Jahas, tällainen ketju on nostettu esille. Kiintoisa pesiskesä on edessä, siitä ei pääse mihinkään. Kuudella eri joukkueella on ainakin jonkinlainen mahdollisuus mestaruuteen, vaikka Sotkamo-Pattijoki-akseli edelleen pelottavan vahva onkin.
Sotkamo menetti kärkietenijänsä ja siepparinsa Jarmo Heikkisen Meksikoon vaihto-oppilaaksi. Yhtä Suomen parhaista kärkietenijöistä ei noin vain omilla junnuilla korvata, mutta muutoin koossa pysynyt ryhmä ottanee kesän mittaan huippuohjauksessa taas sellainen askeleen eteenpäin, että Jymy pelaa syksyllä ilman Heikkistäkin samalla tasolla kuin vuotta aiemminkin.
Haastaja-Pattijoella tapahtui enemmän muutoksia. Jarkko Rautiosta hopearyhmä sai kaivatun ykköskärjen, mutta samalla takaa poistui Antti Vihtkari. Jokerikotiuttaja Sami Ahola jatkoi matkaansa, mutta jälleen kerran Aholan korvaajaksi tuli Juha Kalajanniska. Viimeksihän sama kuvio toistui Kiteellä; Ahola lähti, Kalajanniska tuli. Ulkona polttolinjaan kotiutuneen Vihtkarin lähtö jättää aukon, mutta kelpo mies on Rautiokin.
Kärkikaksikon jälkeen tuleekin tasainen ryhmä. Oma suosikkini Hyvinkään Tahko, vahvistunut Kinnarin Pesis, hallimestaruuden vienyt Oulun Lippo ja aiempaa yhtenäisempi Koskenkorvan Urheilijat. Jos pelit menevät nappiin, mikä tahansa näistä voi olla finaalissa.
Tahko oli viime vuonna pronssilla, ja muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Etenijäjokeri Kalle Raitala suuntasi Järvenpäähän suuremman vastuun perässä ja Pertti Keränen tuli 13:nneksi peluriksi, jota tarvitaan mahdollisissa loukkaantumistapauksissa. Muuttumattomuus saattaisi olla haittatekijä kokeneessa ja jo tavoitteensa saavuttaneessa ryhmässä, mutta Tahko on haastajan asemassa vasta matkalla kohti nykyryhmänsä toivottuja kohokohtia, joten hyvin yhteen hitsautunut ja kehittynyt ryhmä parantanee jonkin verran viime kesästä.
Siirtomarkkinoilla vahvistunut Kinnarin Pesis on paperilla jopa hieman Tahkoa vahvempi, mutta kysymysmerkkejä on ilmassa paljon enemmän. Kinnarista tulee mieleen sanonta, jonka mukaan "rahalla saa, mutta sitten rahat voivat loppua". Tiettävästi Kinnari sai ostomiestensä peliluvat kuntoon vain sen takia, että välttääkseen lajinsa uudelta tahralta muut seurat joustivat saataviensa kanssa. Ei voi kuin ihmetellä, miksi kovia nimiä pitää joukkueeseen haalia, kun velat painavat jo ennestään päälle.
Kinnarin suurin pelillinen kysymysmerkki onkin joukkueen motivaatiossa. Avausottelussa Hyvinkäällä sammakkomiesten henki vaikutti erinomaiselta, mutta miten käy sitten, kun tappioita kasaantuu jossain vaiheessa enemmänkin? Joukkueessa on useita muualta hankittuja vahvoja persoonia, joten joukkuehenki saattaa joutua koetukselle, jos "talkoilla" pelaaminen alkaa ottaa päähän.
Ihan tahkolaisten pelaajienkin kannalta toivon, että Kinnari selviää kunnialla taloudellisesta kurimuksestaan. Joukkuehan on lähes Tahko II, kun pelaajalistassa on peräti kuusi Tahkon kasvattia, pari muuta ex-tahkolaista ja viuhkan varressa on vieläpä monivuotinen hyvinkääläinen pelinjohtaja. Järvenpääläisiä kokoonpanoon taitaa mahtua tasan yksi.
Tahkon ja Kinnarin välisistä paikallisotteluista odotettiin ennen viime kesää paljon, mutta tunnelma jäi kovin valjuksi. Tämän kauden paikallisavauksestakin olisin odottanut enemmän, mutta kolea sää ja sateen uhka verottivat katsojia ja kaiketi fiilistäkin. Ison syyn tunnelman puutteesta vierittäisin nimenomaan Kinnarin valtavalle tahkolaisuusasteelle. Minun on ainakin vaikea syttyä todella näihin paikallispeleihin, kun vastustajat ovatkin "omia".
Avauskierroksella nähtiin asetelmasta erinomainen esimerkki. Toisella jaksolla Kinnari hermostui kakkostuomarin, vuoden 2001 nuorisotuomari Inka Lehtisen ratkaisuun. Näky oli varsin karu, kun puolenkymmentä aikuista miestä hyppii ja huutaa nuorelle tytölle, mutta eipä sekään hyvinkääläisyleisöä sytyttänyt, kun ne vastustajat olivat kuitenkin suurelta osin Tahkon entisiä kasvatteja tai pelureita. Jos samaan tilanteeseen olisi asetettu vaikkapa Kari Kallio ja kumppanit, olisi yleisö taatusti herännyt kohmeestaan.
