steepler kirjoitti:
Hyökkäävän joukkueen kneel downit nyt ovat täysin valideja hommia ja olisi jopa erittäin tyhmää olla niitä käyttämättä. Häviöllä oleva joukkuen nyt harvemmin niitä käyttää, ainakaan pelin lopussa, ennen puoliaikaa kylläkin.
Toki joskus häviölläkin oleva sitä käyttää, mutta kyllä se on ihan perusteltua koska mikäli peli on selvä niin turha siinä on ruveta enää revittelemään ja riskejä ottamaan. Tuollainen tilanne kun hommassa on vähän pelailun makua on hyvinkin vaarallinen juuri qb:lle. Aika useinhan toki jos peli on ollut selvä, ykkös qb saatetaan ottaa pois ja tilanne laittaa kakkonen ja varsinkin jos kyseessä on joku junnu niin kyllä pelejä yleensä loppuun asti harjoitusmielessä juostaan. Eli vähän riippuu tilanteesta milloin häviöllä oleva ottaa kneel downit käyttöön.
En nyt väitäkään, etteikö joukkueiden näin kannattaisi tehdä kun se kerran lajin tapa on. Se vaan tuntuu kuitenkin niin urheilun perusajatuksen vastaiselta, että ei yritetä edes näennäisesti loppuun saakka vaikka peli olisi kuinka jo ratkennut. Siis edelleen, ymmärrän kyllä johtavan joukkueen filosofian näissä tilanteissa. Ei haluta ottaa riskiä loukkaantumisesta tai pallonmenetyksestä. Silti se vähän häiritsee. Mutta ei tämä mikään massiivinen ärsytyksen kohde ole, eihän ihan puhtaita kneel downeja nähty koko kaudella kuin pari. Olisiko ollut New Orleans-Dallas matsissa, missä Saints johti ottelua lopussa selkeästi ja ajoi pallon jonnekkin Dallasin 10 jaardin kohdalle ja sitten Brees otti pari kneel downia, jonka jälkeen pallo siirtyi Dallasille, joka niin ikään polvistui kerran tai kaksi. Tämä johtui osittain myös siitä, että Payton oli ennen Parcellsin apuvalmentaja eikä halunnut näin ollen "lyödä lyötyä" vaan tyytyi kuluttamaan aikaa. Dallas sitten ikäänkuin vastapalvelukseksi myönsi tappionsa eikä enää yrittänytkään kaunistella tilastoja. Ei tässä sinänsä siis mitään kun tämä on yleinen tapa, mutta periaatetasolla vaan on vähän vaikea sulattaa tuollaista. Nuo 2.neljänneksen viimeiset kneel downit ovat mielestäni ihan ok.
St_Patrick #16 kirjoitti:
Tämä viimeisin SB-ottelu oli oikeastaan ensimmäinen kokonainen NFL-ottelu, jonka olen koskaan katsonut ja siitä heräsi kyllä kipinä lajia kohtaan. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta lajilta, jossa riittää kyllä seurattavaa.
Runkosarja koostuu ilmeisesti ainoastaan 16 ottelusta. Ilmeisesti pelaajien kroppa ei kestä suurempaa rasitusta..? Ilmeisesti otteluohjelmat myös vaihtuvat vuosittain, jotta kaikki pelaavat edes joskus toisiaan vastaan vai?
Tiedän tunteen. Mulla oli samat fiilikset tasan vuosi sitten. Ennen Super Bowl XL:ää laji tuntui aika yksinkertaiselta isojen äijien nujuamiselta. Sitten kun tajusi miten uskomattoman taktinen laji on kyseessä, niin tuntui kuin olisi auennut kokonaan uusi maailma. Siis ei nyt ihan noin suuressa mittakaavassa, mutta ajatustasolla.
Kausirakenne on suunnilleen seuraava:
-nyt alkaa offseason, jonka aikana joukkueet normaaliin tapaan tarkastelevat omaa (ja muiden) pelaajatilannetta. Ketä halutaan pitää ja kenestä hankkiudutaan eroon? Millä pelipaikoilla tarvitaan vahvistuksia? Ensi kuun alusta alkaa free agency, eli vapaita agentteja kenellä on vanha sopimus loppunut saa alkaa signaamaan vapailta markkinoilta. NFL:ssä tämä on tavallaan aika tärkeä ajanjakso, sillä itse kauden aikana ei pelaajakauppoja tehdä ollenkaan samalla lailla kuin NHL:ssä ja NBA:ssa. Eli melko pitkälti samalla joukkueella mennään koko kausi. Jotain marginaalipelaajia kyllä vaihdellaan kauden mittaan aika paljonkin, mutta periaatteessa joukkueiden väliset pelaajakaupat ovat melko vähäisiä, varsinkin kauden aikana. NFL:ssä pelaajien ura on myös suhteessa lyhyempi kuin esim. NHL:ssä. Usein kovan luokan pelaajat pelaavat ainakin n.5 vuotta uran alusta samassa joukkueessa. Näin ollen tällaiset kokeneet konkarit eivät välttämättä tee uransa aikana kovin montaa eri sopimusta, joten kun tällainen kokenut ja arvostettu pelaaja tulee vapaaksi agentiksi, haluaa hän usein hakea itselleen ison sopimuksen vapailta markkinoilta. Näin ollen vaikka esim. Indianapolis voitti tänä vuonna mestaruuden, voi joukkue periaatteessa hajota yhdessä kesässä aika levälleen jos parhaat pelaajat lähtevät. NFL:ssä ei hirveästi seurauskollisuutta tunneta. Coltsien tapauksessa joukkue säilynee ihan kohtuullisesti kasassa, isoista nimistä vain DE Dwight Freeney ja LB Cato June tulevat vapaiksi agenteiksi. Kuitenkaan Indy tuskin tulee voittamaan ensi vuoden Super Bowlia, sillä NFL:ssä on erittäin vaikea kasata monivuotista menestysjoukkuetta tiukan palkkakaton takia.
