Minusta Ässäpelissä Pulkkisen hyökkäyspään ratkaisuista paistoi itseluottamuksen puute, joka heijastui "ylivarmana" pelinä. Monta kertaa Pulu tyytyi vain nostamaan kiekon Raannan syliin, vaikka olisi voinut haastaa, hakea vetoa pakin jaloista tai viedä kiekkoa kulmaan. En tiedä, onko näissä minun arvailuissani mitään perää, mutta minusta tämä henkii sellaista "no hommaan edes hyökkäyspään aloituksen, sitä en ainakaan mokaa" -asennetta. Sanomattakin selvää, ettei tällaisella pelillä juuri maaleja tule. Tässä on Lämsällä ja Tomekilla vaikea paikka, sen lisäksi että osaa luoda ja opettaa joukkueelle hyvän pelitavan pitää myös osata auttaa vaikeita aikoja eläviä pelaajia. Onneksi toisaalta niin kauan kuin voittoja tulee, niin Pulkkisella on aikaa etsiä tiikerin silmää. Pulkkinen on jo todistanut omaavansa paljon taitoa ja peliälyä; ne ominaisuudet eivät ole varmasti kadonneet minnekään. Nyt vain korvien väli pitää saada kondikseen. Jokereiden pelin yksi teemoista on (kiekollinen) rohkeus: se puuttuu Pululta nyt kokonaan. Mutta kausi on pitkä ja aikaa on, kyllä Pulu sieltä vielä tulee!