System Of A Down

[struumax]

.............

Niin ja eilen siis kuultiin biisit B.Y.O.B, Psycho, Chop Suey, Aerials... yhtä biisiä en muista enää millään, olin kai liian fiiliksissä.

Needles.

 

[Cube]

Vieläkin antaa meikäläinen tuon Mezmerizen odotella kaupan hyllyllä. Jonkun verran on kuitenkin tässä vaiheessa levyä tullut jo kuunneltua kavereiden luona, enkä sen perusteella ainakaan aivan täysin yhdy täällä vallitsevaan varauksettomaan hehkutusmentaliteettiin. Hyvää jälkeä toki, mutta että klassikko jo syntyessään? Mene ja tiedä. Toxicity on klassikko, se voidaan varmaan jo edes välttävästi perustella. Mezmerizen todellista luonnetta vääristää kuitenkin vielä aivan liiaksi uhka markkinoinnin ja hypen muodostamasta kuplasta. Meinaa ihan oikeasti tulla kyynel silmään, kun telkkarista näkee tämän Mezmerizen mainoksen. Siis eikö tämä olekaan se sama bändi, joka vastustaa taiteen ja kulttuurin kapitalistista "saastumista"? Todella säälittävää.

Mutta ylläoleva on omaa elitististä höpinääni, jonka voi jättää omaan arvoonsa, jos asenne ei miellytä. Syy, miksi tähän ketjuun alun alkaen eksyin oli halu tehdä suositus.. Soittimessa sattuu taas kerran soimaan The Dillinger Escape Planin loistava Miss Machine ja tulipa mieleen, että moni tässä ketjussa System of a Downista huumaa ottanut saattaisi löytää siitä jotain kivaa. Koska jos SOAD on villi ja sekopäinen, niin sitä on aivan varmasti myös tämä yhtye. Erilaista musiikkiahan bändit soittavat, mutta DEP:iin tutustuessani tuli silti vahvasti mieleen käsitys "System of a Downista" potenssiin 10.. Enpä tiedä tuon oikeellisuudesta, mutta jos Dillinger ei vielä ole tuttu, niin kannattaa ehdottomasti perehtyä siihen edes vähäsen.

Myös SOAD:in kanssa USA:ssa kiertänyt The Mars Volta on tietyssä mielessä "samaa maata". Kuitenkin huomattavasti kokeilevammalla, kevyemmällä ja jammailevammalla otteella.

 

[mazapp]

Ei kyllä allekirjoittanutta vakuuta täysin SOAD. Muutamia hyviä veisuja toki on, mutta ei ole täysin minun makuun. Täytyy kyllä kehua tuota Subilta tullutta keikkaa. Aika karua meininkiä oli Bändillä. Rumpali jaksoi kyllä vetää täysillä alusta loppuun saakka.

 

[Patasydän]

Tuli nyt vasta nähtyä SOADin keikkaa Sub tv:ltä. Iski kyllä niin hiton lujaa taas. Olisi niin perhanan hienoa nähdä bändi oikeasti livenä keikalla. Nöyrä toivomukseni onkin että ensi vuoden puolella herrat Suomeen saataisiin. Mikäli tulevat, vuodenajalla tai paikalla ei ole merkitystä, satoi tai paistoi niin minä aioin sille keikalle mennä. Kunhan nyt vain Suomeen tulisivat.
Koko tuotantoa olen kuunnellut jälleen runsaasti ja ensimmäinen levy on nyt erityisesti kuuntelussa, varsinkin kappaleet Know, Sugar ja War? ovat soineet erittäin monta kertaa. Minä en tunnu kyllästyvän SOADiin lainkaan, kun yksi levy on kuunneltu hetkeksi aikaa puhki iskee joku toinen levy taas täydellä voimalla. Hypnotizea odotan jo kuola suupielistä valuen.
Tulkaa nyt äijät Suomeen.

 

[fat of the land]

Toxicityn ostin aikoinaan ja se oli kyllä sen vuoden paras levy, sitten kattelin tota hypetystä kieroon uudesta levystä mutta menin perkele ostamaan sen ja:
Tätä parempaa musaa on kyllä vaikea tehdä.
Ihan kuninkaallista, sääliksi käy niitä ketkä ei tästä tajuu mitään.

