Suosikkijoukkueen taustat

[SVSV]

Jos kerta kaivelemaan aletaan..

Huikea lätsä vuodelta -94, joka on nykyään hieman elämää nähnyt mutta yhä terässä. Siinä ehkä kaiken alku, ja päälle kun heitetään suht loistavat värit, niin alkaa olla kannatuksen alkuperä selvillä. Nykyään ollaankin sitten tosissaan.

 

[Teloch]

Robitaillen siirto Penguinsiin tynkäkaudeksi 94-95 oli se ratkaiseva niitti. Kings oli seurannan alla aiemmin, mutta sen suurempaa fanitusta ei kuitenkaan esiintynyt. Pittsburghin porukka ottikin tuulta alleen ihan eri tavalla. Muutama vuosi myöhässä että olisi saanut mestaruudesta iloita silloin, mutta maistuipahan se viimeisin sitten kahta paremmalle.
Muistojen huonoihin puoliin lukeutuu lähes sata vuotta jatkunut Barrasso/Wregget -kaksikon räpellys maalilla. Flashbackit...flashbackit...AAAGH! "Charlies...in the crease! Take them out!"

 

[lake79]

Jagr innostutti ensimmäisenä korttikeräilyssä joskus aikoinaan. Sitten aloin keräämään muutamia Lemieux-kortteja ja lopulta koko joukkuetta. Sitten huomasinkin että Penguins onkin mun juttu ja nyt tässä 2-4 vuoden sisällä meikä menee Pittsburghiin olemaan kahdeksi viikoksi, joskin lisänä mm. New York tuolle matkalle.

 

[I.Peltola]

New Jersey Devils.

Vuosi oli 1994, jolloin Sega Mega Drive -konsolille ilmestyi NHL95. Siitä kaikki sai alkunsa. Aloin pelaamaan Vanderbeekin joukkueella, kun sain tarpeekseni Pittsburghilla pelatessa, kun en millään voittanut Paholaisia, vaikka muiden joukkueiden yli kävelin ottelusta toiseen.

Tätä ennen en ollut perillä NHL:n joukkueista, ainoastaan yksittäiset pelaajat kuten Jagr, Lemieux, #99 ja Selänne olivat jääneet takaraivoon.
Tästä vuodesta lähti intohimoni jääkiekkoa ja Paholaisia kohtaan.

Tekstikanavan kautta tuli seurattua harva se päivä tuloksia ja "raportteja" peleistä pitkään, eli internetin tuloon asti, ja ratkaisupelit myös tuli mahdollisuuksien mukaan katsottua, jotka Nelonen näytti.

Sattuneesta syystä johtuen parhaiten on mielessä kauden 2000-2001 -ratkaisupelit, jolloin ratkaiseva seitsemäs peli meni joukkueelle, vai sanoisinko pelaajalle, joka Stanleyn kyllä ansaitsi..

Toivottavasti vielä joskus saisimme revanssin.

Kauden 1999-2000 -finaali Dallasia vastaan on taasen mieluisaa muisteltavaa. Onneksi Arnott on jälleen takaisin kotona pitkin vuosien jälkeen, joten ehkäpä hän vielä toisenkin ratkaisumaalin iskee Paholaisille finaaleissa..

Prudential Centerissä olen kaksi kertaa vieraillut - käteen jäi kaksi tappiota paikallisvastustajille. Tämä siis oli vuonna 2008.
Vaikka olin jo vuosia odottanut näkevänäni Devilsien otteluita paikan päältä, niin ottelut niinkään eivät tuntuneet Martyn tapaamisen jälkeen niin järisyttäviltä, kun olin uumoillut. Tosin ihan ymmärrettävistä syistä johtuen.

Tapasin siis Martyn tuntien odottamisen jälkeen New Yorkin Reebok Storessa. Jos joskus on tuntunut siltä, että jalat lähtevät alta, niin Martyn tapaamisessa ne kirjaimellisesti pettivät.

