Tähtien Sota Disneylle – Jedien todellinen paluu

[Leon]

Itselläni on sellainen lapsenusko, että seuraava leffa tulee olemaan helvetin kova. Uskon, että näistä virheistä on nyt otettu opiksi ja seuraava leffasarja uudistaa koko franchisen. Ei ole mitään syytä, miksei näitä elokuvia tehtäisi jatkossakin, kun niitä kerran käydään ahkerasti katsomassa.

Mä olen kyynikko ja vetoan viimeiseen lauseeseesi. Ei ole mitään syytä tehdä parempia leffoja, kun fanikunnan laajuus pitää huolen kassatuloista. Sinne päin ja nauraen pankkiin. Ilonaiheet ovat olleet aika vähissä ekan trilogian jälkeen.

 

[AlapaanKarvaaja]

Hukkaan on hakattu Star Warsin potentiaali leffojen ja myös pelien osalta. Vai onko joku tarinavetoinen Star Wars -peli mennyt ohi? Ne saatanan AD/HD rämpytys-ammuskelut on sitten asia erikseen ja kai niistä joku tykkää ja maksaa.

Mielestäni Star Wars Jedi: Fallen Order on ainakin yksi parhaimmista SW-peleistä pitkään aikaan. Erittäin positiivinen kokemus. Muuten kai se on ollut viime aikoina tuota Battlefront-ammuskelua.

 

[Oskar]

Squadrons saattaa olla ihan piristävä pläjäys, jos peleistä puhutaan. Siinä siis pelaaja on lentäjä ja se sijoittuu siis Jedin Paluun jälkeiseen aikaan. Kuolematähti on juuri tuhounut jne.

Pahoin vain pelkään, että EA pilaa pelin heti alkuunsa ja lisämaksuja on varmasti luvassa tuon 60euron pelin lisäksi.

 

[Tarinankertoja]

Vai onko joku tarinavetoinen Star Wars -peli mennyt ohi?

Jedi: The Fallen Order

Mainio peli kaanonin ja tarinan sisällä Order 66 jälkeisessä ajassa.

Ääh: Hidas...

Joo, ja Squadrons vaikutta ahyvältä, trailerissahan vilahtaa myös Hera Syndulla

Ja todella, jos ei ole katsonut Clone Wars neljää viimestä jaksoa, niin kaivakaa esiin, tai ottakaa se Disney+ heti kun syksyllä tulee. CloneWars sarjaa ei tarvitse muuten katsoa, jaksot selittävät itse itsensä. Tietty prequel tirlogia ja ennen kaikkia ROTS täytyy olla hyvin muistissa, mutta tuota kässärin ja visuaalisuuden tasoa kun jatketaan ja annetaan sen Filonin ja Favreau tuottaa uutta SW materiaalia.. ollaan hyvällä tiellä

 

[Tarinankertoja]

..niin no.. senverran viä noista animaatiosarjoista.. Maulin tarina, joka on ripoteltu pitkin CW:tä ja Rebelssiä, on seuraamisen arvoinen. Samoin Mandalorianien tarina ja varsinkin Mandalorian sarjan ymmärtämiselle Rebelssien kolmoskausi on antoisa.



CW:n alkupuolihan on hirveetä kuraa, kässärit huonoja ja meininki lapsille suunnattua. Siitä se toki paranee, mutta ei tietenkään animaationa monia viehettä. Paitsi voin vakuuttaa sen nyt keväällä tulleen 7 kauden lopun olevan ”kaikille”.



Rebels alkaa myös aika köykäisesti, mutta sitten se käsittelee tapahtumia, jotka johtivat NewHopeen ja RogueOneen. Rebelsissä on myös kaanoniin tuotu Thrawn, jonka kirjahahmon Disney putsas kaanonista aikaisemmin (ns Thrawn trilogia, joka on SW kirjojen aatelia, vaan nyt jo kaanonin ulkopuolella).

 

[Tadu]

..niin Rebelsissä on myös kaanoniin tuotu Thrawn, jonka kirjahahmon Disney putsas kaanonista aikaisemmin (ns Thrawn trilogia, joka on SW kirjojen aatelia, vaan nyt jo kaanonin ulkopuolella).

Tuosta trilogiasta hieman muokkaamalla olisi saanut huomattavasti paremmat ep. 7-9. Muistan lukeneeni nuo joskus teininä varmaan 20 vuotta sitten ja edelleen muistan hyvin juonenkäänteitä ja yksityiskohtia. Todella hyviä kirjoja.

Thrawn taitaa yleisestikin olla fan favorite, mutta on kyllä hyvä ja mielenkiintoinen hahmo.

 

[Nosebleed]

Force Awekens teki yli 2 miljardia lippuluukulla.
Rise of Skywalker nippana nappa yhden.
Solo teki tappiota.

Siinä on käytännössä menetetty puolet yleisöstä ensimmäisen leffan jälkeen ja nimenomaan ne kasuaalitfanit on häippässyt. Semmosen särön se Johnsonin Last Jedin teki trilogiaan ja koko Star Warsiin. Onhan tuo "jotain uutta" jos niin haluaa ajatella.

 

[Roger Moore]

Nyt jää mielikuva, että tuotantoyhtiöllä ei ole rohkeaa visiota, jota se toteuttaisi. Ei ole uskallusta. The Last Jedi oli mielestäni paras näistä uusista, koska siinä oli sentään selkeä näkemys, jolla saagaa lähdettiin uudistamaan. Suunnasta voi olla monta mieltä, mutta ainakin oli jotain, mikä vaikutti tuoreelta. Kaksi muuta leffaa tuntuvat rebootilta alkuperäistrilogiasta. Vähän kuin katsoisi jotain Rambon jatko-osaa.

