Ensimmäinen kymppi mentiin täysin Tampan merkeissä ja jos siitä ylivoimasta olisi saatu iskettyä toinen maali, niin uskon että se olisi riittänyt voittoon.
No maalia ei siitä tehty ja sen jälkeen kentällä nähtiin muutamaa välähdystä lukuun ottamatta vain yksi joukkue. Se mikä itseäni yllätti eniten oli se, että Tampa näytti väsyneemmältä joukkueelta, eikä tuossa saatu oikeen missään vaiheessa kunnon kiriä päälle.
Näin Tampalasein katsottuna tulee heti mieleen muutama asia, joiden on pakko parantua, jos tästä jatkoon mielitään:
1. Ylivoimatehokkuus on saatava kuntoon. Columbus puolustaa joukkueena niin tiiviisti, että tasaviisikoin ei kovin montaa maalipaikkaa ottelua kohden ilmaannu, joten nämä harvat mahdollisuudet on vaan pystyttävä käyttämään. Eilen huomasi kyllä valitettavasti aika karusti Stamkosin puuttumisen, kun ykkösylivoimassa ei ollut Kucherovin lisäksi minkäänlaista laukaisu-uhkaa. Kaikki kunnia Johnsonille, mutta hänen laukauksellaan saisi yrittää varmaan tuhat kertaa b-pisteen kaarelta ja hyvällä tuurilla yksi kiekko saattaisi upota tämän hetken korpisalolle. Eilen ainakin tuo ykkösylivoiman tekeminen oli ihan liian helposti ennustettavaa, kun ainoat vaihtoehdot olivat Kucherovin laukaus tai Hedmanin/Sergachevin rannari maalille.
2. Secondary scoringin on alettava kantamaan kortensa kekoon ja tässä katseet kohdistuvat esimerkiksi Killorniin ja Cirelliin, joilla oli eilenkin ihan tuhannen taalan paikat pistää kiekko tyhjään maaliin, mutta molemmat sutivat kiekosta ohi. Tuo Tampan kolmonenkin pelaa kyllä siinä mielessä hyvää energiapeliä, että saavat aika usein paineen Jacketsin päätyyn ja kuluttavat heidän puolustajiaan, mutta kyllähän tuonkin osaston (etenkin Coleman) pitää pystyä osumaan joskus tolppien väliin. Maroonilta toivoisin enemmän maalia kohti suuntautuvaa peliä. Mies on aivan eläin tuossa kiekon suojaamisessa, mutta eilenkin oli muutaman kerran 3 metrin päässä Korpisalosta kiekko lavassaan, mutta maalille ajamisen sijaan mies syötti joka kerta kiekon takaisin maalin taakse tai pisti rännikiekon pakille.
3. Jämäkkyys ja sellainen tietynlainen nöyrä pelaaminen etenkin omassa päädyssä loistaa mielestäni poissaolollaan. Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi tuo eilinen 3-1 maali, jossa Shattenkirk yritti vähän mailalla huitoa kiekkoa Wennbergin lavasta sen sijaan, että olisi ottanut katseen rintakehään ja töötännyt kävelyvauhtia edenneen miehen pystyyn. Omaan silmään Tampan pakit pelaavat omissa ajoittain jopa vähän ylimielisesti kiekollisena. Eli kun pitäisi vaan nöyrästi purkaa kiekko keskialueelle, niin jäädään kikkailemaan maila yhdessä kädessä samaan aikaan kun kaksi sinitakkia on niskassa. En väitä että pitää alkaa roiskimaan kiekkoa, mutta mielestäni tuossa piilee todella suuri riski.