Myös Continental Airlines Arenalla (nykyinen Izod Center) tuli vierailtua samalla reissulla, tosin ei urheilua vaan Iron Maidenia katsomassa.

Tälle vuosikymmenelle, ennen Brodeurin lopettamista, on varmasti tulossa vielä uusia reissuja Paholaisten luokse, ja toki vielä niin pitkään, ja usein kuin vain mahdollista.

Viidentoista vuoden Devils-faniuteni yksi kliimaksi oli myös vuosia jo haaveena ollut Devils-tatuointi, jonka hankin alkuvuonna vasempaan pohkeeseeni.

Jatkoaikaa on tullut aktiivisesti luettua nelisen vuotta. Erityisesti dalin, Evilin ja Expertin vankka työ aktiivireportteina erityisesti Devils-topikissa ansaitsevat vähintääkin nöyrimmät kiitokseni.
Teidän analyysit ja otteluiden raportit ovat aina todella mielenkiintoista luettavaa. Omat raportit ovat jääneet minimaalisiksi, kun "aikaiset heräämiset töihin" -korttia / tekosyytä joudun nostamaan tässä tapauksessa.

Viikonlopun ja iltaottelut pyrin aina mahdollisuuksien mukaan toki katsomaan.

Let's go DEVILS!

 

[adetti]

Buffalo Sabres on ollut lempijoukkueenani, niin kauan kuin olen vain jääkiekkoa seurannut. Sabresin logot olivat ensimmäisenä, puhveli ja miekat olivat vain niin hienot, sekä lisäpaitoina punaiset paidat.

Siitä kiinnostus pomppasi pelaajiin, joista ensimmäisinä nousi esille Dominik "Dominaattori" Hasek. Miroslav Satan oli myös huikeaa valttia tuolloin, kun slovakki iski pisteitä. Siitä eteenpäin maalilla esiintyi suomalaisväriä, kun tolppien väliin astui Mika "Norsu" Noronen. Hyökkäyspäässä kunnostautui jo Briere, Drury & Satanin tapaisia pelaajia. Kun puolustuspäässä uurasti venäläispari Zhitnik & Kalinin.

Sabres ei ole pahemmin 2000- luvulla menestynyt, mutta uskoa riittää vielä potentiaalisella porukalla, joka on nyt kasassa.

Kyllä sinne Amerikkaan vielä lennetään!

 

[Sirius]

Selkeää suosikkia ei ole koskaan nhl:ssä ollut. Pari on kuitenkin muita tärkeämpiä. Suomalaisten pelaajien perusteella en suosikkeja valitse, joskin joidenkin pelaajien otteita tulee seurattua tarkemmin, ja samalla heidän edustamiaan joukkueita. Pelaajat tulevat ja menevät, joukkueet pysyvät.

Ala-asteen englannin kirjassa oli -80 luvun lopussa kaikkien silloisten joukkueiden logot, Chicagon upea inkkari jäi parhaiten mieleen. Joukkueessa mm. Belfour, Roenick, Chelios. Siitä asti Chicagoa on tullut seurattua muita tarkemmin.

Floridaa on tullut myös seurattua keskiarvoa enemmän. Näyttävä logo. Tuli sopivasti mukaan kun itsellä oli keräilykortti buumi kuumimmillaan. Alkuvuosien Panttereita oli yhteen aikaan melkoinen kasa.

 

[Kuival]

Sami Kapanen ja Kimmo Timonen ovat aina olleet meikäläisen suuria suosikkeja (Kuopion poikia, nääs), joten Flyers kulki ikään kuin mukana tässä 2000-luvun alkuvuosina. Lisäksi Eric Lindros on aina ollut suuri suosikkini pelaajana.

