Minusta oikeastaan tuhoa kiintoisampi spekulaatio on (t. nimim. tieteiskirjallisuuden ystävä), että aikaa olisi kuitenkin niin paljon, että yhä kehittyneemmän geeniteknologian myötä lakkaamme olemasta lajina, mutta että tietoisuus silti jatkuu.
Mielenkiintoinen ajatus, olen itsekin pyöritellyt sitä joskus, mutta en välttämättä samalla tavalla kuin sinä. Eli meinaatko tässä, että ihmisrotua ei ole, mutta ihmisten tietoisuus on siirretty jonnekin muualle, esim. tietokoneisiin tai vaikkapa keinotekoisiin kehoihin jotka eivät samalla lailla kärsi ikääntymisestä ja niihin voidaan helpommin vaihtaa osia hajonneiden tilalle? Tällöinhän olisi tietyllä tapaa kyse kuolemattomuudesta, mikä lienee ollut yksi ihmisten tavoite koko olemassaolonsa ajan.
Ongelma on tietysti se, että voidaanko tietoisuus ylipäätään siirtää aivoista jonnekin muualle, onko se silkkaa mahdottomuutta? Vai voidaanko aivot poistaa ruumiista ja säilöä jotenkin sillä tavalla, että tietoisuus säilyy mukana ja asentaa ne aivot johonkin keinotekoiseen vararuumiiseen. Vai riittäisikö sekään, tarvitaanko kuitenkin selkäydin ja kaikki kehon orgaaniset hermoradat, jotta olemme ihmisiä? Jotenkin arvelen, että vaikka tietoisuus saataisiinkin siirrettyä johonkin toiseen ympäristöön, niin se keho tai muoto, missä se toimisi ja sen elottomuus muuttaisi sitä tietoisuutta ja se ei enää samalla lailla olisi inhimillinen ja tunteva, koska se pystyisi enää kokemaan asioita ainoastaan analyyttisesti, ei esim. kosketuksina ja aistimisina, kuten tuoksut, maku jne. Toki johtuen rajattomasta ajan käytöstä, kun vanheneva ruumis ei ole riesana, sen mahdollisuudet kehittyä tietyiltä osin olisi mahdollista. Se vaan oletettavasti olisi surmaisku tunneälykkyydelle.
Kiehtova ajatusleikki joka tapauksessa, toteutumisen suhteen olen kyllä skeptinen, mutta ei tuotakaan voi täysin poissulkea.