Uskomaton juttu tuo Hovin tapaus. Olihan siinä se viikon poissaolo angiinan takia, mutta vähintäänkin oudolta kuulostaa, että monivuotinen luottopeluri kauden tässä vaiheessa olisi syrjäytetty joukkueesta keskenkuntoisuuden takia. Kyllä siellä taustalla täytyy jotain muutakin olla.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta niin vain jäi eilisen ottelun ratkaisuksi Juha Kalajanniskan kahden juoksun arvoinen läpilyönti nimenomaan Hovin tontilta. Veikka Ketonen tuurasi kokonaisuutena hyvin, mutta teki kokemattomuuttaan virheen, tuli hieman palloa vastaan ja samalla yllätetyksi.
Vaikka Tahko olisi Pattijoesta selvinnytkin, tuskin koppariparilla Veikka Ketonen – Jussi Kivisilta olisi voitu mestaruudesta taistella. Kärkijoukkueilla on vähän eri tason viritelmiä siellä takana.
Tahkon tappion katkeruutta lisää se, että puolitoista kierrosta ennen runkosarjan loppua näytti käytännössä varmalta, ettei Pattijoki voisi Tahkon vastustajaksi osua. Nyt käytännössä mahdoton vaihtoehto toteutui kahdesti. Ensin tuli Pattijoki ja sitten kuivui 3-0-johto.
Välieristä:
En usko, että yhtä huikeita taistoja kuin Tahko-PattU-sarjassa nähdään. Vaikka parit olisivat täysin tasaiset, yleensä sarja lähtee jommalle kummalle kääntymään. Nyt on lisäksi suosikit tarjolla pareihin, joten 4-1 ja 4-2 lienevät realismia.
Täysin varmaa lienee se, että eteläisemmässä parissa tehdään enemmän juoksuja.
SOTKAMO-PATTIJOKI
Raahen miehiin en jaksa uskoa, sillä Sotkamo alkaa hiljalleen olla tosi vahva. Janne Vuorisen tulo pelinjohtajaksi selvitti eripuria joukkueen sisältä, Vuorisen alku onnistui hyvin, ja nyt on ollut viikko aikaa hioa uusia kuvioita. Jos kaiken lisäksi Jarmo Heikkinen tekisi paluun myös ulkokentälle, olisi siellä kasassa viime kauden mestaruusryhmä.
Pattijoella on itseluottamusta, mutta sen lisäksi myös jalkavaivoja. Ja vaikka tilanne voitaisiin nollata ja kaikki miehet tervehdyttää, olisi Jymy silti pieni suosikki. Nyt on se on melko selkeä sellainen. Suurin ero materiaaleissa on lyöjien 2-4 kohdalla. Jymyn Komulainen, Kohonen ja Kokko ovat kaikki hyviä etenijöitä, joten pitkällä kärjellä pelaaminen onnistuu. Pattijoen Rasinkangas, Pohjola ja Mäkelä ovat kaikki enemmän tai vähemmän vaivaisia. Pohjola juoksi hyvin viimeisessä Hyvinkään-pelissä, mutta vastaavasti Rasinkangas oli täysin poissa pelistä etenemisrintamalla. Mäkelä on hidas terveenäkin.
Voi vain kuvitella, missä kunnossa Pattijoen miesten jalat ovat, mikäli Sotkamo-sarjan ratkaisuakin haetaan pitkään, kun lepopäiviä ei löydy yhteen. Pari viikkoa on pelattu joka toinen päivä, ja sama tahti jatkuu.
Sotkamo on parempi, tuoreempi ja terveempi ja vie sarjan noin 4-1.
JÄRVENPÄÄ-KOSKENKORVA
Tasaisempaa kuin toisessa parissa, mutta Kinnari on toki määriteltävissä suosikiksi ilman hankaluuksia. Tasoeroa kaventaa se, että Kinnarin kotikenttä sopii Koskenkorvalle, jonka pomppuihmeet pääsevät hakkaamaan suosikkilyöntiään ruutuun niin kotona kuin vieraissakin. Toisin olisi Sotkamossa.
Suurin ero on siellä, missä mitalipelit ratkaistaan: ulkopelissä. Siinä on se jo usein mainitsemani Kossun heikkous, jonka takia en jaksa siihen uskoa. Sami Heinikainen ei ole Riku Rantasen tasoinen lukkari, ja siinä missä Sami Partanen dominoi Kinnarin etukenttää, Kossulle ei edes ole puhdasta ykkösvahtia. Koppareiden tontti on ainoa osa-alue, jossa Koskenkorva on ulkona parempi. Kossun voisikin olettaa pommittavan Kalle Raitalaa ja Pasi Kokkosta. Seinäjoki ei kaksikolle juuri painetta saanut.
Sisällä Kossulla on parempi ykköskärki, Kinnarilla jälkipää. Jokeriosasto kallistuu Kossun eduksi.
Kossu on sisällä vähän parempi, Kinnari ulkona paljon parempi. Järvenpääläiset finaaliin noin voitoin 4-2.