Sitten tässä pari vuotta takaperin aloin enemmän seuraamaan NHL-kiekkoa ja jotenkin Philadelphia aina iski muita enemmän esiin. Joukkueen perinteinen tyyli, täydellinen sekoitus fyysistä peliä ja taitoa oli jotain todella mukavaa. Kun siihen lisää Mike Richardsin ja Jeff Carterin ja muut huikeat nuoret jampat, olin jo silloin aika myyty Philadelphialle.

Kun sitten aloin enemmän lueskelemaan joukkueiden ja liigan historiaa, tuli esille Broad Street Bullies ja Bobby Clarke. Viimeistään siinä vaiheessa oli selvillä että kyllä Flyers on se minun joukkueeni. Tällä kaudella tuo tunne vain vahvistui. Joukkue kynsi pahasti mutta aloin seuraamaan entistä enemmän Philadelphiaa kauden mittaan ja lopulta valvoin öisin pelien ääressä ja jännitin että kuinka käy.

Tämä fanitus siis kehittyi hitaasti tässä muutaman vuoden varrella ja kypsyi tuossa joulun tienoilla lopulliseksi fanitukseksi.

 

[Boogey]

Montreal Canadiens

Patrick Roy. Ei kai tuohon voi juuri muuta lisätä. Fanitin penskana maalivahteja ja Roy oli huipulla juuri kiekkokiinnostukseni alkuaikoina. Siihen kun vielä lisätään NHL Hockey, ekat katselukokemukset NHL:stä, keräilykortit, 93 pleijarit ja parin kaverin Kings fanitus niin yhtälö oli aika pitkälti siinä.

Good times.

 

[Köyliön Ässä]

Parin asian summana tuo pieni ja poloinen Thrashers tuli siksi suosikiksi siinä kaudella 2001-02. Kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan oli ja kun sain selville, että paikassa, jonka lentokentälle jo lähes 10 kertaa lentokoneen matkustajana olin laskeutunut ja saman määrän noussut, niin tietysti sitten sen kaupungin joukkuetta oli kannustettava. Kannattamisesta teki vähän helpompaa parin nuoren pelaajan, Ilya Kovalchukin ja Dany Heatleyn, otteet eivätkä maalivahdit Pasi Nurminen ja myöhemmin Kari Lehtonen siitä ainakaan vaikeampaa tehneet.

 

[tinkezione]

Pittsburgh Penguins - Mario "Le Magnifique" "Le soixante-six" Lemieux

'nuff said.

 

[orpo]

Pikkupoikana kuuntelin isän tarinoita Vancouverista ja siitä, kuinka hieno ja kaunis kaupunki on kyseessä. Vanhemmalla iällä -90 luvun puolivälin maissa kun NHL oli todella kova juttu ala-asteella, joukkueeksi valikoitui Canucks. Kyllä siinä yritti Mighty Ducks ja Shars hienojen logojensa kansa ängetä mukaan, mutta -94 finaalit, Pavel Bure, Trevor Linden ja Kirk Mclean käänsivät kelkan lopullisesti Canucksin puolelle.

Myöhemmällä iällä sitten oon alkanu enemmänki fanittamaan Vancouverin joukkuetta.

 

[Blasph]

Oma taipaleeni Avsin seurassa juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen kaudelle 99-00, jolloin ensimmäiset miellyttävät muistot joukkueen suhteen tapahtuivat. Joukkue täynnä kovia pelaajia, Sakic, Foppa ja Roy etunenässä, taustalla mm. Tanguay, Deadmarsh ja Parker. Seuraavalle kaudelle se lopullinen naksahdus tapahtui, playoffit veivät mukanaan. Muistan seuranneeni mestaruuskauden playoffeja Neloselta, helvetin jännittävää nuorelle ihmiselle nousta seuraamaan moista taistoa ensimmäisiä kertoja.

10 vuoteen Avalanchen kanssa on sisältynyt paljon iloja ja suruja, järkytyksiä ja jännityksiä. Aina on mukava välillä palata ajassa taaksepäin muistelemaan noitakin aikoja.

