Viestin lähetti PeteX
Skeptikkojen ongelmana on kuitenkin kaiken liian suuri epäileminen, jonka seurauksena he saattavat hylätä aivan toimiviakin teorioita, joita ei voida heti todistaa toimiviksi. Vielä vaikka vain vuosikymmen sitten pidettiin tiedemiehiä jotka puhuivat todennäköisestä elämästä ja planeetoista muualla avaruudessa lähinnä ufohihhuleina. Viime vuosina avaruudesta on paremman tekniikan avulla löytynyt planeettoja ja tiedemiehet eivät enää pidä mitenkään mahdottomana elämän löytymistä myös maapallon ulkopuolelta, se on jopa todennäköistä. Juuri tämä todennäköisyyden määritelmä ei tunnu skeptikkoja kiinnostavan, vaan heidän mielestään kaiken pitää olla varmaa ennen kuin asioista kannattaa edes keskustella.
Juuri tätä tarkoitin. On ihan ok palauttaa hihhuleita maan pinnalle, mutta on suunnattoman ylimielistä tuomita esimerkiksi fysiikan ja avaruustutkimuksen uusimmat näköalat sillä junttimääritelmällä, että ei ole todisteita. Tieteen tehtävä on aukoa uusia uria ennakkoluulottomasti. Olen aivan varma, että valtaosa skeptikkojen piiriin ajautuneista tieteen edustajista, on sitä lahjatonta osaa joukosta. Muut etsivät jo uusia juttuja. Niinhän eräs kuuluisa säveltäjäkin sanoi; lahjattomimmat musiikin opiskelijat ryhtyvät kriitikoiksi (ja erityislahjattomat opettajiksi!).
Otetaanpa vaikka tällainen käsite kuin aikamatkailu. 20 vuotta sitten tällaisesta puhuvaa tiedemiestä pidettiin debiilinä. Nyt jopa popularistinen (=kadunmiehenkin hyväksymä) Hawking on ilmoittanut, että asia ei ole fysiikan lakienkaan mukaan mahdoton oikeissa olosuhteissa. Mitä tähän skeptikot? -Ei aikamatkustamista ole, koska muutenhan me näkisimme meidän ajassamme vieraita tulevaisuudesta! Ei yhtään tullut mieleen, että ehkä tekninen kehitys on tulevaisuudessa jo sitä tasoa, että piilossa pysyminen meidän kivikautisella ajanjaksollamme on heille ns. piece of cake? Aivan samalla tavalla kuin lentäminen on nykyään arkipäivää. Senhän tosiaan piti olla mahdotonta vain noin 100 vuotta sitten.
Toinen suosittu skeptikkojen ajatus koskien esimerkiksi mahdollista älyllistä elämää ulkoavaruudessa on sukua edelliselle aikamatkailuun liittyvälle neronleimaukselle: -Jos avaruudessa olisi elämää, niin kaipa me sen jo julkisesti tietäisimme. Kyllähän alienit olisivat marssineet maihin ihan normaalisti ja paiskanneet kättä ihmisten kanssa.
Niinpä. Oletetaan heti, että alieneilla on a) ihmisen tyyppinen muoto ja ulottuvuus ja b) he ovat kiinnostuneita kommunikoimaan kanssamme. Mitä jos he ovat niin edellä meitä, että emme ymmärrä heidän olomuotoaan? Mitä jos he mieluummin tutkivat meitä, kun kommunikoivat kanssamme? Skeptikkojen muurahaisjaos voi samalla perusteella tuomita huhut ihmisten olemassaolosta seuraavasti: -Ei jätkät kuulkaa sellaisia ole olemassakaan. Ei me olla ainakaan sellaisia nähty korsia kantamassa ja kekoa rakentamassa, joten niitä ei ole!
Kannattaa pitää mieli avoimena kaikelle. Elämäkin on silloin hauskempaa, kun ei tarvitse nyrpistellä joka suuntaan.
edit: fiilaus