Suosikki ruokakulttuurisi

[Tim Callahan]

Tästä on varmasti monia mietteitä, mutta anna pari esimerkkiä.

Karjalanpaisti, kaikki helvetin laatikot joulupöydässä, puurot, karjalanpiirakat, silakkapihvit, kaalilaatikot ja maksalaatikot jne..

Kaikki ruuat ovat maullisesti ja näöllisesti ajalta jolloin ruokapöytään kuului myös isona osana hiekan syönti. Suomalainen ruokakulttuuri on surkuhupaisan heikkotasoinen, mutta toki mukaan mahtuu myös hyviäkin ruokia. Lähinnä makutottumukset ovat meillä samaa tasoa kuin poroilla.

Kerran viikossa nykäistynä amerikkalaisitalialainen mättö on kovaa ja toki jatkuvassa käytössä italialinen ruoka. Myös Välimeren ja Aasian keittiöt kolahtavat.

 

[Rod Weary]

No ainakin cajun-ruoka on aitoa ameriikkalaista,

"Acadian refugees, who largely came from what is now New Brunswick and Nova Scotia, adapted their French rustic cuisine to local ingredients such as rice, crawfish, sugar cane, and sassafras. Cajun cuisine relies heavily on game meats, frequently smoked, supplemented with rice or corn. French, Native American, Caribbean, Spanish, Italian, Portuguese, and African culinary influences can be detected in Cajun food."

Kuten todistettua, Amerikka on ruokakulttuurinkin sulatusuuni.

Noita vastauksia kun lukee, niin kyllähän kreikkalainen ja libanonilainenkin keittiö melko laadukasta tavaraa paiskoo. Jotain ruokaohjelmaa tuossa kun katselin, niin varsinkin nuo libanonilaisen ruokakulttuurin helmet taitavat olla syyrialaista alkuperää aika vahvasti. Ja sitten ne pistivät koko Aleppon atomeiksi. Sääli.

 

[Pavlovin Koira]

Suomalainen ruokakulttuuri on surkuhupaisan heikkotasoinen, mutta toki mukaan mahtuu myös hyviäkin ruokia. Lähinnä makutottumukset ovat meillä samaa tasoa kuin poroilla.

Suomesta löytyy kyllä todellisia herkkujakin mutta isoin ongelma on tuo toisessa virkkeessä mainitsemasi. Vaatimustasomme on todella heikko. Kuvaavaa on, että meillä on yleisessä käytössä sanontoja joissa ruokailun funktiona on pelkkä vatsan täyttäminen. Ruoka on täyttänyt tehtävänsä jos sen syötyään ei jää nälkäiseksi. Ruokailu ei ole itsessään merkittävä tapahtuma. Mitä nopeammin se hoidetaan alta pois, sen parempi.

 

[pernaveikko]

Italiassa on ollut hämmentävän pahaa ja ylihintaista pizzaa. Mikä tahansa vantaalainen karvakäsipaikka voittaa. Tai ei ehkä ihan mikä tahansa, mutta useimmat.

Ruoka on täyttänyt tehtävänsä jos sen syötyään ei jää nälkäiseksi eikä ruokailu ole itsessään tapahtuma. Mitä nopeammin se hoidetaan alta pois, sen parempi.

Ja tämä ei mene näin, koska siis miksi ei?

 

[Kaulasuoja]

- Tarte tatin on jälkiruokien aatelia, ainakin omenasta valmistettujen suhteen.

Kaikenlisäksi tuo aivan mielettömän helppo valmistaa!
-
Vaikkei skotlantilainen keittiö, muuten kummoinen olekaan niin unohtui mainita skotlantilainen herkku haggis. Lampaan mahalaukussa maksaa, keuhkoa, ihraa, sipulia, kaurahiutaleita, suolaa, pippuria ja muita mausteita. Pari kertaa olen syönyt. Ensimmäisellä kerralla tuon makuun pääsin Edinburghilaisessa ravintolassa ja toisella kerralla makuelämys tuli *rumpujen pärinää* säilyketölkistä. Molemmilla kerroilla oli hyvää.

