Eiköhän susi ole tullut asutuksen lähelle niin kauan kuin on ollut asutusta. Siitä kai eräs toinenkin geneettisesti hyvin identtinen eläinlaji on saanut alkunsa. Jostain syystä vasta viime aikoina asutuksen lähellä käymisestä on tullut tunteita herättävä uutinen. Ehkä maaseututaajamien koirajuntit ovat sen verran vieraantuneet luonnosta.
Tuo siis tarkoittaa, että petoeläinten toivotaan kesyyntyvön ja tottuvan ihmisten läheisyydessä elämiseen ja muuttavan luontaista käyttäytymistään. Koira ja muutkin kotieläimet on pääosin kesytetty väkisin, ei niin että ollaan jotenkin kivasti "kasvettu yhteen". Ja pitänee todeta myös sellainen selvästikin yllättävä asian, että petoja on aiemmin vihattu ja pyritty kaikin keinoin tappamaan eläimet, jotka ovat uhanneet kotieläimiä tai haitanneet muuten elämää ja ruuanahankintaa. Tämä niin meillä kuin muualla. Uusi ilmiö on vaikkapa kaupunkeja sotkevien hanhien paskomisen salliminen kesästä toiseen. Siinä sitten selvitellään lapsille, että ei voida mennä uimaan, koska uimakielto. Veikkaan, että menneiden aikojen ihmiset pitäisivät meitä melko tyhminä, kun tuollaisen sallimme kaupungeissamme.
Koittakaa ymmärtää, että suurpetojen kannan kasvu on käytännössä kokonaan tapahtunut 2000-luvulla. Tästä syystä aihe on noussut esille laajemmin kuin aiemmin.
Hanhet paskovat kaupunkien rantoja ja nurmia ja nyt samat tahot toivovat petoja asutuksen lähelle, mistä väistämättä seuraa ongelmia. En ymmärrä miksi eläimet on totutettava asutuksen lähellä elämiseen. Joillakin taitaa olla vaikeuksia ymmärtää sitä, että se voi katsos pienten lasten vanhemmille olla melko pelottavaa, jos leikkipaikan vieressä on havaittu susia tai karhuja. Ihminen on nisäkäs ja pelko tiettyjä asioita kohtaan on sisäänrakennettua. Luonnollinen ja synnynnäinen ominaisuus kuten se että kaikki nisäkkäät ovat uroksia tai naaraita. Ymmärrän, että tätäkin voi olla vaikea ymmärtää (ja tuo uros-naaras -jako voi suorastaan järkyttää mielen mannerlaattoja nykyajassa), etenkin jos on luonnosta vieroittunut tiedostava cityvihreä. Tilanne, jonka todennäköisyys kasvaa jatkossa ja joka on ehkä pahin, on se kun pieni lapsi ulkoiluttaa pientä koiraa tutussa ympäristössään ja kohtaa yllättäen heikentyneen suden, joka ei saa kiinni ruokaa luonnosta ja on tullut etsimään ruokaa talojen nurkilta. Näitä ei nykyisin tapahdu, mutta jos kanta kasvaa niin ainakin lasten liikkuminen rajoittuu. Tämä on inhimillistä reagointia vanhemmilta, vaikka todennäköisesti riski vahingoille on edelleen olematon.
Näyttää siltä, että joillekin vihreästi ajatteleville on tärkeintä roudata petoja ja muita asuttuun ympäristöön sopimattomia eläimiä asutuksen lähelle. Heille oleellista on ilmeisesti niin sanotusti "saada ihastella eläimiä kerrostalojen ikkunoista". Muuta selitystä en keksi. Keskittyminen esimerkiksi saimaannorpan, naalin, kotkien, ahman ym. vaarassa olevien eläinten suojeluun sekä erilaisten luonnonympäristöjen säilyttämiseen olisi oleellisempaa. Keskustelu susien ja karhujen uhanalaisuudesta on täyttä roskaa, aivan kuten erään kestopuheenaiheen eli liito-oravan osalta (kanta noin 200.000 naarasta). Mielestäni yksiselitteisen oikea ratkaisu on pitää suurpedot siellä missä on tilaa reviireille niin ettei kantojen tarvitse levitä kaupunkien reunoille.