Mainos

Suomi Vs. Mitalijoukkueet (realismi)

  • 7 758
  • 83

Raid

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Pitää vielä kommentoida Curren aikakautta. Kaudella -94 johon kuului Lillehammarin Olympialaiset ja Italian MM-kisat Suomi hävisi koko kautena vain yhden erän. Silti saaliiksi jäi vain MM-hopea jo Olympia pronssi. Pelillisesti Suomi oli ylivoimainen sinä kautena. Silloiseen Suomen runkomiehitykseen kuuluivat Keskinen, Nieminen, Helminen, Jutila, sekä sitten sen aikainen nuoriso ketju Lehtinen, Koivu, Peltonen. Myllys oli maalissa selvä ykkösmolari. Nuo edellä mainitut miehet olivat aikansa persoonia jotka Curre sai taistelemaan joka solullaan joukkueen eteen. Curre sai Suomalaiset uskomaan itseensä sekä vielä luottamaan kaveriin. Toki Currekin teki virheratkaisuja mm. en itse olis laittanut Niemistä toista kertaa rankkaria laukomaan.
Sitten tähän Ruotsi matsiin. Tapahtui siinäkin paljon hyvää, ei muuten peli olisi ollut 5-1. Mutta sitten tapahtui jotain todella synkkää. Historian pimein puolitoista erää. Kuten jo Cobol mainitsi Aran aikana ratkaisupeleissa ei ole riittänyt 2 3 ja nyt jopa neljän maalin johto. Tätä asiaa on pakko kritisoida. Tuntuu ettei koskaan opita mitään edellisistä peleistä varsinkaan tappioista. Mielestäni nyt on aika eri tahojen istua pöytään ja yrittää oppia jotain.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti cobol
Itse en kyllä millään keksi, miki Aravirta on noin pyhä asia joillekin HIFK-kannattajille, että kun kaveri tekee vuosisadan kämmäyksen häviämällä 5-1 johdon ratkaisupelissä, sitä peluutusta ei saa arvostella. Älytöntä!...

No minulle Aravirta ei ole mitenkään pyhä asia (ainakaan vielä, ehkä parin IFK:ssa voitetun mestaruuden jälkeen jo on). Ja myönnän että Aravirta on toki vastuullinen Suomen tappiosta (muttei ainoa syy). Mutta pointtini ei ollut se, halusin vaan niille lukijoille jotka eivät ole sinun kirjoituksiesi motiivia ymmärtäneet, paljastaa sen.

Jos olisitkin kirjoittanut ainoastaan yhden Aravirtaa kritisoivan viestin, ei asia olisi ehkä herättänyt huomiotani, mutta kun ketjusta löytyy noin puolenkymmentä tekstiäsi, joiden sisältönä on ainoastaan se kuinka ainoa syylllinen Suomen tappioon on Hannu Aravirta, päätin hieman tarkistaa mitä olet aiemmin hänestä kirjoittanut. Tuo lainaukseni oli toki niinkin kaukaa kuin viime helmikuulta, mutta löytyy niitä kommenttejasi myös myöhemmin

Viestin lähetti cobol (19.11.2002 22:50)
"Tosiasia taitaa olla se, että Suomessa on kolme valmentajaa, jotka kykenevät nostamaan joukkueen kultakantaan: Aravirta, Summanen ja Jortikka. Heillä kaikilla on näyttöjä jopa niin paljon, että kukas muu valmentaja on yleensä kultaa seuratasolla saanut - ja milloin -;)"

Eli tämä senkin jälkeen kun Aran joukkue konttasi viiime keväänä (enkä edes viitsi puhua Summasen ansioista tämän kirjoituksen jälkeen) ... Tässäkään vaiheessa ei tietenkään vielä tiedetty että Aravirta työskentelee seuraavat kaudet HIFK:ssa...
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Heavy, älä nyt viitsi jankuttaa. Ara on ihan hyvä valmentaja ja positiivinen persoona, mutta kun ei vaan mun mielestä ymmärrä peluutuksesta mitään. Turha sun on kaivella mun vanhoja kirjoituksia, sillä ei niissä ole mulla mitään muuttamista edes jälkikäteen. Viime marraskuussa ei tainnut olla vähän aikaan kukaan muu valmentaja seuratasolla kultaa saanut kuin Jortikka, Summanen ja Ara - vai oliko siinä jotain väärin?

