Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

[lemponen]

Siitä on jokunen vuosi (5-10v?)jo aikaa kun se näyttely muuttui. Ite kävin 2022 katsomassa.

Googlataas millon se muuttui.

Tällänen on julkastu tammikuun alussa 2014, eli 2016 uusittu näyttely ilmeisesti avautunut

Siinä vaiheessa v. 2015, kun entinen Lenin museon museonjohtaja Aimo Minkkinen jäi eläkkeelle, luopui Suomi-Venäjä seura museosta rahan puutteen vuoksi ja museo tuli Työväen museoyhdistys ry:lle (Työväenmuseo Werstas).

 

[Sistis]

Siinä vaiheessa v. 2015, kun entinen Lenin museon museonjohtaja Aimo Minkkinen jäi eläkkeelle, luopui Suomi-Venäjä seura museosta rahan puutteen vuoksi ja museo tuli Työväen museoyhdistys ry:lle (Työväenmuseo Werstas).

Tämä selittää itse asiassa hyvinkin paljon asiaa. Sitä suuremmalla syyllä, kuten myös konkreettisesti näkyvien muutosten vuoksi, nimen muutos on hyvinkin perusteltua.

Tavallaan hyvä, että myös tuo vanha museo tuli aikoinaan katsastettua. Näki varoittavan esimerkin siitä, miten ajattelevia ihmisiä on maassamme aikoinaan ollut.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä selittää itse asiassa hyvinkin paljon asiaa. Sitä suuremmalla syyllä, kuten myös konkreettisesti näkyvien muutosten vuoksi, nimen muutos on hyvinkin perusteltua.

Tavallaan hyvä, että myös tuo vanha museo tuli aikoinaan katsastettua. Näki varoittavan esimerkin siitä, miten ajattelevia ihmisiä on maassamme aikoinaan ollut.

Museonjohtaja Minkkinen oli moskovanuskoinen kommunisti ja vanha taistolainen, kova kommunisti vielä Neuvostoliiton romahduksen jälkeenkin. Kuten tiedämme, tällaisia ihmisiä tai siihen suuntaan kallellaan olevia oli Suomessa aikoinaan paljon. Päälle vielä neuvostokorttia edukseen käyttäneet opportunistit, joita oli vaihtelevassa määrin liki joka puolueessa.

Ikään kuin Lenin-museon raunioille perustettava Nootti voi olla ihan aiheellinen päivitys. En vaan varauksetta usko sen kykyyn porautua ainakaan kaikilta osin olennaiseen, koska myös uutta museota hallinnoi paikallisen työväenyhdistyksen pyörittämä Työväenmuseo Werstas. Toki pitkä matka on kuljettu Lenin-museon henkilöpalvontalaitoksen ajoista nykyhetkeen.

Loppukevennykseksi eräs kuulemani tarina. Muuan suomalainen opiskeli aikoinaan Neuvostoliitossa. Reaalisosialismin realiteetit olivat avautuneet hänelle paikan päällä vähitellen, joten intomielinen usko sosialismin riemuvoittoon oli alkanut korvautua vähän järkevämmillä ajatuksilla. Opiskelijaa oli sitten riemastuttanut kovasti, kun hän huomasi maan postilaitoksen julkaisseen juhlavuoden postimerkkisarjan "60 vuotta neuvostosirkusta". Tätä merkkiä hän sitten osti arkkikaupalla. Oli kuulemma mukava lähettää kirjeitä Suomeen ja vihjata, että postimerkki kertoo kaiken olennaisen maasta.

 

[Sistis]

Ikään kuin Lenin-museon raunioille perustettava Nootti voi olla ihan aiheellinen päivitys. En vaan varauksetta usko sen kykyyn porautua ainakaan kaikilta osin olennaiseen, koska myös uutta museota hallinnoi paikallisen työväenyhdistyksen pyörittämä Työväenmuseo Werstas. Toki pitkä matka on kuljettu Lenin-museon henkilöpalvontalaitoksen ajoista nykyhetkeen.

Kuten mainitsin, niin nykyinen Lenin-museo yllätti minut positiivisesti, ja kertoi varsin totuudenmukaisesti historiasta, mainiten rehellisesti myös Neuvostoliiton hirmuteot ja imperialismin, eikä nostalgisoinut YYA-aikaa, ainakaan mitenkään överisti. Werstas tuli katsastettua samalla kertaa, ja minusta sekin oli varsin neutraali, joskin ihan ymmärrettävästi käsitteli asiaa työväenliikkeen näkökulmasta, ja työväen olosuhteiden parantuminen historiamme saatossa oli yksi käsitellyistä aiheista, ja tuosta paranemisesta ansio kuului työväenliikkeelle ainakin rivien välistä lukien.

