Suosikkijoukkueesi Dream Team

[vilpertti]

Nuo ei nyt vaan satu olemaan minun suosikkipelaajiani, ja eikös tämän ketjun tarkoitus ole ne suosikkipelaajat tähän joukkueeksi laittaa?

Juu toki. Taidat olla tosin ensimmäinen Tampan ystäväksi julistautuva joka ilmoittaa, ettei välitä Brian Bradleystä.

 

[Kyle]

Adam Deadmarsh – Ian Laperriere - Dustin Brown
Luc Robitaille – Anze Kopitar – Justin Williams
Stu Grimson - Jarret Stoll – Tony Granato
Raitis Ivanans – Mike Richards - Kyle Clifford
Tanner Pearson – Jeff Carter – Tyler Toffoli

Drew Doughty – Marty McSorley
Mattias Norström – Rob Blake
Jere Karalahti – Willie Mitchell

Jonathan Quick
Felix Potvin

 

[Girardi #5]

Adam Deadmarsh – Ian Laperriere - Dustin Brown
Luc Robitaille – Anze Kopitar – Justin Williams
Stu Grimson - Jarret Stoll – Tony Granato
Raitis Ivanans – Mike Richards - Kyle Clifford
Tanner Pearson – Jeff Carter – Tyler Toffoli

Drew Doughty – Marty McSorley
Mattias Norström – Rob Blake
Jere Karalahti – Willie Mitchell

Jonathan Quick
Felix Potvin

Aika monta näistä herroista näin eilen kun katsoin Montreal vs Kings -93 SC-finaalin Game 5. "Lucky Luc" on yksi minun suosikkipelaajista ja McSorley oli yllättävän kiekollinen pelaaja vaikka moni pitääkin miestä vain Goonina (pelasi YV&AV).

 

[Kily]

Oma versio Ottawasta, kuten Horror-team tämäkin pelkästään 2000-luvulta. Ei mitenkään suosikkipelaajista koottu, laitetaan se sitten vaikka erikseen. Pelaajia arvioitu sen perusteella miten Ottawassa pelasivat, joten joukkueesta ei löydy mitään uransa ehtoopuolella joukkueeseen rahdattuja has-beeneja (Gonchar, Kovalev jne.).

Heatley-Spezza-Alfredsson
Arvedson-Bonk-Hossa
McEachern-Yashin-Havlat
MacArthur-Turris-Ryan

Chara-Karlsson
Redden-Meszaros
Phillips-Volchenkov

Hasek
Anderson

Pizza-line itsestäänselvyys ykköskenttänä. Aivan omaa luokkaansa organsaation historiassa ja dominoivat liigaa vuosikaudet. Arvedson-Bonk-Hossa oli toinen itsestäänselvyys hyökkäysketjuista. 2000-luvun alkuvuosina erinomainen kakkoskenttä, pelasi vahvasti molempiin suuntiin pisteiden teon ohella. Yhdistelmä hienoja pelaajia. McEachern ja Yashin pelasivat myös pitkään samassa ketjussa, yleensä vieressä oli Alfie mutta koska on jo ylempänä laitetaan siihen samalta aikakaudelta Havlat. Nelosta mietin sitten vähän pidempään, mutta päädyin kuitenkin laittamaan siihen nykyhetken ykkösketjun jonka yhteispeli toimi todella hyvin viime kaudella.

Pakistossa 5 nimeä tuli sen kummemmin miettimättä: Chara ja Karlsson selkeät miehet ykköspariin, Redden kolmanneksi parhaana kakkospariin ja kolmoseen paras shutdown-parivaljakko jonka joukkue on jäälle laittanut. Reddenin parin kohdalla joutui sitten vähän pidempään miettimään, mutta päädyin kuitenkin miehelle tuttuun Meszarosiin. Parilla kaudella pelasivat kuitenkin hyvin yhdessä eikä hirveästi parempiakaan vaihtoehtoja tuohon ollut.

Maalivahdeista kärjessä Hasek, vaikka tulikin remmiin nelikymppisenä vain yhdeksi kaudeksi. Se puolikas kausi ennen Torinon loukkaantumista on vaan parasta maalivahtipeliä mitä Sens-paidassa on koskaan nähty. Anderson sitten yhtä selkeä kakkonen. Kolmella kaudella ollut parhaimmillaan lähes Hasekin tasolla.