Kun Ara mokasi äsken 5-1 johdon ratkaisumatsissa - mokattuaan sitä ennen 2-0 ja vielä sitä ennen 3-0 johdon myös ratkaisupelissä - kyllä mun kuppi Aran peluuttamisen ja valintojen ymmärtämisessä meni täydellisesti nurin. Hän esimerkiksi valitsi Sami Heleniuksen joukkueeseen, jotta saadaan kovuutta maalin eteen ja maskimiehet siivottua. No, sitten tulee ratkaiseva ottelu ja vastustajalla on useampikin 100-kiloinen kaveri, jotka ovat tarvittaessa maskissa. Mitä Ara tekee - ei laita Heleniusta edes kentälle... Itke siitä niin paljon kuin jaksat, mutta näin se vaan meni. Mun mielestä sellainen valmentaja, joka tekee moisen triplamokan ei todellakaan ymmärrä peluttamisesta riittävän paljon. Mutta ei tällaista mieltä saa siis olla, koska Ara on ensi kaudella HIFK:n valmentaja? Mä nyt vaan olen - koita jotenkin kestää. Jos et kestä, jätä lukematta!

Jatkossa en vastaa edes tällaisiin provoihin. Hauskaa kesää.
 

Lucky

Jäsen
Viestin lähetti cobol
Ara mokasi äsken 5-1 johdon ratkaisumatsissa - mokattuaan sitä ennen 2-0 ja vielä sitä ennen 3-0 johdon myös ratkaisupelissä

Ihminen tekee erehdyksiä, mutta ydinjuttu on oppiiko niistä vai ei. Tavallinen ihminen oppii omista erehdyksistään, fiksu oppii muidenkin mokista - tyhmä ei opi edes omistaan.

Ara ei ole yksin syyllinen, mutta näyttää siltä, että hän ei ole oppinut edellisistä kerroista.

Ottaisin kyllä näitäkin katastorofeja paremmin vastaan, jos se kulta olisi tullut. Mieluummin yksi kulta kuin vaikka kuinka monta hopeaa!

Iltalehdessä tai Ilta-Sanomissa joku valmentaja taisi sanoa, että Aralla ei ole ollut vuosiin riittävää penkkikokemusta - seurajoukkueessa sitä on monin verroin verrattuna maajoukkueeseen.
 
Suosikkijoukkue
JYP
Suomalainen häviämisen kulttuuri

Ihmiset täällä ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että Suomessa on jääkiekkomaajoukkueelle asetettu aivan liian kovat tavoitteet. Seuraavassa lauseessa kuitenkin usein ihastellaan ulkomaalaisten "voittamisen kulttuuria". Mats Sundin antaa Aftonbladetin sivuilla pienen näytteen siitä, mitä "voittamisen kulttuuri" ilmeisesti tarkoittaa (vaikka Ruotsi tänään hävisikin). Ne, jotka eivät ymmärrä, olkoot ymmärtämättä.

- När man spelar för Sverige så är det vinst som gäller, men jag kanske blir stolt över silvret om ett tag. Men jag tror att alla hoppades och trodde på guld med tanke på det lag vi har här.

Kun pelataan jotain kiekkoturnausta, on aivan turha miettiä toisten osallistujien "kiekkokulttuuria" tai muita epäolennaisuuksia. Oli kisat mitkä tahansa, voittamaan on lähdettävä. Joukkuelajeissa voittaminen ei onnistu, jos "annetaan kaikkemme ja katsotaan mihin se riittää". Jos mitalisijat tyydyttävät, saadaan tulokseksi mitalisijoja.

On päivänselvää, ettei Suomen pelaajamateriaali kestä vertailua esim. Kanadan tai Venäjän kanssa (etenkin jos kriteerinä käytetään NHL-pojoja). Suomen maajoukkue on kuitenkin osoittanut useissa turnauksissa (Nagano), että se pystyy ainakin yksittäisissä otteluissa haastamaan kenet tahansa. Miksi siis tyytyä seitsemänteen sijaan, jos kaiken osuessa kohdalleen voi sijoitus olla ensimmäinen?

Jos Suomi ei voita MM-kisoja, ei mielestäni ole aihetta kovin suuriin tuuletuksiin. Joukkueen suoritus voi silti olla hyvä ja he ansaitsevat siitä tunnustuksen, mutta voittamisen pitää olla tavoitteena. Kisaturisteille on sitten ihan omat pelinsä ja lohkonsa. Suomen tämänvuotinen joukkue ei onnistunut kovinkaan hyvin. Joukkue oli jotenkin väritön, eikä sytyttänyt ainakaan minua peliesityksillään. Puolitoista erää hyvää kiekkoa eikä paljon muuta.

Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät arvosta MM-kisoja lainkaan tai eivät syystä tai toisesta kannata Suomen maajoukkuetta. Eivät MM-kisat ja leijonat minussakaan mitään suuria tunnekuohuja herätä, mutta sen verran kuitenkin, että jaksan kisoja seurata. Suomen voittoa toivon, mutta en vuodata sinivalkoisia kyyneleitä tappion hetkellä. Sitä en kuitenkaan jaksa käsittää, miksi jotkut (ilmeisesti) Suomea kannattavat jaksavat aina olla muistuttamassa Suomen "oikeasta paikasta maailman kiekkokartalla". Näitä turnauksia ei voita maailman paras kiekkomaa, vaan loppuottelun voittanut joukkue. Suomi ei ole siinä pitkään aikaan onnistunut, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.
 