Minä itse ajattelen niin, että taustalla on ollut suomalainen konsensuspolitiikka, jossa maltillinen työväkemme on näytellyt merkittävää osaa. Yksin se ei olisi saanut hyvinvointiyhteiskuntaa aikaiseksi, mutta en usko, että siihen olisivat myöskään pelkät porvarit kyenneet. Tämä näin maltillisen porvariäänestäjän suulla sanottuna.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kuten mainitsin, niin nykyinen Lenin-museo yllätti minut positiivisesti, ja kertoi varsin totuudenmukaisesti historiasta, mainiten rehellisesti myös Neuvostoliiton hirmuteot ja imperialismin, eikä nostalgisoinut YYA-aikaa, ainakaan mitenkään överisti. Werstas tuli katsastettua samalla kertaa, ja minusta sekin oli varsin neutraali, joskin ihan ymmärrettävästi käsitteli asiaa työväenliikkeen näkökulmasta, ja työväen olosuhteiden parantuminen historiamme saatossa oli yksi käsitellyistä aiheista, ja tuosta paranemisesta ansio kuului työväenliikkeelle ainakin rivien välistä lukien.

Minä itse ajattelen niin, että taustalla on ollut suomalainen konsensuspolitiikka, jossa maltillinen työväkemme on näytellyt merkittävää osaa. Yksin se ei olisi saanut hyvinvointiyhteiskuntaa aikaiseksi, mutta en usko, että siihen olisivat myöskään pelkät porvarit kyenneet. Tämä näin maltillisen porvariäänestäjän suulla sanottuna.

Minulla taas olivat edellä mielessä puhtaasti idänsuhteet, tuon tulevan Nootti-museon pohjalta. Sen suhteen olisi hyvä, jos poliittisia katsantokantoja ja erilaisia sanotaanko vaikka kerrostumia hyödynnettäisiin laajasti. Idänsuhteiden kenttä sisältää paljon asioita, joita ei mielestäni kannata käsitellä mustavalkoisesti esimerkiksi myönteisenä tai kielteisenä, jos ei silti neutraalinakaan. Esimerkkinä nyt vaikka Kekkosen neljännesvuosisata presidenttinä.

Sivujuonteena totean, että olen vieraillut Lenin-museossa useasti. Ensimmäisen kerran kävin joskus 1990-luvulla, jolloin museossa elettiin melko vahvasti vielä entistä aikaa. Tuon jälkeen olen tehnyt vierailuja joka vuosikymmenellä; 00-luvulla ehkä kahdesti, 10-luvulla varmaan 4-5-kertaa, ja 20-luvullakin olen ehtinyt jo kahdesti. Kiitos Museokortin, nykyään on alhainen kynnys käväistä melkeinpä museossa kuin museossa. Minkkisen jälkeisen ajan museokokemus poikkeaa selvästi aiemmasta, se on selvää.

 

[Raid76]

Ehdotan, että museota ei suljeta.

Nimi vaihdetaan Venäjän mausoleumiksi ja siellä esitetään päättymättömästi isolla screenillä talvisodan motinpurkuja ja jatkosodan torjuntataisteluista kertovia dokumentteja. Museon auetessa ja sulkeutuessa soitetaan Sibeliuksen Finlandia-hymni.

 

[Alejandro]

Kun nyt on muutaman vuoden seurannut Venäjän hävityssotaa Ukrainaa vastaan, niin tuntuisi jotenkin absurdilta, että noin neljännesvuosisadan päästä Ukrainassa olisi vahvasti suomettunut ilmapiiri. Olettaen siis, että sota päättyisi lähivuosina Ukrainan tappioon raskaine rauhanehtoineen.

Mietin tätä siksi, että Suomi kävi kaksi veristä sotaa Neuvostoliiton valloituspyrkimyksiä vastaan, mutta 70-luvulla oltiin innoissamme nuolemassa neukkujen persettä. Näyttäytyy jälkikäteen oudolta, kun olen itse päässyt todistamaan sodan aikakautta Euroopassa.

Sitä tässä siis mietin, että toistaako historia väkisin itseään. Ja onko Suomessa kenties syntynyt jo uusi suomettunut sukupolvi, joka kenties pyllistää tällä kertaa Moskovan yli suoraan Pekingin suuntaan.

 

[lemponen]

Tämä selittää itse asiassa hyvinkin paljon asiaa. Sitä suuremmalla syyllä, kuten myös konkreettisesti näkyvien muutosten vuoksi, nimen muutos on hyvinkin perusteltua.

Tavallaan hyvä, että myös tuo vanha museo tuli aikoinaan katsastettua. Näki varoittavan esimerkin siitä, miten ajattelevia ihmisiä on maassamme aikoinaan ollut.

Itse kanssa kävin siinä alkuperäisessä Lenin museossa joskus 2010 luvun alussa. Myös myöhemmin olen kertaalleen käynyt Werstaan Leninissä.

