Jäätävä oli KiPen esitys eilen.
Lyönti kulki, pesänvälit rullasivat (huonoimmillakin kärkilyöntien määrä kolme), Virtasen merkit ymmärrettiin melko vaivatta ja ennen kaikkea: PELIHUUMORI OLI HERKÄSSÄ.
Kotijoukkueen parhaan palkinnon meno Sami Partaselle oli enemmän kuin ansaittua. Hilpeä pohjois-karjalan mies ja armoton peluri loisti niin ulkona kuin sisälläkin luoden, jälleen kerran, olemuksellaan loistavaa tunnelmaa kotijoukkueeseen ja katsomoon.
Peli oli aivan toista kuin väkinäinen Tahko-PattU-sarja. Iloista sisäpeliä molemmilta, hilpeää ulkopelionnistumista Kinnarilta, paljon juoksuja ja kiperiä tilanteita. Kerrassaan viihdyttävää katsottavaa.
En minä ainakaan ole nähnyt vuosiin niin mukannnäköistä pesäpalloa kuin tänä kesänä Järvenpäässä. Uskomatonta millainen henki joukkueessa on, vaikka taloudellinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät ovat mitä ovat.
Toivottavasti kesän paras joukkue voittaa Suomen mestaruuden.
Lyönti kulki, pesänvälit rullasivat (huonoimmillakin kärkilyöntien määrä kolme), Virtasen merkit ymmärrettiin melko vaivatta ja ennen kaikkea: PELIHUUMORI OLI HERKÄSSÄ.
Kotijoukkueen parhaan palkinnon meno Sami Partaselle oli enemmän kuin ansaittua. Hilpeä pohjois-karjalan mies ja armoton peluri loisti niin ulkona kuin sisälläkin luoden, jälleen kerran, olemuksellaan loistavaa tunnelmaa kotijoukkueeseen ja katsomoon.
Peli oli aivan toista kuin väkinäinen Tahko-PattU-sarja. Iloista sisäpeliä molemmilta, hilpeää ulkopelionnistumista Kinnarilta, paljon juoksuja ja kiperiä tilanteita. Kerrassaan viihdyttävää katsottavaa.
En minä ainakaan ole nähnyt vuosiin niin mukannnäköistä pesäpalloa kuin tänä kesänä Järvenpäässä. Uskomatonta millainen henki joukkueessa on, vaikka taloudellinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät ovat mitä ovat.
Toivottavasti kesän paras joukkue voittaa Suomen mestaruuden.