Kyllähän suomalainen keittiö ansaitsee myös maininnan. Kalat, marjat, sienet, poro ja vaikka karjalanpiirakat, leipäjuusto sekä kalakukko. En tiedä kuinka suomalaista alkuperää imelletty perunalaatikko on, mutta onhan se joulun ruoista ehdotonta kärkeä ja maistuu myös "sesongin" ulkopuolella.
Makkaraa on tehty muualla maailmassa iät ja ajat, mutta mainitsen silti mustanmakkaran. Vähän itse keitettyä puolukkahilloa kylkeen ja aijai!

 

[Hans Geering]

...Kuten todistettua, Amerikka on ruokakulttuurinkin sulatusuuni.

Tottakai on saannut vaikutteita muualta, niinkun kaikki muutkin keittiöt, ei Ranskalainenkaan keittiö ole Ranskassa keksittyä vaan lainattua muista välimeren keittiöistä.
Tuo cajun, tuossa muodossa on kuitenkin kehittynyt juurikin tuolla New Orleanisin seudulla ja siksi voidaan laskea juurikin Ameriikkalaiseksi ruuaksi, tosin kun vaikkapa pitsaa joka on käytännössä sama kun Italiassa tehty esikuva.


Ed. Tuo Libanonilainen ruoka on kait osin jo Foinikialaista alkuperää mutta ennen kaikkia Ottomannien valtakunnan aikana syntynyttä ruokakulttuuria, wikipedia kutsuu sitä Levantinen ruokakultuuriksi eli ei sovi oikein mitenkään nykyisten valtioiden rajoihin tuo alue, kuitenkin maailmalla puhutaan libanonilaisesta keittiöstä.
Välimeren keittiöt ja ennen kaikkea Kreikkalainen keittiö on muuten paljon velkaa tuolle keittiölle, vaikka sitä ei Euroopassa halutakkaan helpolla myöntää.

 

[Pavlovin Koira]

Ja tämä ei mene näin, koska siis miksi ei?

Muokkasin vähän. En tiedä tuliko nyt ymmärrettävämmäksi.

 

[pernaveikko]

Muokkasin vähän. En tiedä tuliko nyt ymmärrettävämmäksi.

Ei tullut ja taisin jo muokkauksen nähdäkin. Ruokailu on pakollinen tarve mikä pitää hoitaa ja sen jälkeen voi mennä pelaamaan vaikka pelejä.

En ymmärrä ruokailun jotenkin erikoista merkitystä.

 

[Bob Rambo]

Thaimaalainen keittiö on meikäläiselle se ykkönen. Jotenkin noista aasialaisista ruoista mun suuhun selvästi miellyttävin. Tuoreet raaka-aineet, selkeät ja voimakkaat maut ja ennen kaikkea jotenkin kevyemmän oloista kuin suurin osa kiinalaisesta ruoasta, mitä olen syönyt. Luonnollisesti puhun nyt paikan päällä syödyistä aterioista.

Kotimaasta en ole kaksista kiinalaista löytänyt ja thaimaalaistakin härmästä saa aivan laidasta laitaan. Lähimmäksi "autenttista" thaimaalaista ruokaa olen yllättäen päässyt Hyvinkään Willan thaikussa.

Libanonilainen alkoi kiinnostaa. Helsingissä sijaitsevaa Farougea olen kuullut kehuttavan. Tuoltako kannattaa aloittaa makumatka libanonilaiseen keittiöön?

 

[sampio]

Tuo cajun, tuossa muodossa on kuitenkin kehittynyt juurikin tuolla New Orleanisin seudulla ja siksi voidaan laskea juurikin Ameriikkalaiseksi ruuaksi, tosin kun vaikkapa pitsaa joka on käytännössä sama kun Italiassa tehty esikuva.