Ongelmahan tässä oli juurikin se että Last Jedi ikään kuin pyöräytti häränpersettä lähes kaikella mitä aiemmin on tapahtunut. Siinä tapahtui paljon mutta ei kuitenkaan ison kuvan kannalta yhtään mitään. Ei leffa minunkaan mielestäni nyt ihan sysipaska ole mutta kuitenkin irrallinen ja turha. Saagaa olisi pitänyt lähteä uudistamaan isommin jo heti seiskaosasta alkaen, tai sitten vaihtoehtoisesti tehdä myös tuosta kasista selkeämpi jatkumo. Jostain kuitenkin kertoo se että Rise of Skywalker toimii enemmän suoraan jatko-osana Force Awakensille kuin Last Jedille.

Force Awekens teki yli 2 miljardia lippuluukulla.
Rise of Skywalker nippana nappa yhden.
Solo teki tappiota.

Siinä on käytännössä menetetty puolet yleisöstä ensimmäisen leffan jälkeen ja nimenomaan ne kasuaalitfanit on häippässyt. Semmosen särön se Johnsonin Last Jedin teki trilogiaan ja koko Star Warsiin. Onhan tuo "jotain uutta" jos niin haluaa ajatella.

Niin ja ylipäätään jos miettii alamäkeä mikä oli hyvän Force Awakensin ja erinomaisen Rogue Onen jälkeen niin onhan tuossa aika pahasti menneet hommat perseelleen. Soloa en ole edes katsonut enkä varmaan koskaan aiokaan. Koko leffahan oli jo etukäteen täysin tuhoon tuomittu. Leffa nuoresta Han Solosta jonkun muun kuin Harrison Fordin esittämänä ei toimi, koska nuori Harrison Ford on jo aiemmin tehnyt tuon saman roolin. Ei niin mitään järkeä.

 

[Lystikäs]

Nyt jää mielikuva, että tuotantoyhtiöllä ei ole rohkeaa visiota, jota se toteuttaisi. Ei ole uskallusta. The Last Jedi oli mielestäni paras näistä uusista, koska siinä oli sentään selkeä näkemys, jolla saagaa lähdettiin uudistamaan. Suunnasta voi olla monta mieltä, mutta ainakin oli jotain, mikä vaikutti tuoreelta.

Komppaan pitkälti nimimerkkiä @Roger Moore. Ja omasta mielestäni The Last Jedi oli visuaalisesti paras, ja ehkä se lähti muita rohkeammin sojottamaan omaan suuntaansa, mutta tarinallisesti - etenkin seikkailugenressä, tuo oli trilogian ylivoimaisesti surkein kalkkuna, joka oli pitkälti se, joka romutti koko trilogian, ja pakotti viimeisen osan korjailemaan tuhoa, jonka se sai aikaan. Katselin leffan poikani kanssa, ja siinähän se meni visuaalisesti hienoa toteutusta ihaillen, mutta kun vaimo kysyi jälkikäteen mistä leffa kertoi, ja mitä siinä tapahtui, alkoi iskeä tyhjää. Leffan isoimmasta juonesta vastasivat sivuhahmot, eikä siinä ollut mitään muuta päämäärää kuin paeta pahiksia (jotka oli aika merkityksettömiä avaruuslaivan upseereja). Välillä tehtiin sivuloikka kasinoplaneetalle, joka osoittautui täysin turhaksi elokuvan etenemisen kannalta. Ja mikä pahinta, tämä ”kiperä tilanne”, joka on koko leffan ainoa selkeä päämäärällinen juoni, ratkeaa älyttömällä kamikaze-valonnopeus-itsemurhaiskulla, joka herätti samantien kysymyksiä siitä, miksei samaa kikkaa käytetty koskaan aiemmin. Varmasti valonnopeus-kamikazeiskut olisi olleet kovaa valuuttaa aina.

Mutta kokonaisuuden kannalta iso moka oli se, ettei trilogian päähahmolla Rey:llä ei ollut juuri kummempaa päämäärää tai omaa juonta koko leffassa, joka teki siitä todella passiivisen päähenkilön. Se halusi treenata tullakseen Jediksi, ja siinä sivussa se alkoi lähentyä Kylo Renin kanssa, ja alkoi elätellä ajatuksia siitä, että se saisi houkuteltua sen takaisin hyviksien puolelle kukistaakseen... Kenet? Sen kurttuisen mysteeriukon, jonka se Kylo Ren katkaisi kahtia jo leffan puolivälissä? Sen jälkeen trilogialla ei ollut oikeastaan sen kummempaa pahista kuin se tuittupää (Kylo Ren), joka ei siinäkään vaiheessa pärjännyt voimallisesti Reylle. Ei ollut Keisaria, ei Darth Vaderia, ei panoksia. Ne sivuhahmot harrasti sitä onnetonta avaruustakaa-ajoaan samaan aikaan, mutta sivuhahmot = sivuseikka. Lopulta Rey hyppäsi tähän pakokelkkaan kyytiin, mutta siinä posoteltiin jo omalla painollaan kohti loppua.

Johnson ilmeisesti keskittyi liikaa työstämään trilogian kestävää romanssia Reyn ja Kylon välille, jonka takia varmaan tuhottiin J.J Abrahmsin petaus siitä, että Rey on Luken tytär (Serkkujen väliset romanssit voi kohottaa turhaan kulmakarvoja). Ymmärrän mitä tällä haettiin takaa. Leian ja Han Solon suhde oli rautainen c-juoni alkuperäisessä trilogiassa, mutta samalla heidän työstämänsä trilogia lakkasi kertomasta Skywalkerin suvusta. Abrahms yritti ilmeisesti korjata tätä viimeisessä jaksossa, sillä epilogillaan, mutta se oli päälleliimattu ele.

