasti huipputilanteita. Huippuvireisen veräjänvartijan Dwayne Rolosonin ja kovasti tiivistyneen puolustuspään ansiosta Philly jätettiin nollille. Roloson venyi kiekon eteen peräti 38 kertaa.
Bolts tuli taistoon väkevästi ja siirtyi vajaan puolentoista minuutin jälkeen 2-0 johtoon. Teddy Purcell vastasi molemmista osumista. Avausmaali oli näyttävä: Simon Gagne sai irtokiekon haltuunsa hyökkäyssinisen tuntumassa vasemmassa laidassa, syötti keskelle Purchelille, joka jakeli pelivälineen oikealle Vincent Lecavalierille. Vinny antoi taidokkaasti yhdellä kosketuksella takaisin Purcellille, joka napautti lähietäisyydeltä kiekon häkkiin. Toisessa osumassa oli onneakin. Ensiksi Gagne harhautti Scott Hartnellin Tampan siniviivalla ja karisti Matt Carlen hyökkäyssinisellä, Gagne laukoi ohi Phillyn maalista, sai päädystä kimmoneen kiekon itselleen ja veti uudelleen. Pikkumusta kimposi Flyersin verkkoon lopulta Purcellista.
Flyersilla oli tämän jälkeen maukkaita paikkoja kavennukseen, mutta Roloson esitti pari huipputorjuntaa ja lukemat pysyivät 2-0:ssa. Reilut 5 minuuttia ennen erätaukoa Bolts iski taululle kolmannen täplän. Martin St. Louis syötti oivaltavasti Steve Downielle omalla siniviivalla. Moottoriturpa luisteli vasenta laitaa kohti Bob Bobrovskyn vartioimaa Philly-veräjää ja matala kiekko löysi pienellä munkillakin tiensä vastustajan rysään. Toinen erä oli maaliton ja laukausmäärin mitattuna tasainen. Viimeisellä parikymmenminuutisella tilastomiehet lisäsivät Tampan maalisarakkeeseen neljännen kihauksen. Flyers sähläsi vaihtoaition edustalla jäältä tulevien ja askiin menevien ukkojen kanssa, josta seurasi Boltsin 2-1-yv-hyökkäys. St. Louis passasi Stamkosille ja lopputuloksen osasi odottaa. Stamkos tulitti tarkalla rannarilla pikkumustan oikeaan ylämummeliin ja kamppailu oli taputeltu lopullisesti.
Lightning pelasi taiston 11 hyökkääjällä ja 7 puolustajalla. Ykkös- ja kakkosketjut olivat samat kuin viime otteluissa: Downie - Stamkos - St. Louis; Gagne - Lecavalier - Purcell. Kolmosessa oli kiertävä laituri, sentterinä Dominic Moore ja laidassa Sean Bergenheim. Haalariosasto jatkoi tutussa koostumuksessa: Dana Tyrell - Nate Thompson - Adam Hall. Uskon päävalmentaja Guy Boucherin siirtyvän takaisin täyden neljän hyökkäysketjun peluutukseen sitten, kun Ryan Malonen palaa tositoimiin sairastuvalta. Boucherilla on kuitenkin positiivinen ongelma, sillä nykyinen kakkosketju Gagne - Lecavalier - Purcell pelittää mainiosi. Gagne on löytänyt aivan uuden vaihteen Purcellin tullessa oikeaan laitaan ja Vinnykin on nostanut pelitasoaan. Loogisesti ajateltuna Malone istutetaan kolmoseen Mooren ja Bergenheimin seuraksi, koska jo mainitut kaksi kärkiketjua pelittävät hyvin nykyisin rakentein.
Puolustuspäässä Victor Hedman on petrannut valtavasti vuodenvaihteen jälkeen ja noussut kenties Boltsin ykköspakiksi. Nuori ruotsalainen on lisännyt aktiivisuutta ja tukee hyvin hyökkäyksiä. Tasonnostajiin lukeutuu myös Pavel Kubina, joka kankeannäköisestä luistelustaan huolimatta on saanut vastuuta ykkösylivoimassa viivamiehenä. Boltsin muidenkaan pakkien toiminnassa ei ole negatiivista kerrottavaa. Ainoastaan Matt Smabyn ilmestyminen jäälle seiskapakin roolissa aiheuttaa allekirjoittaneessa välillä pientä tutinaa. Mattias Öhlund ja Randy Jones ovat tärkeitä lenkkejä alivoimalla. Brett Clarkin rauhallinen kiekollinen peli sen kun jatkuu. Mike Lundinkaan otteissa ei ole liiemmin negatiivista sanottavaa. Boltsin peräpää on siis varsin hyvässä tikissä, vaikka paperilla katsottuna sen pitäisi olla joukkueen akilleen kantapää.
Ylivoimapeliä on muutettu jonkin verran. 1-kentällinen on Kubina - St. Louis - Stamkos - Lecavalier - Downie. Vinnyn ja Moottoriturvan paikka on maalin läheisyydessä. Kubinan, Stamkosin ja St. Louisin tontteja ei ole ikään kuin hakattu kiveen, vaan miehet vaihtelevat paikkoja tilanteen mukaan. Välillä Stamkos ja St. Louis ovat alimpina ukkoina Kubinan noustessa hieman ylemmäs. Välillä lähimpänä sinistä ovat Kubina - St. Louis tai Stamkos - Kubina. Kakkos-yv-kentällinen rakentuu selkeämmin kahden viivamiehen systeemiin. Se ei ole ykkös-yv:n veroinen ja pakkopelin pyörittäminen tuottaa välillä suuriakin vaikeuksia.
Boltsin pelissä on siis tapahtunut selkeä tasonnosto tammikuun alkupuoliskon pienen taantuman jälkeen. Kuusi perättäistä voittoa on hyvä todiste ja ennen kaikkea oma pää on saatu tilkittyä sangen hyvin. Rolosonin ilmestyminen veräjälle on tuonut itseluottamusta ja rauhallisuutta pakkien toimintaan. Enää ei tarvitse pelätä Mike Smithin ja/tai Dan Ellisin mahdollisia ja varsin yleisiä hörppyjä. Rolosonin merkitys korostuu juuri tässä asiassa. Päästettyjen maalien väheneminen ja kokonaismaalieron nostaminen plussan puolelle ovat tästä paras todiste.