Jep, mutta tässä tullaan taas siihen ongelmaan, että voidaanko sanoa olevan olemassa "amerikkalaista ruokaa" sellaisenaan. Ymmärrän täysin, että cajun on omaleimaista sapuskaa, jossa on vaikutteita ympäri tellusta, mutta sen kutsuminen amerikkalaiseksi on vähän kuin eurooppalaisen keittiön nimeämistä italialaisen ruokaperinteen mukaan.

Mutta joo, ei tästä nyt tämän enempää, pointit ovat varmasti puolin ja toisin selvillä, ja käytän kyllä itsekin yleisnimikkeitä eri keittiöistä, olivatpa kiinalaisia tai venäläisiä.

 

[Tadu]

Tästä jo vikisin äsken, mutta pakko palata asiaan, koska amerikkalainen ruoka on mun mielestäni käsitteenä kaikkein hämärin. Jos bbq-kulttuuria tarkoitetaan, niin se on vahvasti etelän juttu. Friteerattuja lihoja tehdään ympäri pallon. Hampurilaiset, hodarit, ranskalaiset yms. mättö on siirtolaisten mukanaan tuomia juttuja. Kertokaas mulle, mitä on amerikkalainen ruoka? Enkä nyt veetuillakseni kysy, vaan siksi kun joskus tätä tulee mietittyä. Amerikka on vähän kuin köyhän miehen Suomi - hyviä ruokia löytyy tänne tuotuna vähän joka suunnasta, mutta selkeästi omia on lopulta aika vähän.

Kyllä itse miellän amerikkalaiseen ruokakulttuuriin burgerit, BBQ-mätöt ja esimerkiksi piiraat. Toki BBQ on etelän juttu, mutta etelä lasketaan jenkkilään kuitenkin. Wikipedia myös tukee omaa näkemystäni.

Sillä, että esimerkiksi hampurilaiset ovat siirtolaisten mukanaan tuomia juttuja ei mielestäni ole merkitystä. Amerikkaan ja amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluvat siirtolaisten mukanaan tuomat vaikutteet.

 

[sampio]

- Joulupöydän antimista seuraavat vertautuvat omissa ajatuksissani kaarnaan: lanttulaatikko, perunalaatikko, porkkanalaatikko, rosolli, lasimestarinsilli.
- Suomalaiset kalaruoat henkivät usein sellaista mentaliteettia, että jokainen osa on pakko käyttää ja myös pakko saada säilymään. Muuten ok, mutta en voi välttyä tuntemasta, että tämä on vaikuttanut latistavasti makukulttuuriin. Etikkaa käytettään mm. aivan liikaa.

Karjalanpaisti, kaikki helvetin laatikot joulupöydässä, puurot, karjalanpiirakat, silakkapihvit, kaalilaatikot ja maksalaatikot jne..

Vastailen molempiin, kun vähän samansuuntaisia olivat. Eli selevä, eihän noista tarvitse pitää. Tosin väittäisin, että riippuu hyvin paljon siitä, kuinka nuo valmistaa. Esimerkiksi karjalanpaista nyt on liki maailman simppelein ja parhain pataruoka, mitä voi olla. Laatikot ymmärrän tuolla, vaikka itse niistä pidänkin, mutta suutuntuma ei ehkä kaikkia miellytä eikä toisaalta esim. lantun maku. Kovin pitkiä perinteitä sen sijaan noilla ei ole, vaikka ne joulupöytään kuuluvatkin.

Viittausta kalaruokiin en ymmärrä tuolla ollenkaan. Jos suomalainen talonpoika tai renkimies on ahvenet narrannut lähilammesta, paistanut ne tikunnokassa nuotiolla ja sirauttanut hiukan suolaa kyytipojaksi, ollaan aikalailla makunautinnon huipulla. Jos ei siitä hienostuneisuutta erota, niin sitten kannattaa ostaa uusi makuaisti. Sitä paitsi kyllä sitä turskaa ja silliä on kuivattu Etelä-Euroopan toreille myytäväksi keskiajalta saakka Hollannin ja Saksan rannikoilla.

Suomalainen ruokakulttuuri on surkuhupaisan heikkotasoinen, mutta toki mukaan mahtuu myös hyviäkin ruokia. Lähinnä makutottumukset ovat meillä samaa tasoa kuin poroilla.

Ylipäätään suomalaisessa keittiössä ei ole sellaista finesseä havaittavissa, mitä siis perinteeseen tulee.

Köyhä maa ja varsinkin sen köyhä rahvas ei ole voinut näissä olosuhteissa haaveilla vehnäleivistä, kermajuustoista ja vastaavista. Kunhan on hengissä selvitty. Siihen päälle sotavuodet ja säännöstely reilu yksi sukupolvi taaksepäin, joten aika ymmärrettävää on, ettei tässä ilmastossa mitään finesseä ole luotu. Hyvää perusruokaa silti.

Ymmärrän kyllä nurinan siitä, että keskimäärin suomalaiset tyytyvät vähään ja olen tästä itsekin avautunut sekä täällä että ruudun toisella puolella. En kuitenkaan osaa moittia suomalaisia ruokia tai raaka-aineita, koska meillä on aivan tolkuttoman hyviä safkoja täällä. Vaikkapa tuo parjattu karjalanpaisti. Tai karjalanpiirakat, ei ehkä loista kylmänä ja pehmeänä saarioisen teollisversiona, mutta tuore ja rapeakuorinen voilla sivelty karjis on aivan huikea ja käytännöllinen eväs.

Finessestä puheenollen, meinaatteko oikeasti, että se ranskalainen maaorja on kikkaillut molekyylikeittiön viimeisten trendien mukaan keittiössään 1600-luvulla? Paskat, samaa harmaata mössöä se on syönyt kuin pohjoisemmat vapaat virkaveljensä. Kansanruoista monet nykytrendit ovat lähteneet, mutta loppujen lopuksi niitä yhdistää samat asiat kuin mitä meillä täällä Suomessa on myös - laadukkaat paikalliset raaka-aineet. Tekijästä se on pitkälti kiinni, mitä niistä saa aikaan.

 

[Tifosi]

Suomalaisista luonnonantimista kirkkain oma suosikkini on ehdottomasti sienet. Niiden perään haikaillaan ymmärtääkseni italiassakin ja se on tietenkin sen merkki että pakko olla hyvää;)

Kalat on myös hyviä, ainakin savustettuna.

 

[Tadu]

"Hampparin" historiaa :: Agricolan kirja-arvostelut :: Agricola - Suomen historiaverkko

Tämän lähteen mukaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa keksittiin laittaa hampurin pihvi sämpylän väliin. Eiköhän ole ilmiselvää, että hampurilainen ei ole saksalaista ruokakulttuuria, vaan se on yhdysvaltalaista tai amerikkalaista ruokakulttuuria.

 

[Hans Geering]

Jep, mutta tässä tullaan taas siihen ongelmaan, että voidaanko sanoa olevan olemassa "amerikkalaista ruokaa" sellaisenaan. Ymmärrän täysin, että cajun on omaleimaista sapuskaa, jossa on vaikutteita ympäri tellusta, mutta sen kutsuminen amerikkalaiseksi on vähän kuin eurooppalaisen keittiön nimeämistä italialaisen ruokaperinteen mukaan...

No jos tälle tielle lähdetään niin voiko esimerkiksi pitsaa kutsua italialaiseksi kun ko. ruoka on saanut vaikutteita ympäri valimeren aluetta ja silloin kun Napolissa sitä on alettu tekemään niin koko Italista valtiona ei ollut tietoakaan..
On olemassa sellainen sanonta kun "kaikki kokit ovat joko varkaita tai juoppoja." Eli ne jotka eivät varasta reseptejä toisilta ja esittele niitä ominaan ovat niitä juoppoja.

 

[Jykke1978]

Itselläni ykkösenä on Thaimaa ja kakkosena tulee Kiina.

