Super Bowl XLI Chicago Bears-Indianapolis Colts, Dolphins Stadium, Miami, Florida.

  • 23 844
  • 289

Konsta Kepuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Athletic Bilbao, Tahko, Pool, Saints
pernaveikko kirjoitti:
Totta, mutta kevät menee tässä odotellessa NFL London lippuja. Itse juuri liityin ennakkotilauslistalle tai mikä nyt olikaan. Lippuja ei tietenkään taata, mutta lupasivat ilmoitella, koska saa tilata. Tiedä sitten onko tuossa listalla olosta mitään oikeata hyötyä, mutta eipä nyt ainakaan haittaakaan.
Kiitokset Dolphins-Giants vinkistä Lontooseen. Pari lippua meni "tilaukseen". Ryanillahan tuonne täräyttää edullisesti jos nalli napsahtaa. Saumat lienevät aika pienet mutta eipä tuossa mitään häviäkään. Max £65 oli valinta myös täällä.
 

scholl

Jäsen
Itse valitsin £65+. Siis vaikka Englanti on paikkana aivan perseestä niin jos Miami Dolphins matsiin Wembeylle saisi liput niin varmasti menisin. Harmi, ettei Dan Marino pelaa enää.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
steepler kirjoitti:
Hyökkäävän joukkueen kneel downit nyt ovat täysin valideja hommia ja olisi jopa erittäin tyhmää olla niitä käyttämättä. Häviöllä oleva joukkuen nyt harvemmin niitä käyttää, ainakaan pelin lopussa, ennen puoliaikaa kylläkin.

Toki joskus häviölläkin oleva sitä käyttää, mutta kyllä se on ihan perusteltua koska mikäli peli on selvä niin turha siinä on ruveta enää revittelemään ja riskejä ottamaan. Tuollainen tilanne kun hommassa on vähän pelailun makua on hyvinkin vaarallinen juuri qb:lle. Aika useinhan toki jos peli on ollut selvä, ykkös qb saatetaan ottaa pois ja tilanne laittaa kakkonen ja varsinkin jos kyseessä on joku junnu niin kyllä pelejä yleensä loppuun asti harjoitusmielessä juostaan. Eli vähän riippuu tilanteesta milloin häviöllä oleva ottaa kneel downit käyttöön.
En nyt väitäkään, etteikö joukkueiden näin kannattaisi tehdä kun se kerran lajin tapa on. Se vaan tuntuu kuitenkin niin urheilun perusajatuksen vastaiselta, että ei yritetä edes näennäisesti loppuun saakka vaikka peli olisi kuinka jo ratkennut. Siis edelleen, ymmärrän kyllä johtavan joukkueen filosofian näissä tilanteissa. Ei haluta ottaa riskiä loukkaantumisesta tai pallonmenetyksestä. Silti se vähän häiritsee. Mutta ei tämä mikään massiivinen ärsytyksen kohde ole, eihän ihan puhtaita kneel downeja nähty koko kaudella kuin pari. Olisiko ollut New Orleans-Dallas matsissa, missä Saints johti ottelua lopussa selkeästi ja ajoi pallon jonnekkin Dallasin 10 jaardin kohdalle ja sitten Brees otti pari kneel downia, jonka jälkeen pallo siirtyi Dallasille, joka niin ikään polvistui kerran tai kaksi. Tämä johtui osittain myös siitä, että Payton oli ennen Parcellsin apuvalmentaja eikä halunnut näin ollen "lyödä lyötyä" vaan tyytyi kuluttamaan aikaa. Dallas sitten ikäänkuin vastapalvelukseksi myönsi tappionsa eikä enää yrittänytkään kaunistella tilastoja. Ei tässä sinänsä siis mitään kun tämä on yleinen tapa, mutta periaatetasolla vaan on vähän vaikea sulattaa tuollaista. Nuo 2.neljänneksen viimeiset kneel downit ovat mielestäni ihan ok.

St_Patrick #16 kirjoitti:
Tämä viimeisin SB-ottelu oli oikeastaan ensimmäinen kokonainen NFL-ottelu, jonka olen koskaan katsonut ja siitä heräsi kyllä kipinä lajia kohtaan. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta lajilta, jossa riittää kyllä seurattavaa.

