Itse kuulun myöhäisherännäisiin SOAD-diggareihin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eli ensimmäinen Soad-levy, jonka kuulin oli Steal this album ja en todellakaan pitänyt siitä. Laulajan ääni ärsytti aivan pirusti. Chop Sueyn kuulin radiossa ja säkeistöt kuulostivat hauskoilta, muttei iskenyt. Sitten, lopulta, kaivoin Steal this albumin uudelleen esiin 2003 ja Chic N Stu putosi täysillä. Sittemmin on pitänyt kuroa kiinni kaikki tähän asti tehty ja yrittää olla itselleen armollinen, ettei ole aiemmin tajunnut bändin nerokkuutta. Toxicity kuulostaa parhaalta levyltä sitten Faith No Moren 'The Real Thingin'. Toivottavasti ensi vuonna ilmestyvät 2 levyä ovat olleet odottamisen arvoiset.
"asenne on pojilla oikea: ei sotaa, koskaan!"
"Onpa naiivi asenne."
Joo. Naiiviahan se on, jos sanoo ääneen sen, mitä kaikki oikeasti haluavat. Sisimmässään. :)
"asenne on pojilla oikea: ei sotaa, koskaan!"
"Onpa naiivi asenne."
Joo. Naiiviahan se on, jos sanoo ääneen sen, mitä kaikki oikeasti haluavat. Sisimmässään. :)