Sitten se ihan puhtaasti suosikkipelaajista kasattu kokoonpano ilman sen kummempaa roolitusta:

Hossa-Spezza-Alfredsson
Arvedson-Fisher-Zibanejad
Havlat-Bonk-Turris
Silfverberg-Vermette-Neil

Chara-Karlsson
Phillips-Ceci
Carkner-Redden

Lehner
Lalime

 

[Doaner]

Phoenix Coyotes

Tkachuk - Roenick - Drake
Adams - Briere - Doan
Korpikoski - Langkow - Tocchet
Nash - Ylönen - McKenzie

Numminen - Lumme
Carney - Yandle
Väänänen - Ekman-Larsson

Smith
Burke

Ykkönen on aika selkeä. Vaikka Tkachukin loppuaika oli mitä oli, niin kyllä vaakakupissa painaa enemmän ne sadat maalit, tappelut, taklaukset ja taistelut kuin siirtopyyntö. Roenickin toinen stintti ei sujunut kovin mallikkaasti, mutta hänen kohdallaan aivan sama homma kuin Tkachukilla. Drake oikeassa laidassa jakamassa niitä karmeita pommeja ja ärsyttämässä Prongeria :)

Kakkosen keskelle olisin ottanut Travis Greenin, mutta verkkopalvoille paloi kuva hänen suudellessa Palffyä, siksi paikan valloitti Danny Briere. Niitä huikeita coast-to-coast maaleja on ikävä. Adams pelasi aavikolla vain vähän aikaa, mutta muodosti hemmetin kovan kakkosketjun Doanin ja Greenin kanssa. Pelasi loukkaantuneena ja teki tärkeitä maaleja. Doaner itsestäänselvyys.

Kolmosessa suomalaisväriä Korpedon myötä, keskellä ensimmäisen kojootti-stintin Langkow ja laidalla kova luu Tocchet, joka sai minut rakastumaan Kojootteihin yhdessä Tkachukin, JR:n ja Tepon ohella.

Nelosta johtaa raataja Ylönen, laidoillaan Kojoottien kovin tappelija ikinä: Big Jim ja toisessa laidassa pyyhältää suu vaahdossa raivopäinen Tyson Nash tekemässä hyppymaaleja ohi Brodeurin.

Ykköspari pakeissa todella selkeä. Lumme olisi hasardiensa osalta voinut päätyä Horro Teamiin, mutta Teppo Numminen paikkaa jälleen kerran. Nummisen meriittejä nostaa tason nostaminen playoffeissa, vaikka pelasi matseja jalka murtuneena.

Yandlen kohdalla sama juttu kuin Sonjan kanssa, mutta hyökkäystehot sekä rautainen peruspakki Carney korjaa tilanteen.

Tulokaskauden Ossi ja tuleva Norris voittaja OEL kolmosparissa.

Veskojen paikkoja mietin pitkään, mutta Smith onnistui viemään Kojootit vihdoin eteenpäin playoffeissa ja muutenkin näyttävät torjunnat, huikea mailapelaaminen ja Ron Hextallmainen tunnelataus veivät voiton Burkesta, joka ikävä kyllä ei menestynyt kauden ratkaisuhetkillä. Khabibulin olisi ollut ykkönen, mutta Al MacInniksen vedot meni aina sisään, ikävä kyllä myös 99 playoffeissa vaikka puolesta kentästä.

 

[Lumimies]

Ihmetyttää kovasti, että mies joka on tehnyt kuudella perättäisellä kaudella vähintään 100 pistettä (7 kaudella yhteensä) ei mahdu kokoonpanoon. Toki joukkue ei silloin menestynyt (toisin kuin myöhemmin). Tämän herran jättäminen pois seuran (Avalanche/Nordiques) on LÄHES SAMA kuin jättäisi Wayne Gretzkyn pois Edmonton Oilersin allstar-kokoonpanosta. Missä on Peter Stastny?

Peterin puuttuminen johtuu täysin siitä, että en koskaan nähnyt miehen pelaavan Nordiquesissa. Ansioiltaan mies olisi tietenkin lukko valinta. Päätin ottaa vain pelaajia joihin tuli tunnesidettä ja joiden pelejä näin suosikissani. EJ ei ole vielä tullut itselleni niin suureksi suosikiksi, että voisi syrjäyttää Klemmin. Pahoja valintoja kaiken kaikkiaan

 

[Frostburn]

Neljännellä sivulla jo mennään eikä kukaan Leafs-fani ole vielä ilmoittautunut, joten korjataanpa asia. Käytän usean muun tavoin pelaajia siltä ajalta (92-93 alkaen), kun itse olen NHL:ää seurannut, eli usea seuralegenda jää tästä rosterista pois.

