Täällä kiitämme Jukka Jalosta, kaikkien aikojen valmentajaa

[eläin]

Kaikkien aikojen paras Leijona-valmentaja. Kiitos Jukka.

 

[Purkan Jauhaja]

Hieno ihminen ja hieno valmentaja. Aika monta peliä on tullut nähtyä, missä Jalonen on penkin takana. Nyt vain soihtua eteenpäin, etkä vastaa jos liitto pyytää takaisin hommiin.

Pennanen (tai kukaan muukaan valmentaja) tuskin saavuuttaa samanlaista menestystä kuin Jalonen, mutta uskon silti Pennasen kykyihin ja pidän häntä hyvä valintana Jalosen jälkeen.

 

[Hiltsu04]

Kiitos Jaloselle etenkin mestaruuksista ja hienoista hetkistä. Niitä on näinä vuosina riittänyt.

Viimeisen parin vuoden aikana näkyi merkkejä siitä että Jalonen olisi vähän leipääntynyt hommaansa eikä pelikään ollut enää ihan samoissa kantimissa, mutta kyllähän tämä viimeinen tanssi vielä näytti sen mitä Jalosen Leijonat ovat näinä vuosina olleet. Ylivoimaista ennakkosuosikkia vastaan heikolla materiaalilla erinomainen taistelu jatkoajalle asti, toki ratkaisu oli sitten mitä oli. Joka tapauksessa Jalosella on ollut ilmiömäinen kyky saada joukkue suoriutumaan potentiaalinsa ylärajoilla varsinkin ratkaisupeleissä, ja aivan selvästi tämäkin puolivälierä oli Suomen tämän turnauksen ylivoimaisesti paras esitys.

Jalosta on aika helppo pitää kaikkien aikojen suomalainen maajoukkuevalmentajana, ja veikkaan että aika monella kritisoijallakin voi tulla vielä tulevina vuosina Leijonakuningasta ikävä. Peli ei aina ollut näyttävää - joskus kaukanakin siitä - mutta se, miten tuloksen ehdoilla materiaalista revittiin kaikki mahdollinen ja mahdoton irti, oli parhaimmillaan taidetta. Etenkin 2019 MM-kulta on tässä kategoriassa unohtumaton suoritus.

Hattu päästä, kiitos Jukka!

 

[Pavlikovsky]

Kiitos Jaloselle etenkin mestaruuksista ja hienoista hetkistä. Niitä on näinä vuosina riittänyt.

Viimeisen parin vuoden aikana näkyi merkkejä siitä että Jalonen olisi vähän leipääntynyt hommaansa eikä pelikään ollut enää ihan samoissa kantimissa, mutta kyllähän tämä viimeinen tanssi vielä näytti sen mitä Jalosen Leijonat ovat näinä vuosina olleet. Ylivoimaista ennakkosuosikkia vastaan heikolla materiaalilla erinomainen taistelu jatkoajalle asti

Helppo olla samaa mieltä. Ensinnäkin kiitos Jukka Jaloselle pitkäaikaisesta työstä, sitoutumisesta ja esimerkillisestä työstä suomalaisen jääkiekon eteen. Meriitit puhukoot puolestaan. Kiitos myös Jalosen tiimille, joka valitettavan usein unohdetaan. Ympärillä oleva tiimi on vähintään yhtä nero kuin Jalonen itse, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa, ihan niin kuin Suomen maajoukkuekin parhaimmillaan.

Pidän jostain syystä Bratislavan 2019 kisoja Jalosen uran kohokohtana. Kyllä, ohi olympialaistenkin. Siinä turnauksessa jaloslainen jääkiekkoajattelu näytti suuruutensa täydellisellä "EHT-miehistöllä", jossa joukkueesta kasvoi ottelu ottelulta aina vain suurempi. Se oli taktinen juhla, jossa leijonat sai kansan taakseen. Asiaa alleviivasi median naureskelu ja hapan kuittailu ennen turnausta.

