Itsekään en ole ihan vannoutunut yhden joukkueen fani, joten saanen koota oman joukkueeni pääosin Minnesotaa, Bruinsia ja Flyersia hyväksikäyttäen pelaajista, jotka ovat tarttuneet minun suosikkeihini tässä 6 vuoden NHL-seuraamisen aikana ja ripauksena lapsuusajan suosikkeja:
Kovalchuk - Demitra - Gaborik
Iginla - Datsyuk - Heatley
Lucic - M.Richards - Tikkanen
Boogaard - S. Thornton - Laraque
Chara - Pronger
Stevens - Phaneuf
Emelin - Ozolinsh
Ron Hextall
Dominik Hasek
Ensimmäiseen ketjuun kulminoituu oikeastaan hyvin paljon oma ihastukseni lätkään. Kovalchuk, laukaus lähtee laserina ja rannari on vain niin ilmiömäinen, että heikompaa hirvittää, eikä myöskään pelkää pelata tarvittaessa fyysisesti. Demitra oli uransa alkupuolella erään ala-asteikäisen pojan suurimpia suosikkeja, joka huokuu joukkuepelaamista oli tuolloin hyvässä vedossa. Gaborik taas taidollaan syy sille, miksi aloin seuraamaan Wildia.
2. ketjussa Iginlaa olen ihaillut maalintekotaidon ja fyysisen pelaamisen kombinaationa todella paljon. Datsyuk, kädet. Heatley taas hyvinä päivinään oli järisyttävä ukko, joka ei hirveästi pelissä näy, paitsi vilahduksena ennenkuin punalamppu syttyy.
3. ketjussa päästään rakastamaani fyysiseen peliin (siksi seuraan Big Bad Bruinsia ja Broad Street Bulliesia) kiinni. Lucic yhdistää ensisijaisen fyysisen preesensinsä myös hyökkäyspääntaitoihin. Richards ei ole iso, mutta pelaa kuin iso mies ja tekee tärkeitä maaleja. Tikkasta en pienempänä nähnyt telkkarissa ilman mustaa silmää. Kuten kaikki tietävät, hyökkäyspäähän onnistuu, pelaa fyysisesti ja tottakai on erittäin vittumainen. Muut halusivat olla Selänne, minä Tikkanen.
Jos neljännen ketjun olisin Bostonissa nähnyt, niin kusisin vieläkin hunajaa. Boogaard, toinen syy sille, miksi aloin seuraamaan Minnesotaa. Pannunkokoinen nyrkki ja vintti on pimeänä. Jos ehti, antoi myös jäätävän painavia taklauksia. Thornton on muistaakseni pitänyt Bruinsissa ainakin joitain pelejä sentterin paikkaa, joten valitsin hänet loistoaloittaja Konopkan edelle. Thornton on täydellinen neloskentän jätkä. Joskus saa onnistumisia tärkeissä paikoissa hyökkäysalueella, osaa tapella, pelata ja raastaa. Laraque on siitä poikkeuksellinen, että tuollaiseksi raskaansarjan mieheksi kädet kävivät tappeluissa sarjatulen vauhdilla vilisten. Hattutemppu oli harmiksi vain erittäin vahva tilastokummajainen.
Pakiston voin tiivistää tähän: Fyysinen peli, hurjat ja näyttävät taklaukset, viivapelote. Ozolinsh lapsuuteni ehdottomia tähtiä. Chara on vain täydellinen.
Hextall. Kaikkien aikojen ehdottomasti viihdyttävin maalivahti! Erittäin näyttäviä torjuntoja, pelasi tunteella ja on ainoa maalivahti, joka on itse tehnyt kaksi maalia NHL:ssä. Kakkosena tietysti Hasek. Jokainen 80-90-lukujen taitteessa syntynyt hoki Hasekkia ulkojäillä. Erikoismaininnan maalivahtikategoriassa saa Curtis Joseph antamamme lempinimen vuoksi, vaikka muuten häntä tuli jostain syystä kakarana vihattua. Myös lempinimestä saattaa huokua antipatia."Kurttukyrpä Jooseppi"