Ainakin henkilökohtaisesti olen kesästä lähtien asennoitunut Kärppien joukkueeseen niin, että näillä mennään niin pitkään kuin reki liikkuu. Tästä on tullutkin syksyllä kirjoiteltua myös. Tietyt osa-alueet ja niiden puutteet ovat kaikilla olleet tiedossa, mutta homman toimiessa venettä ei mielellään halua ehdoin tahdoin kukaan keinuttaa. Tältä osin seuran toiminta on ollut linjakasta, vaikkakin Juha Koiviston hankkimisen motiiveja en ymmärrä, eikä sitä ymmärrä oikeastaan kukaan muukaan. Minulle ei mene jakeluun, miksi kolmen miljoonan budjetilla operoiva suurseura, jonka juniorituotannosta on noussut lähivuosina enemmän NHL-pelaajia kuin mistään muusta seurasta, hommaa edes täytemieheksi tämän tason turisteja. Mutta se siitä.
Se, miksi varmasti moni huutaa nyt niitä puutteita ja väärin kasattuja joukkueita, johtuu Kärppien etulyöntiaseman katoamisesta. Se, mikä oli syksyllä vielä raikasta ja äärimmäisen viihdyttävää, ei kanna enää. Edelleen syksyn pelistä on jäljellä toimivia, hyviä elementtejä, mutta vastustajat ovat opiskelleet Kärppien pelitavan. Tähän on havahtunut myös hyvin perillä oleva valmennus. Pelitapaa pitää pystyä kehittämään niin, että joukkue pystyy pelaamaan syksyn reagointilätkää mutta yhtä tärkeää on, että Kärpät pystyy taloudellisempaan trap- ja ohjauspelaamiseen varsinkin vieraskentällä.
On myös hyvin ilmeistä, ja täten perusteltua, olla huolissaan joukkueen kyvystä tuloksentekoon. Kuten esimerkein on todistettu, niin nelosketju on tukossa hyökkäyssuuntaan. Kolmonen on ollut umpijäässä missä tahansa koostumuksessa koko alkukauden. Nyt myös kakkoskentässä Mäenalasen ja varsinkin Lasun anti hyökkäyssuuntaan on muuttunut hyvin olemattomaksi. Kun palataan siihen alkulähteelle, että vastustajat ovat oppineet pelaamaan Kärppiä vastaan, niin aika kapea on tällä hetkellä materiaali. Se on näkynyt myös ylivoimassa, jossa prosentit laskevat koko ajan. Senkin vastustajat ovat oppineet pelaamaan paremmin pois.
Kuten todettua, tulevasta emme tiedä. Joku uskoo, että Kärpät raapii loppukauden ilman vahvistuksiakin kaksi pistettä per ottelu. Toinen ääripää uskoo sitten johonkin muuhun. Oma profetia asettuu johonkin välimaastoon, ja uskon Kärppien loppukauden keskiarvoksi 1,5-1,6 pistettä per ottelu. On myös huomioitava, että Kärpät menettää helmikuussa päävalmentajan sekä pelaajan tai pelaajia olympialaisiin. Se ei voi olla näkymättä, kuten Lahden joulukuussa huomasimme.
Koska kriteerit tulee olla korkealla, yhtään pelipaikan tavoittelijaa tai rosterin laajentajaa ei enää tarvita. Tuli niitä vahvistuksia eli ei, on niiden pakko olla suoraan ylivoimaan ja kakkoskentälliseen meneviä palasia. Muussa tapauksessa on syytä mennä näillä.