Jos unohdetaan se, että kyseessä on osa isoa avaruus-saagaa, ja se, että se tuhosi samalla paljon aiempia osien lainalaisuuksia ja alkuperäisen trilogian päähenkilön ytimen ja luonteen (Luke Skywalker ei olisi ikimaailmassa yrittänyt tappaa siskonsa ja hyvän ystävänsä lasta, vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että se on järkevä teko. Luken määrittelevä luonteenpiirre alkuperäisessä trilogiassa oli päinvastainen.), niin yksilöllisenä avaruusleffana tuo leffa toimisi varmaan ihan hyvin. Juttelin taannoin poliittisesti valveutuneen ystäväni kanssa, jonka mielestä tuo on ainoa katsomisen arvoinen star wars -leffa, ja varmasti juuri sen takia, että se on visuaalisesti hieno, ja sisältää paljon idealismia, ellei seikkailuhenkinen tarina ole katselijalle se ykkösasia.

 

[Jakedeus]

J.J Abrahmsin petaus siitä, että Rey on Luken tytär.

Mulla on mennyt tämä ohi. Miten asiaa pedattiin?

 

[Lystikäs]

Mulla on mennyt tämä ohi. Miten asiaa pedattiin?

Erittäin hienovaraisesti taustalla läpi koko leffan. Alussa oli kaksi isoa päällekkäistä kysymystä; Missä on Luke Skywalker - galaksin mahtavin Jedi? Katosi kauan aikaa sitten. Missä on Reyn vanhemmat? Ei tietoa. Rey ei itse muista ketä he olivat, ja he katosivat kauan aikaa sitten (kuten Lukekin). Voima alkaa herätä Reyssä ja hän on jopa voimallisempi kuin Kylo Ren - Leia (Skywalkerin) poika, joten voi olettaa, että hän on perinyt voimansa joltain vielä voimakkaammalta, ja mitä jedeihin tulee Luke on seuraavalla levelillä. Viimeiseen episodiin tuotiin Palpatine takaisin pahikseksi, mutta seiskassa Snokesta pedattiin sitä tosi voimakasta pahista, joten on syytä olettaa, että Palpatine ei silloin kuulunut suunnitelmiin. Se salaperäinen ja fiksu ”naispuolinen yoda” antoi jostain syystä juuri Reylle Luke Skywalkerin valomiekan. Seiska muutenkin päättyi merkitykselliseen hetkeen - katseeseen Luken ja Reyn kesken, joka ikäänkuin pedaten heidän välilleen jotain. Pelkkää spekulaatiotahan tämä on, koska kasissa se uusi ohjaaja päättää, että Reyn vanhemmat oli pelkkiä taviksia, mutta huolimatta siitä oliko se lopullinen suunnitelma, sitä mielestäni pedattiin hyvin vahvasti. Olin itse jo ehtinyt unohtaa tämän, kunnes nimimerkki edempänä muistutti asiasta.

 

[Jakedeus]

....

Ok. No jokainen voi sitten näitä pohdiskella. En tiedä, itse keksin esim. katseelle muitakin perusteita kun isä-tytär-suhteen. Ja itselle Star Wars -maailma on aina koostunut miljoonista ihmisistä ja olioista, sekä lukuisista maailmoista omine ominaispiirteineen. Se on eletty maailma. Siellä kaikkialla myös vallitsee mystinen voima, jota jotkut todella harvat yksilöt hallitsevat ja joissa "voima on vahva". Taitoa pystyy kehittämään erityisellä jedi-koulutuksella. Missään ei kuitenkaan ole annettu ymmärtää, että se olisi Skywalker suvun yksinomaisuus (jos olisi, se käytännössä rikkoisi ajatuksen rikkaasta maailmasta vain yhden suvun pelikentäksi). Eikös Obi-Wan nämä asiat Lukelle kertonut?

Niin mietin vain sitä, että millä tavalla olen jotenkin vähemmän Star Wars -ymmärtäjä, kun mielestäni tähän ekoista leffoista peräisin olevaan SW-kuvaani nimenomaan sopi paljon paremmin se, että Rey ei ole sukua Lukelle tai kenellekään muullekaan jo tunnetulle hahmolle kuin että on? Kun ollaan annettu ymmärtää, että edellinen on jotenkin vastoin SW-maailmaa.

 

[Walrus21]

Force Awekens teki yli 2 miljardia lippuluukulla.
Rise of Skywalker nippana nappa yhden.
Solo teki tappiota.

Siinä on käytännössä menetetty puolet yleisöstä ensimmäisen leffan jälkeen ja nimenomaan ne kasuaalitfanit on häippässyt. Semmosen särön se Johnsonin Last Jedin teki trilogiaan ja koko Star Warsiin. Onhan tuo "jotain uutta" jos niin haluaa ajatella.

Toisaalta Force Awakens oli ensimmäinen SW-leffa vuosikymmeneen. Ei ihme, että sitä käytiin myös sankoin joukoin katsomassa. Sama taisi olla Phantom Menacen kanssa, että se haluttiin nähdä, kun oli jotain uutta ja odotettua.

Noin muutoin kyllä Force Awakens taitaa olla se arvostetuin tässä trilogiassa, ja ymmärrettävistä syistä.

Komppaan pitkälti nimimerkkiä @Roger Moore. Ja omasta mielestäni The Last Jedi oli visuaalisesti paras, ja ehkä se lähti muita rohkeammin sojottamaan omaan suuntaansa, mutta tarinallisesti - etenkin seikkailugenressä, tuo oli trilogian ylivoimaisesti surkein kalkkuna, joka oli pitkälti se, joka romutti koko trilogian, ja pakotti viimeisen osan korjailemaan tuhoa, jonka se sai aikaan.

Minusta tällaista tarvetta ei ollut. Edellinen leffa oli jo aika lailla vanhan kaartin viimeistelyä, ja ainakin itselleni tuli siitä sellainen maku, että nyt hyvästellään vanhukset uuden tarinan alta.

Oli siis loistava tilaisuus lähteä viemään tarinaa skywalkereista koko universumiin. Tätä Johnson yritti ymmärtääkseni. Mielestäni se oli ihan toimiva ratkaisu, joskin aavistelin, että sillä saa kriisin aikaan fanien keskuudessa.

Ymmärsin kuvion siten, että nyt häivytetään ne monarkistit ja siniveriset taustalle ja viedään tarinaa demokratian tai jonkinlaisen meritokratian suuntaan. Eli käytännössä siis annetaan ymmärtää, että Voima ei ole mikään perinöllinen "sairaus", vaan sille voi herkistyä periaatteessa kuka tahansa. Johnsoi toi myös esiin, että universumissa on näitä vähempiosaisia, tai laajemmassa mielessä "rahvaita", joiden rooli voisi olla muukin kuin toimia kulissina edellä mainituille siniveristen sukuriidoille.

Tämän kuvion olisi voinut viedä finaaliin. Olisi voinut syventyä Reyn hahmoon ja hänen taustaansa. Miksi juuri hän? Miten tieto "nobodyn" noususta framille vaikuttaa galaxiin? Siitä olisi voinut edelleen laajentaa kertomalla erilaisista kansoista ja heidän asemastaan. Tätä on toki sivuttu, mutta aika puolivillaisesti. Käytännössä kaikissa leffoissa on setvitty pienen piirin valtariitoja, mikä toimii kyllä muutamassa leffassa mutta kuluu suht nopeasti loppuun.

Mutta kokonaisuuden kannalta iso moka oli se, ettei trilogian päähahmolla Rey:llä ei ollut juuri kummempaa päämäärää tai omaa juonta koko leffassa, joka teki siitä todella passiivisen päähenkilön. Se halusi treenata tullakseen Jediksi, ja siinä sivussa se alkoi lähentyä Kylo Renin kanssa, ja alkoi elätellä ajatuksia siitä, että se saisi houkuteltua sen takaisin hyviksien puolelle kukistaakseen... Kenet? Sen kurttuisen mysteeriukon, jonka se Kylo Ren katkaisi kahtia jo leffan puolivälissä? Sen jälkeen trilogialla ei ollut oikeastaan sen kummempaa pahista kuin se tuittupää (Kylo Ren), joka ei siinäkään vaiheessa pärjännyt voimallisesti Reylle. Ei ollut Keisaria, ei Darth Vaderia, ei panoksia. Ne sivuhahmot harrasti sitä onnetonta avaruustakaa-ajoaan samaan aikaan, mutta sivuhahmot = sivuseikka. Lopulta Rey hyppäsi tähän pakokelkkaan kyytiin, mutta siinä posoteltiin jo omalla painollaan kohti loppua.

Tämä on ihan totta. Toisaalta Reyn rajattu rooli tarjosi mahdollisuuksia sivuhahmoille. Kun totesin, että tämä on minusta mielenkiintoisin leffa, niin se perustuu dramaturgisiin valintoihin.

The Last Jedi on siinä mielessä ehyt, että se tarjoaa jonkinlaisia tarinankaaria. Esim. Poe Dameron joutuu työstämään omaa temperamenttiaan ja miettimään sen vaikutuksia. Laura Dernin hahmo on ärsyttävä tuittupää, mutta lopulta hänkin "heltyy" ja uhraa itsensä. Kylo Ren joutuu pohtimaan, nouseeko hän Snoken tilalle vai liittoutuuko Reyn kanssa. Tappaako hän Reyn? Onko hänestä johtamaan First Orderia?

Toisaalta Rey joutuu kohtaamaan legendaarisen Luken ja perustelemaan hänelle, miksi ei pidä luovuttaa. Samalla hän joutuu käsittelemään omaa asemaansa. Onko hänestä "valituksi"?

Luke puolestaan prosessoi omia pettymyksiä ja epätoivoa. Hän on alussa vastentahtoinen, mutta lähtee lopussa "viimeiseen tehtävään". Jodakin saadaan lopussa mukaan, ja tällä kertaa hyvään kohtaukseen, jossa ripotellaan tuhkat Skywalkerien "perinnölle".

Mitä yritän sanoa, on se, että tästä olisi saanut hyvät lähtökohdat SW-maailman laajentamiselle. Oltaisiin heivattu viimein ne 70-luvun sankarit syrjään ja keksitty jotain uutta. Sen takia pidin tästä leffasta enemmän kuin näistä kahdesta muusta, vaikka FA on tietyllä tapaa laadukkaampi.

Johnson ilmeisesti keskittyi liikaa työstämään trilogian kestävää romanssia Reyn ja Kylon välille, jonka takia varmaan tuhottiin J.J Abrahmsin petaus siitä, että Rey on Luken tytär (Serkkujen väliset romanssit voi kohottaa turhaan kulmakarvoja). Ymmärrän mitä tällä haettiin takaa. Leian ja Han Solon suhde oli rautainen c-juoni alkuperäisessä trilogiassa, mutta samalla heidän työstämänsä trilogia lakkasi kertomasta Skywalkerin suvusta. Abrahms yritti ilmeisesti korjata tätä viimeisessä jaksossa, sillä epilogillaan, mutta se oli päälleliimattu ele.

Minusta oli taas todella väsynyttä, että Rey olikin Palpatinen tytär. Ensinnäkin, tuo juonikuvio käytettiin jo alkuperäisessä trilogiassa, joten mitä uutta se toi? Toiseksi, on katsojalle aika tylsää, että nämä syntyperään liittyvät mysteerit ratkeavat aina sillä, että on 2-3 vaihtoehtoa, kuka on kenenkin isukki tällä kertaa. Nyt oli käytännössä Luke ja Palpatine (joka oli muutoinkin absurdi veto).