Dave Andreychuk - Doug Gilmour - Phil Kessel
Wendel Clark - Mats Sundin - Alex Mogilny
Gary Roberts - Joe Nieuwendyk - Mike Gartner
Darcy Tucker - Peter Zezel - Tie Domi
Steve Thomas

Tomas Kaberle - Bryan McCabe
Dion Phaneuf - Dave Ellett
Sylvain Lefebvre - Bob Rouse
Todd Gill

Curtis Joseph
Felix Potvin

 

[passenger]

Laitetaanpas Islandersin oma Dream Team. Jätän joukkueesta pois pelaajia joukkueen menestyksen vuosilta, ja jotka ehdottomasti ovat seuran suurimmat ikonit ja kautta aikojen parhaat pelaajat, kuten Trottier, Potvin, Smith ja Bossy ja listaan joukkueen omista suosikeista siltä ajalta, kun itse olen joukkuetta seurannut ysikytluvun alkupuolelta.


Miroslav Satan - Pierre Turgeon - Zigmund Palffy
Matt Moulson - John Tavares - Steve Thomas
Derek King- Ray Ferraro - Patrick Flatley
Matt Martin - Frans Nielsen - Kyle Okposo
varamiehinä
Niklas Andersson - Claude Lapointe

Darius Kasparaitis - Roman Hamrlik
Travis Hamonic - Andrew MacDonald
Radek Martinek - Mark Streit

Glenn Healey
Chris Osgood

Tässä on nyt paljon ihan omia suosikkeja ja sieltä saattaa puuttua monia tehojen puolesta Islanders-paidassa ansiokkaasti esiintyneitä pelaajia. Pierre Turgeon on valintani ykkössentteriksi, sillä Pat Lafontainea en oikeastaan itse Islandersin paidasta muista ollenkaan. Zigmund Palffy ei varsinaisesti kuulu omiin suosikkipelaajiin, mutta herran jestas, että kaveri takoi uskomattomat tehot sysipaskassa porukassa. Palffyn takoi uransa parhailla kausilla 0,5 maalia per ottelu ja piste per peli senttereinään Travis Green, Bryan Smolinski ja Robert Reichel.

Kakkosketjussa laidoilla tyylikkäät herrasmiehet Matt Moulson ja Steve Thomas, sentterinä Tavares. Kolmosessa hieman vanhempaa kalustoa seuraikoni Pat Flatleyn johdolla. Varamiehiksi laitoin kaksi omaa suosikkia menneisyydestä. Olen aina ollut nöyrien duunarisentterien fani (varmaankin siksi, että itselläni ei riittäneet kyvyt edes kaljadivareissa kuin siihen) ja Claude Lapointe teki aikanaan vaikutuksen siinä hommassa. Pieni, taitava, mutta myös taisteleva ruotsalaispeluri Niklas Andersson pelasi vain kaksi kokonaista kautta, mutta hänet olisin mielellään nähnyt Islandersissa aikanaan kauemminkin.

Islandersin puolustuksessa on käynyt ovi aikanaan sen verran tiuhaan, että mitään suurempia suosikkeja sinne ei ole vuosien saatossa oikeastaan edes muodostunut. Kasparaitis tietysti ehdoton suosikki sillä osastolla, muut ovat sitten lähes ym. osastoa. Roman Hamrlik on ollut aina mielestäni jollain tavalla sympaattinen pelaaja ja hienon ja pitkän uran tehnyt.

Maalilla Glenn Healy ja Chris Osgood, joka on jälleen yksi Mike Milburyn hukkaamia pelaajia, vaihdettiinko aikanaan johonin Justin Papineauhun.

 

[Dissonanssi]

Sergei Gonchar ja Adam Oates lienee puuttuvat palaset tuosta yltä?

 

[The Legend]

Sen verran lyhyen aikaa tullut aktiivisemmin seurattua NHL -pelejä, joten joudun turvautumaan hieman myös tilasto-scouttaamiseen ja raportteihin. Lisäksi haluan myös tuoda rosteriin hieman myös historian havinaa.