Runkosarja koostuu ilmeisesti ainoastaan 16 ottelusta. Ilmeisesti pelaajien kroppa ei kestä suurempaa rasitusta..? Ilmeisesti otteluohjelmat myös vaihtuvat vuosittain, jotta kaikki pelaavat edes joskus toisiaan vastaan vai?
Tiedän tunteen. Mulla oli samat fiilikset tasan vuosi sitten. Ennen Super Bowl XL:ää laji tuntui aika yksinkertaiselta isojen äijien nujuamiselta. Sitten kun tajusi miten uskomattoman taktinen laji on kyseessä, niin tuntui kuin olisi auennut kokonaan uusi maailma. Siis ei nyt ihan noin suuressa mittakaavassa, mutta ajatustasolla.

Kausirakenne on suunnilleen seuraava:
-nyt alkaa offseason, jonka aikana joukkueet normaaliin tapaan tarkastelevat omaa (ja muiden) pelaajatilannetta. Ketä halutaan pitää ja kenestä hankkiudutaan eroon? Millä pelipaikoilla tarvitaan vahvistuksia? Ensi kuun alusta alkaa free agency, eli vapaita agentteja kenellä on vanha sopimus loppunut saa alkaa signaamaan vapailta markkinoilta. NFL:ssä tämä on tavallaan aika tärkeä ajanjakso, sillä itse kauden aikana ei pelaajakauppoja tehdä ollenkaan samalla lailla kuin NHL:ssä ja NBA:ssa. Eli melko pitkälti samalla joukkueella mennään koko kausi. Jotain marginaalipelaajia kyllä vaihdellaan kauden mittaan aika paljonkin, mutta periaatteessa joukkueiden väliset pelaajakaupat ovat melko vähäisiä, varsinkin kauden aikana. NFL:ssä pelaajien ura on myös suhteessa lyhyempi kuin esim. NHL:ssä. Usein kovan luokan pelaajat pelaavat ainakin n.5 vuotta uran alusta samassa joukkueessa. Näin ollen tällaiset kokeneet konkarit eivät välttämättä tee uransa aikana kovin montaa eri sopimusta, joten kun tällainen kokenut ja arvostettu pelaaja tulee vapaaksi agentiksi, haluaa hän usein hakea itselleen ison sopimuksen vapailta markkinoilta. Näin ollen vaikka esim. Indianapolis voitti tänä vuonna mestaruuden, voi joukkue periaatteessa hajota yhdessä kesässä aika levälleen jos parhaat pelaajat lähtevät. NFL:ssä ei hirveästi seurauskollisuutta tunneta. Coltsien tapauksessa joukkue säilynee ihan kohtuullisesti kasassa, isoista nimistä vain DE Dwight Freeney ja LB Cato June tulevat vapaiksi agenteiksi. Kuitenkaan Indy tuskin tulee voittamaan ensi vuoden Super Bowlia, sillä NFL:ssä on erittäin vaikea kasata monivuotista menestysjoukkuetta tiukan palkkakaton takia.
-huhtikuun viimeisinä päivinä pidetään draft-tilaisuus, joka on periaatteessa ihan samanlainen kuin NHL:ssä. NFL:ssä tämäkin tilaisuus on erittäin tärkeä, sillä jenkkifutiksessa tulokkaat tulevat yleensä valmiimpina sarjaan kuin esim. lätkässä. Tämä johtunee ensisijaisesti tulokkaiden iästä, joka on yleensä jotain 21-24 ikävuoden väliltä. NHL:ssähän nuorimmat tulokkaat voivat olla jo 18-v. Tulokas voi NFL:ssä nousta jo ensimmäisellä kaudella ihan sarjan eliittiiin. Esim. Indianapoliksen RB Joseph Addai oli tällä kaudella ensimmäisen vuoden pelaaja kuten myös Chicagon palautusihme Devin Hester. Toki NFL:ssäkin tulokkailta menee yleensä ainakin pari kautta nousta ihan superstaraksi, ero collegen ja ammattilaisliigan välillä on kuitenkin merkittävä. Esim. crosbymaisia 18-vuotiaita supertähtiä ei kyllä NFL:ssä nähdä, vaikka merkittävissä rooleissa tulokkaita aina onkin.
-touko-kesäkuu ovat aika hiljaiseloa ainakin fanin silmissä. Suurimmat pelaajasopimukset tehdään yleensä jo aiemmin ja yleensä pelaajatkin ovat tähän aikaan lomalla.
-heinäkuun viimeisellä viikolla alkavat sitten training campit eli harjoitusleirit. Tästä alkaa oikeastaan NFL:n kausi jenkkimedian valokeilassa. Aika paljon juttua tulee esim. NFL.comiin ja oman joukkueen tapahtumia voi seurata netin välityksellä aika hyvin. Training campeilla lähemmäs sadasta pelaajasta tiputetaan melkein puolet pois. Leirin lopuksi valitaan 53 miehen joukkue. Tämäkin tapahtuma (siis training camp) on tavallaan tärkeämpi kuin NHL:ssä. Änärissä suurin osa pelipaikoista on jo jaettu ennen leirin alkua, oikeastaan vain n.5 paikkaa jaetaan leirin perusteella. NHL:ssä myös farmiliigan olemassa olo tuo mukaan lajiin liittymätöntä politikointia yhden- ja kahdensuunnan sopimusten suhteen. NFL:ssä kun ei farmiliigaa ole, ei tällaista politikointia tapahdu. Myös tuo rosterin suuri koko (53) mahdollistaa ihan oikean kilpailun pelipaikoista. Jokaisessa joukkueessa on toki ne runkomiehet, mutta heitäkään ei ole kuin jotain 25. Eli loput paikat ovat kyllä ihan oikeasti avoimia kilpailulle. Esim. varaamattomana yliopistopelaajana joukkueeseen pääsy training campin kautta ei ole mitenkään harvinaista.
-harjoitusleirin päätteeksi joukkueet pelaavat neljä harjoitusottelua joiden tärkein anti on tuon 53 paikan täyttäminen. Tähtipelaajat pelaavat näissä otteluissa vähän tai ei ollenkaan, esim. viime kauden MVP Tomlinson ei ole pelannut moneen kauteen yhdessäkään harjoitusottelussa. Pelikuntoon pääsee kyllä harjoitusleirilläkin eikä turhia loukkaantumisia tahdota ottaa kauden alla.
-syyskuun alussa alkaakin sitten itse kausi joka kestää 17 viikkoa. Jokaisella joukkueella on kauden kahdeksan (?) ensimmäisen viikon aikana yksi vapaa viikko, mutta muuten joka sunnuntai on täysi kierros (poikkeuksena Monday Night Football ja muutama hajaottelu loppukaudesta). 16 runkosarjapelin jälkeen 32 joukkueesta 12 jatkaa playoffeihin, jotka pelataan kerrasta poikki-järjestelmällä. Helmikuun alussa pelataan Super Bowl, joka ensi vuonna järjestetään Arizona Cardinalsien kotiareenalla Glendalessa.