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Re: Suomalainen häviämisen kulttuuri

Viestin lähetti Mikael Pelzfuss
Näitä turnauksia ei voita maailman paras kiekkomaa, vaan loppuottelun voittanut joukkue. Suomi ei ole siinä pitkään aikaan onnistunut, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.

Erittäin hyvä huomio, josta olen täysin samaa mieltä. Otetaanpa esimerkiksi tuo Tsekin menestys muutama vuosi sitten: kolme maailmanmestaruutta putkeen ja kaupan päälle vielä Olympiakulta kovatasoisesta turnauksesta. Tarkoittivatko nämä voitot automaattisesti sitä, että Tsekki oli tuon ajan maailman paras kiekkomaa? Mielestäni ei. Tarkoittivatko ne sitä, että Tsekillä oli tuolloin maailman paras maajoukkue? Mielestäni kyllä. Olipa turnauksessa mukana maailman parhaat pelaajat tai eivät, Tsekki voitti silti.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Viestin lähetti PeteX
Ara on ollut pääpiirteittäin hyvä valmentaja, joka on johtanut Jokerit mestaruuteen. Ifkifanien takinkäännös on verrattavissa Jokerifanien vastaavaan Jortikan kohdalla. Edelleenkään about viisi vuotta sitten YKSIKÄÄN Jokerifani ei olisi halunnut häntä meidän valmentajaksi. Nyt määkiminen on jopa surkuhupaisaa ja samalla joukkue ajetaan alas taloudellisista syistä perusteena antaa nuorille peliaikaa. Tulemme kokemaan ensi kaudella saman mitä naapuri on tehnyt lähes joka kausi. Ainakin keskustelua käydään ja kovaa.

Erittäin hyvin sanottu naapurileiristä. Näin on. Uskallan väittää, että mikäli valmentajat olisivat menneet toisinpäin; Jortikka > HIFK, Ara > Jokerit, olisi monella toinen ääni kellossa. Hyvin todennäköisesti minullakin. Ihminen on ajatteleva olento (pääsääntöisesti) ja kääntää alitajuisella osastollaan asioita niin, että pääsee lopulta itse tekemään haluamansa johtopäätökset. Siis pelaa pasianssin läpi huijaamalla huomaamatta omaa filunkiaan.

Mielestäni Ara/HIFK ja Jortikka/Jokerit -keskustelu voitaisiin siirtää ensi kauteen, jolloin tiedämme kuinka äijien todella käy. Minulle on ihan sama, vaikka Ara ryssisi kaikki maajoukkuepelit, jos hän peluuttaa HIFKiä minua miellyttävällä tavalla. Se on edelleen mahdollista. Ja mitä luuseripäävalmentajista puhutaan, Aravirralla on vielä pitkä matka Antti "ohimot" Muuriseen.

Ai niin, Tanska muuten niisti pisteen maailmanmestarilta näissä kisoissa. Kuka vielä väittää, ettei kiekon taso ole leventynyt :)
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Hajahuomioita.

Hyvät Taito-ojanen ja Mikael Pfell....jotain.

Kiinnitti huomiota tuo saivartelulta maistuva pohdinta siitä, onko voittaja paras. Eikös asia ole vähintäänkin itsestään selvä: MM-finaalin voittaja on paras, kunnes haastaja suistaa valtaistuimelta. Asian täytyy yksiselitteisesti olla näin, koska muuta mittaria ei ole ja jos olisi, koko kisa menettäisi merkityksensä.

toinen tekijä on tämä Suomen asema kiekkokartalla, minun mielestäni on huuhaata näillä eväillä vaatia maailmanmestaruuksia, koska meille sellaisen saavuttaminen vaatii totaalista munkkia. Totuuden myöntäminen on tärkeää, koska asiantuntemattomaan mediahypetykseen hurahtaneiden näyttää olevan mahdotonta hyväksyä, että tälläkin kertaa oli 6-7 parempaa jengiä mukana, eikä leijonamme suinkaan alisuorittaneet, pikemminkin pelasivat tasollaan ja tällä kertaa sitä munkkia ei ollut mukana.

Jokainen mitali on Suomelle menestys ja siinä on totuus, joka on hyvä pitää mielessä kun mm-tuloksia arvioidaan.