-huhtikuun viimeisinä päivinä pidetään draft-tilaisuus, joka on periaatteessa ihan samanlainen kuin NHL:ssä. NFL:ssä tämäkin tilaisuus on erittäin tärkeä, sillä jenkkifutiksessa tulokkaat tulevat yleensä valmiimpina sarjaan kuin esim. lätkässä. Tämä johtunee ensisijaisesti tulokkaiden iästä, joka on yleensä jotain 21-24 ikävuoden väliltä. NHL:ssähän nuorimmat tulokkaat voivat olla jo 18-v. Tulokas voi NFL:ssä nousta jo ensimmäisellä kaudella ihan sarjan eliittiiin. Esim. Indianapoliksen RB Joseph Addai oli tällä kaudella ensimmäisen vuoden pelaaja kuten myös Chicagon palautusihme Devin Hester. Toki NFL:ssäkin tulokkailta menee yleensä ainakin pari kautta nousta ihan superstaraksi, ero collegen ja ammattilaisliigan välillä on kuitenkin merkittävä. Esim. crosbymaisia 18-vuotiaita supertähtiä ei kyllä NFL:ssä nähdä, vaikka merkittävissä rooleissa tulokkaita aina onkin.
-touko-kesäkuu ovat aika hiljaiseloa ainakin fanin silmissä. Suurimmat pelaajasopimukset tehdään yleensä jo aiemmin ja yleensä pelaajatkin ovat tähän aikaan lomalla.
-heinäkuun viimeisellä viikolla alkavat sitten training campit eli harjoitusleirit. Tästä alkaa oikeastaan NFL:n kausi jenkkimedian valokeilassa. Aika paljon juttua tulee esim. NFL.comiin ja oman joukkueen tapahtumia voi seurata netin välityksellä aika hyvin. Training campeilla lähemmäs sadasta pelaajasta tiputetaan melkein puolet pois. Leirin lopuksi valitaan 53 miehen joukkue. Tämäkin tapahtuma (siis training camp) on tavallaan tärkeämpi kuin NHL:ssä. Änärissä suurin osa pelipaikoista on jo jaettu ennen leirin alkua, oikeastaan vain n.5 paikkaa jaetaan leirin perusteella. NHL:ssä myös farmiliigan olemassa olo tuo mukaan lajiin liittymätöntä politikointia yhden- ja kahdensuunnan sopimusten suhteen. NFL:ssä kun ei farmiliigaa ole, ei tällaista politikointia tapahdu. Myös tuo rosterin suuri koko (53) mahdollistaa ihan oikean kilpailun pelipaikoista. Jokaisessa joukkueessa on toki ne runkomiehet, mutta heitäkään ei ole kuin jotain 25. Eli loput paikat ovat kyllä ihan oikeasti avoimia kilpailulle. Esim. varaamattomana yliopistopelaajana joukkueeseen pääsy training campin kautta ei ole mitenkään harvinaista.
-harjoitusleirin päätteeksi joukkueet pelaavat neljä harjoitusottelua joiden tärkein anti on tuon 53 paikan täyttäminen. Tähtipelaajat pelaavat näissä otteluissa vähän tai ei ollenkaan, esim. viime kauden MVP Tomlinson ei ole pelannut moneen kauteen yhdessäkään harjoitusottelussa. Pelikuntoon pääsee kyllä harjoitusleirilläkin eikä turhia loukkaantumisia tahdota ottaa kauden alla.
-syyskuun alussa alkaakin sitten itse kausi joka kestää 17 viikkoa. Jokaisella joukkueella on kauden kahdeksan (?) ensimmäisen viikon aikana yksi vapaa viikko, mutta muuten joka sunnuntai on täysi kierros (poikkeuksena Monday Night Football ja muutama hajaottelu loppukaudesta). 16 runkosarjapelin jälkeen 32 joukkueesta 12 jatkaa playoffeihin, jotka pelataan kerrasta poikki-järjestelmällä. Helmikuun alussa pelataan Super Bowl, joka ensi vuonna järjestetään Arizona Cardinalsien kotiareenalla Glendalessa.
PS. Syy suomalaisesta näkökulmasta lyhyeen runkosarjaan on juurikin tuo fyysinen rasitus. Joka pelissä loukkaantuu aina joku pelaaja ja toipuminen sunnuntain ottelusta vie pitkälle seuraavaan viikkoon. NFL:ssä myös loukkaantumiset ovat aika karuja esim. NHL:ään verrattuna. Siinä missä lätkässä voi tulla pari viikkoa sivussa pitävä puujalka, NFL:ssä voi ensimmäisessä harjoitusottelussa mennä vaikka polven sivuside ja kausi on siinä. Eikä tämä ole mikään ääripääesimerkki vaan lähes joka jengiltä joku äijä loukkaantuu jo tässä vaiheessa. Esim. Super Bowlissa varmaan joka pelaajalla on joku paikka kipeänä, mutta pelata on pakko kun kerran tuollaiseen peliin on kerran elämässään päässyt.
PS1. Sarjaohjelmat tosiaan vaihtuvat vuosittain. Joka vuosi kohdataan oman divisioonan kolme muuta joukkuetta kerran kotona ja kerran vieraissa, mutta muiden 10 ottelun vastustajat vaihtuvat vuosittain.