Pittsburgh Penguins:

Ron Francis - Mario Lemieux - Jaromir Jagr
Kevin Stevens - Sidney Crosby - Rick Kehoe
Chris Kunitz - Evgeni Malkin - Joe Mullen
Rob Errey - Syl Apps - Jean Pronovost
Alexei Kovalev - Martin Straka - Rob Brown

Paul Coffey - Larry Murphy
Dave Burrows - Ron Stackhouse
Brooks Orpik - Sergei Gonchar
Randy Carlyle

Mar-Andre Fleury
Tom Barrasso

 

[TylerDG]

Sergei Gonchar ja Adam Oates lienee puuttuvat palaset tuosta yltä?

Itseasiassa ei unohtunut, tällä kertaa vaan ei mahtunut mukaan.

Oatesin kohdalla tarvitaan pari vuotta, että haavat paranee tuon penkin takana suoritetun farssin jälkeen. Top5 pakistossa taas oli omalta osalta selvä ja viimeisen paikan arvoin samantyylisten Greenin ja Goncharin väliltä tällä kertaa näinpäin, kun Gonchar on Caps-vuosien jälkeen ja oman aktiivi-seuraamisen aikana kerennyt kiertämään jo pitkän aikaa paremmissa piireissä ja tullut sitä kautta itselle tutuksi paremmin muista joukkueista. Vaikka siis Capsien oma varaus onkin ja hienon alku-uran meillä veti.

Jonkun toisen Caps-palstalaisen dream teamiin toki molemmat varmasti mahtuu ja täysin hyväksyttävää sekin :)

 

[Clark #17]

Joukkue siitä asti kun olen NHL:ää seuraillut edes teksti-tv:stä eli:

Leafs All-Stars 95-2014

Gartner-Gilmour-Clark
Mogilny-Sundin-Thomas
Van Riemsdyk-Bozak-Kessel
Tucker-Perreault-Brent

Kaberle-Phaneuf
Murphy-Jönssön
Ellett-Macoun

Potvin
Joseph

 

[Kyle]

McSorley oli yllättävän kiekollinen pelaaja vaikka moni pitääkin miestä vain Goonina (pelasi YV&AV).

McSorley olikin tietyllä tapaa kentällä vain gooni, hänen tehtävänsä oli suojella Gretzkyä ja kumppaneita niin Edmontonissa kuin Kingsissäkin. Kuitenkin kuten sanoit, urheilijana ja kiekollisena hän on yksi parhaista NHL:ssä koskaan pelanneista tappelijoista. Itse näen että McSorley oli tietyllä tavalla väliinputoja tappelijoiden ja pisteiden tekijöiden joukossa. Kärjistettynähän: jos olet tappelija et tee pisteitä ja jos olet avainpelaaja, et tappele - slogan on pätenyt NHL:ssä iät ja ajat. McSorley teki joukkueen ykkös-kakkosparissa molempia läpi uransa.
Nykypäivänä ei ole edes vertailukohtaa pelaajille, saatika puolustajille jotka istuu kaudessa jäähyllä 399 minuuttia ja tekee samalla yli 40 pistettä. Henkilökohtaisista meriiteistä voidaan mainita kahden Stanley cupin lisäksi, että kaudella 1990-91 mies oli koko liigan plus/miinus-tilaston ykkönen, ottaen samalla reilusti päälle 200 jäähyminuuttia.

Mainitsemassasi finaali-sarjassa -93 muuten, Montrealin valmentaja rikkoi tiettyjä herramieskoodeja mittauttamalla nimenomaan McSorleyn mailan jossain vaiheessa sarjaa ja tästä saadun ylivoiman aikana Montreal teki ottelun voitto tai tasoitus maalin - en nyt muista. Tuli vain välihuomiona mieleen, koska vastustajan mailanmittaus on kuitenkin jääkiekossa suht harvinaista.

Minulle McSorley on lähes tuhannen ottelun pelaajana tietynlainen esikuva nimenomaan soturista ja joukkueen johtajasta, joka oli monesti se kentän kovin jätkä jäämättä kiekollisena samalla toisten pelaajien jalkoihin. Muista joukkueista mm. Cam Neely ja Gary Roberts herättävät samanlaista arvostusta.
Tietynlainen sääli että nykyään internetistä on vaikea löytää mitään muuta liikkuvaa materiaalia McSorleystä kuin surullinen Brashear-episodi. Mikä antaa valtaosalle sen ainoan mielikuvan McSorleystä, vaikka taustalla on muutoin yksi -90 luvun värikkäimmistä pelaajista ja monelle yksi suurimmista Kings-legendoista.

