Talonrakennus- ja remonttiketju

[sampio]

Niin, näin tuli tehtyä. Osittain siitä syystä en ole ehtinyt kiusata varjoa ja kumppaneita nyt lopuillaan olevana kesänä lainkaan, vaan olen orientoitunut elämään omistavassa luokassa. Ah tätä yltäkylläisyyttä. Pitääkin muistaa tilata tunturipurovettä takapihani uima-altaaseen...

Ostimme vaimoni kanssa rintamamiestalon vuosimallia -54. Kämppä on kesäasuttavassa kunnossa ulkovessoineen ja kesävesineen. Remonttia siis riittää. Kohtapuoliin pitäisi aloittaa vesi- ja viemäriputkien vääntely, sitä seuraa keittiöremppa, sähkötyöt ja kellarikerroksen kunnostaminen kodinhoitohuoneeksi ja suihkuksi. Rahaa on mennyt reilusti ja pinnakin palanut pariin otteeseen, mutta mitä siitä. Niin tässä tulee käymään vielä useasti. Onneksi appiukko on sen verran monitaitoinen, ettei tarvitse joka työhön palkata ulkopuolista.

Ystävät ja tuttavat ovat kehuneet viisasta ratkaisuamme, lyhennämmehän nyt omakotitaloa itsellemme pienemmällä summalla, kuin edellisestä kerrostaloasunnosta meni vuokraa. Talon sijainti on meikäläisittäin ihanteellinen, kolmen kilometrin matka kaupungin keskustaan melko harvaan asutulta omakotitaloalueelta sujuu pyörällä, kun vaimo käy kauempana töissä. Oma tontti ja puutarha ovat hauskoja asioita, samoten kuin läheinen järvi. Ainoa negatiivinen seikka on se, että asumme vielä muutaman kuukauden ajan täydellisen kaaoksen keskellä. Kaikki tavarat ovat levällään ympäri kämppää, ja niitä sitten vain siirellään pois kulloisenkin remontointikohteen tieltä.

Täytyy vain yrittää tsempata tämä talvi. Saimme talon sen verran edullisesti, että siihen kannattaa vähän euroja, hikeä ja kyyneleitä uhratakin.

T: teidän mitä nöyrimmin,

tilallinen sampio

 

[Battleaxe]

Onneksi olkoon!

Pientilallinen,
Battleaxe

 

[sampio]

Kiitos, kiitos.

Voin sitä minäkin sen verran nöyrtyä, että myönnän olevani hyvin, hyvin pieni tilallinen. Tai minä olen melko normaali kooltani, mutta tilani on veri smool. Sopivan suuri siten, ettei naapuri hengitä aivan niskaan, mutta sopivan pieni kunnossapidon kannalta. Eli pieni, 1480 m2.

Muistaakseni maurilla on kokemuksia vanhan talon remppaamisesta, vai muistanko väärin?

 

[Tykki]

Onneksi olkoon vaan. Kyllä oma on aina oma.

Jos ymmärsin oikein, talossa ei ole aiemmin ollut kylppäriä? Jos näin on, se tarkoittanee myös sitä että taloa ei ole alunperinkään suunniteltu sellaiseksi että siinä kylppäri olisi. Nyt kun sellaisen sinne sitten pykäätte, kannattaa miettiä tarkkaan mihin kaikkeen se loppujen lopuksi vaikuttaa. Sama pätee myös vedettäviin vesi- ym. putkiin. Eli tarkoitan sanoa, että talon rakenteet saattavat hyvinkin elää rempan jälkeen ihan eri lailla kuin ne ovat tehneet viimeisten 50 v. aikana.

 

[nihti]

Onnea vain.

Asun itsekin -54 rakennetussa rintamamiestalossa. Keittiöremontista vuonna -97 alkanut remontointi ja kaaoksessa eläminen jatkuu edelleen. Olen kironnut tuota tavaroiden siirtelyä monesti ja tullut siihen tulokseen ettei asuminen ja peruskorjaaminen samassa huoneistossa ole inhimillistä. Tuskan määrä riippuu paljolti siitä mitä asumiselta haluaa.

Me ollaan vaihdettu lämmitysjärjestelmä 75 prosenttisesti, uusittu koko talon sähköt, vesijohdot ja viemärit. On tasoitettu seiniä, rapattu, kasvatettu oviaukkoja, uusittu ikkunat, tehty uusia alakattoja, vessoja, kylppäreitä, saunatiloja, takka, lattialämmityksiä, kodinhoitohuone, sadevesijärjestelmä, jne.

Kaikkea on tehty ja piipun päälle hattu.

Voin aivan varmasti sanoa että helpommalla oltaisiin päästy jos tontille olisi tilattu hullujussi ja pari kuorma-autoa ja aloitettu koko homma alusta.

Näin jälkikäteen voi kyllä olla tyytyväinen, ympäristö on rauhallinen ja sijainti keskeinen. Valtavaa kertainvestointia ei ole ollut. Paljon keskisuuria menoeriä kylläkin. Eroa ei tullut ja aikakin kultaa muistot. Välillä on pantu remontti seis ja huilattu puoli vuotta ennen jatkamista - perheonnen ja likviditeetin muodostaman pakon sanelemana.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti nihti

Voin aivan varmasti sanoa että helpommalla oltaisiin päästy jos tontille olisi tilattu hullujussi ja pari kuorma-autoa ja aloitettu koko homma alusta.

Jep. Näin teki kamu. Hän osti talon joka oli ihanteellinen tehokkaalle nakertajalle, mutta päätti kuitenkin repiä koko hoidon ja rakensi tosi komean talon tilalle. Kerralla täyrellinen! Homma oli vajaassa vuodessa selvä. Tontti sai käsittelyn seuraavana kesänä. Nyt hänellä on aikaa nauttia työn hedelmistä, grillailla pihalla ja vaimonsakin on tyytyväinen. Nostan hattua.

Uskoisin että kovinta hommassa on tehdä päätös - löytyykö aikaa ja intoa projektiin, vai nyrkki pöytään, tontti sileeksi ja uusi pystyyn.

Minä en alkaisi. Noin suuri projekti vaatii niin paljon aikaa ja lohkaisee niin valtavan osan muusta elämään kuuluvasta.

Mutta miten ikinä teetkin - onnea matkaan Sampio!

 

[ISH]

Ostimme tulevan vaimoni kanssa pari kuukautta sitten merenranta-asunnon joka valmistuu maaliskuussa 2004.

Ei pitäisi siis olla remppaa tulossa ihan heti, asunnolla on mm. 10 vuoden takuu.