Jos unohdetaan se, että kyseessä on osa isoa avaruus-saagaa, ja se, että se tuhosi samalla paljon aiempia osien lainalaisuuksia ja alkuperäisen trilogian päähenkilön ytimen ja luonteen (Luke Skywalker ei olisi ikimaailmassa yrittänyt tappaa siskonsa ja hyvän ystävänsä lasta, vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että se on järkevä teko. Luken määrittelevä luonteenpiirre alkuperäisessä trilogiassa oli päinvastainen.), niin yksilöllisenä avaruusleffana tuo leffa toimisi varmaan ihan hyvin. Juttelin taannoin poliittisesti valveutuneen ystäväni kanssa, jonka mielestä tuo on ainoa katsomisen arvoinen star wars -leffa, ja varmasti juuri sen takia, että se on visuaalisesti hieno, ja sisältää paljon idealismia, ellei seikkailuhenkinen tarina ole katselijalle se ykkösasia.

Näen tämän liittyvän juuri fanien odotuksiin. Monet ovat toivoneet, että sarjan logiikka ei muuttuisi; että keskiössä olisivat yhä Skywalkerit, Voima liittyisi sukuun ja Luke olisi yhä lähes virheetön protagonisti.

Johnsonin leffassa oli selvää punaviherteemaa helmojen välissä, joten totta kai se suututti monet. Mielestäni olisi kuitenkin ollut järkevämpää viedä ne punaviheridealismit maaliin kolmannessa, eikä pyydellä anteeksi, että sori kun tehtiin tyhmästi ja nyt hyvitetään se oikeille faneille. Seuraava trilogia olisi sitten voinut käsitellä vaikka avaruusfeodalismia tai Nabuen venetsialaishenkistä kauppiassukua tai mitä tahansa.

 

[Lystikäs]

Niin mietin vain sitä, että millä tavalla olen jotenkin vähemmän Star Wars -ymmärtäjä, kun mielestäni tähän ekoista leffoista peräisin olevaan SW-kuvaani nimenomaan sopi paljon paremmin se, että Rey ei ole sukua Lukelle tai kenellekään muullekaan jo tunnetulle hahmolle kuin että on?

Kysyit mitä J.J Abrahms mielestäni ensimmäisessä petasi, ja vastasin pelkästään siihen. En ole ymmärrystäsi Star Wars maailmastasi haastanut mitenkään, enkä aio, varsinkin kun aistin vähän kärkkäisyyttä viestissäsi. Ei ole tarkoitus loukata tässä ketään, vaan vaihtaa näkemyksiä fiktiivisestä elokuvasta. Se, että J.J.Abrahms päätyi valitsemaan Palpatinen Reyn isoisäksi, ja lopulta Rey ottaa sukunimekseen Skywalkerin, viittaa mielestäni vahvasti siihen, että Reyn vanhempien alkuperällä oli alunperinkin isompi merkitys, kuten FA:n käsikirjoitus tiimissä ja Abrahmsin tunteva Pegg spekuloi myös.

J.J. Abrams' Answer to Rey's Parents Was Different Than The Last Jedi

Simon Pegg reveals that while on the set of 'Star Wars: The Force Awakens', the answer discussed regarding Rey's parentage was different than the one revealed in 'The Last Jedi'.

collider.com

Mutta jaksa tällä palstalla kinastella tällaisista. Tykkään vaihtaa näkemyksiä @Walrus21 kanssa ja sen takia tuhlaan aikaani fiktiivisen elokuvan pohtimiseen.

The Last Jedi on siinä mielessä ehyt, että se tarjoaa jonkinlaisia tarinankaaria. Esim. Poe Dameron joutuu työstämään omaa temperamenttiaan ja miettimään sen vaikutuksia. Laura Dernin hahmo on ärsyttävä tuittupää, mutta lopulta hänkin "heltyy" ja uhraa itsensä. Kylo Ren joutuu pohtimaan, nouseeko hän Snoken tilalle vai liittoutuuko Reyn kanssa. Tappaako hän Reyn? Onko hänestä johtamaan First Orderia?

Nämä ovat monella tapaa rikkaampia juoniaihioita päähenkilöille näyteltäviksi, kuin mitä nuo muut kaksi elokuvaa tarjoavat. Mutta ongelma tässä on mielestäni siinä, että nämä eivät ole kovin toimivia seikkailuelokuvan tarinankaaria, tai edes elokuvan kaaria. Ne eivät sisällä vahvaa toimintaa, vaan ovat enemmänkin henkilön sisäisiä taisteluja, jonka takia ulkoinen toiminta, juonet ja tarina ovat aika päälle liimattuja ja kevyitä. Nämä kuulostavat enemmänkin yksittäisen draamasarjan jakson juonikuvauksilta - jotain mitä päähenkilöt käyvät jaksossa läpi - eivät sisällä vahvaa kaarta itsessään. The Last Jedi on myös teemallisesti voimakas (tämä on varmaan se punaviher-juttu, josta puhut), ja se on mielestäni leffan vahvuuksia, mutta koska elokuvassa ei ole vahvaa toiminnallista juonta rakentamassa jännitteitä (tehdään näin, koska muuten tapahtuu näin), teemat eivät ehkä sulaudu tarinaan niin hyvin kuin pitäisi, ja ne saattavat siksi aiheuttaa erityistä närää. Näitä samoja teemoja on moni leffa täynnä, mutta niitä ei huomaa niin selvästi. Niin tai näin, ymmärrän hyvin näkökulmasi, ja kuten sanoin, joillekin tämä elokuva uppoaa todella hyvin, joten ei se sinällään huono ole. Itse kritisoinkin eniten itse tarinaa.

Mitä yritän sanoa, on se, että tästä olisi saanut hyvät lähtökohdat SW-maailman laajentamiselle. Oltaisiin heivattu viimein ne 70-luvun sankarit syrjään ja keksitty jotain uutta. Sen takia pidin tästä leffasta enemmän kuin näistä kahdesta muusta, vaikka FA on tietyllä tapaa laadukkaampi.