 

[Polvivaiva]

Detroit Red Wings

Shanahan-Yzerman-Holmström
Zetterberg-Datsyuk-Hull
Fedorov-Larionov-Nyquist
Helm-Draper-McCarty
Maltby

Lidström-Murphy
Fischer-Konstantinov
Kronwall-Chelios
Ericsson

Hasek
Osgood

 

[TripleCrownLine]

Los Angeles Kings

Luc Robitaille - Wayne Gretzky - Jari Kurri
Charlie Simmer - Marcel Dionne - Dave Taylor
Dustin Brown - Anze Kopitar - Zigmund Palffy
Adam Deadmarsh - Ian Laperriere - Tomas Sandström
Pat Conacher

Mattias Norström - Drew Doughty
Sean O´Donnell - Steve Duchesne
Marty McSorley - Rob Blake
Jay Wells

Jonathan Quick
Kelly Hrudey
Rogatien Vachon

Ykköskenttä sieltä seurannan alkuajoilta. Garbage Goal Robitaille, Maestro ja Suomen Mr. Hockey hoitaa puolustamisen.

Kakkoskenttä klassinen Triple Crown Line 70- ja 80-luvun molemmilta puolilta.
Dave Taylorin pelejä on näistä tullut nähtyä.

Kolmoskenttä nykyjoukkueen kulmakiviä vahvistettuna Hienolla, hienolla pistelingolla.

Neloskenttään hiukan santapaperia, Lappy omissa kirjoissani McSorleyn ja Robitaillen kanssa niitä rakkaimpia Kuninkaan miehiä. Hieno ruotsalainen tuo tähän kenttään luontaista maalintekotaitoa.

Tuppia puremaan rakkain vitsailuni kohde 90-luvulta eli Conacher.

Pakeissa pakkiparit muodostettu puolustava-hyökkäävä pareina.

Norström, unohdettujen vuosien (1996-1999) joukkueiden perusturva ja myöhemmin kapteeni, DD on vaan niin ihq. Kakkosparissa OD paikkaa Duchesnen nousut ja kolmoskentässä laidat ryskyy. Tupenpurijana rakkikoira 80-luvulta, Jay Wells.

Maalivahteina Kuninkaiden kuningas, Kellyn huivi ja 70-luvun kokaiinipöllyisten Kings-joukkueiden ainoa tuki ja turva.

Go Kings Go!!!!

 

[Rixa88]

Michel Goulet - Joe Sakic - Teemu Selänne
Anton Stastny - Peter Forsberg - Jari Kurri
Valeri Kamensky - Mats Sundin - Jarome Iginla
Alex Tanguay - Peter Stastny - Milan Hejduk

Ray Bourque - Rob Blake
Adam Foote - Sandis Ozolinsh
Kevin Shattenkirk - John-Michael Liles

Patrick Roy
Seymon Varlamov

 

[Caniac]

Ei pelkästään suosikkipelaajistani koostuva joukkue, mutta ei myöskään paras joukkue nimien puolesta. Eli kasasin nopeasti ilman suurempaa miettimistä tai muistelemista joukkueen niistä pelaajista, jotka nyt tulivat ensimmäisinä mieleen "dream teamiksi". Ja jätin tähän Whalers-ajanjakson pois, katsellaan sitä myöhemmin jos ehtii.

Eric Staal - Ron Francis - Ray Whitney
Justin Williams - Rod Brind'Amour - Gary Roberts
Martin Gelinas - Matt Cullen - Erik Cole
Scott Walker - Kevyn Adams - Kevin Dineen

Ykköskenttä oli aika nopeasti kasassa, eli kaksi organisaation kasvoa sekä Wizard. Kakkoskenttä rakennetaan tietysti Brindyn ympärille, laidoille mestaruuskaudelta tuttu ketjukaveri Williams sekä jo Flames-ajoilta suosikkien joukkoon päässyt Roberts.

Kolmoskenttään tuli hieman yllättäviä nimiä, mutta Gelinas oli tärkeä pelaaja 2000-luvun vaihteessa ja Cullen mestaruuskaudella. Cole oli parhaimmillaan juuri sellainen pelaaja, jonka ensi kaudenkin joukkue tarvitsisi.