 

[Mängimies]

Toxicityn ostin aikoinaan ja se oli kyllä sen vuoden paras levy, sitten kattelin tota hypetystä kieroon uudesta levystä mutta menin perkele ostamaan sen ja:
Tätä parempaa musaa on kyllä vaikea tehdä.
Ihan kuninkaallista, sääliksi käy niitä ketkä ei tästä tajuu mitään.

En vieläkään ymmärrä tämän uuden levyn megalomaanista hypeä. Vaikka SOAD kuuluukin ykkössuosikkeihini ja vaikka olenkin sitä mieltä, että juurikaan parempaa musiikkia ei kukaan voi tehdä, niin silti minulle Toxicity on pari pykälää tätä uusinta levyä korkeammalla. Sillä levyllä kaikki on vain niin täydellisen nerokkaasti hoidettu, että. Ei yhtään heikkoa biisiä, tai edes heikkoa sointua, heh. Niin se vain on. Onneksi nämä ovat makuasioita.

 

[fat of the land]

No kuunteleppa BYOB, Question! ja Sad statue 100 kertaa niin alat hiffaamaan.
on Toxicity tottakai niin helvetin hyvä että se on kyllä varmaan parempi kuin tämä uus mutta trätä parempia levyjä ei kyllä ainakaan kukaan muu tällä hetkellä tee.
Tällähän pyyhitään foofighterssin perseet ja lattiat ihan kevyesti.

 

[Mängimies]

Toxicity tottakai niin helvetin hyvä että se on kyllä varmaan parempi kuin tämä uus mutta trätä parempia levyjä ei kyllä ainakaan kukaan muu tällä hetkellä tee.
Tällähän pyyhitään foofighterssin perseet ja lattiat ihan kevyesti.

Siitä ei olekaan kyse. Ei pidä puhua kaikenmaailman foofighterseista edes samassa lauseessa! Pidän edelleen Mezmerizea System Of A Down -asteikolla vain keskinkertaisena. Ehkä olen eri mieltä kuin enemmistö, mutta sille en voi mitään! Toxicity on klassikko, bändin mukaan nimetty ensimmäinen levy menee myös uusimman edelle.

 

[vision]

Väittely Toxicityn ja Mezmerizen paremmuudesta on aika vaikeata tällä hetkellä. Toxicity on kuitenkin neljä vuotta vanha levy joka on auennut jokaiselle epäfanillekin mezmerizen ollessa toxicityn kaltainen levy jota ihmiset kuuntelevat kummissaan ja ihmettelevät sitä mitä muut ovat tässä niin kovasti kehuneet ja päättävät diggailla bändiä muiden painostuksesta. Ei mezmerize ole meikäläisellekään vielä täysin auennut mutta siinähän se hienous piileekin. Tänä päivänä ei vain ilmesty kauheasti levyjä joita joutuu kuuntelemaan enemmän kuin kolme kertaa päästäkseen niihin sisälle.

 

[Basso75]

Kaoottisinta ja päämäärättömintä huttua, mitä voi tarjota.

Tästä tulee paha olo.

Rammstein ym muut ajavat saman asian sivistyneemmin.

Anteeksi avautuminen, kunnia diggaajille. Ei vain kolahda 3-viikkoisen tytön isälle.

PS. Kuuntelen Children of Bodomia ym, mutta tämä vaan ei iske. Mahtipontista menneen maailman tuskaa. Olisivat jääneet sinne Balkanille. *ittu.

 

[Mängimies]

PS. Kuuntelen Children of Bodomia ym,

Heh, se selittääkin jo todella paljon, oikeastaan kaiken oleellisen. Alexi on ihquuu.

 

[Cube]

Tänä päivänä ei vain ilmesty kauheasti levyjä joita joutuu kuuntelemaan enemmän kuin kolme kertaa päästäkseen niihin sisälle.

En tiedä mikä on "kauhean" määritelmä, mutta omasta mielestäni tänä päivänä tuonkaltaisia levyjä ilmestyy todella paljon. Tosin itse harvemmin pääsen mihinkään levyyn sisälle alle kolmen kuuntelukerran. Oikeasti "vaativasta" voidaan kohdallani puhua, kun niitä kuuntelukertoja tarvitaan vähintään kymmenen.

