Supergiant Games ei kenties suurelle yleisölle ole mikään tutuin indie-studio (ja tätä ei auta, että Supermassive Games, mm. "Until Dawn", kuulostaa hyvin samalta), mutta pelit, eli "Bastion" (2011) ja "Transistor" (2014), ovat kenties vähän tutumpia. Tämänkertainen tuttavuus eli "Pyre" poikkeaa kaavasta aika paljon.
Bastion ja Transistor olivat jokseenkin samanlaisia - eroja löytyy toki paljonkin, etenkin yleisestä estetiikasta ja tunnelmasta, mutta perusperiaate on sama: isometrinen ARPG, jonka juonesta joko pitää tai ei (tuntuu jakavan tehokkaasti mielipiteitä), hyvin uniikilla visuaalisella ilmeellä ja mahtavalla musiikilla varustettuna. Visuaalinen ilme ja (aivan todella) mahtava soundtrack löytyy tästäkin, mutta vaikka kevyitä RPG-elementtejä löytyy, kyseessä on oikeastaan... urheilupeli.
Ensin vähän tarinasta: nimetön pelaajahahmo (sukupuolen voi vaihtaa asetuksista, mutta ainoa muutos on he/him vs. she/her keskusteluissa) herää "The Downside"ssä. Tämä on jonkinasteinen limbo, jonne rikolliset tai muuten vain ei-toivotut henkilöt "The Commonwealth"ista heitetään kärsimään ikuisuuksiksi. Kolmen muun hylkiön kanssa pelaajahahmo alkaa käydä läpi maagista kirjaa (ihan vain "The Book"), jossa kuvataan mystinen rituaali: käymällä läpi sarjan riittejä, ihmiset (ja olennot, fantasiamaailmasta kyse) voivat palata takaisin Commonwealthiin. Matkan varrella joukkoon tulee mukaan useampi muukin mitä erikoisempi hylkiö ja pelaajan valinnat vaikuttavat siihen, mitä kullekin kumppanille loppujen lopuksi tapahtuu.
Tämähän kuulostaa jokseenkin tyypilliseltä RPG:ltä lähän mennessä, mutta se ei sitä ole. Tarina on paljon ohuempi kuin Supergiantin aiemmissa peleissä - henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja niiden kanssa voi jutustella enempi aika ajoin jos haluaa, mutta itse tarinassa ei ole kovinkaan paljon lihaa luiden ympärillä. Pääosassa ovat "rituaalit". Mistä päästäänkin itse pelin ytimeen.
Kyseessä on jonkinlainen väännös koripallosta/amerikkalaisesta jalkapallosta, vaikka tuokaan ei kuvaa asiaa oikein hyvin. Yksinkertaistettuna, on pallo. Molemmilla joukkueilla on oma nuotio (eli "pyre", käytännössä maali), johon tuo pallo pitää saada, joko kuljettamalla tai heittämällä. Kun näin tapahtuu, vastapuolen joukkueen nuotiosta tippuu pisteitä riippuen maalin tehneen pelaajan "glory"stä (käytännössä, mitä hitaampi hahmo, sen enemmän tuhoa). Tätä jatketaan, kunnes häviäjän nuotio on nollissa eli täysin sammunut.
Molemmilla joukkueilla on käytössään kolme pelaajaa, joista vain yksi voi liikkua kerrallaan. Erilaiset hahmot omaavat myös hyvinkin erilaisia kykyjä, mutta perusperiaatteena jokaisella hahmolla on (ainakin) neljä eri toimintoa: syöttö (tämä on kaikilla samanlainen), juoksu, hyppy ja "ampuminen" - kuinka nuo kolme muuta tapahtuu on sitten hyvinkin hahmosidonnaista. Kun pelaaja on paikallaan/ilman palloa, hänen ympärillään on "aura". Jos tuo aura osuu vastustajaan, vastustaja "is banished" (kuinka tuon sitten suomentaakaan - karkoitettu? - käytännössä poissa pelistä hetken aikaa). Kun kuljettaa palloa, auraa ei ole, eli joutuu varomaan vastustajia. "Banished" ei kestä ikuisesti, jonkin ajan päästä (riippuu hahmon "hope"-attribuutista) tulee respawn.