Neloseen sitten vähän menoa ja meininkiä Walkerin sekä Dineenin muodossa. (Jos Whalers-ajat olisivat mukana, niin Dineen olisi ykkösessä Francisin rinnalla.) K.Adams keskelle ihan sen takia, että kyseessä on oikeastaan ainoa nelosen sentteri, joka on onnistunut Carolinassa ja vieläpä ollut tärkeä palanen kahdessa finaalijoukkueessa.

Glen Wesley - Justin Faulk
Bret Hedican - Tim Gleason
Paul Coffey - Kevin Hatcher

Ensinnäkin, Carolinan pakisto on kyllä useampana kautena ollut täyttä kuraa.

Ykköspariin #2 hienon uran kunniaksi, arvostan suuresti. Faulk on puolestaan ylivoimaisesti Carolinan paras puolustaja tuossa iässä, ja potentiaalia on nousta NHL:n huipulle.

Kakkoseen Hedican esittämään sulavaa luisteluaan ja Gleason olemaan se periksiantamaton joukkuepelaaja, jollainen mies vielä joitakin kausia sitten oli.

Kolmospariin kaksi uransa ehtoopuolella Carolinaan tullutta herraa. Coffey olisi Whalers-listalla inhokeissa, mutta Carolinassa pappa pelasi vielä 1,5 mukiinmenevää kautta. Hatcherin ura Carolinassa päättyi yhteen kauteen, mutta kun ei nyt muitakaan tullut mieleen, niin laitetaan mies mukaan.

Cam Ward
Trevor Kidd

Wardo on kuitenkin paras maalivahti Carolinan historiassa ja Kidd omana suosikkina nousee Arturs Irben ohitse kakkoseksi (vaikka todellisuudessa kävikin toisinpäin).

-----

Ja jos tämä joukkue tekisi ihmeen ja pääsisi playoffeihin, niin roudataan Doug Weight ja Mark Recchi hyökkäyksen avuksi sekä Niclas Wallin tekemään voittomaalit jatkoajalla.

 

[Gestapo]

Mainitsemassasi finaali-sarjassa -93 muuten, Montrealin valmentaja rikkoi tiettyjä herramieskoodeja mittauttamalla nimenomaan McSorleyn mailan jossain vaiheessa sarjaa ja tästä saadun ylivoiman aikana Montreal teki ottelun voitto tai tasoitus maalin - en nyt muista. Tuli vain välihuomiona mieleen, koska vastustajan mailanmittaus on kuitenkin jääkiekossa suht harvinaista.

Kyseessä oli finaalisarjan toinen ottelu. Ensimmäisen Habs oli hävinnyt kotonaan ja toisessa olivat lopussa 1-2 tappiolla. Demers (muistaakseni?) mittautti Martyn mailan. Tilanteesta Habseille ylivoima, Roy pois maalilta ja 6-4 vastaan tasoitus ja jatkoajalla sitten voitto. Desjardins tekaisi ottelussa hattutempun joutessaan. Siitä alkoi voimakas Kingsien symppaaminen niissä finaaleissa, mutta vituiksi se meni kuten kaikki muutkin meikäläisen sympatiseeraukset. Martyhan on maatilan poikia jostain puskasta ja kertoikin dokumentissa "Boys on the bus - Kurrin kolmas" omia ja isukkinsa näkemyksiä kovuudesta. Hieno mies kerrassaan ja se offtopicista.

 

[vstk]

New York Rangers

Jari Kurri - Wayne Gretzky - Jaromir Jagr
Pavel Bure - Mark Messier - Mike Gartner
Alexei Kovalev - Phil Esposito - Rod Gilbert
Marian Gaborik - Pat LaFontaine - Martin St. Louis

Brian Leetch - Brad Park
Sergei Zubov - Harry Howell
Ryan McDonagh - Ron Greschner

Lundqvist
Richter

Kovia nimia kertakaikkiaan kaynyt sininutussa..

 

[Gestapo]

New York Rangers

Jari Kurri - Wayne Gretzky - Jaromir Jagr

Kovia nimia kertakaikkiaan kaynyt sininutussa..

Kovasti tulee mieleen MSG:llä näkynyt kyltti "Kurri get a wheelchair" mieleen. Eipä silti, tiukkarupisia jätkiä kaikki tyynni.