Ja jos musiikkiin sisäänpääsemisen vaikeus on laadun kriteeri, niin suosittelen vaikkapa tässäkin ketjussa mainittua Fantomasia. Tai mitä tahansa makuusi vielä hieman liian äärimmäistä levyä. Kestää aina vähän, että korvat ja mieli tottuu.

Allekirjoituksestani huolimatta en kuitenkaan missään nimessä väitä, että System of a Down olisi muniinpuhaltelua.

 

[Cube]

No kuunteleppa BYOB, Question! ja Sad statue 100 kertaa niin alat hiffaamaan.
on Toxicity tottakai niin helvetin hyvä että se on kyllä varmaan parempi kuin tämä uus mutta trätä parempia levyjä ei kyllä ainakaan kukaan muu tällä hetkellä tee.
Tällähän pyyhitään foofighterssin perseet ja lattiat ihan kevyesti.

No siinähän onkin voittamaton argumentti! Ei riitä, että sanon, että levy ei minua kuuntelemani perusteella ole vakuuttanut (ts. on reilusti ylihypetetty) - pitäisi vielä kuunnella levyn avainbiisit sataan kertaan, että mielipiteelläni olisi jokin oikeutus.

Mielestäni Mezmerizea on outo verrata Foo Fightersiin, mutta tee sinä niin jos haluat. Mutta älä kuitenkaan kuvittele, että minä teen niin ja pidän siksi uutta SOAD:ia yliarvostettuna. Musiikkia voi kuunnella myös myyntilistojen ulkopuolelta, kato.

Ehkä Mezmerize on tosiaan kaiken hypen arvoinen, ehkä ei. Sen näkee, kun pöly laskeutuu. Mutta jos tässä tosiaan on joku metallin uusi klassikko ja System of a Downin paras levy kyseessä, niin se on sitä varmaan vielä myös esim. puolen vuoden päästä. Vaiko?

Ihme fanipoikameininkiä täällä. Jos levy ei iske kuin Suosikin arvostelu siitä, niin sitten on tietysti kuuntelijassa vikaa. "Sä et vaan tajuu." Omaperäinen bändihän SOAD toki on, mutta ei tässä silti kukaan ole mielestäni mennyt pyörää uudestaan keksimään, joten tämä ylitsevuotava ja kritiikitön hehkutus levyn ympärillä on kyllä vähän häiritsevää ja luotaantyöntävää.

 

[Miguel]

Mahtipontista menneen maailman tuskaa. Olisivat jääneet sinne Balkanille. *ittu.

Armenia on tunnetusti Balkanilla, juu.

Kova levyhän tämä Mezmerize on, mutta hieman on teho hiipunut kymmenien kuuntelukertojen kulutuksessa. Pari viikkoa oston jälkeen olin valmis julistamaan teoksen jo nyt vuoden levyksi, enää en. Kuten eräässä levyarvostelussa todettiin, "SOAD on kuin Matti Nykänen - koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi". Niinpä, ei niitä Matin toilailujakaan jaksa joka päivä lehdestä lukea.

Kovasti kuitenkin odotan Hypnotizea ja vanhemman tuotannon hankkiminen on vain ajan kysymys.

 

[fat of the land]

No siinähän onkin voittamaton argumentti! Ei riitä, että sanon, että levy ei minua kuuntelemani perusteella ole vakuuttanut (ts. on reilusti ylihypetetty) - pitäisi vielä kuunnella levyn avainbiisit sataan kertaan, että mielipiteelläni olisi jokin oikeutus.

Mielestäni Mezmerizea on outo verrata Foo Fightersiin, mutta tee sinä niin jos haluat. Mutta älä kuitenkaan kuvittele, että minä teen niin ja pidän siksi uutta SOAD:ia yliarvostettuna. Musiikkia voi kuunnella myös myyntilistojen ulkopuolelta, kato.