 

[Jupe]

Välimerellisestä pidän erittäin paljon.
Toki tähän vaikuttaa se että vietän lomat aika paljolti euroopassa ja joskus ajellen jopa ajellen autolla ympäriinsä pikkukyliä. Paljon mielenkiintoista löytyy akselilta espanja-ranska-italia-kreikka.

Muutama tärppi:

- Malagassa söin vuosi sitten aivan törkeän hyviä tapaksia, vanhan kaupungin miljöö on upea illan hämärtyessä ja varmasti vaikuttaa ainakin osittain makunautintoon, unohtamatta punaviiniä.
- Pohjois-Italiassa söin taas aivan tajuttoman hyvän risotto milanesen valkkarin kera, niin simppeli safka mutta silti haastava, parmesanin ja voin pitää maistua.
- Kreikan saarilla paras safka oli hyvin simppeliä. Näitä täälläkin mainittuja vartaita, siihen hyvä tsatsiki viereen ja tuoretta leipää, yleensä myös vihreä salaatti missä fetaa ja oliiveja, jessus ne salaatit maistuu hyviltä kun ainekset on tuoreita. Se lehtitaikinassa haudutettu lammas on myös suussa sulavaa ja tuli tilattua useamman kerran.
- Ranska on mulle se vaikein, tiedän että ne osaa, mutta kielimuuri on niin syvä että yleensä aika lottoa on mitä tulee eteen, pihviä siellä saa usein raakana ja meren antimia tilattaessa mulle tulee ostereita taikka simpukoita ja ranskalaisia. Periaatteessa voisin jättää ranskan veke tästä listauksesta mutta syytän enemmän kielimuuria kuin safkan tasoa. Jälkkärit törkeen hyviä, esim jonkun rantabulevardin letut jollain grand marnierilla terästettynä, aaah.

Bubblin under: Sveitsissä on törkeän hyviä juustoja ja sulatettuina jumalallista fondueta.

Saksan ruokakulttuurista en pidä. Makkaraa ja snitseliä joka kylässä. Lohta kun tilasi pöytään se tuli leivitettynä. Tiedän että saksassa on kaupungeissa hyviäkin ravintoloita mutta itse perustan tätä arviointia siihen mitä pikkukylistä saa lounasaikaan, se kertoo mulle paljon maan ruokakulttuurista.

_

 

[Ilmari Ahde]

Pohjois-Korealainen.

 

[-OO-]

Intia/Nepal ovat minulle ihan ykkösiä mutta Thaimaalaisesta ja Kiinalaisestakin kulttuurista löytyy paljon minua miellyttävää. Ylipäätään nuo kaukoidän keittiöt iskevät paremmin kuin eurooppalaiset. Suomalainen keittiö ei ole minulle oikein koskaan iskenyt.

 

[Radiopää]

Eikö kukaan ole vielä maininnut gruusialaista? En ole ollut koskaan Kaukasuksella, mutta onneksi gruusialaisia ravintoloita löytyy varsinaisesta Euroopasta, jossa on hyviä vähemmän tunnettuja ruokakulttuureja. Esimerkiksi Romaniassa osataan yhä tehdä kulinaristista ruokaa, vaikka Ceaușescu melkein näännytti kansansa. Gruusilaisen keittiön ohella yksi suosikeista on juutalainen keittiö. Tätäkään en tosin ole kokenut muualla kuin ravintoloissa.

Kiinalainen ruoka taas ei ole hyvää, ellei eurooppalaisvaikutteista kantonilaista keittiötä lasketa. Suomessa kiinalaisravintoloitssa ei ole muuta kiinalaista kuin henkilökunta ja musiikki. Kiinalainen ruokakulttuuri perustuu siihen, että ihmiset ovat joutuneet syömään kaikkea välttääkseen nälänhädän. Vietnamilainen ruoka on parempaa, mutta sekin on saanut liikaa ranskalaisia vaikutetta, etten laske sitä aasialaiseksi ruokakulttuuriksi. Thairuoka on näitä kahta parempaa, eikä Suomessa thairavintoloiden taso ole läheskään niin huono kuin kiinalaisissa.

Ei pidä unohtaa, että ruokailuun kuuluu muutakin kuin itse ruoka. Etenkin ympäristössä, jossa ruoka nautitaan, antaa siihen oman lisämausteensa. Ainakin minulle uudet perunat ja silli (ruotsalainen keittiö) kesämökin terassilla maistuvat paremmalta kuin esimerkiksi hyvä pizza.

 

[Musta Nuoli]

Puolalainen keittiö on erinomaista. Maittavia, hyvin kypsytettyjä liharuokia on vaikka millä mitalla. Golonka, bigos, riistalihasta tehdyt maukkaat ruoat. Keitoista lihaisa hapankeitto zurek, borssit ynnä muut. Välipalaksi pierogit lihatäytteellä ja rasvaisilla pekoninmurusilla. Golonkan kanssa hapankaalia ja pottuja. Ruokaryypynkin voi joskus ottaa, se on silloin vaikkapa biisoninruohovodka Zubrowkaa tai aidolla lehtikullalla maustettua Goldwasseria.

Saksalaistyyppinen keittiökin maistuu oikein hyvälle. Itävallasta vaikkapa wienerschnitzelit ja sacher-tortut. Saksalaismaista ylipäätään hapankaalilla varustetut ruoat ja päälle bratwurst-makkaraa, viereen perunaknödeleitä. Saksalaiset makkarat ovat muutenkin ihan oikeita makkaroita eivätkä jauhoista tehtyä moskaa. Berliinin katukioskista currywurstit hakkaavat monet pikaruoat mennen tullen. Saksalais-turkkilaiseksi yhdistelmäksi laskettakoon döner-kebab, joka hiottiin kunnolla loppuun vasta saksalaisella kielialueella.

Kinkkiruoat ja muut ovat hyviä eurooppalaisina variaatioina aina silloin tällöin. Niitä kuuluu tietysti syödä moukkamaisesti haarukalla ja veitsellä, puikoilla heiluminen on hienostelevaa kikkailua jos ei ole kommunistinen keltaisen vaaran edustaja.

Suomalainen ja pohjoismaalainen keittiökin on hyvää. Saisipa sitä vain useammin kunnon kotimaisia perusruokia lounaspaikoista sen sijaan, että joka nurkka on täynnä pizzaa, kebabia tai kinkkiä. Poronkäristys ja perunamuusi, karjalanpaisti, perinteinen hernekeitto Auran sinapilla, ruisleipää voilla, kyllähän täällä on hyviä ruokia vaikka kuinka.

Muista kielialueista voi lähinnä napsia parhaat päältä. Italialaiset ruoat kuten pizza, pastat ja muut ovat parempia jonkun muun kansallisuuden läpi suodatettuina, paikan päällä ne eivät niin ihmeellisiä ole. Kunnia heille toki aterioiden keksimisestä, mutta jatkokehittelyssä on toivomisen varaa. Kebabit sun muut ovat hyviä, eli pisteet turkkilaisille tästä.

Ranskalaiset eivät osaa sotia, puhua kunnolla muita kieliä eivätkä valmistaa kaksista ruokaa tai juomakelpoisia juotavia paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ranskalaiset perunatkin ovat oikeasti belgialaisia. Dijon-sinapin ovat sentään sammakonsyöjät kehittäneet, ynnä pari kohtalaista juustoa ja patongin.

Kanaalin toisella puolella olevaa brittikeittiötä on usein haukuttu, mutta ei sovi unohtaa fish & chipsejä. Muuta ei nyt äkkiseltään sieltä tulekaan mieleen.

Afrikasta tuskin tulee mitään syömisen arvoista, ellei halua syödä jamssia savimajassa paljain käsin tai syödä paikallisen valkoisen lähetyssaarnaajan uggabugga-heimon poppamiehen maustamana. Somalien maustetut piiraat sekä tee ovat kylläkin ihan syömisen arvoisia. Saisivat joskus pistää Suomeenkin kahvilaravintolan pystyyn mikäli työnteko innostaisi.

 

[Rod Weary]

Afrikasta tuskin tulee mitään syömisen arvoista

Somalien maustetut piiraat sekä tee ovat kylläkin ihan syömisen arvoisia.

Koita nyt päättää, tuleeko Afrikasta mitään syömisen arvoista. Tosin taidan arvata vastauksesi jo etukäteen. Kyse on 100 % varmasti omasta tietämättömyydestäsi eikä afrikkalaisen keittiön tasosta. Jotakin muuta kehottaisin tutustumaan afrikkalaisiin ruokiin, mutta olen hiukan seuraillut ruokavaliotasi palstakirjoitustesi perusteella, joten jätän opastuksen suosiolla väliin.

 

[Tifosi]

....

Dissaat italialaiset täysin ja sitten kehut puolan lihapatoja ja saksan makkaroita vaikka italialaiset ovat mestareita tekemään molempia. Koko päivän haudutettua ragua ei voita mikään. Makukysymyksiähän nämä on kaikki mutta joku raja on vedettävä edes johonkin, viimeistään muita vähäteltäessä.

 

[cottonmouth]

Intialainen/nepalilainen keittiö (Niputan intialaisen ja nepalilaisen yhteen, kun en itse tunnista eroja)

Suomessa useimmiten tarjoiltava intialainen safka on aikalailla synonyymi pohjoisintialaiselle, ja kai tarkemmin lähinnä punjabilaiselle, mätölle. Eli lähinnä sitä kanaa, lammasta tai kotijuustoa erilaisessa mössössä leivän tai riisin kanssa. Ikävää oikeasti, että kovin suurta vaihtelua ei tässä kohtaa Suomen tarjonnassa ole. Ylipäätään harmittaa myös, että omatkin Intian reissut ovat suuntautuneet lähinnä tälle ruokakulttuuriltaan geneerisimmälle alueelle, vaikka sieltäkin herkkuja löytyy. Mulla on jonkunlainen viha/rakkaus-suhde tuohon keittiöön, koska vaikka sen maut hyviä ovatkin, niin niihin myös kyllästyy varsin nopeasti, jos joka päivä syö. Eräs nimeltä mainitsematon 20000 viestin taukoa viettävä f-alkuinen nimimerkki kyseli allekirjoittaneelta ruokavinkkejä tuolle suunnalle ja yksityisviestejä taas kerran vaihdoimme. Ehdottipa forkk... nimimerkki X, että julkaiseppa tuo myös yleisellä puolella eli tässä nyt lyhennelmänä, jos jotain kiinnostaa. Matka suuntautui siis noin Delhi-Lucknow-akselille.

Tarkoituksena oli, että syödään ja juodaan hyvin, mitä ikinä tarjotaan. Olen ollut aina sitä mieltä, että tuolla pärjää ilman mahatautia ihan perussäännöillä eli helvetisti käsidesiä _koko ajan_, kypsää ruokaa ja syö siellä missä paikallisetkin. Luulen, että suurin osa on kiinni tuosta ensimmäisestä eli käsidesistä.

Mitähän nyt olisi olleet hailaitit? Yhden hotellin aamupalalla tarjoillut parantha-leivät olivat jumalaisia. Sisään oli leivottu perunamössöä, jossa oli korianteria, chiliä, valkosipulia ja näitä oli myös päällä. Tähän lisäksi jogurttidippi. Ylipäätään kannattaa aina tilata tuolla paikallinen aamiainen, koska se "continental" on sitten vain ja ainoastaan sitä paahtoleipää margariinilla sekä hillolla.

Katukeittiöitä testattiin sekä Delhissä, että Lucknow:ssa ja hyvin toimivat. Kasvista, kanaa ja lammasta ja _aina_ leipää. Söin tuon kymmenen päivän aikana kai kerran riisiä ja aterimilla. :D Lucknow:n erikoisuuksia olivat khababit, jotka olivat siis käytännössä todella mausteisia ja maistuvia (lampaan)liha/kasvispullia, joita paistettiin öljyssä suurilla "muurikoilla". Toinen tuon alueen herkku on biryani, jossa liha oli myös lähinnä lammasta ja chiliä riitti.

Delhissä varsin oli katukeittiöiden ohella aivan loistavia pikaruokalaloita, joiden ehdoton ykkönen oli Etelä-Intian helmi masala dosa. Piti oikein tehdä uusi pyhiinvaellusmatka ko. lafkaan, koska niin loistavaa se oli. Parasta kasvisruokaa, ikinä. On valtava sääli ettei noita saa Suomesta.

Kojuista tuli myös betel-pähkinämälliä maistettua, mutta ei ollut oikein oma juttu. Muita ihan mukavia ruokahavaintoja olivat perinteiset samosat ja pani purit. Jäivät kuitenkin kauas kauas kauas Lucknow kepsuista ja Delhin dosista.

Mutta joo, suosittelen käymään ainakin kerran tuollakin seudulla tai Intiassa yleensäkin. Länsimaistuu (ainakin isot kaupungit) kovalla vauhdilla ja erityisesti juuri etelästä olen kuullut paljon hyvää, samoin pohjoisen vuoristosta. Jos tarvetta on, niin kontakteja (siis esim. hyviä matkanjärjestäjiä, jotka eivät niitä pahimpia veivareita ole) ja neuvoja löytyy täältä.

Edit: yksityisviestiin liitetyt havainnekuvat näemmä puuttuvat.

 

[Musta Nuoli]

Koita nyt päättää, tuleeko Afrikasta mitään syömisen arvoista. Tosin taidan arvata vastauksesi jo etukäteen. Kyse on 100 % varmasti omasta tietämättömyydestäsi eikä afrikkalaisen keittiön tasosta. Jotakin muuta kehottaisin tutustumaan afrikkalaisiin ruokiin, mutta olen hiukan seuraillut ruokavaliotasi palstakirjoitustesi perusteella, joten jätän opastuksen suosiolla väliin.

Kovin vähän niillä tuntuu syömistä olevan Etiopiassa sun muissa maissa, mihin aina kerätään länsimaissa avustuksia säännöllisin väliajoin. Taitaa olla Zimbabwessakin, tuossa Afrikan vilja-aitassa, olla jatkuva nälänhätä ja suht vähän syömistä. Ugandan suuri tyranki ja Skotlannin viimeinen kuningas turvautui huhujen mukaan sentään ravitsevaan ihmislihaan kun sille päälle sattui.

Pohjois-Afrikan ruokakulttuuri on toki eri asia, se onkin vähän eri porukan eli berberien ynnä muiden lanseeraamaa. Marokon suunnalta esimerkiksi mausteisemmat kana- ja kuskus-ateriat toimivat varsin hyvin, ovat toimineet paikan päälläkin.

Somalien perinneruokia olen maistellut jopa ihan somaliseurassa. Kyllä ne maistuivat, mutta montako somaliravintolaa Suomessa on? Jos ruokakulttuuria halutaan tuoda esille ja lähemmäksi, niin se tapahtuu perustamalla ravintoloita joihin muidenkin kulttuurien edustajat pääsevät syömään. Näin ovat muutkin etniset ryhmät toimineet ja parantaneet mielikuvia itsestään.

P.S.: Sekoitat tietämättömyyden Afrikasta välinpitämättömyyteen. Mukavaa kuitenkin, että ruokavalioni on herättänyt kiinnostusta. Nytkin tuli syötyä aamupalaksi nakkihodari ja coleslaw-salaattia, supisuomalainen ruisleipä hollantilaisella gouda-juustoviipaleella sekä kinkulla ja pari Da Capo -suklaapatukkaa. Siinäpä ruokakulttuuria kerrakseen, jossa kohtaavat jenkkiroskaruoka, kotimainen ruisleipä ja keskieurooppalainen juusto.