Mitä tulee tuohon katkeraan ruotsi matsiin, en syyllistäisi niinkään valmennusta, vaan vastuuttomia änäri"tähtiä", jotka ilmeisesti halusivat ottaa myös peluutuksen asiakseen ja olivat sitten tiukan paikan tullen kykenemättömiä vastaamaan huutoonsa. Mitä tulee Heleniuksen penkillä istumiseen, syypää taitaa löytyä näistä Timosista ja Niinimäistä, jotka halusivat pelata tasaparein. Kaikella kunnioituksella herra Heleniusta kohtaan olen kyllä sitä mieltä, että mitään ei hänen pelaamisensa olisi muuttanut, isoon lootaan liike ei svenssoneille olis riittänyt.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti JypFabu
Kiinnitti huomiota tuo saivartelulta maistuva pohdinta siitä, onko voittaja paras. Eikös asia ole vähintäänkin itsestään selvä: MM-finaalin voittaja on paras, kunnes haastaja suistaa valtaistuimelta. Asian täytyy yksiselitteisesti olla näin, koska muuta mittaria ei ole ja jos olisi, koko kisa menettäisi merkityksensä.

toinen tekijä on tämä Suomen asema kiekkokartalla, minun mielestäni on huuhaata näillä eväillä vaatia maailmanmestaruuksia, koska meille sellaisen saavuttaminen vaatii totaalista munkkia. Totuuden myöntäminen on tärkeää, koska asiantuntemattomaan mediahypetykseen hurahtaneiden näyttää olevan mahdotonta hyväksyä, että tälläkin kertaa oli 6-7 parempaa jengiä mukana, eikä leijonamme suinkaan alisuorittaneet, pikemminkin pelasivat tasollaan ja tällä kertaa sitä munkkia ei ollut mukana.

Jokainen mitali on Suomelle menestys ja siinä on totuus, joka on hyvä pitää mielessä kun mm-tuloksia arvioidaan.

Laitanpa tähän ensin tuohon Finnishninjan hauska-nimiseen ketjuun laittamani kommentin: Tottahan tuo on, että -95 turnaus oli heikkotasoinen. Ei silti pidä unohtaa, että Suomen pelillinen huippukausi kesti paljon kauemmin kuin vain yhden vuoden. Oikeastaan vasta viimeisen parin vuoden aikana ollaan todella alettu taas jäädä kyydistä. Naganossa Suomi pudotti Ruotsin ja voitti Kanadan pronssiottelussa. SLC:ssä (ilman Koivua) Suomi voitti Venäjän ja pelasi hyvin tasavertaisesti Kanadaa vastaan. Vieläkin materiaali on niin hyvää ja leveää, että organisoidulla ja motivoituneella joukkuepelillä voidaan käydä aivan maailman parhaita joukkueita vastaan paras yhdestä -otteluissa realistisin yllätystoivein.

Eli pointti on että nykymuotoisissa turnauksissa Suomi on vaarallinen vastustaja parhaillekin joukkueille ja pystyy yhtenäisyydellä ja kurinalaisuudella korvaamaan tiettyyn rajaan asti huipun kapeutta. Puolivälierä-voitto ja sitä kautta pääsy mitalipeleihin on siis kaukana epärealistisesta vaatimuksesta Suomen maajoukkueelle - missä tahansa turnauksessa. Realismi on säilytettävä siinä, että Suomi ei tosiaankaan lähde suosikkina näihin turnauksiin, mutta kuitenkin aivan hyvin yllätysmahdollisuuksin. Eli mitali parhaiden maiden turnauksessa ja kulta MM-kisoissa ovat aivan hyvät tavoitteet Suomelle vaikka toki vaativatkin todella nappiin mennyttä suoritusta. Osittain tässä katkeruudessa, valittelussa ja syyttelyssä on ehkä sitä nuivaa perisuomalaista nyrkki taskussa -mentaliteettia. Inhorealismi tuntuu katu-uskottavalta ja miehekkäältä, mutta itse asiassa se ei ole kokonaan realistista.

Keskustelu parhaasta kiekkomaasta liittynee siihen, että tälläisten pikaturnausten lopputulos ei siis välttämättä kerro sitä, missä maassa jääkiekko on korkeimmalla tasolla ja millä mailla on eniten parhaita pelaajia. Tämä tilanne tietysti suosii NHL:ssä yhä enemmän muiden huippumaiden varjoon jäävää Suomea. Jos sarjajärjestelmä olisi pitempiä ottelusarjoja korostava, olisi meidän pienemmillä resursseilla paljon vaikeampi yllättää. Mutta sitä en kyllä kiellä, että paha ongelma tämä NHL-huipun kapeus meille alkaa olla, eikä sitä enää voi kokonaan tilapäisenäkään tilanteena pitää - tuskinpa siihen vain löytyy yhtä selvää syytä, mikä tekee tilanteen korjautumisen tosi vaikeaksi.

Edit: typoja ym.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös