hannes_ko toi aivan oikein esille sen ettei tämä Yhdysvaltojen harjoittama politiikka ole lähtöisin Bush'in itsensä aivoista vaan taustalta löytyy Rumsfeld - Wolfowitz parivaljakko ryyditettynä Cheneylla ja Ricella. Varsinainen "ennakoivan iskun oppi" on lähtöisin Paul Wolfowitzin kynästä.
Mitä tulee noihin syytteisiin joita Yhdysvallat on esittänyt niin eräällä muotoa ne pitävät paikkansa mutta jos niitä käytetään perusteena sodan aloittamiselle mennään totaalisesti ojasta allikkoon koska tuolloin periaatteessa jokainen maa löytää syyn hyökätä naapurimaan kimppuun, eikä tässä tapauksessa Yhdysvallat edes hyökkää naapurimaansa kimppuun. Syyria ei ole Yhdysvalloille edes välillisesti suurikaan uhka. Teoriassa Syyria kykenisi iskemään Israeliin kovemmin kuin mitä Saddam iski Persianlahden sodassa reilu vuosikymmen sitten, mutta eri asia on onko Syyrian hallinnolla haluja moiseen tekoon.
Syyria tukee ja kouluttaa Libanonista käsin toimivia sissejä/terroristeja, mutta ymmärtääkseni Syyrian rooli tukijana on varsin pieni. Käytännössä enemmän koulutuksellista kuin rahallista apua, rahoitus näille ryhmille tulee, yllätys yllätys, pääasiassa Saudi Arabiasta.
Syyrialla oli 80-luvulla kemiallistenaseiden ohjelma, itseasiassa sillä oli varastossa jonkin verran sinappikaasua ja mahdollisesti hermomyrkkyjä. Se ei siis tarvitsisi ulkopuolista apua mikäli haluaisi varustautua kemiallisin asein, irakilaiset asiantuntijat, mikäli heitä edes siirtyy maahan, korkeintaan tuovat täydennystä omalla osaamisellaan. Samoin 80-luvulla Syyria kuului niiden arabi-/islamilaistenmaiden joukkoon jotka havittelivat omaa ydinasetta, tämä ohjelma on tosin taidettu haudata mahdottomana toteuttaa jo aikaa sitten. Kuten viranomaiset Damaskuksessa asian ilmaisivat, Israel on alueen maista ainoa joka todella on varustautunut joukkotuhoasein mutta ne aseet eivät tunnu Yhdysvaltoja huolettavan lainkaan. Syytä miksi ei, ei edes kannata mainita.
Sanallisen painostuksen kasvaessa ovat uutistoimistot niin meillä kuin maailmalla reagoineet suht voimakkaasti, valitettavan usein myös hyvin asiantuntemattomasti, tällaiseen kommentointiin syyllistyi myös YLE'n toimittaja tänään iltauutisissa hänen antaessa ymmärtää kuinka Syyrian asevoimat olisi heppoinen suupala Yhdysvalloille jonka onnistui kukistaa paljon voimakkaampi Irakin armeija hetkessä. Totta on ettei Syyrian armeijalla pitäisi olla mahdollisuuksia Yhdysvaltojen sotakonetta vastaan mutta sen sijaan vertailua Irakin ja Syyrian välillä ei pitäisi mennä tekemään. Siinä missä Irakin asevoimat oli rapistunut ja rapautunut viimeisen vuosikymmenen on Syyriassa aloitettu asevoimien uudistaminen ajanmukaisemmaksi jo vuosia sitten.
Kuten todettua, Syyrian asevoimat ei pärjää vertailussa Yhdysvaltojen tai Israelin asevoimille mutta vertailussa Irakin asevoimiin se on iskukykyisempi ja voimakkaampi. Maavoimien runkona on 1500 T-72 taistelupanssarivaunua, osa niistä on 80-luvun puolivalin jälkeen valmistettuja versioita. Loput pari tuhatta vaunua ovat vanhempaa T-62 ja T-55 kalustoa. Neuvotteluja uusista T-80 vaunuista on käyty. Syyria on myös viimeaikoina uudistanut pst-kalustoaan kohtuullisesti, mm. Kornet-E -ohjuksia on hankittu suuria määriä.
Vielä merkittävämpää organisaatio uudistusta on tapahtunut ilmapuolustuksen saralla. Päärungon muodostaa edelleen vanhempi ohjuskalusto, kuten SA-6 - sekä SA-8 -ohjukset kuin myös pitkän kantaman SA-5 -ohjukset, joita on sijoitettu runsaasti Damaskuksen ja Aleppon alueille, niiden lisäksi Syyria on aktiivisesti neuvotellut SA-10 -järjestelmän hankkimisesta maansa suojaksi.
Samoin ilmavoimille on hankittu kohtuullisesti uutta kalustoa, noin 600 lentokoneesta reilut 100 on moderneja ensilinjan hävittäjiä - joukossa ilmeisesti jo laivueellinen Su-27 ilmaherruushävittäjiä, niiden ohella löytyy pari sataa rynnäkkö-/torjuntahävittäjää jotka ovat 80-luvun alkupuolelta. Kalustoa ollaan siis ajanmukaistamassa mutta eri asia on sitten se onko lentäjien koulutusta ajanmukaistettu samalla - epäilyttää ettei koulutus ole uusiutunut yhtä rivakasti. Hyväkin kalusto huonoissa käsissä on jokseenkin arvotonta.
Suurimman vaaramomentin muodostaa Syyrian ohjusjoukot. Kalusto suuresta massasta vastaa vanhemmat SS-1 - eli Scud -ohjukset ja FROG-7 -tykistöohjukset. Niistä ei olisi suurtakaan huolta Yhdysvaltojen joukoille mutta Israel olisi niille kuin tarjottimella. Sen sijaan sotilaallisesti tarkastellen huomattavasti vaarallisempi ase on SS-21 Scarab eli 9K79 Tochka,
http://www.fas.org/man/dod-101/sys/missile/row/ss-21.htm
sekä SS-26 eli Iskander,
http://www.fas.org/nuke/guide/russia/theater/ss-26.htm
josta Syyrian tiedetään olevan kiinnostunut. Näiden torjuminen Patrioteilla tai Israel'in Arrow'illa on huomattavasti vaikeampaa kuin hitaiden FROG'ien tai vanhojen Scud'ien. Lisäksi ne ovat huomattavasti tarkempia kuin vanhemmat ohjukset. Niiden torjuminen olisi todellinen haaste ilmapuolustukselle. Jälleen aseiden tehokkuudesta huolimatta merkittävimpään rooliin nousee syyrialaisten osaaminen ja tehokkuus. Osaavatko he käyttää aseitaan parhaalla mahdollisella tavalla? Mikäli osaavat, heillä on kapasiteettia iskeä varsin voimakkaasti takaisin.
Ehkäpä merkittävin ero Irakin ja Syyrian välillä löytyy itse kansasti, siinä missä Saddamin viimeinen vuosikymmen oli totaalista kurjistumista on tilanne Syyriassa pysynyt suhteellisen vakaana. Pieniä poliittisia uudistuksia on tapahtunut. Maa, vaikka onkin käytännössä diktatuuri, ei juurikaan eroa negatiivisessa mielessä arabinaapureistaan. Joten toisin kuin Irakissa, Syyriassa kansa voi jopa pysyä lojaalina maansa johdolle huomattavasti kauemmin ja näin ollen taistella maansa vapauden puolesta aivan toisella tapaa.
Eipä nyt kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle, eikä vielä ryhdytä takomaan auroja miekoiksi vaikka Bush'in hallinnon retoriikka huolestuttavaa onkin.
Sorry, tuli hivenen kuivakkaa tekstiä.
vlad#16.