Sinänsä mielenkiintoista kuinka eri tavalla voi nähdä strategisen ja taktisen tilanteen kehittymisen Suomessa ja yleisesti Euroopassa sekä nyt että tulevaisuudessa.
Venäjällä ollaan kaikesta puheesta huolimatta realisteja, Venäjä ei ole koskaan hyökännyt itseään vahvempaa vastaan, enkä usko että tämä asiantila tulisi tulevaisuudessa muuttumaan mihinkään.
Mistä on näyttöä?
Venäjä on viimeisen kymmenen vuoden aikana hyökännyt kahteen naapurivaltioon ja liittänyt toisesta melkoisen osan itseensä.
Ihan sattumalta kumpikaan maista ei ole Nato-maa ja ihan sattumalta Venäjän hyökkäykset ovat jääneet vailla varsinaista vastareaktiota länsimaissa, talouspakotteita on toki asetettu, mutta edes pientä aseellisen konfliktin eskaloitumisen uhkaa ei Venäjällä ole ollut.
Ihan sattumalta Nato-maat ovat jääneet vaille Venäjän hyökkäyksiä, jos esim. Viro ei olisi Nato-maa, olisi päivänselvää, että siellä käytäisiin tällä hetkellä (tai olisi käyty jo aiemmin) vähintään Itä-Ukrainan tapaista epäsuoraa sotaa tai ainakin lietsottaisiin levottomuuksia ja valmistauduttaisiin epäsuoraan sotaan.
Tässä tullaan siihen pointtiin joka minun mielestäni on oleellisin Nato-keskustelussa.
Eli nähdäkseni Venäjän hyökkäys Nato-jäsenmaata vastaan on sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen itsemurha, Venäjä ei tule koskaan kokeilemaan turvatakuiden pitävyyttä, paitsi jos jostain syystä olisi jossain maailmankolkassa indikoitu turvatakuiden pettävän.
Kuitenkin EU-maiden reagointi Ukrainan kriisiin sekä päätöksenteon kankeus kaikissa sotilaallista voimaa tai edes yhteistä rintamaa vaativissa asioissa on EU-tasolla todella hidasta. EU ei ole, eikä EU:sta tule puolustusliittoa, ne EU-maat joilla on turvallisuuspoliittisia uhkia ovat valinneet Naton näiden uhkien hoitamiseksi.
Sen sijaan näkisin nykyisessä maailmanpoliittisessa sekä Venäjän sisäpoliittisessa tilanteessa jopa todennäköisenä seuraavan kymmenen vuoden aikana, kun Ukrainan tilanne on Venäjän osalta "ratkaistu" ja voimavaroja vapautuu, epäsuoran hyökkäyksen johonkin Naton ulkopuolella olevaan naapurimaahan.
Eli itse näen, ilman merkittävää muutosta Venäjän poliittisessa tilanteessa, Venäjän epäsuoran hyökkäyksen uutta Naton ulkopuolella olevaa maata (todennäköisimmin kohteena Valko-Venäjä, mutta Suomikaan ei ole täysin poissuljettu kohde) kohtaan jopa todennäköisenä seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta en näe pienintäkään uhkaa sen suhteen, että Venäjä lähtisi kokeilemaan turvatakuiden pitävyyttä Nato-maata vastaan.
Tämän vuoksi Suomessa on vähintään parannettava puolustusvoimien toimintavalmiutta, mutta vielä mieluummin näkisin Nato-jäsenyyden hakemisen nykytilanteen hieman liennyttyä.
Jostain puolueettomuudesta jauhaminen on ihan paskaa, Venäjän silmissä Suomi on puolensa valinnut ja on käytännössä Nato-maa ilman turvatakuita.