Merkitys on itseasiassa aika merkittävä. Suomen Mestaruudesta pitää olla mahdollisuus kilpailla kaikilla suomalaisilla seuroilla. Siksi Liiga ei voi käyttää tätä nimitystä, jos haluaa olla suljettuna pienten markkina-alueiden seuroilta. Liiga suljettuna on ihan ok, jos se lähtee pelailemaan itsenäistä sarjaa ja voittaja on vain Liigan Mestari-tittelillä. Silloin on perusteltua olla päästämästä seuroja Liigaan, joiden ei katsota tuovan mitään lisäarvoa Liigalle. Silloin ei auta pienten seurojen itku epäreilusta kilpailusta, koska Liiga olisi oma sarja ja irrallinen jääkiekkoliitosta. Jääkiekkoliiton alaisessa sarjassa pelattaisiin Suomen Mestaruudesta ja kilpailullisuus toteutuu. Parranpärinää voisi sen jälkeen käydä siitä onko Suomen Mestari oikeasti Suomen paras seura vai onko se todellisesti Liigan voittaja, mutta se on sitten ihan eri tarina.
Minä en "osta" tätä selitystä, ilman että asia perustellaan oikeudellisesti kestävästi. Lihavoinnit jäljempänä minun.
Kilpailulain 1 §:n 1 momentti toteaa, että kyseisen lain tarkoituksena on terveen ja toimivan
taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Tuosta selviää koko kilpailulain fokus, taloudellinen kilpailu ja sen turvaaminen.
Minä väitän, että kilpailuoikeudellisesti on aivan yhdentekevää pelataanko Liigassa Suomen mestaruudesta vai Pentti Matikaisen mukaan nimetystä pokaalista. Nimikkeellä ei ole merkitystä, vaan kuten juridiikassa yleisesti muutenkin sisältö ratkaisee, ei nimike tai muoto (substance over form -periaate). Merkittävää on se millaisilla taloudellisilla markkinoilla toimitaan ja millainen osuus toimijalla tai toimijoilla on kyseisellä markkinalla.
Kilpailuvirasto, eli nykyinen KKV, on vuonna 1995 katsonut, että Suomen Koripalloliitto oli järjestäessään koripallon miesten mestaruussarjaa
määräävässä markkina-asemassa oleva
elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. Asiaa on Heikki Halilan ja Olli Norroksen teoksessa "Urheiluoikeus" kommentoitu seuraavasti:
"
Elinkeinonharjoittajana koripallojoukkue voi toimia menestyksellisesti vain osallistumalla kilpailutoimintaan sillä sarjatasolla, johon sen urheilullinen menestys yltää. Kun liitolla on
määräävä markkina-asema,
sitä ei saa käyttää väärin asetettaessa taloudellisia kriteerejä sarjatoimintaan osallistumiselle. Joukkueita on kohdeltava tasapuolisesti talouskriteerejä asetettaessa ja sovellettaessa. Talouskriteerejä voidaan sinänsä asettaa, ja ne voivat muodostaa osan sarjalisenssin ehdoista. Taloudelle voidaan asettaa vain sellaisia vaatimuksia, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että joukkue pystyy suoriutumaan taloudellisista velvoitteistaan seuraavan sarjakauden loppuun."
KKV:n vuonna 2019 tekemän päätöksen (KKV/303/14.00.00/2017) päätöksen kohdan 107 mukaan päätöksen kohteena oleva urheilutoiminta kuuluu kilpailuoikeuden soveltamisalaan, sillä Liigan ja Liigaseurojen sopimus
liittyy taloudelliseen toimintaan, eikä urheiluun liittyvien erityispiirteiden huomiointi edellä osoitetusti muuta tätä arviota. KKV:n päätöksestä tuleekin mieleen, että urheiluun liittyvä erityispiirre (kansallisen mestaruuden tavoittelu) voisi pikemmin sulkea pois kilpailuoikeuden soveltamisen, kuin vahvistaa sitä.
Kilpailulaista löytyy määritelmät sekä elinkeinonharjoittajalle että määräävälle markkina-asemalle, joissa on keskeistä taloudellinen toiminta ja muut taloudelliset seikat.