 

[Henkka]

Shanahan - Yzerman - Holmström
Lidström - Murphy

Kozlov - Fedorov - Larionov
Fetisov - Konstantinov

Maltby - Draper - McCarty/Kocur
Fischer - Chelios

Zetterberg - Datsyuk - Hull
Kronwall - Rafalski

Hasek
Osgood

Nämä ei tästä ihan herkästi muuksi muutu. Suurinpiirtein olemassaolevia kentällisiä oli kaikki aikanaan. Laitetaan vielä Bowman valmentamaan.

 

[Baldrick]

Itsekään en ole ihan vannoutunut yhden joukkueen fani, joten saanen koota oman joukkueeni pääosin Minnesotaa, Bruinsia ja Flyersia hyväksikäyttäen pelaajista, jotka ovat tarttuneet minun suosikkeihini tässä 6 vuoden NHL-seuraamisen aikana ja ripauksena lapsuusajan suosikkeja:

Kovalchuk - Demitra - Gaborik
Iginla - Datsyuk - Heatley
Lucic - M.Richards - Tikkanen
Boogaard - S. Thornton - Laraque

Chara - Pronger
Stevens - Phaneuf
Emelin - Ozolinsh

Ron Hextall
Dominik Hasek

Ensimmäiseen ketjuun kulminoituu oikeastaan hyvin paljon oma ihastukseni lätkään. Kovalchuk, laukaus lähtee laserina ja rannari on vain niin ilmiömäinen, että heikompaa hirvittää, eikä myöskään pelkää pelata tarvittaessa fyysisesti. Demitra oli uransa alkupuolella erään ala-asteikäisen pojan suurimpia suosikkeja, joka huokuu joukkuepelaamista oli tuolloin hyvässä vedossa. Gaborik taas taidollaan syy sille, miksi aloin seuraamaan Wildia.

2. ketjussa Iginlaa olen ihaillut maalintekotaidon ja fyysisen pelaamisen kombinaationa todella paljon. Datsyuk, kädet. Heatley taas hyvinä päivinään oli järisyttävä ukko, joka ei hirveästi pelissä näy, paitsi vilahduksena ennenkuin punalamppu syttyy.

3. ketjussa päästään rakastamaani fyysiseen peliin (siksi seuraan Big Bad Bruinsia ja Broad Street Bulliesia) kiinni. Lucic yhdistää ensisijaisen fyysisen preesensinsä myös hyökkäyspääntaitoihin. Richards ei ole iso, mutta pelaa kuin iso mies ja tekee tärkeitä maaleja. Tikkasta en pienempänä nähnyt telkkarissa ilman mustaa silmää. Kuten kaikki tietävät, hyökkäyspäähän onnistuu, pelaa fyysisesti ja tottakai on erittäin vittumainen. Muut halusivat olla Selänne, minä Tikkanen.

Jos neljännen ketjun olisin Bostonissa nähnyt, niin kusisin vieläkin hunajaa. Boogaard, toinen syy sille, miksi aloin seuraamaan Minnesotaa. Pannunkokoinen nyrkki ja vintti on pimeänä. Jos ehti, antoi myös jäätävän painavia taklauksia. Thornton on muistaakseni pitänyt Bruinsissa ainakin joitain pelejä sentterin paikkaa, joten valitsin hänet loistoaloittaja Konopkan edelle. Thornton on täydellinen neloskentän jätkä. Joskus saa onnistumisia tärkeissä paikoissa hyökkäysalueella, osaa tapella, pelata ja raastaa. Laraque on siitä poikkeuksellinen, että tuollaiseksi raskaansarjan mieheksi kädet kävivät tappeluissa sarjatulen vauhdilla vilisten. Hattutemppu oli harmiksi vain erittäin vahva tilastokummajainen.

Pakiston voin tiivistää tähän: Fyysinen peli, hurjat ja näyttävät taklaukset, viivapelote. Ozolinsh lapsuuteni ehdottomia tähtiä. Chara on vain täydellinen.