On kuitenkin sanottava jälleen kerran, että hiukan liian pitkään tämä projekti kuitenkin kesti eli noin pari kautta. Jalosen ja muun valmennustroikan olisi pitänyt vaihtua keväällä 2022 ja tälle kulkueelle olisi tullut ehkä hiukan pehmeämpi loppu. Kaksi viimeistä kautta Jalonen on ollut mielestäni valitettavasti kyllästyneen, happaman, väsyneen ja kiukkuisen oloinen ja jotenkin tuntuu, että hänen mielenkiintonsa median perusteella on ollut jo jossain muualla, ehkä hänelle vielä suuremmissa asioissa. Hieman yllättäen Alex Stubbin vaalivalvojaisissa olen mielestäni nähnyt viimeksi ja oikeastaan pitkään aikaan pariin vuoteen kuvien tai videoiden kautta Jaloselle sellaista vapautunutta olemusta, rentoutta ja naurua mitä vielä nähtiin esim. Bratislavassa 2019 saati 2011 tai 2022.

Syyt lienevät inhimillisiä eli vatsa on ollut täynnä ja peli tavallaan pelattu läpi kansainvälisillä kentillä, mutta jotenkin tuntuu, että hän on provosoitunut median edustajiin täysin ja yhden lauseen kiukuttelut ja haastattelut eivät karismaa ainakaan kiillota. Menestyminen varmasti luo myös salakavalasti tyytyväisyyttä ja liioiteltuakin itsevarmuutta taktiikkaan, pelaajavalintoihin ja rutiineihin.

Suomessa usein vallitsee ehkä liiankin pidättyväinen asenne näihin valmennuskuvioihin, jossa kansankin tasolla pidetty valmentaja pidetään liian kauan omassa asemassaan kritiikittä, vaikka aika olisi jo vaihtaa mielestäni. Näin Henrik Dettmanin valmennuspestissä aikanaan koripallon puolella samaa ehkä hieman samaa ja nyt Markku Kanervan tilannetta unohtamatta. Ehkä Suomessa vähän liikaa olemme sellaista "palkintomatka" - kansaa eli taivumme herkästi muistelemaan nostalgiahuurussa, että tämä toimi ennenkin ja sen on nytkin toimittava ja eihän nyt kuningasta vaihdeta. Tämä kritiikittömyys koskee ihan ns. studioasiantuntijatasoakin, joka sai jo hupaisia piirteitä tässä turnauksessa, jossa joka lauseessa todettiin, että nyt Jalosen aikakausi päättyy ja kaikki hänen valintansa ovat nyt oikein.

Sama koskee pelaajavalintoja ja yleisesti kaikkea pukumiestason toimintaa mielestäni. On totta, että ei aina vaihtamalla parane eikä mitään äkkipikaista itämaista ajattelutapaa pidä koskaan luoda, mutta reagointi oli auttamattomasti myöhässä ja olemme nähneet sen seurauksia vain pari vuotta eri tavoin vähän kiusallisestikin.

Kaikesta huolimatta aikakausi tuli päätökseen ja on kiitoksen aika.

 

[Mängimies]

Jalosen ummehtunutta pelitapaa vastaan*

Valitettavasti nyt tulee kaksinverroin ummehtuneempi kaveri tilalle.

Kyllä tuo enemmän näyttäytyy henkilöön menevänä antipatiana kuin pelitapaan. Mutta hyvä kuulla, että Jalonen ei ole sinulle punainen vaate.

 

[UnenNukkuja]

Onhan tältäkin katsojalta MM-huuma laantunut, kun kisat on joka vuosi.

Pienesti väitän mestaruuksien herättäneen monia uinuvampia katsojia tai jääkiekosta vielä vähemmän kiinnostuneita seuraamaan edes MM-kisoja.

Kiitos Jalonen.

Ehkä Pennasta kohtaan on jonkinlaista epäröintiä, mutta ensimmäisiä suorituksia odotellessa.

 

[Kilimaisteri]

Ylihypetetty valmentaja. Muut olivat vaan vielä huonompia. Mestaruuksia olisi pitänyt voittaa 1995 ja 2011 välillä useita kertoja, mutta aina hyydyttiin kalkkiviivoilla.

Päätti sitten uransa haukkumalla tuomarit.

Saa mennä kokeilemaan. Kyllä sitä karvaan tappion jälkeen monellakin valmentajalla tulee mieleen kyseenalaiset tuomiot tai jotain muuta minkä voi jättää sanomatta ja ottaa sitä olutta eka, mutta sitten varmaankin valitetaan että mikset antanut viiltävää analyysiä pelin jälkeen vaan puhuit ympäripyöreitä.

Ihan hands down paras majukoutsi mitä meillä on ikinä ollut, kassikaupalla peltiä erinäköisistä kisoista ja semmosia pellinpaloja joita muulla valmennusporukalla ei olis tullut. Hattu päästä ja hyvää jatkoa, tervetuloa vaan takaisin johonkin olympiakisaprojektiin jos joku liiton valitsema paniikkiratkaisuvalmentaja ei saakaan hommaa toimimaan ollenkaan.

Olis pitäny sitä ja tätä ja väärin meni ja väärin toimittu ja.. ..kuten Henkka sanoi, viis kultamitalia hei. Jalonen on mediatittelinsä mukaisesti Leijonakuningas, ja jostain pikku haastatteluärhentelyistä huolimatta pitää kiittää ja kumartaa kaikista suorituksista, ainakin tästä lätkätoimistosta.

 

[Ostoskassi]

Jukka Jalonen on kaikkien aikojen suomalaisvalmentaja. Usein Suomi joutui syystä tai toisesta antamaan materiaalissa tasoitusta, mutta Jalonen repi kilpailuetua muualta.

En välttämättä nähnyt Jalosen olleen kyllästynyt tai väsynyt työhönsä. Ruotsi-pelin jälkeisessä haastattelussa aivan jäätävän kova vitutus oli havaittavissa eikä mitenkään voinut saada sitä kuvaa, etteikö paloa olisi ollut. Omaan silmään vaikutti kyllä siltä, että paloa oli ihan loppuun saakka. Jalonen ärhenteli haastattelijoille aiemmin, ilmeisesti osaltaan suojellakseen pelaajistoa. Hän murisi ja ärisi haastatteluissa ja otti yhden joukkueen puolesta, jolloin pelaajisto sai valmistautua ja pelata rauhassa. Kun täällä jatkoajassa ja mediassakin ruodittiin Jalosen moukkamaista käytöstä sai Jalonen huomion itseensä. Turbulentin turnauksen aikana, jossa vaikeuksia riitti, tuo saattoi aivan hyvin olla oikea ratkaisu. Ja nyt toki tälläkin palstalla Jalonen joutuu tuosta käytöksestään maksamaan, kun tulosta ei tällä kertaa tullut.

Toki siis välillä Jalosen ärhentely meni vähän yli. Loppujen lopuksi se, että sieltä useampi toimittaja tulee kyselemään samoja, mahdollisesti tyhmiä, kysymyksiä voi olla aika raskasta, mutta se myös samalla kertoo siitä, että mediaa eli myös ihmisiä kiinnostaa. Siinä mielessä valmentajan pitää olla hyvinkin lehmänhermoinen ja pitkämielinen ja sietää tyhmiä kysymyksiä ja toimittajia. Ilman tätä maajoukkueen toiminta olisi erilaista (lue. huonompaa) ja mahdollisesti Jalosen palkkapussikin olisi vähän laihempi.

Mutta Jukka Jalosen perintöä tulee vaalia. Urheilussa voi etsiä kilpailuetua monesta eri paikasta. Joskus se on pitkä leiritys, kahdeksan pakin peluuttaminen, edistynyt pelitapa tai hyvä joukkuehenki. Joskus kilpailuetu tulee siitä, kun sekopää koutsi tulee pukukoppiin alasti moottorisahan kanssa (toki tämä ei ollut Jalonen, mutta oli silti niin kiva anekdootti). Oli miten oli, jatkossakin Suomen pääkäskijän tehtävä on löytää ne paikat, mistä voi saada kilpailullista etua. Ja sen edun voi luoda myös kaukalon ulkopuolella. Tämä ja Jalosen luoma voittamisen kulttuuri on se, mitä tästä Jalosen aikakaudesta tulee ottaa mukaan.

Jos vielä palataan Ruotsi-peliin niin olihan se niin Jukka Jalosen näköistä kiekkoa kuin voi olla. Puolustetaan nihilistisesti, Ruotsi menee johtoon, mutta Suomen selkäranka ei katkea. Leijonat taistelee, taipuu ja vääntyy, mutta ei perkele katkea. Jänne ja usko pysyy ihan loppuun asti. Joukkue nousee kuin nouseekin rinnalle. Tällä kertaa loppu ei ollut kuin Disneyn sadusta, valitettavasti. Mutta tuossa se perintö on pienoiskoossa.

Muistan sen ajan myös Suomi-kiekossa, kun se selkäranka naksui ja välillä vielä aika pienestä. Suomi löysi yleensä kyvyn hävitä jääkiekko-otteluita, joita se välillä hallitsi jopa selkeästikin. Nykyään tilanne on paljolti päinvastoin, Leijonat ovat yleensä löytäneet kyvyn voittaa ottelun, vaikka välillä pelin (tai turnauksen) sisällä on tullut lunta tupaan reilumminkin.

 

[Mängimies]

Ylihypetetty valmentaja. Muut olivat vaan vielä huonompia. Mestaruuksia olisi pitänyt voittaa 1995 ja 2011 välillä useita kertoja, mutta aina hyydyttiin kalkkiviivoilla.

Kuinka paskoja ne kaikki muut valmentajat sitten onkaan…?

 

[Stratman]

Kuinka paskoja ne kaikki muut valmentajat sitten onkaan…?

Surkeita olivat. Varsinkin Aravirta hukkasi useamman lähes varman mestaruuden finaalisulamisillaan.

 

[Pavlikovsky]

Surkeita olivat. Varsinkin Aravirta hukkasi useamman lähes varman mestaruuden finaalisulamisillaan.

Vertailun tie on loputon eikä järkevää. Ajankuva, pelaajamateriaali, lajin globaali kilpailu, harjoittelu ym ym. kaikki ovat olleet erilaisia aikamme päävalmentajilla ja vahvuudet/heikkoudet ovat kaikilla lopulta yksilölliset. Matikaisen, Curren tai Aran aikaan ei mistään pelikirjoista (onneksi) puhuttu, vaan keskustelu oli lopulta yksilövetoisempaa ja lopulta mulla on jotenkin sellainen kuva, että kahdella jälkimmäisen kohdalla pelaajat itse loivat suurimman osan taktiikasta valmentajan ollen enemmän henkisen tason kontrolloija ja ylläpitäjä ja välillä se onnistui ja välillä ei. Mielestäni Summasen aikakaudella, mutta viimeistään Sheddenin ja Erkan aikoina alettiin puhua näitä Vierumäki-termejä ja katseet suunnattiin enemmän suomalaiseen peli-identiteettiin.

 

[Derrick]

Kiitos Jukka ! ... ja nyt sitten asiaan, meiltä puuttuu päävalmentaja ja sinulta puuttuu valmennussopimus, ka ching !

 

[Oles]

Kiitos Jukka kaikista hyvistä hetkistä, joita olet tarjonnut. Moni suomalainen suihkulähde on kokenut kovia valmennuskautesi aikana.

Jalosen Leijonat taistelivat aina voitosta, vaikka vastustajana oli kuka tahansa ja lähtökohdat olivat mitkä tahansa. Peleihin ei lähdetty antamaan vain parasta ja katsomaan mihin se riittää. Pelejä lähdettiin aina voittamaan ja voittoja tuli monia. Jalosen sijaa Suomen parhaana päävalmentajana ei tulla ihan hetkessä syrjäyttämään.

Mielestäni poikkeuksellista Jalosen aikana oli, että katsojana uskoni ei loppunut ennen kuin peliaika päättyi. Eilenkin se nähtiin, että kun tarvittiin maali, niin se tehtiin. Isoja maaleja tekivät niin rivisoturit kuin nimimiehetkin, mikä oli hienoa. Jalosen Leijonat pelasivat aina joukkueena ja vaikka se ei aina ollut kaunista, niin se oli monesti tehokasta.

Onnea tuleviin koitoksiin!

 

[Hippi Hiiri]

Saattaa mennä sata vuotta tai ylikin, ennen kuin meillä (tai silloin jo heillä) on yhtä kultamitaleilla koristeltu leijonavalmentaja. Jalonen on voittaja ja hän johti sukupolven suomikiekkoilijoita voittajiksi.

Kiitos, Jukka!

 

[Leicester]

Jukan johdolla leijonat oli hyvin lähellä päästä mitalipeleihin, vaikka rosteri oli heikoin vuosikausiin.

Kukahan lie rosterin valitsi?

 

[Buster]

Nämä kaksi viimeisintä turnausta ei rehellisesti sanottuna ihan hirveästi tarjonneet kotikatsojalle ilon aiheita, mutta kolme maailmanmestaruutta, olympiavoitto ja U-20 kultaa. Se todella kauan odotettu toinen maailmanmestaruus, se puskasta tullut huikea kolmas maailmanmestaruus ja se odotettu neljäs maailmanmestaruus sekä yhtälailla odotettu ensimmäinen olympiavoitto. Siellä jossain välissä vielä puhtaasti muut nurin hyökkäämällä U-20 kultaa näytöstyyliin, mikä oli jotain todella kaunista ja poikkeuksellista.

Paljon ilonaiheita ja paljon hienoja hetkiä enemmänkin karvaisiin pettymyksiin tottuneelle pessimistiselle kotikatsojalle. Lähdetään yrittämään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää vaihtui siihen, että uskallettiin sanoa ihan ääneen, että kultaahan me lähdetään hakemaan. Ja onko tuota kysymystä enää tarvinnut journalistien edes kysyä vuosikausiin ennen turnausta? Se on itsestäänselvyys. Henkinen kasvu oli massiivinen ja Suomesta tuli monin tavoin epämiellyttävä vastustaja maalle jos toiselle. Lisätietoja voi kysyä tämänkin turnauksen Ruotsilta, jolla ehti jo käydä kylmä hiki otsalla ja meinasi se todennäköisesti tuleva kultamitali jäädä saavuttamatta.

Nyt on mielenkiintoista katsella seuraavat muutamat vuodet, että miltä homma maajoukkueympyröissä näyttää Jalosen jälkeen. Kun tämän turnauksenkin aikana on kritisoitu tätä nihilististä pelaamista c-maajoukkueella, jollainen on totuttu näkemään näissä ympyröissä lähinnä Kanadalta, kuulemma. Ei sillä etteikö Teräväisen ja Ahon johdolla ollut silloin Marjamäen jossain MM-kisoissa hyvin, hyvin, hyvin seksikäs ja hieno alkusarja, jossa ennätykset paukkuivat. Se hyvän olon tunne, mikä vieläkin sen muistelusta tulee, melkein piilottaa pettymyksen muiston sulamisesta Sveitsiä vastaan puolivälierissä sitten kun se hyökkäyskone menikin yhtäkkiä tukkoon yhden pelin ajaksi.

 

[aceman81]

Aika pitkä matka on tultu siitä kun JJ astui A-maajoukkueen penkin taakse Doug Sheddenin apuvalmentajana.

Oli Vancouver missä NHL-tähdet ei aivan täysin meinanneet kaikkea ostaa, USA-välierä oli floppi, mutta sieltäkin lopulta pronssia kaulaan.

Siittä turbulenssista ja vielä 2010 mm-puolivälierätappiosta aikakoneella Bratislavaan jossa Mikko Koivun joukkue - Ilmaveivi-Mikke, Immos-Jakke, Vehanen, Pesos-Janne, Kukko-Lasse, Ossi ja Tuomo adjutantteinaan - johdatti Leijonat ensimmäiseen maailmanmestaruuteen 16 vuoteen.

Jotenkin noista kotikisoista 2012-13 ei oo jäänyt valtaisasti mieleen. Toki, Jesse Joensuun viime hetken voittomaali puolivälierässä, Jukan kiristinyt pinna Maikkarin ristitulituksessa - ja no, kuitenkin kaksi hävittyä pronssiottelua eli se kotikisamitalin jahtaaminen sai jatkua.

U20 maajoukkueessa on tupattu olemaan luovia ja kokeilemaan kaikenlaista, joten seuraavaksi oli Jalosen aika siirtyä korvaamaan Hannu Jortikka nuorten Leijonien penkin takana. Yhdellä kaikkien aikojen lahjakkaimmista ikäluokistamme yksi kaikkien aikojen reippain, raikkain ja riemukkain turnaus, vieläpä kotimaan kamaralla ja suuren mediahuomion keskellä. Koko muu maailma kontilleen, voitettiin maalintekokilpailuja ja vaikka mitä. Tuosta vapautuneesta ilmapiiristä ja pelaamisen raiteilleen laittamisesta Jalosen tiimille sulka hattuun.

Lauri Marjamäellä oli omat haasteensa maajoukkueen päävalmentajana ja parin KHL-Jokereiden kauden jälkeen JJ palasi tutulle työpaikalle kasaamaan hieman levinneitä palikoita takaisin paikoilleen. Vaikea sanoa kuinka merkittävä osa tarinassa ja oliko murroskohta, mutta syystä tai toisesta, oliko Sanoman suunnasta vai jostain muualta, alkoi kevättä 2019 kohti kerääntyä jutun juurta miten NHL-pelaajat eivät halua tulla Leijoniin, missä vika? Oman ei-valistuneen tulkintani mukaan, sitä alusteltiin ja valmisteltiin melkopuoleista vyörytystä Jalosen ja Leijonien suuntaan mikäli nuo kisat menevät vituralleen. Rosterin julkasemisen jäljiltä Suomea pidettiin ihan keräilyerä-jenginä.

No, historia kertoi toisin ja nähtiin yksi kaikkien aikojen turnauksista arvokisoissa. Napsui kohdilleen koostumukset, pelitavalliset asiat/maalinteon tehokkuus, pelaajia puhkesi kukkaan sopivilla hetkillä ja matkassa oli hyppysellinen onnea mukana. Tällä taikajuomalla kaatui Ruotsin, Venäjän ja osin Kanadan aika saatanan kovat NHL-tähtisikermät. Kenties yllätyksellisyydessään kaikkien aikojen menestystarina suomalaisessa jääkiekossa.

2021. En tiedä miksi tästä jäänyt jotenkin nihkeä fiilis, olisko taas rosteri ollut hieman rajallinen ja melko raastaen oltiin tekemässä tulosta - ja sitten lopulta yhden maalin päässä mm-kullasta Kanadaa vastaan finaalin jatkoajalla.

NHL-pelaajien poisjäänti Pekingistä harmitti varmaan kaikkia, mutta tuskin vähiten Jukka Jalosta. Suomi otti Venäjän ohella harteilleen ennakkosuosikin paineet. Ja kas kummaa, nämä maat sitten kohtasivatkin finaalissa. Selkein mieleen jäänyt kuva tästä turnauksesta on se, että kenties ensimmäistä kertaa koskaan lähdettiin ennakkosuosikkina arvoturnaukseen, oltiin riittävän laadukkaita sekä kypsiä hoitamaan homma kotiin, ja Jääkiekkoliiton museota koristaa olympialainen kultamitali.

2022. Kotikisat vol 1. Voinee ajatella, että nämä olivat heti perään toiset arvokisat joissa Suomelle lyötiin paineet niskaan. Euroopan kerma oli mukana, toisaalta NHL-avut verrattain rajallisesti, mutta sitäkin tärkeämmät eli MG, Miro, Esa, Joel. Alkusarjassa pilkkukisatappio vs Ruotsi, mutta muutoin vakuuttavasti lohkovoittoon. Puolivälierässä Slovakia antoi shokkihoitoa johtaessaan peliä 2-0 - kunnes jostain sumusta, usvasta tai Muumilaaksosta nousi esiin Mörkö-Marko, teki pari, ja Suomi lopulta välieriin 4-2 lukemin. USA nurin 4-3, historian ensimmäinen mm-mitali kotikisoissa varmistui ja finaaliuusinta Kanadaa vastaan. Finaalissa tappiolla 0-1 3. erän alussa, mutta MG:n 2 yv-maalia vei johtoon.

Tässäkin oli aineksia päästä otteluksi jota muistellaan 30 vuoden päästä kauhukuvissa Kanadan tultua 3-1 tappiolta tasoihin parilla ilman veskaa tehdyillä - mutta ei tällä kertaa. Historiallinen maailmanmestaruus kotikisoissa toukokuun 29. päivä 2022 Nokia Arenalla Sakari Mannisen iskiessä Granlundin ja Heiskasen alustamasta poikkisyötöstä kiekon reppuun jatkoajalla aikaan 66.42.

Kolmella reissulla 15 vuoden periodilla - A-maajoukkue, U20 maajoukkue, jälleen A-maajoukkue - jokaisella arvokisavoitto, hieman erilaisissa odotuksissa, eri-ikäisillä ryhmillä, pariin kertaan jopa kotijäillä. Ettei jäänyt ihan yhden jakson tai tyylin suonenvedoksi. Luultavammin kumpainenkin aikuisten päävalmentajapesti venyi kauden liian pitkäksi ja uudistusnälkä sekä raikkaus jäi vajaaksi, mutta sellasta joskus sattuu.

Kiitoksia Jalosen Jukalle näistä vuosista, lukuisista kiekkojännäreistä ja useammista torijuhlista. Ja onnea uusiin tehtäviin.

 

[Barcelona]

Kiitokset Jaloselle täältäkin. On ehdottomasti paras suomalainen valmentaja. Ennen Jalosta tuntui että en koskaan pääse jääkiekossa penkkiurheilijana juhlimaan mestaruuksia. 3 MM-kultaa, Olympiakulta ja U20 MM-kulta. Kaikki iltoja kun on saanut pomppia riemusta. Kiitos Jukka!

 

[Roger Moore]

3 MM-kultaa, Olympiakulta ja U20 MM-kulta. Kaikki iltoja kun on saanut pomppia riemusta.

Katsoitko olympiafinaalin jälkilähetyksenä vasta illalla?