PS. Syy suomalaisesta näkökulmasta lyhyeen runkosarjaan on juurikin tuo fyysinen rasitus. Joka pelissä loukkaantuu aina joku pelaaja ja toipuminen sunnuntain ottelusta vie pitkälle seuraavaan viikkoon. NFL:ssä myös loukkaantumiset ovat aika karuja esim. NHL:ään verrattuna. Siinä missä lätkässä voi tulla pari viikkoa sivussa pitävä puujalka, NFL:ssä voi ensimmäisessä harjoitusottelussa mennä vaikka polven sivuside ja kausi on siinä. Eikä tämä ole mikään ääripääesimerkki vaan lähes joka jengiltä joku äijä loukkaantuu jo tässä vaiheessa. Esim. Super Bowlissa varmaan joka pelaajalla on joku paikka kipeänä, mutta pelata on pakko kun kerran tuollaiseen peliin on kerran elämässään päässyt.
PS1. Sarjaohjelmat tosiaan vaihtuvat vuosittain. Joka vuosi kohdataan oman divisioonan kolme muuta joukkuetta kerran kotona ja kerran vieraissa, mutta muiden 10 ottelun vastustajat vaihtuvat vuosittain.
 
Viimeksi muokattu:

redruM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki lahtelaiset
Fawkes kirjoitti:
En nyt väitäkään, etteikö joukkueiden näin kannattaisi tehdä kun se kerran lajin tapa on. Se vaan tuntuu kuitenkin niin urheilun perusajatuksen vastaiselta, että ei yritetä edes näennäisesti loppuun saakka vaikka peli olisi kuinka jo ratkennut.