 

[ipaz]

Wendel Clark ja Toronto Maple Leafs, eiku Leafs ja Clark, eiku... NHL:n yksi kaikkien aikojen kovin tykinkuula ja rannelaukaus pisti 90-luvun alkupuolen harvoissa MTV3 ja Screen Sport otteluissa silmään ja siitä on jääny Toronto sympatiat.

Ennen Clarkia ja Torontoa olin kuitenkin vankkumaton Minnesota North Stars-fani. Kuinka hienot peliasut ja logo?! Siihen aikaan sitä tuntematonta NHL:ää kun kaikki lehdet seurasi vaan Edmontonia ja Winnipegia. Vieläkin katkera että Norm Green muutti seuran Dallasiin...

Nykypäivänä Leafsin lisäksi Tampa ja LA aiheuttaa jonkin sortin symppausta, vaikka vielä 2004 toivoinkin Cupia Calgarylle. Kaikesta huolimatta Kanada sekä O6 rules, jee. Koko NHL vaan on niin hieno juttu ettei mitään järkeä!

 

[sekolust]

Alunperin Jets oli suosikkejani, ei vähiten Selänteen takia. Kun Teemu kaupattiin ja siirto Phoenixiin vahvistui, niin vähän aikaa oli NHL:n kohdalla tyhjiö. Sekä Anaheim että Phoenix tuntuivat jotenkin samalta kuin se nätti naisihminen nyt kadulla: omaa viehättäviä piirteitä, mutta tutustuminen ja yhteiset asiat puuttuvat. TV:n kautta sitten tuli nähtyä Philadelphian otteita ja varsinkin Legion of Doom varasti sydämen. Eri konsopelien avulla sitten tuli vielä syvennettyä innostusta ja lopulta finaalipelit Detroitia vastaan olivat ensimmäisiä kokonaan näkemiäni NHL-otteluita.

Sympatiapisteitä heruu vielä Wildille. Pakko ei-niin-menestynyttä joukkuetta on sympata, varsinkin kun kyseessä on kiekkokaupunki, jonne NHL palasi pienen tauon jälkeen.

 

[settingsun]

Canes nousi suosikikseni oikeastaan aikamoisen sattuman kautta. Joskus pienenä, kun en vielä lätkästä oikeastaan mitään, tuli hankittua NHL pleikkarille. Siinä sitten päätettiin aloittaa kausi jollain joukkueella NHL:stä veljen kanssa, josta ei oltu aiemmin kuultu mitään. Siinä tuli sitten kyseiseen joukkueeseen kiinnyttyä ja kun lätkän seuraaminen alkoi itseäkin napata, niin eihän siitä suosikista ollut tuon jälkeen minkäänlaista epäselvyyttä.

 

[Laakamato]

Eric Lindros. Ei varmaan tarvita muuta selitystä suosikkijoukkueelle änäristä. Oli hyökkääjänä sellaista tyyppiä mistä minä pidän, jos ei pääse ympäri niin mennään läpi!

 

[Beneway]

Eric Lindros. Ei varmaan tarvita muuta selitystä suosikkijoukkueelle änäristä. Oli hyökkääjänä sellaista tyyppiä mistä minä pidän, jos ei pääse ympäri niin mennään läpi!

... ja jos ei pääse läpi, niin mennään sairaalaan.

 

[Kraztog]

Pittsburgh Penguins - Mario "Le Magnifique" "Le soixante-six" Lemieux

'nuff said.

Aamen. Tähän vielä Jagr ja Francis, ja hieno pingviini logo :)

Edit: keväästä 1991 lähtien

 

[Posthumus]

1989 ja 1990 MM-kisat ja Steve Yzerman. Hämärien muistikuvieni mukaan todella jäätäviä syöttöjä ja näyttäviä maaleja.