 

[fiftyeight]

Re: Ostinpa tuossa talon

Viestin lähetti sampio
- - -
Ostimme vaimoni kanssa rintamamiestalon vuosimallia -54. Kämppä on kesäasuttavassa kunnossa ulkovessoineen ja kesävesineen. Remonttia siis riittää.
- - -
Oma tontti ja puutarha ovat hauskoja asioita, samoten kuin läheinen järvi. Ainoa negatiivinen seikka on se, että asumme vielä muutaman kuukauden ajan täydellisen kaaoksen keskellä. Kaikki tavarat ovat levällään ympäri kämppää, ja niitä sitten vain siirellään pois kulloisenkin remontointikohteen tieltä.
- - -

Onnea vaan. Sitä nimittäin tulet tarvitsemaan. Nimim. Kokemusta on.

Mutta asiaan. Silloin nuorena miehenä, kun unelmat olivat vielä ruusuisia ja ideologiset asiat tuoreena mielessä, ostin myös vanhan rintamamiestalon. Tosin isältäni, joten tiesin mitä sain, olinhan itse siellä pitkään asunut.

Nimim. mauri tosiaan jossain välissä kertoi vastavasta projektistaan ja taisimmepa vaihtaa parit yv:tkin asian tiimoilta. Sen mökin remontoimisen lisäksi kun on jonkun verran myös muuta rakennusalan kokemusta. Yksi asia on kuitenkin varma, remonttia tulee riittämään ja vanhaa taloa et saa varmaan koskaan siihen pisteeseen, etteikö jotain olisi vielä tekemättä.

Niin siihen remonttiin. Kannattaa tehdä ainakin jonkinlainen raamiaikataulu, vaikka sitten vähän väljä, mutta kuitenkin. Eli jonkinlainen suunnitelma siitä mitä tehdään ja millä aikavälillä. Pääsee itsekin vähemmälä kun on esittää vaimolle aikataulu tyyliin, älä nyt hosu kaikki aikanaan...

Itse remontoin ekana kesänä alakerran, eli ikkunat ja ovet vaihdettiin, keittiö ja wc+suihkut uusittiin, lattiat ja seinät pantiin kuntoon, verhot ikkunoihin ja kukat ikkunalaudalle. Näin pääsimme asumaan alakerrassa suht mukavasti.
Seuraavana kesänä pantiin yläkerta uusiksi.
Kolmantena rakennuksen ulkovuoraus ja katto.
Neljäntenä piha.
Viidentenä kunnostettiin piharakennusta ja ulkosaunaa.
Kuudentena aloitettiinkin sitten taas alusta....

Mutta olen vilpittömästi iloinen puolestanne. Työ tekijäänsä opettaa.

 

[Jii]

Onnea vaan.

Itsekin asiaa on suunnitelmissa, ja kunhan saa ne paperit universiteetista pihalle, työtuoli persseen alle niin marssitaan pankinjohtajan pakeille. Vanhoissa taloissa on jotain jota uusista ei löydy. Muutakin kuin hometta...

Rintamamiestalo on ihan jees. Vanhemmilla on sellainen. Rakennettu muistaakseni olympiavuonna.

Muutimme siihen v. 85 ja silloin kämppä tehtiin pieni remontti, mm. vessa lisättin, vesi vedettiin ihan sisälle asti jne.. Vuonna 92 meni siten koko talo uusiksi: runsaat 50 neliön laajennus ja muutenkin paikat kuntoon. No, vieläkin vahnasta huoneestani (nyk pikkusiskon valtakunta) puuttuu se perinteinen lattialista siitä yhdestä kohtaa. Ei kai talo koskaan voi valmiiksi tulla...

 

[Uncle Becker]

Onnea!

Oma on aina oma ja vanha on aina vanha.

Uudet ovat tietenkin moderneja ja toimivia ja niin edelleen, mutta usein myös täynnä lapsentauteja ja kompromisseja.

Vanhoissa taloissa on oma persoonallisuutensa ja viehätyksensä. Itse asun 120 vuotta vanhassa kaksikerroksisessa puurivitalossa. Lumitöitä ja sen semmosia ei tarvitse tehdä, omaa pihaa on juuri luumupuulle, yrteille ja grilli / ruokapöydälle. Sisäpuolella on remontoimme keväällä keittiön, seuraavaksi pitäisi kellariin rakentaa "harrastus" tilaa. Rakenteet ovat hyvässä kunnossa ja mihin vain lyö jotain kiinni, on hirsi aina vastassa. Kesällä viileä ja talvella lämmin (kaakeliuuni ja puuhella).

Mutta, vanha puutalo vaatii omanlaisensa asenteen. Koskaan se ei ole valmis. Ja se kestää seuraavillekin sukupolville. Ja on yleensä jo monta kestänyt.

Suosittelen!

 

[Chip]

Onneksi olkoon ja lykkyä tykö, sampio ja vaimo!

Minä olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta puolitoistakerroksisessa rintamamiestalossa, johon perheemme muutti juuri ennen syntymääni. Alkuaikoina meillä oli yläkerrassa vuokralaisia ja alakerrassa keittiö, olohuone, makuuhuone, vessa, sekä kolme (3) kylmäeteistä. Kellarissa oli sauna, kylmäkellari sekä kaksi isoa varastohuonetta. Yläkerrassa oli vuokralaisilla keittiö, makuuhuone, vessa sekä pikkuruinen olohuone tai aula, sekä vinttiä molemmilla pitkillä sivuilla.

Näiden 20 vuoden aikana, mitä minä olen kotitalossani asunut tahi viimeisen vuoden aikana vain vieraillut, muutosta on tullut melkoisesti.

Alakerrassa on keittiö, makuuhuone, vessa, sekä iso olohuone ja enää vain yksi eteinen. Lautalattian päällä on huoneesta riippuen muovimattoa, parkettia tai laminaattia. Olohuoneen takka on muuttanut muotoaan kolmesti (isi on muurari) ja keittiön leivinuuni on päällystetty. Keittiössä on myös tehty lattiaremontti, kiitos astianpesukoneen aiheuttaman vesivahingon.

Yläkerrassa on nykyään kolme huonetta, aula, vaatehuone sekä kylpyhuone. Pienin huoneista on entinen kylmä vintti, jossa nykyään on lämmintä, kiitos eristyksen, patterin ja tietokoneen. TOiseltakin pitkältä sivulta lohkaistiin vintistä pois iso palanen ja nykyään tuo lohko toimii vaatehuoneena ja kylmää vinttiä on enää kolmannes alkuperäiseen verrattuna. Vessaa on suurennettu ja pistetty sinne suihkukoppi ja tehty sitä ennen vesieristeet.

Kellarissa onkin sitten tapahtunut suurimmat muutokset. Varastohuoneet ovat nykyään asuintiloina sekä pyykkihuoneena. Saunaremontti (taitaa olla kolmas) valmistui äskettäin ja nyt "saunaosasto" on täysin priimakunnossa ja homma on tehty valmiiksi harkiten ja viimeistä listaa myöten.

Kotitaloni ei siis vieläkään ole täysin valmis ja listanpätkiä puuttuu yhä sieltä täältä. Remonttia on tehty pikkuhiljaa ja erilaisia projekteja tuntuu olevan jatkuvasti suunnitteilla. Jotenkin sitä on vain oppinut elämään sen keskeneräisyyden (ei siellä missään mikään niin hirmuisen pahasti silmään pistä) keskellä ja haikein mielin luovun kotitalostani kun vanhempani sen aikomuksensa mukaan meinaavat parin vuoden päästä myydä. Itse haluaisin kuitenkin rakentaa itse oman taloni.

Niin, pihasta vielä. Onhan se ihan mukavaa aluksi ajella sitä ruohoa ja kitkeä rikkaruohoja mutta kaikkeen kyllästyy. Isosta pihasta on kyllä hyötyäkin; meillä on monet pienen porukan pesis- ja futismatsit pelattu omassa pihassa. Talvellakin sinne saa tehtyä kunnon liukumäen.

 

[sampio]

Mielenkiintoisia kokemuksia teillä, toverit. Kiitos neuvoista ja kehotuksen sanoista, yritän ottaa vaarin edes jostain. Varsinkin tuo fiftyeightin aikatauluehdotus täytynee toteuttaa peräti paperille saakka. Nyt aikataulu on ollut lähinnä korvien välissä, mutta konkreettinen luonnos rauhoittaa varmasti omaakin mieltä.

Uskon, että tilanne helpottuu huomattavasti sitten, kun saamme keittiökaapit seinälle. Noin puolet pahvilaatikoista tyhjenee keittiöön ja se helpottaa elämää huomattavasti. Kun keittiö on valmis, tarkoittaa se samalla sitä, että saamme veden sisälle.

Uskaltauduin lähteä projektiin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että appeni lupautui mukaan hankkeeseen. Itse asiassa hän koko homman sai alullekin, joten se sai minutkin suostumaan remontointiin. Minä nimittäin EN OSAA rakentaa tai remontoida, apumiehen hommat ja keittiökalusteet hoidan joten kuten. Pääsääntöisesti homma etenee siten, että appi selvittää seuraavan projektin ja minä teen sitä niin pitkälle itse, kuin kykenen. Loput hoidamme kahdestaan.


Tykki:
Ymmärsit oikein, talossa ei ole ollut kylpyhuonetta aikaisemmin. Luotan kuitenkin appeni ammattitaitoon tässä asiassa, toivottavasti hän osoittautuu luottamukseni arvoiseksi. Parempi olisi.

 

[pasil]

RM-taloista kiinnostuneille / jo hankkineille onpi olemassa hyvä tietolähde / keskustelupalsta: http://www.rintamamiestalo.net/Keskustelu/index.php

Anteeksi mainostus mode-sedät.

 

[Yläpesä]

Etsin haku-toiminnolla "hei me remontoidaan"-ketjua ja järkytyin melkoisesti kun sellaista ei löytynyt. No, kaipa tällainen käytettyjen talojen ostoketju ajaa saman asian. Kummallisen vähän tähän on kirjoitettu ottaen huomioon kotibuumin valtaisan suosion. Ehkäpä nämä näppylähanskat eivät yksinkertaisesti löydä aikaa lorvehtia tietokoneella, kun kuitenkin aina on parempaakin tekemistä seinien, tai lattian tai välikaton kanssa.

Yläpesälässä tehtiin loppukesästä tärkeä päätös: lastasimme kaikki omat ja lähipankin holveista löytyneet setelit kottikärryyn ja kippasimme sen erään vanhanrouvan pihaan maksuna hänen talostaan. Rouva lähti paperit allekirjoitettuaan juoksemaan kumeaa naurua röhöttäen ja me hymyilimme onnellisina (omaan pihaan) laskevan auringon kilossa. Talo on 60-luvulla rakennettu täystiilitalo sillä sampion pihauima-altaalla. Tunturipuron sijaan siihen tulee tosin vesi vain hanasta. Mutta muilta osin on kyse aika lailla unelmiani vastaavasta rakennuksesta, noin niinkuin puitteiltaan. Pitää ihmisellä olla visuaalista kykyä kuvitella kohde valmiina, nääs. Ei saa iskeä silmäänsä joihinkin nuutunesiin ajan syömiin yksityiskohtiin, jotka eivät kuulu enää siihen lopputulokseen - sitten kun tämä on valmis.

Kaveri rakennutti itselleen talvella uuden valmispakettitalon suometsän keskelle uudelle asuinalueelle, jonne menee vasta savinen tienpoikanen. Tupaantuliaisissa tutustuin tuohon linnaan jossa kaikki hohti ja kimmelsi näyttävästi - mutta en löytänyt talon henkeä mistään. Tuli ihan kummallinen olo, kun tiestin etten itse viihtyisi tuollaisessa tuliterässä kodissa. Eikä kyse suinkaan ole kateudesta, kuten olisi helppo heittää. Minusta kodin täytyy sykkiä omaa luonnetta ja ehkä heijastaa sitä mitä itse olen.

Nyt kun täysremontti on alkanut - takana kolme päivää - on jo pariin kertaan joutunut istahtamaan paikalleen ihmettelemään miten lumipalloefektinä pienet asiat johtavat suuriin tapahtumiin. Kuinka yksinkertaisesta lattian avaamisesta seuraakin äkkiä tapahtumien ketju, jossa koko huone ja sen viereinenkin huone joudutaan uudistamaan lähes kokonaan. Viemäristähän tässä puhutaan. Ja yllätyksiin pitää vaan suhtautua zeniläisellä tyyneydellä. Harmittaisi, jos olisin eilen kuollut, sillä en olisi sitäkään ehtinyt oppia mitä tänään opin.

Listalla on siis valurautaisen viemärin uusiminen moderniin, käyttövesijohtojen uusiminen, ja tästä seuraten luonnollisesti keittiön, wc:n ja saunaosaston täysremontti. Lisäksi kaikki seinäpinnat, suurin osa sisäkatosta, lattiat ja ulko-ovet uusitaan. Yksi uusi oviaukko tiiliseinään ja pari väliseinää pois, pikkujuttu. Jouluksi kotiin? Timpuri sanoi meitä melkoisiksi optimisteiksi, mutta toisaalta eukko on hyvä piiskuri. Toivotaan ettei niitä isoja yllätyksiä tulisi enää monta vastaan.

Ensi kesänä salaojitus, uima-altaan huolto ja ulkoverhouksen vaihto. Tuskinpa muuhun riittää energiaa tai aikaa. Onko remonttimiehillä koskaan kesälomaa?