Omasta mielestäni tämä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. 70-luvun sankarit saivat oman onnellisen loppunsa, olisivat antaneet heidän jäädä sinne. Mutta ne revittiin ilmeisesti esille taloudellisista syistä. Ja kun niistä tuli pelkkä draamallinen apuväline, se ei tuntunut kovin hyvältä, ja ymmärrän hyvin miksi tosifanit suuttuivat.

Edellinen leffa oli jo aika lailla vanhan kaartin viimeistelyä, ja ainakin itselleni tuli siitä sellainen maku, että nyt hyvästellään vanhukset uuden tarinan alta.

Itselleni tuli sama fiilis, mutta FA:n tarkoitus ei ollut hyvästellä vanhaa kaartia, vaan sen tarkoitus oli pedata uusi näyttämö trilogialle ja uusille sankareille, ja se tekikin sen. Jätti ison määrän lankoja ilmaan, mutta TLJ toi kuitenkin omat lankansa, jonka takia FA ja TLJ olivat solmussa keskenään. Ja kun TLJ ei ollut yleisesti ottaen mikään menestys (itseäni häiritsi se miten lankoja käytettiin, ei niiden väri), ja viimeiseen leffaan tuotiin jälleen oma lankakassi, niin lopputuloksena oli metkan näköinen ja muotoinen räsymatto. Mutta alkuperäinen pointtini olikin, että se kudelma lähti repeilemään FA:n ja TLJ välissä. Jos tarinan laatua ei oteta huomioon, alleviivaan paljon siitä mistä edellä puhut.

Mutta koristan tähän vielä sen, että kaiken kaikkiaan koko trilogia toimi ihan omalle 11-v pojalleni, joka lienee enemmän kohderyhmää tälle trilogialle kuin minä, joten tiedostan, että mielipiteeni tästä trilogiasta on ”vanhan miehen” valitusta.

 

[Tadu]

Minulle suurin ongelma uudessa trilogiassa on, että se on ihan pelkkää vanhan kierrätystä ja oikeastaan kaikki hahmot täysin mitäänsanomattomia.

Tiivistettynä toteutus ihan ok, mutta tarina huono. Esitrilogiassa tarina hyvä, toteutus huono.

 

[Undrafted]

Minulle suurin ongelma uudessa trilogiassa on, että se on ihan pelkkää vanhan kierrätystä ja oikeastaan kaikki hahmot täysin mitäänsanomattomia.

Tämä alkaa minusta olemaan aika normaalia elokuvissa. Ei ole päähenkilöitä vaan joukko ihmisiä, joista monelle ei keksitä mitään kunnon roolia. Visuaalisesti tehdään todella hienoja juttuja, juonellisesti mennään tosi matalilla odotuksilla. Pisteenä iin päälle reboot riittävän usein, kun ei jakseta keksiä jotain aidosti uutta.

Itsellä sarjan viimeisin osa näkemättä, koska TLJ:n jälkeen ei vain kiinnostanut maksaa.

 

[Tarinankertoja]

Voiman hallinta ei ole sukuominaisuus, Ashoka Tano tai Ezra Brigers ei omaa "voima" sukua. Ei myäskään Kanan Jarrus (nämä siis CW ja Rebels hahmoja).

Peleissäkin on yksittäisiä ilman perhetaustaa olevia Jedjä, viimesimpänä Fallen Orderissa useampikin.

BTW, Leijan avaruuslento LJ:ssä ei ollut eka kerta Jedille, Kanan teki saman Rebelsin 3. Seasonilla, kun Maul pisti miehen ilmalukosta pihalle...

 

[Jakedeus]

Voiman hallinta ei ole sukuominaisuus, Ashoka Tano tai Ezra Brigers ei omaa "voima" sukua. Ei myäskään Kanan Jarrus (nämä siis CW ja Rebels hahmoja).

Peleissäkin on yksittäisiä ilman perhetaustaa olevia Jedjä, viimesimpänä Fallen Orderissa useampikin.

Minkä takia TLJ:n ratkaisu saa sitten niin monet takajaloilleen? Täälläkin elokuvasta ja Johssonista on käytetty kovin kärkästä kieltä. Edellisen viestini piikittely koski tätä, eikä sitä missään nimessä oltu tarkoitettu yksinomaan Lystikkäälle. Usein Johnssonin valintaa vanhemmista on kutsuttu "kainalopieruksi". Mielestäni tätä lapsellisempaa on hirttäytyä kiinni teorioihin, että Rey olisi ollut Luken tytär, mitä vielä korosti Lystikkään kertomat, mielestäni kovin heikot perusteet.

 

[Tarinankertoja]

TLJ:ssä asia on tehty niin hölmösti, ja Leijan Jedi koulutusta ei oltu tuotu mitenkään esiin TFA:ssakaan. Tuo jo kaanonin ulkopuolelle jäänyt Leijan Jedikoulutus sitten kursittiin kasaan ROS:ssa... Mutta TLJn aikana tähän ei oltu viitattu mitenkään. Eikä toi Rebelskohtaus varmastikkaan on monille peruskatsojalle tuttu.

Koko kohtaus, jossa Kylo jättää ampumatta äitiään on isoimpia hukattuja potentiaaleja leffassa, ja jännityksen ja tragediatilanteen ratkasu tulee ihan puskista Leijan avaruuslentona.

Ite maailmankuva ja poliittinen ulottavuus sopii itselle mainiosti, mutta kun tarina on olematon, Luke vedetään hahmona kölin ali, valonnopeuskanikaze, Phasmasivujionen löperyys (Phasma... Mikä hukattu hahmo tääkin) jne. TLJ on kaiken kritiikkinsä ansainnu.

Toki virhe on Kennedyn, jonka johdolla kokonaistarina jäi kokonaan tekemättä ja saatiin silppusalaatti.

 

[Roger Moore]

Mielestäni tätä lapsellisempaa on hirttäytyä kiinni teorioihin, että Rey olisi ollut Luken tytär, mitä vielä korosti Lystikkään kertomat, mielestäni kovin heikot perusteet.

Niin no, toisaalta Force Awakensin trailerissa lainattiin sitä lainia missä Luke puhuu "The Force is strong in my family. My father had it, I have it, my sister has it... you have that power too", eli kyllähän tuolla nyt sukulaisuuteen viitataan. Toki se on ainoastaan traileri, mutta kuitenkin. Tähän kun lisää sen että leffan keskeisiin asioihin kuuluu Luke Skywalkerin etsiminen, se ettei Reyn vanhemmista tiedetä muuta kuin että he hylkäsivät hänet ja se että Luken (ja Anakinin) valosapeli "valitsi" ikään kuin Reyn niin varmasti aika moni veikkasi jotain sukulaissuhdetta näiden välille.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/dd5QqcAf-a0

Aiemmin Clone Warsin jaksossa puolestaan Cad Bane uhkaa paiskata Ahsokan kylmään avaruuteen kuolemaan jos Anakin ei antaudu joten tuokin ristiriitaista. Kohta 1.43

What a horrible way to die.

Aiemmista elokuvista jos ottaa esimerkin niin Luke jäätymässä Hothin jääplaneetalla ei pitäisi olla mikään ongelma jos kylmässä hapettomassa avaruudessa voi liidellä sen jälkeen kun lähtenyt taju aluksen räjähdyksessä.

 

[Jakedeus]

Niin no, toisaalta Force Awakensin trailerissa lainattiin sitä lainia missä Luke puhuu "The Force is strong in my family. My father had it, I have it, my sister has it... you have that power too", eli kyllähän tuolla nyt sukulaisuuteen viitataan. Toki se on ainoastaan traileri, mutta kuitenkin. Tähän kun lisää sen että leffan keskeisiin asioihin kuuluu Luke Skywalkerin etsiminen, se ettei Reyn vanhemmista tiedetä muuta kuin että he hylkäsivät hänet ja se että Luken (ja Anakinin) valosapeli "valitsi" ikään kuin Reyn niin varmasti aika moni veikkasi jotain sukulaissuhdetta näiden välille.

Ok. Mun mielestä nämä eivät ole millään tavalla vakavasti otettavia väitteitä sukulaissuhteen puolesta. Esim valosapelin valinta voi tulla aivan hyvin - ja loogisemminkin - siltä pohjalta, että Rey on voimansa puolesta jonkinmoinen Luken seuraaja.

Mutta siis, jos ei selkeää perustetta löydy sille, etteikö tunnetun SW-universumin puitteissa Rey olisi voinut olla "nobody", niin ainakaan tämän pohjalta Johssonia ei varmaankaan enää kritisoida ymmärtämättömyydestä SW-maailmaa kohtaan?

Edit: tietysti ymmärtämättömyydestä traileria kohtaan voi kritisoida... itse ehkä tässä tapauksessa suosittelen, että kannattaa jättää trailerit kattomatta. Ne on markkinointimateriaalia...

 

[Tarinankertoja]

ei pitäisi olla mikään ongelma jos kylmässä hapettomassa avaruudessa voi liidellä sen jälkeen kun lähtenyt taju aluksen räjähdyksessä.

Ei se Kananin liitely helppo ollut, ja oli jäätymässä samaan tapaan kuin Leija. Mutta Kanan on täysin koulutettu Jedi.. toki nyt ROS:n jälkeen tiedämme,että niin oli myös Leia kaanonissa, mutta TLJ:ssä tätä tietoa ei ollut... jokatapauksessa halpa ja helppo ratkasu Johnsonilta.

Ashoka on vasta oppilas tossa.. mutta kukapa nyt SW maailmaa muutenkaan loogisuudesta pääsee syytteleen...

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=JZTZQgBKGKg

 

[Lystikäs]

Mutta siis, jos ei selkeää perustetta löydy sille, etteikö tunnetun SW-universumin puitteissa Rey olisi voinut olla "nobody", niin ainakaan tämän pohjalta Johssonia ei varmaankaan enää kritisoida ymmärtämättömyydestä SW-maailmaa kohtaan?

Taisit saada sellaisen harhakäsityksen, että Rey ei olisi mielestäni voinut olla ”nobodyn” lapsi SW-maailman lainalaisuuksien takia, mutta tämä ei ole missään vaiheessa ollut mielipiteeni. Huomioni kohdistui siihen, että FA ja Abrahms mielestäni petasivat ilmaan ison kysymyksen siitä, ketkä ovat Reyn vanhemmat (edellä @Roger Moore perustelee tämän hyvin ja pointtaa myös trailerin alleviivanneen tätä), jonka takia tämä oli todella iso kysymys ainakin fanien keskuudessa TLJ:tä odotellessa. Enemmistö tuntui veikkaavan Luke Skywalkeria, koska tämä tuntuu tunnistavan Reyn FAn lopussa, mutta moni epäili, että se oli liian alleviivattu ratkaisu, ja Abrahmsilla on jotain muuta mielessä. Tämän petauksen kautta aloin pohtia sitä, että Abrahmsilla oli ajatus siitä, että koko 9-osainen saaga olisi ollut ns. Skywalker-saaga; osat 4-6 Luke Skywalker, osat 1-3 Luken isä ja osat 7-9 Luke tytär. Eikä tämä mielestäni ole FAn jälkeen huonompi teoria.

Kritisoin kyllä Johnsonin valintoja paljon, mutta mielestäni ymmärsin syyt Reyn vanhempien takana, koska se avasi oven syvemmille tunteille Reyn ja Ben Solon takana. Kritiikkini oli muutenkin suunnattu enemmän Johnsonin käsikirjoittamista kohtaan, kuin ohjaamista kohtaan, joka oli mielestäni jopa erinomaista (näyttelijäntyö, kohtaukset ja visuaalisuus), pois lukien se Leian lentelykohtaus. Se oli teknisestikin vähän kökkö. Leia ampautuu räjähdyksen voimasta voimakkaasti pyörien avaruuteen, mutta oikeastaan seuraavassa kuvassa se jo leijailee tajuttomana paikallaan kelpo matkan päässä aluksesta. Avaruudessa ei ole kitkaa, joten se olisi jatkanut holtitonta pyörimistään, ainakin niin kauan, kunnes tulee tajuihinsa ja laukaisee salaiset ”Jedi-moottorinsa”. Viimeistään elokuva Gravity pointtasi tämän seikan yleiseen tietouteen.