 

[KyyhkyBoy]

No, itselläni on kaksi suosikkiseuraa. Toisen kannatus on lähtenyt liikkeelle ihan sympatiasta, toinen ihan syvemmistä jutuista.

Floridaa aloin kannattamaan jo pikkupoikana. Ensimmäinen NHL-joukkue jonka logon näin oli juuri Florida, kun sain 6-vuotiaana Floridan lätsän. Pidin logosta paljon, ja sitten pitikin saada selville minkälaisia pelaajia siellä pelaa. Pavel Bure sekä Scott Mellanby iskivät rankasti meikäläiseen.

Phoenixin kannatus on taas tullut ihan sympatian kautta. Monta vuotta olen seurannut tätäkin joukkuetta.

 

[Wrathchild]

Ensimmäinen "suosikkiseura" oli Edmonton Oilers, syynä tähän jääkiekkolehden mukana tullut juliste Gretzkystä ja Kurrista. Eipä silloin vielä ollut paljon tietoa muista joukkueistakaan. Siihen aikaan kun Nhl:stä ei niin paljon puhuttu. Ensimmäiset pelit mitä muistan varmasti nähneeni tv:stä, oli 93-94 Stanley cup finaalit Rangers-Cannucs. Siitä oikeestaan viimeistään alkoi NHL:n seuraaminen kunnolla teksti-tv tasolla. Ja tais jo silloin tulla näitä makasiiniohjelmia. Mistä Detroit tuli suosikiksi Steve Yzermanin otteiden myötä. Jo seuraavalla kaudella sainkin karvasta kalkkia Devilsin vietyä mestaruuden Wingseiltä.. :)

 

[Sutter #16]

Carolina Hurricanesia on muutama 07-08 kaudesta lähtien tullut fanitettua. Eric Staal oli tärkeimpiä syitä mistä kiinnostus lähti sitten liikkeelle. Cam Ward oli toinen joka iski paljon itseeni. Tuomo Ruudun siirto myös oli hyviä asioita mitkä lisäsivät kiinnostusta koko ajan. Toki alkuunsa oli vähän hiljaisempaa ja vaisumpaa kannatus, mutta nousussa on ollut koko ajan ja pysyy.

It's A Caniac Thing.

 

[Setit]

Peter Bondra.

 

[Kummeli]

Olin jo muutaman vuoden ajan ihmetellyt rapakon takaista kiekkoilua ilman suosikkijoukkuetta, kun yhtäkkiä työsulkukauden jälkeen uusinaa tulokkaina aloittivat Alexander Ovechkin ja Sidney Crosby. Aluksi molemmat tuntuivat mukavilta pelaajilta, ja seurailin heidän tilastojaan, mutta kun katselin videoita näistä kaveruksista, niin tykästyin aivan käsittämättömästi Ovechkinin pelityyliin. Sitä kautta sitten aloin kannustamaan Washingtonia ja nykyään on jo Ovechkin jäänyt vähän taustalle ja kannustetaan koko joukkuetta. Toki Ovechkin on edelleen tärkeä (tärkein) lenkki.

 

[Sateentekijä]

Työsulkukauden jälkeen aloin seuraamaan änäriä melko aktiivisesti, sitä ennen seuraaminen rajottui lähinnä Pro Hockey -lehtiin. Selänteen paluu Anaheimiin huippuvireessä oli kova juttu, siitä se ankkojen tiivis seuraaminen taisi alkaa. Kannuun päättynyt 06-07 -kausi raivoisan taistelun jälkeen ei unohdu ikinä.

Selänteen lisäksi, jättiläismäisen suuri vaikutus on ollut ehdottomasti Ryan Getzlafilla, joka on tietysti nykyjoukkueen sielu, henki ja moottori. Mighty-sanan poistaminen ja joukkueen ilmeen uudistaminen oli mielestäni positiivinen juttu. Mighty Ducks oli jo väsynyt juttu.