Tähän päivään liittyvä havainto: kyllä on hankalaa löytää ja pitää kiinni hyvistä työmiehistä. Pari oharia, usea vastaamaton tarjouspyyntö, yksi alkoholisti. Ja onneksi tutun vinkkaama loistolöytö: timpuri jollaista en ole koskaan nähnyt. Aina ajallaan, raitis, ottaa vain yhden tai kaksi työmaata kerrallaan, joustava, kyselee mielipiteitä ja ottaa vastaan kritiikkiä. Uskomaton kaveri, joka tulee meidän kauttamme ja suositustemme kautta saamaan melkoisesti lisätöitä.

 

[jpet]

Meillä oli samankaltainen tilanne parisen vuotta sitten. Hankimme silloin v. 1970 rakennetun täystiilitalon, jonka remontoimiseen arvioin karkeasti menevän pari kuukautta. Remontin suurimpiin töihin meni lopulta reilut 3 kk, mutta pienimmät hommat odottelevat vielä tekijäänsä. Yllätyksiin kannattaa varautua, sillä niitä aina tulee kun remontoi toisen tekemää taloa. Sen olen ymmärtänyt, että täystiilitalot ovat yleensä hyvin tehtyjä, ja ne eivät juurikaan hukkaa lämpöä, mutta niissäkin on omat ongelmansa.

Meidän talomme remontti maksoi n. 80 000 € (alkuperäinen suunnitelma 50 000 €)
- Sähköremontti n. 11 000 €
- Peltikatto n. 12 000 €
- Käyttövesiputkien ja varaajan uusiminen n. 8 000 €
- Ilmanvaihtoremontti n. 3 000 €
- Keittiö n. 10 000 €
- Leivinuunin tulipesän uusiminen n. 1 000 €
- ns. pintaremontti väh. n. 30 000 €
Lisäksi rahaa paloi mm. rakennusjätteiden kuljetukseen n. 1 000 € (6 tonnia) ynnä muihin sekalaisiin menoihin.

Eniten miestä söi tuon sähkörempan kustannusten yllättävän suuri menoerä. Sähköliikkeen äijä oli vielä pari päivää ennen laskun lähettämistä sitä mieltä, että kustannuksia olisi kertynyt n. 8 000 €, mutta eihän se tietenkään riittänyt. Onneksi vanhempani suostuivat lainaamaan puuttuvan summan, jota en varmaan koskaan saa heille maksettua takaisin. Remontti oli kuitenkin kannattava, koska valot ja pistorasiat olivat alunperin maadoittamattomia ja nyt tuo ongelma on poistettu ja sähköteknisesti talomme on nyt päivitetty.

Peltikaton ( 380 m2) uusiminen onnistui myös näppärästi tuntitöinä teetettynä. Urakalla teetettynä katto olisi tullut maksamaan vähintään kolmanneksen enemmän. Yleensäkin kannattaa pitää mielessä se, että siinä yleensä säästää, kun teettää työt mielummin tuntiveloituksella kuin urakalla. Sähköremontissamme urakka olisi kyllä saattanut tulla edullisemmaksi.

Putkitöiden tekijät olivat jo kaksi vuotta sitten kiven alla. Pitkällisten ponnistelujen jälkeen lopulta tärppäsi, ja saimme erinomaisen ja mielestäni edullisen parivaljakon tekemään työn. Laatu oli hyvää ja koko hommassa meni vain viikon verran aikaa. Sama pulju asensi taloomme myös koneellisen ilmanpoistolaitteiston. Itse asensin tänä kesänä korvausilmaventtiilit, enkä halunnut talooni lämmön talteenottojärjestelmää vaikka sitä jotkut esittivätkin.

Keittiöremontti oli yksi mielenkiintoisimmista remonttitöistä. Itse osallistuin siihen sen verran, että muurasin g-malliseen keittiöömme n. 120 cm korkean muurin keittiön ja tuvan väliin ja osallistuin hieman suunnitteluun. Keittiöfirma purki entisen pois ja asensi uuden. Suurimmat keittiöfirmat olisivat perineet koko hommasta aivan mahdottomia, mutta pieni ja paikallinen firma teki homman edullisesti ja näppärästi ilman ongelmia.

Leivinuunin tulipesän uusiminen oli myös yllättävä, mutta kannattava toimenpide. Paikalla käynyt muurari oli sitä mieltä, että leivinuuni oli jo siinä kunnossa, että sitä ei olisi saanut enää käyttää. Hän purki entisen pois ja näpsäytti kolmessa päivässä uuden tilalle. Leivinuuni tuo varsinkin talvisaikaan mukavat säästöt ja ruokaakin siinä tulee tehtyä varsin usein.

Tietysti kaikki talomme sisäpinnat ja osittain myös ulkopinnatkin saivat uuden ilmeen. Helvetinmoinen työ oli poistaa makuuhuoneiden ja joidenkin seinien pinnoista lastulevyt. Lopulta kaatsikalle lähti reilun kuuden tonnin jätekuorma lastulevyä ja muuta roinaa. Puutavaraakin irtosi talostamme sen verran, että nyt olemme lämmittäneet niillä taloa jo pari talvea ja arvelisin, että sitä on vielä ainakin kolmeksi vuodeksi jäljellä.

Onneksi talomme pesutilat oltiin jo remontoitu muutamaa vuotta aikaisemmin, siihen olisi nimittäin uponnut vielä jopa parikymmentä tonnia., eikä aikanikaan olisi riittänyt siihen enää.

Nyt tuota remonttiaikaa muistelee jo "lämmöllä", mutta kyllä siitä oli leikki välillä kaukana. Isossa talossa on helvetinmoinen työ, mutta niin se on uudessakin. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin tilannut jonkun valmistalon ja halvemmallakin olisin varmaan päässyt, mutta siinä olet oikeassa, että vanhoissa taloissa on enemmän luonnetta kuin uusissa ja sekin on muistettava, että vanhojen talojen pihoihin on yleensä panostettu rahan lisäksi valtavasti aikaa.

Kannattaa myös muistaa kotitalousvähennysten tuoma hyöty. Meidän remonttimme venähti sopivasti vuoden 2006 puolelle, joten saimme sen myötä pelkästään kotitalouvähennysten ansiosta viimeksi täydet 2300 €:n palautukset, kuten myös saamme tälläkin kertaa (yht. 1150+1150+1150+1150 = 4600 €). Tuota rahaa olemmekin käyttäneet ylimääräisiin lainan lyhennyksiin.

 

[Yläpesä]

Meidän talomme remontti maksoi n. 80 000 € (alkuperäinen suunnitelma 50 000 €)

Lisäksi rahaa paloi mm. rakennusjätteiden kuljetukseen n. 1 000 € (6 tonnia) ynnä muihin sekalaisiin menoihin.