 

[Kilimaisteri]

Pakko nyt raapustaa sananen tai useampi tosta Jalosen perinnöstä, voittamisesta, ja muusta sen sellaisesta.

Jalosen joukkueet pelasivat paikka paikoin silmiähivelevän hianoa hokia. Ei siis siltä osin, että siellä olis ollu mielettömiä klip-klap-kis-kis-syöttökuvioita joilla sekä puolustus että maalivahti olis pelattu joka hyökkäyksessä kebabkioskille, vaan ihan muista näkövinkkeleistä.

Eli esim. se, minkä määrän duunia joka ukko painoi puolustuspäähän. Ja millä tavalla se joukkueena onnistui, siellä on useampi vastustaja kiroillut että mikä näitä riivaa, saatat jonkun kulmaväännön tai kaksinkamppailun voittaa, aattelet että otat muutaman irtometrin tekopaikan rakennukseen kun pääset vähän irti siitä äskeisestä vääntökaverista, mutta ei, et ehdi ottaa potkuakaan kun on jo saman tien seuraava sinivalkoinen saatana iholla. Mitään ei ehi eikä mahu tekemään, ne on koko ajan kimpussa. Jaksaako ne tuota koko illan? Kyllä jaksavat, ei se lopu missään vaiheessa, aivan koko ilta tulee, ovat koko ajan iholla.

Tai se, mihin monet muut ovat jo viitanneetkin, saat jonkinlaisen hetkellisen halkeaman siihen älyttömään betonipuolustukseen ja saat tehtyä maalin. Tai kaks. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Ne joutuu ottamaan enemmän riskejä ja se avaa lisää tilaa niiden päähän? Ehei, höpsis. Ihan samalla lailla tulevat siellä niin ettei edelleenkään ole milliäkään tilaa tehdä mitään. Ja toisessa päässä painavat koko ajan syvemmälle ja kovempaa, koko ajan pahempiin maalipaikkoihin, ihan sama mitä yrität tehdä niin ne tuntuvat menevän koko ajan kovempaa, ihmeellisesti se vauhti vaan kiihtyy kiihtymistään.

Mut hei hyvä, kolmanteen erään päästiin yhen tai vaikka kolmen maalin johdossa, pelataan fiksusti eikä passivoiduta liikaa, ei ne ehi eikä jaksa painaa rinnalle ja ohi. Joutuvat kiireellä takaa-ajoon, kyllä varmasti aukeaa paikkoja niiden päähän, vastahyökkäyksistä naulataan tämä.

No ei naulata. Pelaavat edelleen sitä betonipuolustusta, ei ole mitään paikkoja. Maalit saatiin säkäpompuista. Ja omaan päähän ne tulee edelleen kuin tavarajuna, koko ajan ovat enemmän edellä, koko ajan vievät joka kiekon, ja nyt alkoi ropisemaan, tulee kavennusmaali, tulee toinen. Helvetti, nyt ne tasoitti jo. No, peli alkaa uudestaan, ei auta.. ..no nyt ne on jo johdossa. Meidänkö tässä pitäs takaa-ajaa, tota betonipuolustusta vastaan? Eihän sinne pääse.

Helvetti. Johdettiin 3-1, mutta sen jälkeen ei ollut mitään palaa. Ei ainuttakaan paikantynkää, ei ainuttakaan ylivoimahyökkäystä, ja nuo vaan tuli ja voitti 4-3 tai 5-3 eikä niillä ollut edes mikään kiire. Eivät ne silminnähden tempoa nostaneet tai muuttaneet mitään, samaa dieseljauhamista 60 minuuttia. Me jaksettiin sitä eka erä mut sen jälkeen loppu mehut, ja nuo on ihan raikkaan näkösiä tv-haastatteluissaan. Meidän tulkki sanoi että kun niiltä kysyttiin että meinasiko usko loppua tai pitikö muuttaa mitään, sanoivat vaan että kyllä me tiedettiin että kun jaksetaan pelata omaa peliä niin tullaan tasoihin ja ohi, nuo oli selviä säkämaaleja mitä naapuri sai ja me hallittiin peliä alusta loppuun.

Ja sitten tuo niiden porukka. On meillä jotakin skouttitietoa, mutta eihän tuolla voi hetkeksikään hengähtää omassa päässä. Ei kukaan noista mikään snaipperi vaikuta olevan, mutta tuo ykskin helvetin hongankolistaja on kait nelosketjun jätkä, ja hyvä ettei hattutemppua mättänyt. Mitkään vaihtoedut ja mätsäykset ei auta mitään kun jokainen noista ukoista raastaa samaa juttua koko illan, ja kuten todettua, koko ajan vaan kovempaa ja kovempaa.

Ja oman median haastattelussa toteat että saatiin kyllä alkuun pari maalia eteen, mutta eihän meillä sen jälkeen ollut mitään mahdollisuuksia. Oltiin ihan köysissä sen jälkeen, eikä auttanut mikään mitä yritettiin. Pelaavat kuin kone, ei tolle mahda yhtään mitään.

Joskus 80-luvulla me oltiin tuo ottava osapuoli, tosin sillä erolla ettei me kyllä mihinkään johtoon päästy. Jalosen tämän komennuksen huippujaksossa jellona oli se dominoiva osapuoli mille kukaan ei voinut mitään. Ei se toki mitään joka ikisen tilanteen dominointia ollut, mutta väkisin ne joukkueet jyräsivät voittoihinsa, mistä kertoo muun muassa se kuuluisa kolmansien erien saldo.

Ja kyllä tuohon on paljon vaikutusta valmentajalla ja sen pelisysteemillä, ja toki tietysti sillä miten pelaajat sen ostavat. Mutta kun ostivat, tulokset olivat aikamoisia.

 

[Robin Big Snake]

Näytöt ovat kiistattomat mutta aika karua että näinkin pitkällä uralla ja pienessä lajissa ei juuri koskaan päässyt samaan porukkaan lajin huippujen kanssa.

 

[Viltsu]

Kiitos Jukka Jaloselle täältäkin! Hieno kasvutarina sieltä 2008 vuodesta, milloin eka kerran aloitti Leijonien päävalmentajana. Alkuvuodet eivät olleet helppoja, mutta 2011 tuli se mestaruus, joka siloitti tietä ja antoi työrauhaa. Ja vielä, kun myös nämä 2011 kisat oli erittäin lähellä mennä pöpelikköön, kun joukkueessa oli aika huomattava oppositio valmennusta kohtaan, mikä kuitenkin M.Koivun johdolla saatiin ruotuun. Jalonen on tätä nykyä karismaattinen johtaja, joka ei hötkyile turhaan. Osaa antaa pelaajille rauhan keskittyä oleelliseen. Kun joukkueella on vapaa-aika, se on pelaajien omaa aikaa eikä siihen maajoukkueen johto keksi väkisin ohjelmaa vaan pelaajat ovat saaneet mennä ja tulla miten haluavat. Jalonen on osannut valita myös johtoryhmänsä oivallisesti. Lajin tieto-taito Jalosella on huippuluokkaa.

Jos jotain negatiivista hakee väen väkisin, on Jalonen lähtenyt kahdesti kesken maajoukkuesopimuksen KHL:ään. Ensin SKA:han 2012 ja sitten 2016 kesken U20-sopimuksen Jokereihin.

Samoin molemmat päävalmentajapestit ovat Jalosella venyneet liian pitkiksi. Tämä on ollut kyllä vikana monilla muillakin päävalmentajilla kuten Pentti Matikaisella, Curt Lindströmillä ja Hannu Aravirralla.

Yhtä kaikki, toivottavasti Jukka Jalonen nähdään valmentajana vielä jossain seurassa. Kiitos!

 

[Krokeri]

Hattu pois, jalonen paras valmentaja ikinä. Toivotaan että joku päivä löytyisi haastaja

 

[Miekkonen]

Suuret kiitokset kaikkien aikojen leijonakuninkaalle!

 

[Aihio]

Menneissä MM-kisoissa Jalonen rakensi materiaalin nähden maksimin ulos. Oli hieno nähdä joukkueen sitoutuminen valittuun pelitapaan. Upea valmentaja, jonka suuruus nähdään joskus vuosien päästä.

Isoin ongelma onkin saada pelinopeita ja taitavia pelaajia Liigasta ulos. Siinä hyvä haaste ruohonjuuritason valmentajille.

Pienessä tilassa kiekonhallinta, kamppailupelaaminen ja luistelu korostuu modernissa jääkiekossa. Yksilöiden kehittäminen yhdessä meidänpelin kanssa, niin meillä on voittava konsepti. Onneksi ollaan herätty. Jokainen sentti yksilöiden kehittämisse pitää ottaa käyttöön.