Ehkä Mezmerize on tosiaan kaiken hypen arvoinen, ehkä ei. Sen näkee, kun pöly laskeutuu. Mutta jos tässä tosiaan on joku metallin uusi klassikko ja System of a Downin paras levy kyseessä, niin se on sitä varmaan vielä myös esim. puolen vuoden päästä. Vaiko?

Ihme fanipoikameininkiä täällä. Jos levy ei iske kuin Suosikin arvostelu siitä, niin sitten on tietysti kuuntelijassa vikaa. "Sä et vaan tajuu." Omaperäinen bändihän SOAD toki on, mutta ei tässä silti kukaan ole mielestäni mennyt pyörää uudestaan keksimään, joten tämä ylitsevuotava ja kritiikitön hehkutus levyn ympärillä on kyllä vähän häiritsevää ja luotaantyöntävää.

He kamoon noiden "mä en kuuntele musaa sen perusteella että mikä listasijoitus on" juttujen kanssa.
Homma nyt vaan on niin että tässä on tähän mennessä vuoden paras levy, älä ihmeessä vaivaudu keskustelemaan asiasta jos et pidä siitä
ps. se edellinen quote ei koskenut sinua.

 

[eagle]

Hauskaa että levystä ei saisi keskustella, jos ei pidä sitä vuoden(tai kaikkien aikojen) parhaana levynä. Sama kun esim. SM-liigasta ei saisi puhua jos ei pidä sitä maailman parhaana liigana. Tai Jokereista, jos ei ole Jokeri-fani. Hienoa.

 

[Eddie]

Mezmerize on kyllä tosi kova levy, mutta ei se ainakaan itselleni ole mitenkään monimutkikas ja vaikea omaksuttava. Itselleni se kolahti jo ensi kuuntelulla ja on sen jälkeen kestänyt kulutusta ihan hyvin. Klassikoksi en sitä ihan sanoisi ainakaan vielä. Toxicity sen sijaan on klassikko ja edelleen bändin selvästi paras levy. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen suosikeistani. En usko, että mezmerize nousee koskaan niin kovaksi omissa papereissa kuin tuo toxicity on, mutta mitäpä väliä sillä on kun kuitenkin molemmista kovasti tykkää. Tankian on kyllä niin mahtava laulaja, että ei mitään rajaa. Harmi, että antaa sen toisen (Danielko se oli) ottaa niin suurta roolia mezmerizellä. Eihän sekään nytniin huono ole, mutta ei oikeen samanlaista karismaa löydy. Sitä ekaa albumia en ole kuunnellut vuosiin, enkä edes tiedä miksi en ole hankkinut sitä käsiini. Pitäisi kyllä sillä muistelen, että Sugar ja War mm. olivat aika tykityksiä.

 

[V-man]

Paha vertailla Toxicityä ja Mesmerizeä kun toinen on niin paljon lyhyempi levy. Toki Mesmerizeen kyllästyi aika äkkiä kun sitä kuunteli kuukauden tauotta ja siinä ei ole kuin 10 biisiä. Loistava lätty se silti on, mutta vaatii lyhyen kestonsa vuoksi pientä tuuletusta aina välillä. "Mikä on paras?" on mielestäni aika turha kysymys makuasioissa. Helvetin hyviä levyjä SOAD:lla on kaikki ja niitä sopivasti sekoitellen bändiä jaksaa kuunnella enemmän kuin mitään muuta yksittäistä bändiä tällä hetkellä.

Hypnotizea odotellessa. Yleensä tällaiset odotukset johtavat pettymykseen. Saas nähdä.

 

[fat of the land]

Hauskaa että levystä ei saisi keskustella, jos ei pidä sitä vuoden(tai kaikkien aikojen) parhaana levynä. Sama kun esim. SM-liigasta ei saisi puhua jos ei pidä sitä maailman parhaana liigana. Tai Jokereista, jos ei ole Jokeri-fani. Hienoa.

Ainahan voi keskustella jos ei sorru ns. itkemiseen.