Auts. Tuo 50 on meilläkin suunnitelmaviivan alapuolella. Eikä rahkeet riittäisi tähän hätään yhtään ylemmäksi. Tuo 50 on jo saatu kertomalla todennäköinen lopputulos 1,2:lla. Tonni roskiin kuullostaa hurjalta! Montako siirtolavaa tuossa on? Sain paikalliselta autoilijalta lavan viikoksi pihaan satasella ja päälle tulee jätemaksuina 90e/tonni. Nyt näyttäisi että yksi lava riittää, kun vähän käy polkemassa kuormaa alemmaksi.
Meillä kaikkein suurimmaksi menoeräksi näyttää muodostuvan putkarin osuus, josta paras tarjous on alveineen 16k. Kauheasti ei ole valinnanvaraa kun jokainen kynnelle kykenevä myy eioota tai ihan hirveällä hinnalla.

Helvetinmoinen työ oli poistaa makuuhuoneiden ja joidenkin seinien pinnoista lastulevyt. Lopulta kaatsikalle lähti reilun kuuden tonnin jätekuorma lastulevyä ja muuta roinaa. Puutavaraakin irtosi talostamme sen verran, että nyt olemme lämmittäneet niillä taloa jo pari talvea ja arvelisin, että sitä on vielä ainakin kolmeksi vuodeksi jäljellä.

Lastulevyjä tuli tänäänkin revittyä ylös (lattioista) melkoinen kasa. Melko vittumaista ja pölyistä hommaa. Timpuri ei edes suostu käyttämään hengityssuojusta... omatpahan ovat keuhkot. Tuota polttotavaraa harkitsin hetken, mutta niiden miljoonien naulojen poisto ja lautojen pätkiminen.. Ei nyt nappaa. Ehkä sitten mökkimetsän hoitopuuhista tarttuu sen verran puuta että pääsee polttelun makuun. Olen kaavaillut että nykyisen öljykattilan käytön minimoiminen edellyttää takkasydämen hankintaa (lämmittää hyvin talon toisen päädyn) ja ilmalämpöpumppuun satsaamista talon toiseen päätyyn. Näillä öljyn tarve keskittynee joulu-maaliskuiden välille.

että vanhojen talojen pihoihin on yleensä panostettu rahan lisäksi valtavasti aikaa.

Uuden pihan istutukset (puut/pensaat) alkavat olla siinä vaiheessa oikean kokoiset, kun jo tulee tarve muuttaa pois. Käytetyn talon ostaessaan saa aika valmiin ympäristön kaupan päälle. Tämäkin oli osatekijä, joka vaikutti omaan ostopäätökseemme. Talo sijaitsee kallion kupeessa vaaran länsirinteessä eli aurinko paistaa erittäin suoraan koko pihalle: kasvisto on runsas ja mm. vielä tänäänkin hyvävointisen oloinen, vaikka vanhassa asunnossa kaikki pihakasvusto on jo talviunilla.

Kannattaa myös muistaa kotitalousvähennysten tuoma hyöty.

Jep. Itse hyödynnän vähennyksen heti, eli haen taas kuun loppuun mennessä uuden verokortin, johon ilmoitan varmat työkustannukset ja näin loppuvuoden palkasta jää käytännössä melkein kaikki käteen.

 

[jpet]

Auts. Tuo 50 on meilläkin suunnitelmaviivan alapuolella. Eikä rahkeet riittäisi tähän hätään yhtään ylemmäksi. Tuo 50 on jo saatu kertomalla todennäköinen lopputulos 1,2:lla.
Meillä kaikkein suurimmaksi menoeräksi näyttää muodostuvan putkarin osuus, josta paras tarjous on alveineen 16k. Kauheasti ei ole valinnanvaraa kun jokainen kynnelle kykenevä myy eioota tai ihan hirveällä hinnalla.

Meidän pankkimme (OP) ei yhtään nikotellut, kun pyysin lisälainaa jo pari kuukautta remonttimme alkamisen jälkeen ja uudemman kerran keväällä, kun aloitimme kattotyön. Tärkeintä kuitenkin on saada remontti valmiiksi, ja tuo putkiremontti on varmaankin yksi tärkeimmistä vaiheista remontissanne. Selvittäkää kuitenkin tarkkaan, missä vaiheessa putkiremontti on järkevintä tehdä etenkin jos remppaatte pesutilat ja keittiön. Nykyisinhän putket asennetaan pintaan (katonrajaan), joten pintatyöt kannattaa tehdä vasta putkirempan jälkeen.

Lastulevyjä tuli tänäänkin revittyä ylös (lattioista) melkoinen kasa. Melko vittumaista ja pölyistä hommaa. Timpuri ei edes suostu käyttämään hengityssuojusta... omatpahan ovat keuhkot. Tuota polttotavaraa harkitsin hetken, mutta niiden miljoonien naulojen poisto ja lautojen pätkiminen.. Ei nyt nappaa. Ehkä sitten mökkimetsän hoitopuuhista tarttuu sen verran puuta että pääsee polttelun makuun. Olen kaavaillut että nykyisen öljykattilan käytön minimoiminen edellyttää takkasydämen hankintaa (lämmittää hyvin talon toisen päädyn) ja ilmalämpöpumppuun satsaamista talon toiseen päätyyn. Näillä öljyn tarve keskittynee joulu-maaliskuiden välille.

Lastulevyjen irroituksessa kätevintä on käyttää rautakankea sorkkaraudan sijaan. Meillä oli myös käytössä yksi itse raudoitusteräksestä tehty järeämpi vääntörauta, jolla levyt irtosivat sorkkarautaa näppärämmin. Mitä tulee purkulautojen nauloihin, niin kätevimmin ne lapioi leivinuunista sen jälkeen kun laudat on poltettu, eli riittää kun laudat pätkii eikä niitä nauloja kannata lähteä irroittelemaan. Laudat sinällään ovat hyvää ja kuivaa polttopuuta, ja ne niiden työstö vaatii varmasti vähemmän työtä kuin pystymetstästä puutavaran hankkiminen.

Minä asennutin tuon ilmalämpöpumpun jo remonttivaiheessa ja se on tuonut varsin mukavat säästöt lämmityskuluissa. Laitetta tulee enimmäkseen käytettyä marras-huhtikuun välisenä aikana. Jos päädytte ilmalämpöpumppuun , niin kannattaa harkita sitä, että luovutte vesikeskuslämmityksestä, mikäli sellainen teillä on. Meidän talossamme oli vielä ennen remonttia vesikiertoinen patterilämmitys, mutta päätin välittömästi luopua siitä, koska tiesin, että uusien vesipattereiden ja putkien asennus olisi ollut helkkarinmoinen kustannuserä. Asennutinkin niiden tilalle sähköpatterit, jotka periaatteessa kyllä ovat turhat, koska ilmalämöpumppu levittää tuottamansa lämmön täysin tasaisesti koko rakennukseen. Nyt talomme nielee n. 18 000 kWh vuodessa, kun edellisten asukkaiden sähkökulutus oli ollut n. 35 000 kWh:n luokkaa. Sinun tilanteessasi luopuisin siitä öljylämmityksestä ja siirtyisin vaikka suorasähkölämmitykseen ja ilmalämpöpumppuun. Pellettilämmityskin voisi olla hyvä vaihtoehto.

