Sonny Milano on tätä sarjaa maailmanluokan kädet, ja taas toisaalta kokonaispelaaminen ei oikein tunnu riittävän NHL:n.
Trade deadlinen kohdilla tuli jonkin verran Kekäläisen takia seurattua Columbusta, ja tuo Milano oli jonkin verran jutuissa. Se mitä sain irti, niin:
- Treidiarvosta löytyi eri näkemyksiä. Osa piti arvoa alhaisena, osa potentiaalisena top6 hyökkääjän toisessa organisaatiossa jossain vaiheessa, toiset käyttivät termiä "trade sweetener".
- Milano nähtiin potentiaalisena treidikappaleena Bobrovskyn ja Panarinin (toteutumattomana jääneiden) kauppojen kylkiäisenä, sillä hänen potentiaalinsa uskottiin kiinnostavan useita joukkueita. Columbuksessa ja nykyisen koutsin alaisuudessa hänen tulevaisuutensa nähtiin olemattomana.
- Tasakentällisin hänellä oli erityisen korkea maalien suhde 60 pelattua minuuttia kohden NHL:ssä toissakaudella, jolloin hän pelasi 55 matsia ylhäällä. Sen sijaan hän sai pyyhkeitä ailahtelevaisuudesta ja siitä, että ei ilmeisesti sopinut koutsin linjaan.
- Mulle jäi kuva pelaajasta, jolla on potentiaalia olla kova offensiivinen pelaaja NHL:ssä, mutta kunnon näytönpaikkaa ei kuitenkaan Columbuksessa ole saanut. Joissain arvioissa miehen puolustuspeli, virheet ja vastaavat negatiiviset seikat nähtiin sen verran merkittävinä, että ainakaan safetya peliä vaativalle koutsille offensiiviset positiiviset seikat jäivät negoja pienemmiksi.
- Miehen pelitapaan liitettiin sanat "safe is death", eli kovasti ottaa riskiä pelatessaan.
Tilastoskouttaamalla puolestaan:
- Tälle kaudelle pelimäärä jäi pieneksi. Pleijareissa 8 peliä ja 10 pistettä, Clevelandin kakkosella samaan pelimäärään 5. Nopeasti vilkaistuna siis pisteillä 10/19 Clevelandin maaleista kauden tärkeimmällä hetkellä. Uskon tuon nostavan kiinnostutsa muualla.
- Peliaika NHL:ssä jäi usein pieneksi, erityisesti niissä parissa tämän kauden matsissa. Tuolla 55 matsin kaudella mukaan mahtui pidempiäkin putkia, jolloin peliaikaa tuli erityisesti pelaajaprofiiliin nähden heikosti.
- Pari kautta takaperin pisteen perässä Jack Eicheliä ja selvästi edellä pisteissä Dylan Larkinia jenkkien U18 national teamissa, millä nimellä tuota prospektien USDP:tä pelaavaa jengiä nyt pitäisikään kutsua. Toki kolme vuotta vanhempana, mutta kuitenkin. Ihan turisti ei tuossa porukassa ole sisäisen pistepörssin kakkosena.
- Toisella NHL-kaudellaan kuuden pisteen kaula verrattuna Clevelandin pistekakkoseen, jolla oli 9 matsia enemmän. Tämän jälkeen on ollut aina AHL:ssa pistekeskiarvossa mitattuna käytännössä se joukkueensa ykköstykki, vaikka välillä ei pelimäärän takia olekaan sisäistä pistepörssiä vienyt.
- Pääsääntöisesti +/- on samoissa organisaatioissa ollut selkeästi Hännikäistä huonompi. Toisaalta offensiivisissa tehoissa taas selkeästi Hännikäistä parempi. Käytännössä näkisin, että nämä vahvistavat arviota siitä, missä heikkoudet ja vahvuudet ovat.
Oma arvio pohjautuen luettuihin juttuihin ja tilastoihin:
- Olisi potentiaalisesti se näyttävin pelaaja sitten Omarkin ja potentiaalinen sisäisen pistepörssin voittaja. Näyttävyyden perustan pelaajaprofiiliin, mieheen liitettyihin sanoihin ja pariin clippiin, en isoon otantaan nähtyjä pelejä.
- Mulla ei riitä tieto arvioimaan koodisanoja "hockey IQ" ja luistelu. Ensimmäisestä varoittavana esimerkkinä Joey Hishon, jolla sinänsä hyvistä taustoista (pl. loukkitausta) huolimatta ei peli ikinä näyttänyt luonnistuvan isossa kaukalossa. Luistelun osalta on nähty, että sen merkitystä ei voi väheksyä.
- Vaatisi todennäköisesti valmennuksen, jonka alaisuudessa riskejä saa ottaa vähän reilumminkin ja ensimmäisestä virheestä ei tie vie penkin päähän. Orjallisesti pelikirjan noudattamista ja puolustusvelvoitteita vaativassa valmennuksessa en näe optimaalisena pelaajana, ellei erivapauksia suoda.
- Jaksan uskoa siihen, että kaudelle 2019-20 ei ainakaan meidän ulottuvissa ole. Columbuksessa tie näyttää olevan tukossa ja RFA-status toki hieman asettavat NHL-unelmalle kysymysmerkkejä, mutta luulisi miehen kelpaavan näytille vielä ainakin yhteen NHL-organisaatioon. Ja jos Columbukselta kysytään, niin luulisi miehellä olevan arvoa ainakin farmissa. Tätä taustaa vasten uskoisin KHL:n olevan vaihtoehtona vain isolla rahalla.
- Jos Columbus miehen kiinnittää (miksi ei ainakaan tarjoaisi sopimusta?), mies ei treidien mukana liiku tulevan kauden aikana ja NHL-pelit jäävät taas vähiin, uskon Euroopan olevan konkreettinen vaihtoehto kaudelle 20-21. Tortorellan (joka ei käsittääkseni ole sopivin koutsi tämän profiilin pelaajille) soppari kattaa vielä kauden 20-21 ja Seattlen laajennus saadaan "vasta" kaudelle 21-22, UFA hän ei käsittääkseni vielä tuolloin ole. En näkisi mahdottomana skenaariota, jossa mies toteaisi ettei Tortorellan alaisuudessa NHL-läpimurto ole mahdollinen ja kovat näytöt Euroopassa nostaisivat arvoa, varsinkin kun samalle hetkelle osuu laajennusjoukkueen takia monia palasia menettäneiden joukkueiden tarve korvata menetyksiä.
- Jokerien olisi syytä olla hereillä ja aktiivinen pelaajan ja agentin suuntaan, vaikka mies ensi kaudelle tekisikin Pohjois-Amerikkaan. Jos pelaaja ei lopulta Eurooppaan koskaan tule, skouttauksen seurauksena todetaan vääräksi palaksi Jokereihin tai päätyy rahan perässä muualle, niin ainakin se käytetty aika on käytetty
mun olemattomien tietojeni mukaan hyvin: parempi näitä on tavoitella, kuin katsoa EHT-läpi ja tarjota suomalaisille veteraaneille viimeisiä isoja pahveja. Joskus jää vain hotellilaskut maksettavaksi kun pelaaja breikkaa, osoittautuu organisaatioon sopimattomaksi tai muuta, mutta ainakin oikean suuntaisia hakuja on silloin tehty. Jokainen kala ei nappaa, mutta napatessa voidaan saada isokin fisu.