 

[Mängimies]

Mezmerize on kyllä tosi kova levy, mutta ei se ainakaan itselleni ole mitenkään monimutkikas ja vaikea omaksuttava. Itselleni se kolahti jo ensi kuuntelulla ja on sen jälkeen kestänyt kulutusta ihan hyvin. Klassikoksi en sitä ihan sanoisi ainakaan vielä. Toxicity sen sijaan on klassikko ja edelleen bändin selvästi paras levy. Ehkäpä yksi kaikkien aikojen suosikeistani. En usko, että mezmerize nousee koskaan niin kovaksi omissa papereissa kuin tuo toxicity on, mutta mitäpä väliä sillä on kun kuitenkin molemmista kovasti tykkää. Tankian on kyllä niin mahtava laulaja, että ei mitään rajaa. Harmi, että antaa sen toisen (Danielko se oli) ottaa niin suurta roolia mezmerizellä. Eihän sekään nytniin huono ole, mutta ei oikeen samanlaista karismaa löydy. Sitä ekaa albumia en ole kuunnellut vuosiin, enkä edes tiedä miksi en ole hankkinut sitä käsiini. Pitäisi kyllä sillä muistelen, että Sugar ja War mm. olivat aika tykityksiä.

Yllä oleva teksti voisi olla yhtä hyvin itseni kirjoittama. Aika samanlaiset fiilikset on täälläkin nimittäin.

En edes ymmärrä miten tämä uusin levy on muka niin vaikeasti omaksuttava. Kuunnelkaa hyvät ihmiset näiden ensimmäinen albumi ja sanokaa sitten mikä on vaikeasti omaksuttavaa. Ainakin omasta mielestä SOADin häiriintynein levy on juuri tämä ensimmäinen. Siis hyvällä tapaa häiriintynyt, luonnollisesti.

 

[Cube]

He kamoon noiden "mä en kuuntele musaa sen perusteella että mikä listasijoitus on" juttujen kanssa.
Homma nyt vaan on niin että tässä on tähän mennessä vuoden paras levy, älä ihmeessä vaivaudu keskustelemaan asiasta jos et pidä siitä
ps. se edellinen quote ei koskenut sinua.

Hei kamoon vain itsellesi. Itse puhuit Foo Fightersista. Mitkä ominaisuudet tekevät siitä pätevän vertailukohdan System of a Downille? Muuta kuin listamenestys? Siinä olet toki oikeassa, että jos SOAD Foo Fightersiin rinnastetaan, niin Mezmerize on tosiaan aika helvetin kova levy.

Se on minulle kuitenkin periaatteessa aivan sama myykö levy hyvin vai ei. Hyllystä löytyy kyllä levyjä moninkertaista platinaa myyneistä vähän marginaalisempaan tavaraan. (Kaikkien aikojen suosikkikin jysäytti välittömästi Billboardin kärkeen.)

En ymmärtänytkään, että tämän ketjun otsikko on "Täällä hehkutamme kritiikittömästi System of a Downia ja sen täydellistä uutta Mezmerize-levyä". Minun koneen ruudulla tuo otsikko kun on yksinkertaisesti "System of a Down". Kuvittelinkin virheellisesti tämän olevan oikea paikka tuomaan julki mielipiteeni siitä, että tämä levy ei välttämättä olekaan vuoden paras tai välitön klassikko, eikä System of a Down kaikkien aikojen tai edes tämän hetken paras bändi. Mutta sori, tämähän olikin itkemistä. Itse olisin kuvitellut itkemisen olevan sitä, että vedetään herne nenään siitä, että jokainen ketjuun kirjoittaja ei seisokaan ehdottomassa rintamassa System of Downin suvereniteetin puolesta.

Ei minulla sen enempää ole tarvettakaan keskustella tästä levystä. Kunhan halusin tuoda tähän fanboy-hehkutteluun taas vähän toistakin näkökulmaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin System of a Downia huonona bändinä (päin vastoin: aikaisemmat levyt löytyvät hyllystä ja Toxicity on klassikkoasemassa jo siksi, että saatteli minut neljä vuotta sitten kunnolla raskaan musiikin pariin) tai edes Mezmerizea huonona levynä. En vain ymmärrä, mistä tällä ja muualla niin ylitsevuotavasti oikein meuhkataan. Kai sen pitäisi alle sadallakin kuuntelukerralla selvitä?