Ei kai tuo nyt kauheasti eroa siitä, että jääkiekossa pidetään kaikessa rauhassa kiekkoa omassa päässä viime hetkillä? Eikä futiksessakaan älyttömästi yritetä hyökätä johtoasemassa?
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
redruM kirjoitti:
Ei kai tuo nyt kauheasti eroa siitä, että jääkiekossa pidetään kaikessa rauhassa kiekkoa omassa päässä viime hetkillä? Eikä futiksessakaan älyttömästi yritetä hyökätä johtoasemassa?
No ei ihan hirveästi tietenkään, mutta kyllähän lätkässä ja futiksessa on kuitenkin ihan realistinen mahdollisuus, että jotain tapahtuisi. Jefussa sentteri antaa pallon pelinrakentajalla, joka laittaa samantien polven maahan. Ei siinä ole toisella mitään mahdollisuuksia päästä lähellekkään palloa. Toki jos joukkue on Chicago ja QB on Grossman, ei mikään ole varmaa. Eli siis suosiolla otetaan parin jaardin tappio eikä edes yritetä esittää, että pelattaisiin. No mutta ei tämä tosiaan nyt niin iso asia ole, että tästä tarvitsisi enempää keskustella. Se kuuluu lajiin ja se riittää mulle.
 

scholl

Jäsen
Fawkes kirjoitti:
-huhtikuun viimeisinä päivinä pidetään draft-tilaisuus, joka on periaatteessa ihan samanlainen kuin NHL:ssä. NFL:ssä tämäkin tilaisuus on erittäin tärkeä, sillä jenkkifutiksessa tulokkaat tulevat yleensä valmiimpina sarjaan kuin esim. lätkässä. Tämä johtunee ensisijaisesti tulokkaiden iästä, joka on yleensä jotain 21-24 ikävuoden väliltä. NHL:ssähän nuorimmat tulokkaat voivat olla jo 18-v.

Jenkkifutis ei ole niin helppo laji oppia, joten college futiksen pelaaminen ja siellä hyvässä valmennuksessa oleminen on ensiarvoisen tärkeää. Eikä junnuna ole massaa tai nopeuttakaan vielä tarpeeksi. Ja jos olet opiskellut esim. 4 vuotta collegessa niin kyllähän silloin olet tosiaan jo selvästi vanhempi kuin joku suoraan high schoolista NHL:ään siirtynyt kiekkoilija. NBA:ssa on ollut vähän sama tilanne kuin NFL:ssä, mutta viime vuosina on sitten tapahtunut yliopiston väliinjättämisiä kuten Kobe Bryant teki, mikä sinänsä on sääli.
 

redruM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki lahtelaiset
Fawkes kirjoitti:
No ei ihan hirveästi tietenkään, mutta kyllähän lätkässä ja futiksessa on kuitenkin ihan realistinen mahdollisuus, että jotain tapahtuisi. Jefussa sentteri antaa pallon pelinrakentajalla, joka laittaa samantien polven maahan. Ei siinä ole toisella mitään mahdollisuuksia päästä lähellekkään palloa. Toki jos joukkue on Chicago ja QB on Grossman, ei mikään ole varmaa. Eli siis suosiolla otetaan parin jaardin tappio eikä edes yritetä esittää, että pelattaisiin. No mutta ei tämä tosiaan nyt niin iso asia ole, että tästä tarvitsisi enempää keskustella. Se kuuluu lajiin ja se riittää mulle.

Tylsäähän se on, eikä tosiaan ihan sama asia, mutta vähemmänhän tuota polvistumista näkee kuin ajanpeluuta esim. futiksessa. Jenkkifutiksessa se on vain se pelin pari-kolme viimeistä downia. Ja puolustavalla joukkueellahan on aikalisien kautta mahdollisuus tehdä polvistumisen kautta ajanpeluu tyhjäksi.
 

Cube

Jäsen
Kun Brian Urlacheria niin hehkutettiin ennen peliä, niin pakko sanoa, että ei tuo nyt mitään kovin erikoista esittänyt tällä kertaa. Muutama hyvä peli, mutta se siitä. Dominoivaa MLB:tä vastaan EI pitäisi mielestäni juosta 190 jaardia matsissa, oli pelikavereina melkeinpä ketä tahansa. Ja Chicagollahan ne eivät nyt ihan ketä tahansa ole, esim. Lance Briggs on mielestäni aika kova kaveri ja oli sitä myös sunnuntaina (ainakin pelin alkupuolella).