Mutta alleviivaan vielä sen, etten moiti ohjaajia muutamista epäuskottavuuksista. Ne menevät siellä sivussa, kunhan tarinan kyydissä on mukava istua. TLJ tarina ei kuitenkaan kantanut. Ja maallikolle avaan vielä, että tarina, teema ja juoni ovat kaikki eri asioita. TLJ:ssä oli vahva teema, mutta yleensä teema kumpuaa tarinasta, eikä päinvastoin, kuten kyseisessä leffassa tuntui tapahtuvan, ja se on oikeastaan aika iso ongelma. Mutta reiluuden nimissä yhdessäkään jälkitrilogian episodissa tarina ei ollut kovin vahva. FA oli kopioinut oman tarinansa ensimmäisestä leffasta (Episodi 4), joten se oli kelvollinen, mutta muutoin Abrahmsin vahva osa-alue tuntui olevan juoni, siinä missä Johnsonilla oli teema. ROS on muuten hyvä esimerkki siitä miltä näyttää elokuva, joka nojaa vahvasti pelkkään juoneen.

Ja lisään vielä, että Johnson ei ollut vastuussa TLJ:n ongelmista suhteessa muuhun trilogiaan, Kennedy oli. Jos trilogian alkuperäinen ohjaaja ja kyseisen trilogian ”raamatun” tekijä siirretään pois projektista (Abrahms), tuottajasta tulee ns. Show Runner (vaikka se onkin tv-alalla käytetty termi), jonka tehtävä on pitää huolta trilogian eheydestä.

 

[Randalf]

Reyn vanhemmat -keskusteluun: kyllähän tuo Force Awakens selvästi asiasta jotain mysteeriä yritti tehdä ja kolmannen osan Paltatine-kortti antaa niin ikään ymmärtää, että Abramsilla oli suuri hinku antaa Reylle joku kohauttava sukutausta. Se lienee selvää, että Palpatine sen ei ollut tarkoitus ihan alussa olla.

Itse kyllä, taas kerran TLJ:n tukiliikkeen innokkaana aktiivina, tykkäsin tuosta Rey Nobody -twististä ja tuotteistamismielessä sanoisin jopa, että se olisi tehnyt hahmosta tietyllä tapaa myös Disney-henkisemmän (se ei tässä yhteydessä ole varsinaisesti hyvä tai huono asia, lähinnä ominaisuus) ja samaistuttavamman. Sehän ei tietenkään lopulta tuntunut mikään itseiarvo tai tavoite olevankaan, mutta uuden kaartin selkeälle päähahmolle, jonka vinkkelistä suurin osa tapahtumista seurataan, seuraavanlainen narratiivi olisi jotenkin sopinut kuvaan:

I: Reyllä itsellään on vahva, vähän naiivi usko vanhempiinsa ja siihen, että he palaavat ja kaikki on jees. Tämä mysteeri on olennainen osa hahmon kiinnostavuutta ja tarinan sisällä Reytä itseään. Se määrittelee paljon.
II: KyloSoloBenRen pudottaa pommin ja Reylle selviää, että hän on itseasiassa ihan täysi nobody. Vastaavasti Lukelle on selvää, että Reyn voimat ovat... dun-dun-duu: ihan vaan voimaa, eikä sukurasite näyttele mitään roolia. Rey alkaa kasailemaan itseään asian tiimoilta.
III: Reyn oma identiteetti Reynä ja uuden sukupolven Jedinä ilman Tasavallan ja Imperiumin aikojen sukurasitteita ja vastavia painolasteja vahvistuu ja lopulta Rey on Strong Independent Revolutionary New-Age Jedi.

Noin muutoin ylläolevan kanssa samoilla linjoilla aika monesta asiasta: TLJ oli tosiaan temaattisesti tosi vahva leffa ja siinä varmaan yksi niistä syistä, miksi se noista selkeästi suosikkini onkin. Vaikka osittain allekirjoitankin sen hankaluuden osana trilogiaa ja tarinasisällön ohuuden sinänsä, tykkäsin joka tapauksessa kovasti siitä, miten se pelaa fantasia- ja tunnelmaelementtejä tosi hienosti ja edes pikkuisen koskettaa niitä Galaksin syvempiä rakenteita, menemättä kuitenkaan yhtä poliittiseksi kuin esiosat. Force Awakens ja Risehän kyllä antoivat muutamia väläyksiä siitä asiasta, mutta ensiksi mainittu pelasi minusta UUSI TASAVALTA -kortin vähän kiusallisenkin hätäisesti pois vanhan trilogian toisto silmissä kiiluen. Viimeisin kyllä yritti konkretisoida Ritarikunnan tyranniaa ja pelon ilmapiiriä galaksissa, mutta tuollaiset elementit jäivät sitten melko ymmärrettävästi muiden juttujen jalkoihin... eri asia sitten on, mitä kukin näistä jutuista on mieltä.

Kenties muutaman vuosikymmenen päästä Ylen Uutiset keskeytyvät dramaattisesti, kun lähetysaallot valtaa VÄYRYSVIESTI: Paavo on palannut!

Kaiken takana on Salaisessa Lapin Pikkukunnassa - jonne löytää ainoastaan PAAVO-PATHFINDEREILLA - majaileva VÄYRYSKULTTI, jolla on Paavo tuollaisissa samanlaisissa letkuissa kuin Palpatine Sith-kultistien huomassa.

Tirsk.