 

[Patasydän]

Ihmeellisiä herneet nenään ottoja tuntuu olevan täällä. Yksi tykkää äidistä toinen tyttärestä, siihen on helvetin vaikea mennä sanomaan toiselle, että pidäppäs nyt tästä tai inhoappas nyt tätä.
Sitä en itse myöskään ymmärrä miksi Mezmerizeä pidetää kovin vaikeana levynä. En ymmärrä ylipäätään lainkaan miksi SOADia pidetään outona ja vaikeana bändinä. Se on erilaista musiikkia, ei kuitenkaan mitään ruudinkeksijän älykkyyttä vaativaa tai erittäin hiljaa avautuvaa. Minun ei tarvinnut kuulla Toxicityä kuin kappaleen verran ja tiesin että nyt iskee ja lujaa. Ajan myötä levy on auennut hieman erilaisella tavalla ja siitä on tullut minulle hyvinkin läheinen levy, mutta mikäli joku ei siitä pidä, ei sekään ole väärä mielipide. Mielestäni ei SOAD nyt väkisin kuuntelemalla paljoa paremmaksi varmasti tule. Kaikki levyt olivat ainakin minun mielestäni heti hyviä, jotkut ovat siitä ekan kerran kuuntelusta muuttuneet mielestäni paremmiksi, mutta kaikilla näin ei tapahdu.
Itse pidän SOADista koska meininki on hyvää joka levyllä. Hienoja biisejä tarttuvine melodioineen ja Tankianin kurkusta lähteviä mitä erilaisempia ääniä on myös hauska kuunnella. Väittely aiheesta "mikä on paras levy" on aikas vaikeaa kun mielipiteitä löytyy kaikilla. Itse pidän kaikista SOADin levyistä ja lempileynikin vaihtelee.

 

[Joonatan]

Vähän hiekkalaatikko meininki täällä taas vaihteeksi.

Sen verran noista levyistä, että ensimmäinen lätty tuli hankittua kaverin suosituksesta heti ilmestymisen jälkeen. Alkuun en ymmärtänyt ollenkaan mistä levyllä oli kyse. Juuri tämän ensimmäisen levyn kanssa meni todella kauan ennen kuin pääsin siihen sisälle. Ehkäpä seuraaviin levyihin on ollut helpompi päästä sisälle sen takia, että on jo suunnilleen tiennyt mitä odottaa.

Tuolla bändin nimeä kantavalla ensimmäisellä pitkäsoitolla onkin varmaan eniten noita sangen kummallisia biisejä. Sugar esimerkkinä oli eka kertoja kuunnellessa aivan ihme teos. Omasta mielestäni parhaat biisit tuolla levyllä ovat Sugar, Peephole, Suggestions, Spiders ja Darts. Tankianin laulu ei tällä levyllä yllä aivan muiden levyjen tasolle. Ääni ei ollut ilmeisesti huippuunsa hioutunut vielä tuolloin.

Toxicity oli sitten astetta selkeämpi kokonaisuus. Klassikko sarjaan noussut vuosien saatossa. Huonoja biisejä ei tällä levyllä ole, mutta ehkä vielä loppuja biisejäkin huikeampia mielestäni ovat: Needles, Deer dance, Bounce, ATWA ja Shimmy. Loistava albumi.

Steal this album sisältää käsittääkseni Toxicityltä pois pudotetut / yli jääneet biisit. Kertoo paljon Toxicityn tasosta, kun ajattelee minkälaisia helmiä sieltä on pois pudotettu. Chic'n'stu esimerkiksi hakee vertaistaan. Moniko bändi tekee laulun pizzasta, oliiveista, sienistä ja pepperonista? Toisekseen Tankianin laulu jo pelkästään tässä yhdessä about 3 min biisissä saa niin monta eri muotoa, ettei moni laulaja kappaletta laulaisi. Muista biiseistä maininnan arvoisia ainakin Pictures ("papapapaa"), Highway song, Thetawaves sekä bändin ensimmäinen kokonaan hidas ja akustinen Roulette.

Mezmerizeltä odotin luonnollisesti todella paljon. Levyhän ilmestyessään olikin loistava, tosin nyt puhkikuuntelemisen seurauksena osa noista tarttuvimmista biiseistä (Sad statue, BYOB, Question!) maistuu hieman puulta. Sen sijaan suoraan klassikko-osastolle heilahtanut Radio/Video ei edelleenkään kyllästytä. Yllättäen uusia suosikkeja levyllä ovatkin Old school hollywood ja This cocaine...... Hieno levy, ehdottomasti. Ehkei kuitenkaan aivan Toxicityn tasoa.

Keikalla soittivat tulevalta levyltä biisin Kill rock'n'roll, joka kuulosti todella hienolta. Siinä mielessä kyllä odottavan aika on pitkä tämän hypnotizen suhteen.

Eddietä täytyy kompata tuon laulajatilanteen suhteen. Malakian saisi todellakin jättää nuo päälaulajan hommat Tankianille. Mezmerizellä oleva Lost in hollywood ei mielestäni toimi toisinpäin, eli Malakianin laulaessa ja Tankianin jammaillessa taka-alalla. Hienoja duettojahan pojat vetävät monessakin biisissä (esim Highway song, Soldier side....) mutta Malakianin ääni ei yksinkertaisesti sovi päälaulajan hommiin.

 

[Slite]

Malakianin ääni saadaan toki vielä studiotekniikan avulla kuulostamaan siedettävältä, mutta tuossa Astoria-pätkässä hänen vajavaisuutensa tuli kyllä niin selvästi ilmi että melkein itketti. Tosin on myönnettävä että myös Tankian lauloi pätkässä välillä varsin heikosti, mitä en olisi häneltä odottanut. No, kyseessähän oli kaiketi vain jonkinlainen Euroopan turneen harjoitus, joten hyväksyttäköön takeltelu tällä kertaa.

Mitä Mezmerizeen tulee, levy on mielestäni hieman turhan "helppo" ja yksinkertainen yltääkseen samalle tasolle kuin vaikkapa Toxicity. Monet sen biiseistä "rokkaavat" jo ensimmäisellä parilla kuuntelukerralla, minkä ansiosta tulee nopeasti selväksi että levy ei kestä kuuntelua niin paljon kuin edeltäjänsä. Ei missään nimessä huono levy, mutta SOAD:illa olisi resursseja paljon parempaan.

Muutaman kuukauden päästä näemme, olisiko toisella levyllä selvästi erilainen linja kuin Mezmerizella. Itse ainakin toivoisin, että sille levylle valikoituisi hieman monimutkaisempia, kulutusta kestäviä ja mahtipontisempia SOAD-viisuja.

 

[Cucamonga]

Tykkään, tykkään paljon. Mieleeni ovat erityisesti SOADin rauhallisemmat lauluosuudet (esim. "walk with me until the time, and make the forest turn to wine, you take the legend for a fall..." -Forest) yhdistettynä kovaa mättöön. Yleensä ottaen jokainen biisi vaatii aikansa ennen kuin alkaa ymmärtää biisin nerokkuuden, mutta kun tämä aita on murrettu niin paluuta ei, kuten sanotaan, ole. Olen luultavasti jokaisen biisin tältä em. pumpulta kuullut, enkä ole yhteenkään läpipaskaan teokseen törmännyt, lähimmäksi pääsee This Cocaine Makes Me Feel Like I'm On This Song.

Toxicity ja Mezmerizekin löytyvät minun kapealta levyhyllyltäni. Kun näitä levyjä on täällä laitettu arvojärjestykseen, niin kai minunkin on pakko sanoa, että parempi albumi on Toxicity sillä perustellua, että Daron ei ole niin paljoa äänessä. Nimittäin, minusta Mezmerizen paras biisi Lost In Hollywood on melkein pilattu tällä Malakianin "All you maggots smoking fags out there on Sunset Boulevard. All you bitches put your hands in the air and wave them like you just don't care." -vinkumisella.

Mihinkään muuhun bändiin on SOADia melko vaikea verrata.

Minulle System Of a Downista tulee ensimmäisenä mieleen CKY, jossa kikkailua on ainakin saman verran kuin SOAD:lla. Jos CKY:n biiseihin haluaa tutustua niin kuuntelun arvoisia biisijä on ainakin Skeletor VS. Beastman, Flesh Into Gear, Sink Me Into Underground ja Fat Fuck. Ei samanlainen, mutta samanhenkinen.