Kyllä Reiska selviytyi mielestäni selvästi paremmin Coltsia vastaan näissä pleijareissa, vaikka Urlacher tosiaan minunkin mielestäni nykyään jo parempi pelaaja näistä kahdesta on.

"A lot of plays get funneled into Urlacher. We don’t necessarily funnel plays into Ray, he just comes over the top on things. If Ray played in that system, he’d probably have about 250 tackles."
- Rex Ryan
 

Cube

Jäsen
redruM kirjoitti:
Tylsäähän se on, eikä tosiaan ihan sama asia, mutta vähemmänhän tuota polvistumista näkee kuin ajanpeluuta esim. futiksessa. Jenkkifutiksessa se on vain se pelin pari-kolme viimeistä downia. Ja puolustavalla joukkueellahan on aikalisien kautta mahdollisuus tehdä polvistumisen kautta ajanpeluu tyhjäksi.
Nimenomaan. Jengi puhuu täällä ihan niin kuin lätkässä tai jalkapallossa ei koskaan nähtäisi tylsiä loppuja. Sunnuntain matsi nyt vähän lässähti lopussa, mutta eipä sitä jääkiekossakaan ihan loppuun asti tule penkin reunalla istuttua, jos tilanne on kolmannen erän alkupuolella 5-1. Mitään sääntömuutoksia "jännittävempien" loppujen luomiseksi en ainakaan missään nimessä kannata. Ajanpeluu ja kellon hallinta kuuluu lajiin ja on itse asiassa hyvin olennainen osa sitä.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Cube kirjoitti:
"A lot of plays get funneled into Urlacher. We don’t necessarily funnel plays into Ray, he just comes over the top on things. If Ray played in that system, he’d probably have about 250 tackles."
- Rex Ryan
Tämähän nyt on tietenkin perus jaskanjauhantaa ja liioittelua, mutta tavallaan ihan totta ehkä. Urlacher on kuitenkin se johtaja tuossa Chicagon puolustuksessa, Lewis ei ehkä pelillisesti ole enää niin ylivertainen verrattuna Baltimoren muihin kavereihin. Mutta jäin miettimään tuota viimeistä lausetta, onko se vaan ihan heitto vai onko systeemeissä muka jotain oikeaa eroa? Eli pelaako Lewis nykyään vähemmän juoksupuolustusta vai missä määrin systeemit eroavat? Molemmat ovat kuitenkin MLB joten ovat useimmiten tapahtumien keskipisteessä. Vai viittaako Ryan juuri tuohon, että Chicagon systeemissä Urlacher on päättämässä jokaista taklausta ja että Baltimorella taklaukset jakautuvat tasaisemmin? Eihän tällä varmaan mitään väliä ole, mutta sisäinen lajiniilo tahtoo vastauksen tähän :).
 

Cube

Jäsen
Fawkes kirjoitti:
Tämähän nyt on tietenkin perus jaskanjauhantaa ja liioittelua, mutta tavallaan ihan totta ehkä. Urlacher on kuitenkin se johtaja tuossa Chicagon puolustuksessa, Lewis ei ehkä pelillisesti ole enää niin ylivertainen verrattuna Baltimoren muihin kavereihin. Mutta jäin miettimään tuota viimeistä lausetta, onko se vaan ihan heitto vai onko systeemeissä muka jotain oikeaa eroa?
Ei minä vaan tiedä, kunhan puoliprovna laitoin jonkun vähän asiantuntevamman henkilön mielipiteen asiasta kehiin. Tietysti Ryan on Ravensin valmentaja, joten hänen nyt odottaakin sanovan jotain tuollaista, mutta mielestäni kyseessä on silti yllättävän suoraviivainen kommentti, koska Rex kuitenkin arvostaa myös Chicagon erittäin korkealle faijansa perinnön johdosta.

Urlacherin roolista en pahemmin osaa sanoa, mutta Baltimoressa Ray kyllä hakee ne taklaukset useimmiten ihan itse ihan siitäkin syystä, että (ainakaan ennen) kovin moni joukkue ei edes viitsinyt juosta häntä kohti. Aina voidaan toki puhua pelikavereiden tasosta sun muusta, mutta mielestäni tosiasia on, että Reiskan suoritus Super Bowlissa Giantsia vastaan oli toiselta planeetalta kuin Urlacherin vastaava Indya vastaan. Siinä oli ihan eri tavalla tekemisen meininkiä. Toki vastuskin oli eri, mutta toisaalta sanoisin samaa myös Lewisin suorituksesta Indya vastaan ihan näissä pleijareissa. Puolueellinenhan minä kuitenkin olen, ei käy kieltäminen.
 

redcat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, SAFC, Denver Broncos, LA Kings, TB Rays
Rain Bowl

Töiden takia en ole päässyt tapahtumaa aiemmin kommentoimaan, joten nyt kun aikaa on, niin asioita on ehtinyt sulattelemaan jonkin verran.

Sade kyllä teki matsista hieman eri tavalla epätasaisemman kuin olisi voinut olettaa. Pallon liukkaus tekee tepposet kelle hyvänsä, jopa alan huippuammattilaisillekin. Toisaalta matsin mielenkiinto säilyi pidempään, kun piste-ero pysyi suhteellisen pitkään yllättävänkin pienenä. Grossmannin takia, tai johdosta, ei Bearsilla sitten ollut kuitenkaan eväitä haastaa vahvempaansa. "Entäpä jos..."-ajattelussa voisi kuvitella, että normaalin kuivan kelin otteluna matsi olisi saattanut päättyä rumempiinkin lukemiin.

Tammi-helmikuun vaihteessa pelattaessa on sanomattakin selvää, että säätila saattaa antaa oman lisänsä ulkostadioneilla pelattaessa. Dome on siinä mielessä hyvä pelipaikka, että säätila ei pääse ratkaisemaan otteluiden kulkua ja katettu tila myös antaa mahdollisuuden pohjoisempien osavaltioiden paikkakuntien hakea Super Bowl-isännyyttä. Pääsyy suosia kuitenkin eteläisten osavaltioiden avostadioneita lienee siinä, että ne pelataan luonnonnurmella. Sisähallien keinonurmi on paljon kovempaa ja loukkaantumisiakin tapahtunee hieman useammin.

Mitä tuohon sateeseen tulee, niin varmaan pelaajan kannalta se on kettumaisinta olla jokseenkin läpimärkänä pitkiä aikoja. Eipä heilläkään oikein muuta kuivattelupaikkaa pelikentällä ole kuin kääriytyä sen ison takin alle, mihin he mahtuvat täysvarustuksessa. Vaikka lämpötila Miamissa olikin noin 15-18 asteen tietämillä, niin sateessa sekään ei tunnu kovin miellyttävältä.

Ottelussa nähtyihin henkilöihin liittyen...

- Devin Hester oli pelaaja, jolta saattoi odottaa jotain tapahtuvaksi. Siltikin... taisi kuitenkin olla hieman yllätys monille, että hän onnistui taaskin potkunpalautuksessaan täydellisesti. Ja heti avauspotkussa. Ei aivan syyttä suotta Coltsien seuraavat potkutilanteet suunnattu muualle kuin missä Hester sijaitsi.

- Adam Vinatieri näyttää olevan pelaamissaan joukkueissa tae menestyksestä. Vaikkei hän tällä kertaa ollut ehkä ihan avainasemassa, niin riittäviä onnistumisia tuli kuitenkin. Yhdeltä toiselta palstalta löysin osuvan lausahduksen: If you want to win, you'll need Vin.

- Peyton Manning oli kyllä suvereeni verrattuna Grossmanniin, siitä ei lie epäselvyyttä. Tietty lasikatto esteenä lopullisen menestyksen saavuttamiseksi on nyt rikottu ja on täysin mahdollista, että hänet tullaan näkemään myöhemminkin tulevissa Super Bowleissa. Tosin se edellyttää myös muun paletin pysymistä kasassa. Ai niin... yksi huomio hänessä löytyy, jota kukaan ei lie täällä aiemmin maininnut. Aloitustilanteessa Peyton nostaa aina vasemman jalkansa ikään kuin hevosen potkuna. Onko se hänellä taikauskoinen maneeri vaiko joukkueeseen ja sen nimeen liittyvä juttu?