Museonjohtaja Kalle Kallio sanoi, ettei museon nimeä lähdetty vaihtamaan painostuksen tai paineiden takia. Minä olen kyllä sitä mieltä, että nimenomaan painostuksen ja paineiden takia nimi on lähdetty muuttamaan. Jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, olisi keskustelut olleet olematonta ja varmaan Lenin museo nimi olisi sama vielä 2030-luvullakin.

 

[Sistis]

Nyt Venäjäkin viestii, että museon sulkeminen oli oikea päätös.

Venäjällä vati nurin Tampereen Lenin-museon takia: ”Suomi lähti Ukrainan polulle”

Maailman ainoan Venäjän ulkopuolella sijaitsevan Lenin-museon sulkeminen on huomattu myös Venäjällä.

www.iltalehti.fi

 

[vanukas]

Sitä tässä siis mietin, että toistaako historia väkisin itseään. Ja onko Suomessa kenties syntynyt jo uusi suomettunut sukupolvi, joka kenties pyllistää tällä kertaa Moskovan yli suoraan Pekingin suuntaan.

Tässä on minusta hauska ilmiö miten sanat ovat muuttuneet vuosien varrella. Aiemmin puhuttiin, että Suomi kumartaa itään ja joutuu samalla pyllistämään länteen. Ikään kuin näyttäisi persettä läntisille arvoille. Nykykielessä pyllistys onkin se alistumisen merkki ja termin seksualisaation kautta sitä persettä sitten annetaan mihin suuntaan sanonta sitten viekin.

Ainakin näin itse olen tämän muutoksen ymmärtänyt.

 

[Wiljami]

Kun nyt on muutaman vuoden seurannut Venäjän hävityssotaa Ukrainaa vastaan, niin tuntuisi jotenkin absurdilta, että noin neljännesvuosisadan päästä Ukrainassa olisi vahvasti suomettunut ilmapiiri. Olettaen siis, että sota päättyisi lähivuosina Ukrainan tappioon raskaine rauhanehtoineen.

Mietin tätä siksi, että Suomi kävi kaksi veristä sotaa Neuvostoliiton valloituspyrkimyksiä vastaan, mutta 70-luvulla oltiin innoissamme nuolemassa neukkujen persettä. Näyttäytyy jälkikäteen oudolta, kun olen itse päässyt todistamaan sodan aikakautta Euroopassa.

Sitä tässä siis mietin, että toistaako historia väkisin itseään. Ja onko Suomessa kenties syntynyt jo uusi suomettunut sukupolvi, joka kenties pyllistää tällä kertaa Moskovan yli suoraan Pekingin suuntaan.

On tässä selkeänä erona terrori-imperiumi, jota mielistellään. Suomessa jouduttiin reaalipolitiikan nimissä väkisin kansojen vankilan vaikutuspiiriin, kun länsiliittoumat loppuivat Ruotsiin ja vastapuoli oli vielä voimantuntoinen jättimäinen hirviö. Toki suurissa ikäluokissa tuo logiikka jotenkin hämärtyi ja ilmeisesti osa porukasta uskoi tosissaan nämä pakon sanelemana (tai vallanhaluisesta opportunismista) lausutut korupuheet hyvistä kahdenvälisistä suhteista ja mm. siitä kun Paasikivi ihan vakavalla äänellä surkutteli radiopuheessa stalinin helvettiinsiirtymisen jälkeen, kuinka maailma on menettänyt suuren poliittisen neron tjsp.

Nykyinen terroritunkio ei semmoista voimaa omaa että pakottaisi esimerkiksi virallisen Suomen nuolemaan niiden hanuria, jotta eivät tule rajan yli. Suomi on myös liittoutunut, eikä siinäkään mielessä ole enää painostukselle läheskään samaan tyyliin altis kuin aiemmin. Ilman tuota valtion virallista valetta ystävällismielisestä naapurista, ei kellekään täysijärkiselle suomalaiselle tule mieleen kuvitella että naapurimme olisi mitään muuta kuin mitä se on.

Tätä pohjaa vasten olisi todellakin absurdia että Ukrainassa pestäisiin paskatunkion politrukkien selkiä lähitulevaisuudessa, paitsi toki niiden ukrainalaisten toimesta joilla on kuvitelma että paskatunkion mielistely tuottaa itselle suoraa hyötyä. Toivottavasti paskatunkio ajautuu siis semmoiseen jamaan (esimerkiksi romahtaa kymmeniksi pieniksi valtioiksi), ettei tuommoista vaikutusmahdollisuutta ole edes teoriassa. Toki noille opportunistisille maansa myyjille rahoittajia löytyy silti, esim. Kiinalla piisannee jatkossakin pätäkkiä poliitikkojen osteluun.