Kari Kalliokin Pihkalassa ja Kinnarin lammen rannalla tänä suvena nähdään Oulun Lipon pelinjohtajan roolissa. Mielestäni Oulua on alkuarvioissa jopa yliarvostettu hallimestaruuden jäljiltä, mutta kyllä Lippo parilla suuren luokan profiilipelaajalla vahvistuneena tiukasti kärkipään kahinoissa mukana on. Epäonnistuneella viime kaudella ongelmana oli lyöntivoiman vähyys, joten Sami Aholan ja Mikko Vainionpään lisäykset rosteriin ovat kutakuinkin napakymppi. Ulkokenttäkin vaikuttaa pitävältä, mutta etelään palanneelta Riku Rantaselta lukkarointivastuun ottaneen Mika Väisäsen taso arveluttaa.
Kuudes mitaliehdokas on Koskenkorva, joka lähti viime kauteen jopa suosikkina, mutta sotkeutui omiin lankoihinsa. Kokeneet Jukka Marttala ja Jan Hautala lähtivät, eikä superjokeri Riku Kytösalmi jatka, joten paperilla joukkue on heikentynyt, mutta parantunut joukkuehenki auttanee paljon, ja kärki Kettunen-Haataja-Murto on edelleen sarjan paras – ainakin kotibetonilla, jossa pomppuja saa odotella alas hyvän tovin. Sami Heinikainen korvaa lukkarin tontilla lautaskammoon sairastuneen Ilkka Uusitalon.
Rankingin seitsemäs on Kitee. Heikentyneellä ryhmällä ei liene asiaa ainakaan finaaliin saakka, mutta sen verran kokemusta ja taitoa ryhmässä on, että tuskin se sentään kahdeksan joukosta mihinkään katoaa. Mika Kallio tuo joukkueeseen kaivatun ykköskärjen, mutta Janne Monnia vaihtajana, Sami Partasta etukentän kumiukkona tai Juha Kalajanniskaa jokerikotiuttajana ei pysty korvaamaan kukaan.
Viimeisestä pudotuspelipaikasta taistelevat tiukimmin ennakkokaavailuissa Ulvila ja Seinäjoki. Seinäjoen Maila-Jussien nuorelle ja potentiaaliselle ryhmälle on tarjoiltu jopa yllättäjän roolia kärkikahinoihin, mutta harjoituspelit ja sarja-avaus ovat sujuneet surkeasti. Parempaan pitäisi pystyä.
Ulvila lienee tukevasti juuri pudotuspelirajan tietämillä. Vain vähän muuttunut, kokenut ryhmä tuskin romahtaa, mutta potentiaalia ei taida olla lähteä tosissaan korkeampaakaan sijoitusta hakemaan.
Mahdollisuuksia pudotuspeleihin saattaa olla myös Puijon Pesiksellä. Kuopiolla on edessään tunnetusti vaikea toinen kausi, jolloin nousijan hurmoksesta ei ole enää apua, mutta kovalyöntisellä Olli Lehtolalla vahvistunut, järkevästi koottu nuorehko ryhmä säilyttänee tasonsa.
Ennakkokaavailujen heikoimmat joukkueet ovat Kaakkois-Suomesta. Sarjanousija Kouvola on saanut Sotkamon suunnilta pari oivaa vahvistusta, mutta kovin heppoiselta materiaali silti näyttää. Nousijan intoa kaivataan Kouvolassa, ja alku ainakin oli hyvä, kun joukkue voitti Ulvilan kotonaan. Monelle kuuluttajalle vaikeuksia aiheuttava Stefan Sburatura on vähän turhankin suuressa roolissa kärjessä ja lukkarina.
Imatra jää auttamatta rankingin hännille, sillä menetykset olivat kovat. Huippukärki Jarkko Rautio, lukkari Kari Löytökorpi, kovalyöntinen koppari Olli Lehtola ja jokerikotiuttaja Mikko Virtanen lähtivät. Uudet vahvistukset Vesa Kaukiainen ja Vesa Toikka ovat toki hyviä pesäpallisteja, mutta [pesäpalloilijoina] parhaat päivänsä kuitenkin jo nähneitä.
Ranking:
1 Sotkamo
2 Pattijoki
3 Hyvinkää
4 Oulu
5 Koskenkorva
6 Järvenpää
7 Kitee
8 Seinäjoki
9 Ulvila
10 Kuopio
11 Kouvola
12 Imatra
Huomioitavaa on, että paikallispelilohkoista Sotkamo-Pattijoki-Oulu on ylivoimaisesti hankalin, joten kaikki kolme tuskin runkosarjan lopussa ovat neljän parhaan joukossa.
J.K. Tämän ketjun otsikon voisi kyllä vaihtaa. Tuo "tässä otsikossa keskustellaan siitä ja tästä"-läppä on kiistatta yksi kaikkien aikojen pohjaanoteerauksista. Siis ihan oikeasti.