Tämä kuulostaa monimutkaisemmalta kuin onkaan, enkä välttämättä osaa selittää tätä selkeiten, joten jos kiinnostaa suosittelen etsimään tuubista jonkun pelausvideon - mutta yhteenvetona, peli on nopea oppia teoriassa, mutta käytännössä riittää paljon hanskattavaa, etenkin jos haluaa useammalla hahmolla pelata. Myös joitain "RPG-lite"-elementtejä löytyy, eli jokainen hahmo kerää XP:tä, jota voidaan sitten sijoittaa "skill tree"hen (jokaisella hahmolla max. 4 pistettä käytettävissä, joten kannattaa harkita mitä valitsee). Myös erilaisia amuletteja voi käyttää omiin statseihin, tai sitten pelin edetessä tulee vastaan voi laittaa "Titan Stars"eja päälle pelin ajaksi: käytännössä erilaisia vitutuskertoimia (vastustajalle enemmän energiaa/itselle vähemmän, nopeammat/fiksummat vastustajat jne.), joita käyttämällä saa sekä enemmän haastetta että enemmän XP:tä, jos voitto sattuu kohdalle.
Ja jos häviö tulee, se ei ole maailman loppu - sillä on vain (tietyissä tilanteissa) vaikutusta tarinan kulkuun ja silloinkin vain yksittäiseen hahmoon. Mutta kaiken kaikkiaan se olennainen, eli peli, on hyvinkin miellyttävä - vaatii lyhyen opettelun, mutta sen jälkeen toimii oikein hyvin. Kentissä on myös vaihtelua, maalit sijaitsee koko ajan jokseenkin saman etäisyyden päässä toisistaan, mutta ympäristö voi asettaa omat haasteensa.
Tekniseltä osalta peli on 1080p tai 2160p pleikkarilla, riippuen kumpi versio on kysessä, 60fps joka tapauksessa. PC:llä sen verran mitä koneesta lähtee, mutta ilmeisesti ei vaadi ihmeitä. Visuaalinen ilme on kuin todella nyrjähtänyt satukirja, pidin itse kovasti. "Tarinaa" (enemmänkin dialogia) seuratessa tosin pitää lukea tekstiä (puheääntä pelissä on pääosin otteluiden "selostaja") eikä animaatioita ole, mennään perinteisellä JRPG-tyylillä eli staattinen kuva puhuvasta hahmosta, joka saattaa vaihtua ehkä kerran pari puheenvuoron aikana. Myös musiikki on aivan ensiluokkaista - tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka on Bastionia tai Transistoria pelannut, mutta osaa Darren Korb edelleenkin.
Ja pitää vielä erikseen hehkuttaa - lokaali kaksinpeli on katoavaa kansanperinnettä, mutta tässä se on, saa myös käyttöön hahmoja joilla ei kampanjassa voi pelata. Sohvaillanistujaisiin siis miksei.
Sitten päästään siihen miksei tämä kaikille tipu: roolipeliä haluaville tässä on sekä turhan vähän roolipelielementtejä, että turhan aktiivinen pelimekaniikka. Sen sijaan urheilupeliä haluaville pitää lukea jonkin verran (tai paljon, jos haluaa hahmojen kanssa palaveerata) tekstiä, mikä vie pois itse pelaamisesta. Toki on mahdollista mennä vain kaksinpeliin, mutta sitten jää itse maailma vieraammaksi; itse suosittelisin silti käymään kampanjan läpi vaikka hampaat irvessä, että näkee pelin visuaalisen kirjon kenttien ulkopuolella, sekä saa vähän tutoriaaleja eri hahmoihin. Ja moninpeli ei toistaiseksi toimi kuin lokaalisti - Supergiant on sanonut tyyliin "never say never", mutta jos verkkopeliä haluat, niin ei ole vieläkään mitään takeita, että tuo joskus tulisi. Myös (arvostelujen perusteella, EOS itse) vaikka peli sikäli "toimii" hiiri+näppis-yhdistelmällä, ohjain lienee se mitä haluat käyttää.
Silti kampanja (n. 12h) oli mielenkiintoinen kokemus ja moninpeli tullee viihdyttämään montaa iltaa kavereiden kera. Sekä PS Storessa että Steamissa 20€. Jos päädyt tähän ja tykkäät, niin sekä Bastion että Transistor menevät myös omalle suosituslistalle - henk. koht. enemmän jälkimmäinen, mutta mielipiteitä on monia.