 

[Yläpesä]

Selvittäkää kuitenkin tarkkaan, missä vaiheessa putkiremontti on järkevintä tehdä etenkin jos remppaatte pesutilat ja keittiön. Nykyisinhän putket asennetaan pintaan (katonrajaan), joten pintatyöt kannattaa tehdä vasta putkirempan jälkeen.

Putkiosuus (käyttövesi ja viemäri) alkaa välittömästi ensi viikolla kunhan saamme lattiat esiin ja vanhat putket piikattua näkyville. Se on kuitenkin koko homman tärkein osuus, koska valurautaputket osoittautuivat lähes umpeen kasvaneiksi ja toisen wc-pytyn välttämättömyys paljasti uuden liittymän yhdistämisen valurautaan perin riskialttiiksi. Mieluummin sitä hankkii mielenrauhan itselleen laittamalla koko viemärin uusiksi. Siitä tosin seuraavat nämä muutkin, mitkä kannattaa tehdä kun kerran lattia joudutaan avaamaan...

Jos päädytte ilmalämpöpumppuun , niin kannattaa harkita sitä, että luovutte vesikeskuslämmityksestä, mikäli sellainen teillä on. Meidän talossamme oli vielä ennen remonttia vesikiertoinen patterilämmitys, mutta päätin välittömästi luopua siitä, koska tiesin, että uusien vesipattereiden ja putkien asennus olisi ollut helkkarinmoinen kustannuserä. Asennutinkin niiden tilalle sähköpatterit, jotka periaatteessa kyllä ovat turhat, koska ilmalämöpumppu levittää tuottamansa lämmön täysin tasaisesti koko rakennukseen.

Tämä on tavoitteena meilläkin, eli takan ja ILPin yhdistelmä, joilla pitäisi pärjätä jonnekin -15 -20 asti mutta paukkupakkasiinkin on yhä syytä varautua, joten patterit odottelevat niitä. Jossain Britannian ilmasto-oloissa pelkkä ILP saattaisi riittää. Öljykattilasta luopuminen ei ole vielä järkevää (yksilön kannalta siis) koska se ja poltin on uusittu pari vuotta sitten ja niiden elinikä lienee parikymmentä vuotta. Sitten kun tulee uusimisen aika, niin vaihto johonkin muuhun lienee todennäköinen. Olen harkinnut tuollaista ilma-vesi-lämpöpumppua, joka kykenisi vielä hyödyntämään jo olemassa olevaa vesipatteristoamme. Lämmön lähteenhän tuossa voi valita millaisena ikinä sen haluaa (aurinko, maalämpö, pelletti, öljy, sähkö, puu...). Pelletin käsittelyyn suhtaudun allergiaperheen isänä epäilevästi eikä monopolitoimittajan asemakaan asiaa paranna.

 

[Brode#13]

Remppaa,remppaa..

Kun elimme kuluvaa vuotta 2007 maaliskuussa,ostimme paremman ja kauniimman puoliskoni kanssa v-53 rakennetun,rinnetontilla sijaitsevan 2-kerroksisen puutalon ja sen jälkeen onkin ollut vapaa-ajalla tarkoitusta.. :D

On se vaan oma hommansa remontoimisessakin,varsinkaan jos et ole tehnyt yhtään sitä ennen kun alat itsellesi tekemään.

Tähän mennessä tehtyä/teetettyä:

-Öljylämmitys pois,tilalle pellettilämmitys
-Vanhat patterit ja putket romu-ukolle
-Uudet patterit ja putket(komposiittia) tilalle
-Uusittu vesiputkia
-Maalattu talo miltei kokonaan
-Lattiaan laminaattia
-Sähköjä uusittu,50-luvun sähköjohdot ja -kaapelit puis
-Sauna ja pesuhuone tehty ihan kokonaan uusiksi
-Tonttia yli 2000m2,pihatyöt jää ensi kesälle ja seuraavillekin
-Kaadettu toistakymmentä puuta,koivuja,kuusia,mäntyjä.On meinaan sauna-ja takkapuita muutamaksi vuodeksi!
-Takka alakertaan
-Koirille aitaus juhannusta edeltävänä yönä..
-Jne jne..


Hommaa olisi vielä paljon,mutta onneksi alkaa olla jo voiton puolella ja pääsee pian jo peseytymään omassa talossakin!
Se tieto-taito mikä on karttunut remontin edetessä,on ollut hyväksi itsensä kannalta,osaa tehdä ehkä seuraavan kerran itsekin jo asioita ja ajatella myöskin että miten tekee ja missä vaiheessa. Se virhe tuli tehtyä alussa että kuunteli liian monen (kaksi ihmistä yhden homman parissa,ei enää ikinä niin minun kohdalleni tulevissa projekteissa) mielipidettä ja nyt kun katselee lopputulosta niin toisinhan se olisi pitänyt tehdä. Tässä vaiheessa ajateltuna olisi pitänyt kuunnella omaa isää,mikä on ollut korvaamaton apu täällä. Mutta niinhän ne ammattimiehetkin (putkimies ja laatoittaja) sanoivat,se järki tulee usein jälkijunassa näissä puuhissa.
Sen minkä huomasin harrastelijarakentajan ja ammattimiehen eroksi on se.että kun harrastelija sanoo että 'ei se haittaa'ei tarvitse tehdä niin..' tarkoittaa ammattimiehen suusta 'tuon olisi voinut tehdä jo aiemmin..' ,jolloin ko.työvaihe olisi ollut helppoa ja järkevää tehdä.. Mutta,toistaiseksi loppu hyvin ja niin edelleen..

Kuluja en taida uskaltaa laskea edes,mutta kyllä omat ja pankin myöntämät rahat on menneet sitä mukaa kun laskuja on tullut ;)

Yläpesälle vielä tuosta pelletistä ja allergian mainitsemisesta sellaista että ainut missä tuo puupöly lähtee ja on häiritsevää,on kun pelletti tuodaan ja puhalletaan siiloon paineilman avulla.Itse huomaisin sen kun siilo täytettiin että kaikki raot mitkä tulee siilosta pitäisi tiivistää.Ruuvin läpiviennin tiivistin jo sikamassalla,luukku pitää vielä tiivistää ikkunatiivisteellä jahka sen voi avata,ettei tule lapiohommia papanoiden takaisin mättämisessä.

 

[Hazardipakki]

Jatkakaahan jutustelua, itse ainakin seuraan jatkoaikalaisten remonttitouhuja erittäin suurella mielenkiinnolla.

 

[JustinCase]

- Keittiö n. 10 000 €


Keittiöremontti oli yksi mielenkiintoisimmista remonttitöistä. Itse osallistuin siihen sen verran, että muurasin g-malliseen keittiöömme n. 120 cm korkean muurin keittiön ja tuvan väliin ja osallistuin hieman suunnitteluun. Keittiöfirma purki entisen pois ja asensi uuden. Suurimmat keittiöfirmat olisivat perineet koko hommasta aivan mahdottomia, mutta pieni ja paikallinen firma teki homman edullisesti ja näppärästi ilman ongelmia.

Itselläni on juuri tekeillä keittiöremontti, jonka toteutan kaverin kanssa itse. Jäljelle ei jääneet kuin seinät, kaikki muut kamat kärrättiin/kärrätään ulos.

Nyt sitten on tukkuliikkeestä tilattu uudet "romut" (rungot,ovet,vetimet,saranat,pöytätaso,tiskiallas jne.), jotka asennettiin kaverin kanssa itse. Seinille pistettiin tapetin repimisen jälkeen lasikuitua ja lattiaan laminaattia. Välitila laatoitettiin uudelleen ja lisäksi katto ja jalkalistat menevät uusiksi. Kattokin maalattiin, kun kerran ei se paljon tässä kohtaa lisävaivaa tuonut.

Koko tuo remontti maksaa/tulee maksamaan n. 2200 euroa. Mielestäni aika sopusuhtainen hinta. Siihen summaan sisältyy siis kaikkien noiden edellä mainittujen lisäksi tarvittavat tarvikkeet (maalit, tapettiliima, laatat...kaikki).Toki täytyy ottaa huomioon, että kun itse tekee, niin ei tarvitse maksaa työstä mitään.

Aikaa tuohon remontin tekoon menee kokonaisuudessaan n. 2 viikkoa. Alkaakin jo mikroateriat tympiä...

Parasta tässä kaikessa on se, että itse en paljonkaan osaa tehdä käsillä mitään ihmeellistä, mutta kaverin opastuksella on todellakin auennut ihan uusi maailma ja nyt on hirveä fiilis tehdä muutkin huoneet uusiksi.

 

[Yläpesä]

Parasta tässä kaikessa on se, että itse en paljonkaan osaa tehdä käsillä mitään ihmeellistä, mutta kaverin opastuksella on todellakin auennut ihan uusi maailma ja nyt on hirveä fiilis tehdä muutkin huoneet uusiksi.

Sehän tässä onkin korvaamattoman tärkeää, että oppii tekemään käsillään ja myös katsomaan taloa "korjaajan" silmin. Kun on ikänsä asunut kerrostaloissa ja rivareissa, joissa asukkaan ei halutessaan tarvi huolta kantaa talosta, niin eipä noita kädentaitoja tai ymmärrystäkään ole mistään suotu. Remontin aikana saa kullanarvoista opastusta ja näkemystä ylläpitoon ja tuleviinkin pikkuremppoihin. Osaava ja osaamistaan opettava remonttivastaava on meilläkin arvossaan tällä hetkellä. Toki täytyy myöntää, että aika monet asiat ovat jo osoittautuneet jämptin "asia on näin" sijaan mielipiteillä ja mieltymyksillä varatuiksi valinnoiksi. Yksi kokenut timpuri haluaa tehdä yhdellä tavalla ja toinen toisella. Mistäs maallikko ottaa selvää kumpi on "oikeassa"? Esimerkiksi voiko vanhan päälle tehdä pintoja? Kannattaako vanhat kaakelit hakata alta vai latoa uudet niiden päälle? Onko vesikiertoinen lattialämmitys riski? Mihin ILP kannattaa sijoittaa? Perusteluita on suuntaan jos toiseenkin.

 

[Hartiapankki]

Itse olen nyt asunut pian vuoden verran talossa, jonka remontoin 2003-2006 välisenä aikana. Kyseessä on puurunkoinen, tiilijulkisivuinen 1-kerroksinen okt, jonka alkuperäinen rakennusvuosi on 1974. Ajan hengen mukaisesti talossa oli tasakatto, paljon turhaa käytävätilaa, avotakka, kattoikkuna ym. tuon ajan tilpehööriä.
Tyypillistä 70-luvulla rakennetuille taloille oli myös ohut runko (100mm), nykyisissä uudisrakennuksissa eristysvahvuutta alkaa olemaan yleisesti tuollaiset 200-250mm ja ylikin. Seinärakenne poikkesi talossani myös melkoisesti nykyisistä rakennetyypeistä; rakenne sisältä ulos oli lastulevy-koolausrima-muovipintainen paperi-tervapaperi-huokoinen 10mm kuitulevy-50x100 pystyrunko+100mm kivivillalevy-tuulensuojalevy-tiiliverhous. Tuuletusväliä ei juuri ollut, ainakaan niissä kohdissa mistä pystyi tarkistamaan, vaan usein tiili oli lähes kiinni tuulensuojalevyssä.

Tasakatto oli vuotanut todella pahasti jo pidemmän aikaa, ja tästä syystä muutaman huoneen katossa ja seinissä oli todella pahoja kosteusvaurioita. Tämä ei sinänsä vaikuttanut remonttiin, koska tarkoitus oli joka tapauksessa käydä koko rakennus läpi ja mm. purkaa tasakatto pois ja asentaa tilalle harjakatto. Samaten purin sisältä kaikki siten, että pystyyn jäi tiilimuuri ja puurunko ulkoseinien osalta, sekä pari muurattua väliseinää.

Remontti alkoi tasakaton purkamisella syksyllä 2003. Huopa pois, ja sen jälkeen moottorisaha laulamaan. Murphyn lain mukaisesti ensilumi satoi sinä päivänä kun katto saatiin paljaaksi, mutta jälkeenpäin ajatellen huonompi juttu olisi ollut jos sade olisi tullut vetenä. Lumen sai sentään kolattua suurinpiirtein pois, mutta vesi olisi valunut seinän ja lattian rakoihin ym.
Uudet kattotuolit nostettiin sitten paikoilleen, ja nopsasti aluskatetta päälle jotta talo saatiin säältä suojaan.

Tässä vaiheessa talo oli sisältä aika surullisen näköinen, vanhojen kattovillojen, lastulevyjen ja sekalaisen roskan peitossa. Näin jälkeenpäin kuvia katsellessa tuntuu uskomattomalta nyt asua siinä. Silloin oli into kova, ja aina uusi työvaihe odotti nurkan takana.

Katto tuli suht nopeasti paikoilleen, vaikka suurimman osan työvaiheista tein yksin. Mm. kattopellien raahaaminen katolle ja kiinnitys oli sellainen vaihe joka aluksi tuntui mahdottomalta tehdä yksin mutta siinä se meni kun tarttui toimeen kiinni. Tarkoitus toki oli saada pellit kiinni apulaisen kanssa, mutta velipoika sairastui parahiksi kun työt piti aloittaa.

Katon jälkeen asennettiin uudet ikkunat ja ovet. Muutamia homeisia ylityspalkkeja piti toki vaihtaa ensin, ja repiä kostuneet lastulevyt seinästä. Samalla paljastui seinärunkoa, ja se että runkopuiden laatuvaatimukset eivät olleet turhan tarkkoja tuolloin aikanaan; suuri osa puista oli toiselta särmältään vajaita.
------
Jatkan tästä myöhemmin, ja koetan etsiä muutamia kuvia eri vaiheista. Nyt syömään..

 

[Hartiapankki]

Jatkuu..

Iso edistysaskel oli sisäkaton koolaus, koska tämän jälkeen saatiin puhallettua villa välikattoon. Aiemmin muurattu uusi takka entisen avotakan edustalle sai nyt toimia lämmönlähteenä, yhden 3kw:n lämpöpuhaltimen lisäksi. Aiemmin olin jo korottanut vanhaa piippua uuden katon läpi, peltiseppä sitten pellitti koko "komeuden" (oli monenvärisiä ylijäämätiiliä korotetulla osalla..).

Suuri osa vuodesta 2004 meni sitten ulkotöissä. Päätykolmioiden ja kattoristikoiden sivujen levytystä, koolausta ja paneelausta, ikkunoiden smyykilaudoitusta, ikkunapellien asennus ym.
Lopulta talo alkoi olla ulkoapäin valmis. Uuden harjakaton ja ikkunoiden myötä vanha tiilimuurikin sai uutta hehkua, eikä sitä meinannut uskoa enää samaksi kun vertasi ennen remonttia otettuja valokuvia nykyisiin.

Sisällä sen sijaan oli edelleen täysi kaaos päällä. Purkuvaiheessa tilasin pihalle 15m3:n jätelavan, joka tuli tietenkin heti täyteen puretuista lastulevyistä, jätevilloista, muovista, vanhoista muovimatoista ym. purkujätteestä. Suuri osa vanhoista kattotuoleista meni polttopuuksi, ja yleensäkin kaiken mahdolllisen pyrin käyttämään johonkin tarkoitukseen mikäli suinkin oli mahdollista. Hyväkuntoisista purkuvillalevyistä esimerkiksi tuli ensimmäinen kerros välikaton eristykseen, puhallusvillan alle.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että sisäkattoa ja villoja purkaessa paljastui millainen hiiriongelma talossa oli ollut. Uskomaton määrä paskaa tippui niskaan joka kerta kun sai jostain vanhan kattolevyn pudotettua. Samaten villalevyissä oli lukemattomia käytäviä joita hiiret olivat juosseet pitkin poikin.

Pikkuhiljaa sitten aloin korjata ulkoseiniä sisäpuolelta kuntoon. Muutamia kostuneita tolppia piti vaihtaa, samaten muutama kymmenen neliötä uutta villaa. Rakenteen pyrin säilyttämään muuten entisenlaisena, mutta ylimääräinen tervapaperikerros jäi pois ja lastulevy vaihtui helpommin käsiteltävään kipsilevyyn.
Kun ulkoseinät alkoivat olla kondiksessa ja levytettynä, alkoi uusien väliseinien teko. Vanhat väliseinät olivat 4" rungolla, uudet tein 3":lla suurin piirtein entisin huonejärjestelyin. Vanhassa talossa ollut kylmiö sai tehdä tilaa uudelle, isommalle eteiselle. Samaten kahden makuuhuoneen väliset epäkäytännölliset vaatekomerot jäivät pois, jolloin huoneala kasvoi kummassakin huoneessa.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että talo oli aikoinaan tehty siten, että kaikki väliseinät olivat paikoillaan ennen lattian valua. Toisin sanoen, väliseinien alajuoksut ja levyjen alapinta oli valun 'sisässä' noin 5cm! Jopa vaatekomeroiden runko ja levyt olivat valmiina ennen kuin lattia oli valettu. Nykyisin ei moinen tulisi kuulonkaan, ja ennen uusien väliseinien tekoa valoinkin raot umpeen. Toisaalta, eipä nuo väliseinien alajuoksut olleet miksikään menneet kolmenkymmenen vuoden aikana, kuivia ja kovia olivat.

Sähkötöitä aloiteltiin myös pikkuhiljaa muiden sisätöiden ohessa. Uusi sähkökaappi (kaksoistariffimittarilla, koska entinen öljylämmitteinen vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä seinäpattereilla vaihtui suoraan sähkölämmitykseen) asennettiin paikoilleen 2004 loppukesästä, ja samalla ensimmäinen kauan kaivattu pistorasia kytkettiin sähkökaapin lähelle. Tähän asti sähköt piti ottaa läheisestä piharakennuksesta johtokelan avulla, joka oli pitemmän päälle vaivalloista.

Johdotukset ja rasioiden asennukset tein itse, sähkömiehen ohjeiden mukaan. Sähkäri kävi sitten kytkemässä rasiat ja neuvomassa muutenkin tarpeen mukaan.

----------
jatkuu...

 

[jpet]

Hartiapankki...

Meidänkin talossamme on alunperin ollut tasakatto, joka kuitenkin on muutettu harjakattoiseksi v.1978. Ongelmana vaan oli ollut se, että siihen aikaan ei oltu käytetty aluskatetta ollenkaan. Nyt ongelma on korjattu ja uudet pellitkin asensimme samalla.

Entiset omistajat eivät kuitenkaan olleet "viitsineet" korjata tasakattoaikaisia vuotovaurioita, joten siitä syystä jouduin alhaalta käsin repimään liki 200 m2:n alalta katon auki: paneelit / lastulevyt, koolauksen, tervapaperin ja 1-2 alinta villakerrosta. Sen jälkeen uusi höyrynsulkumuovi teippauksineen, koolaus, kipsilevy, toinen koolaus ja valkolakattu paneeli. Kattokorkeus laski muutamalla sentillä, mutta kaikki ilma poistuu nyt hallitusti koneellisesti ulos. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin purkanut koko "höskän" ylhäältä käsin ja tehnyt kuten sinä, eli korvannut vanhat villat puhallusvillalla. Monen mielestä teimme turhan työn, kun asensimme koolausten väliin kipsilevyt, kun kuitenkin kattopintaan tuli kuusipaneeli, mutta onpahan katto huomattavasti tukevampi kuin monella muulla.

Noista kosteusvaurioista huolimatta, en ole aikaisemmissa asunnoissa elänyt yhtä terveellisesti kuin tässä talossa. Toisaalta moni ammattilainenkaan ei olisi ollut tässä remontissa niin huolellinen kuin minä. Jos vain kykenee, niin purkutyöt kannattaa tehdä itse. Sinä aikana ehtii hyvin miettiä tulevaa remonttia, eikä varmasti tarvitse käydä salilla. Vakuutusten kyllä pitää olla kunnossa.