Hextall. Kaikkien aikojen ehdottomasti viihdyttävin maalivahti! Erittäin näyttäviä torjuntoja, pelasi tunteella ja on ainoa maalivahti, joka on itse tehnyt kaksi maalia NHL:ssä. Kakkosena tietysti Hasek. Jokainen 80-90-lukujen taitteessa syntynyt hoki Hasekkia ulkojäillä. Erikoismaininnan maalivahtikategoriassa saa Curtis Joseph antamamme lempinimen vuoksi, vaikka muuten häntä tuli jostain syystä kakarana vihattua. Myös lempinimestä saattaa huokua antipatia."Kurttukyrpä Jooseppi"

 

[Lumimies]

Michel Goulet - Joe Sakic - Teemu Selänne
Anton Stastny - Peter Forsberg - Jari Kurri
Valeri Kamensky - Mats Sundin - Jarome Iginla
Alex Tanguay - Peter Stastny - Milan Hejduk

Ray Bourque - Rob Blake
Adam Foote - Sandis Ozolinsh
Kevin Shattenkirk - John-Michael Liles

Patrick Roy
Seymon Varlamov

Tässä rosterissa on kyllä muutama aika mielenkiintoinen nimi. Teukka, vaikka kuinka hieno pelaaja olikin, pelasi täydellisen paskan kauden Avsissa. Iginla ei ole vielä pelannut peliäkään joukkueessa. Kurrikaan ei joukkueessa loistanut, vaan oli enää hakemassa uutta mestaruutta. Shattenkirk kerkesi pelaamaan vain puolikkaan kauden joukkueessa ennen treidiä. Ja Liles joka ei koskaan ollut kuitenkaan mikään loistava pelaajaa ja treidattiinkin pilkkahintaan Leafsiin. Mutta jokaisella on omat mieltymyksensä

 

[The Legend]

Michel Goulet - Joe Sakic - Teemu Selänne
Anton Stastny - Peter Forsberg - Jari Kurri
Valeri Kamensky - Mats Sundin - Jarome Iginla
Alex Tanguay - Peter Stastny - Milan Hejduk

Ray Bourque - Rob Blake
Adam Foote - Sandis Ozolinsh
Kevin Shattenkirk - John-Michael Liles

Patrick Roy
Seymon Varlamov

Tässä rosterissa on kyllä muutama aika mielenkiintoinen nimi. Teukka, vaikka kuinka hieno pelaaja olikin, pelasi täydellisen paskan kauden Avsissa. Iginla ei ole vielä pelannut peliäkään joukkueessa. Kurrikaan ei joukkueessa loistanut, vaan oli enää hakemassa uutta mestaruutta. Shattenkirk kerkesi pelaamaan vain puolikkaan kauden joukkueessa ennen treidiä. Ja Liles joka ei koskaan ollut kuitenkaan mikään loistava pelaajaa ja treidattiinkin pilkkahintaan Leafsiin. Mutta jokaisella on omat mieltymyksensä

Jep, omastakin mielestä Dream Teamiin pääsy edellyttää edes jonkinlaista uraa kyseisessä joukkueessa. Mutta tokihan jokaisella on mielipiteensä ja laitan oman ehdotukseni (vaikka ei ole suosikkijoukkue, mutta roolitukset sopivat hyvin yhteen, niin oli pakko):

Avalanche Dream Team or Team Stastny

Michel Goulet - Joe Sakic - Milan Hejduk
Anton Stastny - Peter Stastny - Adam Deadmarsh
Alex Tanguay - Peter Forsberg - Claude Lemieux
Valeri Kamensky - Dale Hunter - Owen Nolan
Chris Drury, Paul Stastny

Adam Foote - Rob Blake
John-Michael Liles - Sandis Ozolinsh
Normand Rochefort - Jon Klemm
Ray Bourque


Patrik Roy
Semyon Varlamov

Tuo voisi olla jopa oikeasti ihan toimiva joukkue, sillä alemmista kentistä löytyy myös silkan taidon lisäksi sopivasti kovuutta jne. Huvittavaa oli muuten huomata tuo Stastnyn suvun kova edustus Avalanchen historiassa. Ei taida muissa Dream Teameissa esiintyä 3 sukulaista (isä ja poika sekä veljekset)

 

[badgeri]

Oma Detroit Red Wings Dream Team vuodesta 1995:

Shanahan - Fedorov - Robitaille

Zetterberg - Datsyuk - Hull

Tatar - Yzerman - Nyquist

Helm - Draper - McCarty

Reservikenttä:
Ciccarelli - Larionov - Kozlov


Coffey - Lidström

Fetisov - Konstantinov

Murphy - Kronwall

Reservipakkipari:
Chelios - Schneider


Hasek

Osgood

(Vernon)