- Lilja... who? Coltsien joukkueessa pelasi tämä suomalaisperäisen nimen omaava pelaaja. Mitään tarkempaa tietoa ei hänestä ole, joten asiaa tarkemmin tutkiville antaisin tässä pienen googlaustehtävän. Esim. monennenko polven siirtolaisen jälkeläinen yms.

- Jim Irsay. Voittajajoukkueen omistajana ja ylipääherrana on varmasti nyt kiva olla. Ainahan ei ole tilanne noin auvoinen ollut. Varsinkin silloin kun hänen isänsä oli päättävässä asemassa. Käsittääkseni koko Irsayn perhekin on ollut hieman... hmm... värikästä ja persoonallista sakkia. Ainakin 80-luvulla oli seuran toiminta ja hallinnointi hieman omalaatuista ja melkoista "järjettömyyttä" oli olla silloin Colts-fani. Muistelen aikoinaan lukeneeni Sports Illustratedista jutun, jossa oli kuvia kotipelistä, jossa fanit protestoivat olemalla paperipussit päässä (jossa oli vain silmäreiät) ja taisipa olla jokunen lakanakin, jossa luki vapaasti käännettynä että "Tehkää nyt jumaliste edes jotakin oikein!". Ilmeisesti on käynyt sitten niin, että pojasta on polvi parantunut.
 

scholl

Jäsen
redcat kirjoitti:
Tammi-helmikuun vaihteessa pelattaessa on sanomattakin selvää, että säätila saattaa antaa oman lisänsä ulkostadioneilla pelattaessa. Dome on siinä mielessä hyvä pelipaikka, että säätila ei pääse ratkaisemaan otteluiden kulkua ja katettu tila myös antaa mahdollisuuden pohjoisempien osavaltioiden paikkakuntien hakea Super Bowl-isännyyttä. Pääsyy suosia kuitenkin eteläisten osavaltioiden avostadioneita lienee siinä, että ne pelataan luonnonnurmella. Sisähallien keinonurmi on paljon kovempaa ja loukkaantumisiakin tapahtunee hieman useammin.

Tuollainen sade ei ole kuitenkaan niin kovin yleistä SE Floridassa, joten tällä kertaa oli huonompi säkä. Vaikka on sanottu, että el niñon vuoksi on ollut odotettavissa märkä ja kylmä talvi niin alkutalvi oli kuitenkin kuiva ja normaalia lämpimämpi. Harmiksi muuttui sitten Super Bowliin.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että mielummin avoimella stadionilla nurtsilla ja sitten sopeudutaan vallitseviin olosuhteisiin kuin sisähallissa.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
redruM kirjoitti:
- Peyton Manning oli kyllä suvereeni verrattuna Grossmanniin, siitä ei lie epäselvyyttä. Tietty lasikatto esteenä lopullisen menestyksen saavuttamiseksi on nyt rikottu ja on täysin mahdollista, että hänet tullaan näkemään myöhemminkin tulevissa Super Bowleissa. Tosin se edellyttää myös muun paletin pysymistä kasassa. Ai niin... yksi huomio hänessä löytyy, jota kukaan ei lie täällä aiemmin maininnut. Aloitustilanteessa Peyton nostaa aina vasemman jalkansa ikään kuin hevosen potkuna. Onko se hänellä taikauskoinen maneeri vaiko joukkueeseen ja sen nimeen liittyvä juttu?

- Lilja... who? Coltsien joukkueessa pelasi tämä suomalaisperäisen nimen omaava pelaaja. Mitään tarkempaa tietoa ei hänestä ole, joten asiaa tarkemmin tutkiville antaisin tässä pienen googlaustehtävän. Esim. monennenko polven siirtolaisen jälkeläinen yms.
Olen kyllä omasta mielestäni nähnyt muidenkin pelinrakentajien noita jalkojaan nostelevan, joten ei tämä uskoakseni ole mikään Manningin oma juttu.

Liljasta ei ole mitään tietoa, mutta ei tuo sukunimi nyt niin hirveän epätavallinen jenkeissä mun käsittääkseni ole. Eli ehkä jotain sukujuuria voi olla, mutta ne voivat olla myös aika kaukaisia.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Detroit Red Wingsissä pelaa myös Lilja, Andreas Lilja, ja hän on puolestaan ruotsalainen. Tuon sanan lilja alkuperästä ei ole niin tietoa, mutta voi hyvin olla myös ruotsalaista perää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös