Suomi Vs. Mitalijoukkueet (realismi)

[TheAnimal]

Kun nyt on katsellut tätä vimmaa hakea syntipukkeja ja syyllisiä tappioon, niin olisi syytä muistaa myös vähän realiteetteja. Vaikka naistenlehdissä ja muissa vakuutettaisiinkin, että Suomi on lähes varma maailmanmestari, niin ei sitä aina kannata uskoa. Nyt tuntuu siltä, että puolet kansasta todella uskoivat, että kohta Suomi voittaa varmasti maailmanmestaruuden ja olisihan Suomi voittanutkin, jos ei ne ja nuo olisi tehneet "karmivia" virheitä kaukalossa, valinneet "vääriä" pelaajia ja laittaneet "vääriä" ketjuja jne.

Realiteetit alkaa hahmottua kummasti, kun katsotaan kylmiä tosiasioita suoraan. NHL on kiistatta maailman paras kiekkosarja ja ei ole sattumaa, että sieltä ne Suomenkin runkopelaajat tulevat. Ja kun katsotaan miten ne Suomen pelaajat siellä sitten menestyivät runkosarjassa verrattuna niihin maihin, jotka mitaleista nyt taistelevat. Selviää seuraavaa:

Suomen joukkue:
134 NHL-maalia (4 yli 10 maalin pelaajaa)

Ruotsin joukkue:
162 NHL-maalia (7 yli 10 maalin pelaajaa)

Tshekin joukkue:
172 NHL-maalia (9 yli 10 maalin pelaajaa)

Slovakian joukkue:
249 NHL-maalia (9 yli 10 maalin pelaajaa)

Kanadan joukkue:
290 NHL-maalia (12 yli 10 maalin pelaajaa)

Todettakoon vielä, että Suomen yli 10 maalin miehistä Selänne oli ainoa, joka sai tehtyä enemmän kuin yhden maalin. Kohtalaisen sokeakin huomaa, että Suomen materiaalin leveys etenkään hyökkäyspäässä ei kestä vertailua mitaleista taisteleviin maihin.

Kannattaa myös huomioida, että vaikka Suomi hävisikin kaikki huippumatsit, niin vastustajat olivat juuri niitä, jotka edelleen ovat taistelemassa maailmanmestaruudesta.

Aravirran urakka päättyi nyt. Helppoa ei tule olemaan seuraajillakaan. Ei ainakaan niin kauan kuin suomalaiset ihan oikeasti kuvittelevat, että Suomi lähtee arvokisoihin ennakkosuosikkina, vaikka parhaimmillaankin ollaan vain hyvä haastaja. Suomella on paljon hyviä pelaajia, mutta todelliset kansainvälisen luokan huippuyksilöt ovat vähissä.

 

[Jack Daniel's]

Näin se menee. Itsekin olen tuota kelaillut ja ihmettelin ennen kisoja, kun katselin muiden huippumaiden kokoonpanoja, että miksi kaikki hehkuttivat avoimesti maailmanmestaruutta. Suomella ei ollut lähellekään kovin joukkue näissä kisoissa ja se näkyi ottelutuloksissa kovia maita vastaan.

Katsotaan ensi vuonna uudestaan.

 

[Cobol]

NHL:ssä pysyäkseni, jääkiekko ei ole pelkkää matematiikkaa. Jos pelaajien tekemät runkosarjan maalit olisivat voiton tae playoffeissa, tuskinpa Anaheim** olisi lyönyt Detroitia ja Dallasia tai Minnesota Colorodoa. Rahakaan ei ratkaise kaikkea: Anaheim on todellinen halpisjoukkue vaikkapa Dallasiin ja Detroitiin verrattuna. Anaheimin playoff-voitoissa kyse on lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: halusta ja kyvystä voittaa. Pelataan sillä taktiikalla, joka materiaalille sopii.

Aikanaan Suomi voitti mestaruuden Ruotsin kotikisoissa kaatamalla juuri isäntämaan vakuuttavasti finaalissa. Joukkueen henki oli kautta kisojen hyvä ja Curre osasi sitä taistelutahtoa vielä sopivilla tempuilla nostaa juuri ennen finaalia. Joukkue taisteli ja joukkue voitti.

Kun Suomi menettää 5-1 johtonsa vuosikymmenen jääkiekko-ottelussa ja häviää ottelun lopulta 5-6, kyseessä on yksi kaikkien aikojen kämmeistä. Minkä tahansa kisojen joukkueen päävalmentaja - vaikkapa Japanin - olisi tajunnut 5-1 johdossa sen, että nyt peli pitää jäädyttää. On turha jatkaa hyökkäämistä yltiöpäisellä tavalla ja hakea mukamas vapauttavaa kuudetta maalia. Sen sijaan kentällisiä olisi peluutettu sen mukaan, että vastustaja olisi joutunut törmäämään Suomen neljän pelaajan linjaan. Kokoonpanoja muokattu sen verran, että se isoin seitsemäs puolustaja olisi päässyt maajoukkueen valmentajan mainostamaan rooliin eli putsaamaan oman maalin edustaa myös kentällä. Eikä otteluun olisi ylipäätään laitettu iltapäivällä pöpötaudissa oirehtinutta miestä maaliin.

Kun asioista puhutaan suoraan ja halki, Suomen 5-1 johdon hukkaamista ei voi mitenkään puolustella NHL:n runkosarjan maaleilla. Tämä oli se ainoa iso peli näissä kisoissa ja se jäi myös Suomen viimeiseksi peliksi.

Pahaa teki lukea Aravirran ylistystä tai ainakin hänen kausi toisensa jälkeen jatkuneen peluuttamis- ja valitsemisongelman lähes täydellistä unohtamista iltapäivälehdistä. Varsinkin kun toinen iltapäivälehdistä ampui jo nyt erittäin näkyvästi Summasen alas, vaikka Summasen johdolla ei ole vielä edes ensimmäistäkään maajoukkueen harjoitusta edes vedetty.

Vain Suomessa on mahdollista se, että vuosikymmenen kiekko-ottelu 5-1 johdon haaskaamiseen ei haluta hakea todellisia syitä. Tämä on maa, jossa ne kirjoittavat tästäkin asiasta, jotka eniten haluavat syitä peitellä. Jostain syystä Aravirta on luonut ympärilleen jees-miesten hovin, joka ei hänen kyvyttömyyttään peluuttaa joukkuetta missään ratkaisevassa ottelussa tietenkään halua käsitellä.

Mutta kun sama vaikeneminen viedään erilaisten valtakunnalisten urheilumedioidenkin palstoille, ollaan todella kaukana vaikkapa pohjois-amerikkalaisesta tai eurooppalaisesta demokratiasta. Ja jossain Kanadassa tällainen hyssyttely ei olisi koskaan tullut kuuloonkaan!

**
NHL, runkosarja 2002-2003:

Joukkueen tekemät maalit ja yli 10 maalia tehneet pelaajat

Detroit 269 maalia, 11 pelaajaa
Dallas, 245 maalia, 9 pelaajaa
- - -
Anaheim, 203 maalia, 5 pelaajaa

Edit: lisätty tilasto.

 

[Katselija vain]

Viestin lähetti cobol
Mutta kun sama vaikeneminen viedään erilaisten valtakunnalisten urheilumedioidenkin palstoille, ollaan todella kaukana vaikkapa pohjois-amerikkalaisesta tai eurooppalaisesta demokratiasta. Ja jossain Kanadassa tällainen hyssyttely ei olisi koskaan tullut kuuloonkaan!

Asiaa sivuten olen samaa mieltä siinä, että ei Suomessa ole sellaista todellista kriittistä ja asioihin todella perehtyvää urheilumediaa (kyse siis muistakin lajeista kuin jääkiekosta). En nyt tarkoita mitään lehdistössä tapahtuvaa syyllisten etsintää vaan asioihin syvällisemmin paneutuvaa journalismia. Tuloksia kerrotaan monen lehden sivuilla, vaikuttajia ja pelaajia haastatellaan jne. mutta tuo on tuollaista pintapuolista uutisointia vain. Jatkoaika foorumeineen lienee ehkä jonkin sortin poikkeus tässä suhteessa ja tulevaisuus näyttää miten jatkoaika kehittyy tässä suhteessa (hyvälle ainakin vaikuttaa). Täällä saa minunlaiset amatöörit lausua mielipiteensä, mutta myös syvällisempää tekstiä näkee ajoittain joko etusivulla tai foorumilla.

 

[Kolmas Johannes]

Mielestäni kisojen neljä suurinta ennakkosuosikkia ovat nyt neljän parhaan joukossa. Suomellakin OLISI voinut olla asiaa tuohon joukkoon, mutta jotain käsittämätöntä eilisiltana tapahtui. Ei 5-1-johtoa saa hukata tällä tasolla. Minun on silti todella vaikea löytää tähän syyllisiä - ja kyse ei ole siitä, että haluaisin todellisia syitä peitellä. Yksinkertaisinta on vain sanoa, että Suomi mokasi pelin joukkueena, sillä ketään yksittäistä joukkueen osaa ei voida nostaa jalustalle häpeämään. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että maalivahti olisi pitänyt vaihtaa aiemmin tai aikalisä ottaa Ruotsin kolmannen maalin jälkeen. Jälkiviisaus on kuitenkin aina turhaa. Taktisia valintoja voi tehdä monella tavalla, ja Aravirta ratkaisi asian omalla tavallaan. Aina ei voi onnistua. (Aralta on nähty parempiakin suorituksia, kieltämättä.)

NHL-pelaajien määrä tai heidän NHL:ssä tekemänsä maalit eivät ainakaan yksin ratkaise näitä otteluita. Joukkueen pitää myös hitsautua yhteen oikealla tavalla. Lisäksi pitäisi olla onneakin. Tässä eivät olleet todellakaan läheskään kaikki joukkueen menestykseen vaikuttavat seikat. "Se on pienestä kii", sanoisi Samuli Edelmann tähän.

 

[Johannes]

Viestin lähetti Kolmas Johannes
Mielestäni kisojen neljä suurinta ennakkosuosikkia ovat nyt neljän parhaan joukossa. Suomellakin OLISI voinut olla asiaa tuohon joukkoon, mutta jotain käsittämätöntä eilisiltana tapahtui. Ei 5-1-johtoa saa hukata tällä tasolla.

Näin se homma etenee. 4 parasta joukkuetta pääsi välieriin, ei siinä mitään.

Me tosiaan johdettiin eilistä peliä 5-1 ja olisi voitu tiputtaa yksi kisojen neljästä parhaasta joukkueesta pois välieristä. Slovakiaa vastaan olisi toki tullut noutaja, mutta sijat 3-4 olisi ollut ihan hieno saavutus tälle Suomen joukkueelle.

Vieläkin on vaikea hyväksyä sitä mitä piti eilen todistaa Areenalla. 5-1 johto ja tappio. Tällaista ei vaan voi tapahtua v. 2003, kun kaikki pelaajat ja valmentajat ovat ammattimiehiä vai....

 

[TheAnimal]

Viestin lähetti Kolmas Johannes
Yksinkertaisinta on vain sanoa, että Suomi mokasi pelin joukkueena, sillä ketään yksittäistä joukkueen osaa ei voida nostaa jalustalle häpeämään.

Näinhän se on. Eikä sieltä mitään yksittäistä asiaa edes pysty nostamaan esiin, koska monitahoisesta tilanteesta oli kysymys. Tehtiin virheitä ja vastustaja pelasi alun fiaskon jälkeen erittäin sisuuntuneena, maalit toivat hurmosta vastustajalle ja paniikkia Suomelle.

Tuli mieleen HIFK:n peli viime syksynä, kun Tappara meni kuuden maalin johtoon ja alle puolet peliä oli jäljellä. Ottelu päättyi lopulta 7-7.

"Jälkiviisaus on kuitenkin aina turhaa."

Täydellisen turhaa ja hyödytöntä. Etenkin siksi, ettei ole mitään takeita siitä, että jälkiviisastelun tuloksena syntyneet ratkaisut olisivat lopputulosta mihinkään suuntaan muuttaneet. Aina voi kuvitella, että jos olisi tehty noin tai näin, niin lopputulos olisi ollut parempi, mutta se on kuvittelua.

"NHL-pelaajien määrä tai heidän NHL:ssä tekemänsä maalit eivät ainakaan yksin ratkaise näitä otteluita."

Määrällisesti Suomi pärjää vertailussa, mutta ei laadullisesti terävimmän kärjen osalta etenkään hyökkäyspäässä ja sitä juuri halusin painottaa. Jollain tapaa surullistakin on se, että Suomi oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta parhaalla mahdollisella kokoonpanolla mukana, kun taas mitalipeleihin menneiltä joukkueilta puuttui iso liuta todellisia huippupelaajia. Tämä on osoitus siitä, että silloin kun huippupelaajat ovat mukana arvokisoissa, niin Suomen täytyy ylittää joukkueena itsensä menestyäkseen. Yksilöiden välisessä vertailussa Suomi on valitettavasti huippujen osalta eri kategoriassa mitalipeleissä pelaavien maiden kanssa.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti cobol
NHL:ssä pysyäkseni, jääkiekko ei ole pelkkää matematiikkaa. Jos pelaajien tekemät runkosarjan maalit olisivat voiton tae playoffeissa, tuskinpa Anaheim** olisi lyönyt Detroitia ja Dallasia tai Minnesota Colorodoa. Rahakaan ei ratkaise kaikkea: Anaheim on todellinen halpisjoukkue vaikkapa Dallasiin ja Detroitiin verrattuna. Anaheimin playoff-voitoissa kyse on lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: halusta ja kyvystä voittaa. Pelataan sillä taktiikalla, joka materiaalille sopii.

Ei ole matematiikkaa ei. Anaheim on hyvä esimerkki siitä, kuinka palaset loksahtavat paikalleen juuri oikeaan aikaan. Tästä loksahtamisesta seuraa häviämään tottuneelle joukkueelle hurmostila, joka on nyt vienyt Anaheimin jo oman konferenssinsa finaaliin. Tosiasia on kuitenkin se, että taidollisesti olemme ns. huippumaita selvästi perässä, kuten on Anaheim NHL:n runkosarjan kärkiporukoita. Jotta menestystä tulisi, pitää kaiken loksahtaa kohdalleen, ja tällainen on melko harvinaista. Varsinkin jos suunta on samanlainen, eli muutkin maat saavat jatkossa huomattavan osan NHL-pelaajistaan liikenteeseen, jää meille edelleenkin vain yllättäjän osa kullasta taisteltaessa. Mitä tulee tuohon tuohon pelaajien tehopisteiden vertailuun, niin esim. Kanada olisi varmastikin saanut vielä kovemmilla tehopisteillä varustetut hyökkäysvitjat mukaan, mutta viisaana miehenä Murray otti mukaan esim. Draperin ja Maltbyn. Kanadan joukkue on koottu valikoiden, Suomi otti NHL:stä lähes kaikki pelaajat, jotka olivat halukkaita.

Hieman kommentteja eri maista, jotka ovat mukana selvästi Suomea nimekkäämmällä miehistöllä.

Kanada - Hyvin roolitettu(esim. Draper ja Maltby), tosin hyvälle yv-pakille olisi käyttöä. Heatley on mielestäni näiden kisojen kakkostähti Fopan perässä. Selkeä suosikkini mestariksi.

Ruotsi - Materiaaliltaan eri kaliiperia kuin Suomi. Supertähtiä riittää muutamaan kenttään. Maalivahdit vielä hieman kysymysmerkkejä, mutta eilisen voiton jälkeen näyttää valoisalta.

Tsekki - Materiaali leveämpi kuin Suomella, mutta ei mukana tosiaankaan millään hirmuryhmällä. Mukana myös muutama todellinen ratkaisija kuten Straka ja Hejduk. Joukkue kokenut, ja osaa voittaa MM-kisoissa.

Slovakia: Hyökkäysosasto todella kova. Esitykset saattavat heitellä liikaa hyvän ja huonon päivän välillä. Epävarmoina tekijöinä puolustus ja todella suuressa roolissa oleva Lasak, joka ei ole vielä vakuuttanut.

 

[Cobol]

Viestin lähetti TheAnimal
Määrällisesti Suomi pärjää vertailussa, mutta ei laadullisesti terävimmän kärjen osalta etenkään hyökkäyspäässä ja sitä juuri halusin painottaa.

Olen pitkälti samaa mieltä tästä asiasta - aivan kuten ennen matsia kirjoitinkin tuohon Forsberg & Sundin vs. Koivu & Selänne -ketjuun. Ainoastaan se jäi ja jää itseäni kaivelemaan, että syiden hakeminen 5-1 johdon muuttumisesta 5-6 tappioon on Suomessa ja suomalaisessa mediassa näin lammasmaista.

Jos Ruotsi olisi MM-kotikisoissaan tai vaikkapa Kanada ex Canada Cupissa ensin johtanut 5-1 ja hävinnyt sitten Suomelle maalein 5-6, ohjelma- ja palstatilaa ei olisi säästelty kun olisi etsitty syitä moiseen romahdukseen. Asioista olisi puhuttu niiden oikeilla nimillä ja varmasti ylikin ammuttu, mutta tällaista nykyisen maajoukkueen ja maajoukkuekoutsin tekoymmärrystä (IS, HS) tai varsinkaan tulevan maajoukkuekoutsin täydellistä ennakkotelomista (IL/Jari Porttila) tuskin olisi jääkiekon ja demokratian sivistysmaissa tapahtunut.

Suomi muistuttaakin urheilumedian tasossa enemmän ex-Romaniaa tai ex-Bulgariaa siinä suhteessa, että täällä on kulloisenakin aikana yksi totuus, josta ei saa poiketa.

 

[JHag]

Tottahan se on, että Suomen jääkiekko elää murrosvaihetta ja vertailu neljään parhaaseen paljastaa Suomen puutteet laatutasossa. Siltikin Suomi HIFKin tyyliin teki riittävästi maaleja näissä kisoissa. Jengi kaatui materiaalin lisäksi mv-peliin ja viisikkopuolustamiseen höystettynä selkeillä pakkien törttöilyillä. Aivan kuten eräs nelikirjaiminen joukkue SM-liigasta. Tähän haahuiluun liittyy käsittämättömän kova suoritustason vaihtelu. Kaiken lisäksi Suomen starat ovat vanhoja ja uusia nuoria prospekteja on yhden käden sormilla laskettava määrä; T.Ruutu, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen, Mikko Koivu.

Talvella kun käytiin keskustelua kahva...siis SM-liigan tuomarilinjasta, vallitsevasta pelityylistä ja tähän(kin) liittyen oikeasta ulkomaalaisten määrästä, esitin näkemyksen, jonka mukaan se, että suomipoika pääsee SM-liigassa tahkoamaan kiintiöpaikalla kotimaisena pelaajana, ei ole suora tie vastuullisiin hommiin NHL:ssä. Niinpä en rajoittaisi ulkomaisten määrää mitenkään, ulkomaisten laatuun toki kiinnittäisin huomiota. Väitän, että pelaaminen jonkun Calounin tai Zidlickyn tasoisen pelaajan kanssa, kenties samassa kentällisessäkin, opettaa kiekosta paljon enemmän kuin seisominen suolapatsaana siniviivalla kahva ojossa vastustajaa odottamassa. Tai polkeminen ajokoirana kieli ulkona päättömästi ympäri kaukaloa kouhottaen. Suomi saisi enemmän uusia vastuunkantajia NHL:ään, mikäli SM-liigan pelityyli ja -taso nousisivat. Yksi keino tähän on kannustaa seuroja hankkimaan lisää ulkomaisia taitureita ja unohtaa se kuoromääkiminen, jonka mukaan "se on peliajasta pois omilta nuorilta pelaajilta". Mitä sitten? Nyt kun omat nuoret pelaajat ovat saaneet paljon aikaa ja on väläytelty jopa kolmeen ulkomaiseen menemistä, on suomalaisen junnukiekon taso mennyt kuitenkin alaspäin. Tähtiä ei synny. Duunareita riittää. Minä panostaisin enemmän laatuun kuin määrään kotimaisissakin nuorissa pelajissa. Parhaat kotimaisista pääsköön tasokkaseen, jopa ulkomaisten tähdittämään SM-liigaan kokemusta keräämään. Huonoimmat voivat seisoskella keskialueella jossain Keski- tai Etelä-Euroopassa minun puolestani. Kenenkäs sentterin ketjusta se Selännekin lähti NHL:ään, tä? Soisin, että Suomen kiekko todellakin menisi Slovakian suuntaan. Laatua määrän sijaan.

Yhden nimen haluaisin nostaa ihan avoimen keskustelun alle maajoukkueen dyykkaukseen liittyen. Nimittäin Jari Kaarelan. Onko hänen henkilöllään tekemistä sen kanssa, että maajoukkueen veskarit rypevät järjestään? Onko hänen henkilöllään tekemistä sen kanssa, että HIFK hukkasi Lundellin, Bäckströmin ja pari muutakin lupausta? Onko hänen henkilöllään tekemistä sen kanssa, että HPK:n mv-peli oli odotetusti hämeenlinnalaisten kompastuskivi playoffeissa? Minä en syyllistä, minä vain kysyn.

Eilisestä katastrofista on ihan turha etsiä yksittäisiä syntipukkeja. Enemmän toivoisin sitä, että joku muukin noteeraisi Ruotsin suorituksen. Joukkue oli eilen huikea ajaessaan ahneesti ja suoraviivaisesti sisään Suomen alueelle. Ottelu ei ollut pelkkää Suomen mummoilua, myös Ruotsi oli jäällä.

 

[ahal]

Viestin lähetti sopuli
Ei ole matematiikkaa ei. Anaheim on hyvä esimerkki siitä, kuinka palaset loksahtavat paikalleen juuri oikeaan aikaan. Tästä loksahtamisesta seuraa häviämään tottuneelle joukkueelle hurmostila, joka on nyt vienyt Anaheimin jo oman konferenssinsa finaaliin. Tosiasia on kuitenkin se, että taidollisesti olemme ns. huippumaita selvästi perässä, kuten on Anaheim NHL:n runkosarjan kärkiporukoita. Jotta menestystä tulisi, pitää kaiken loksahtaa kohdalleen, ja tällainen on melko harvinaista. Varsinkin jos suunta on samanlainen, eli muutkin maat saavat jatkossa huomattavan osan NHL-pelaajistaan liikenteeseen, jää meille edelleenkin vain yllättäjän osa kullasta taisteltaessa.

Toivotaan Anaheimille parasta, todella sydämestä. Mutta samalla säälinpoikanen Teemun suuntaan, että pitikin vaihtaa... Jos jatkossakin mitataan menestystä NHL-mittarilla, Suomi tulee olemaan aina haastaja, ei koskaan todellinen ennakkosuosikki. Jos on kerran voittanut MM:n, ei se tee automaattisesti suosikkia. Ruotsi on ollut 13 vuoden aikana 11 kertaa mitaleilla, usein voittanut, Tsekki 9 kertaa ja esim. Venäjä (N:liitto) vain 4 kertaa. Suomella mitaleja on 7. Ei huonosti lainkaan. Minusta realismia ja hyvää menestystä on, jos pääsemme ottelemaan mitaleista. Nytkin se oli tosi lähellä, paljon lähempänä kuin kahdella suurvallalla Venäjällä ja USA:lla. Nyt voimme taas huoletta metsästää mitaleita, kun kotikisoja ei ole tiedossa. Välimatka suodattaa tehokkaasti hälyä ja paineita, jotka ovat pääasiassa median luomia.

Täysosuma eli kulta vaatii aina täydellistä onnistumista. Ainakin pieneltä maalta kuten Suomelta. Siihen ei tarvita välttämättä nhl-apuja, henki voi voittaa materian (vrt. Tanska, Saksa, Latvia). Mielestäni parhaan tuloksen saavuttaa, kun hitsaa joukkueen ajoissa (ainakin 2-3 viikkoa ennen kisoja) yhtenäiseksi, eikä roikota osaa pelaajista hätävarana, kuten nyt tapahtui (josko se Jere / Sami tulisi...). Ja jos kisat pelataan Euroopassa, isossa kaukalossa pelaavilla tulisi olla "kotietu". Mukaan vain todelliset nhl-avut ja huippumiehet. Veskarit ottaisin aina tältä puolen rapakkoa (kun täällä pelataan), luukun avaaminen nhl:ssä ei hirveästi kehitä. Paitsi tilipussia.

On paljon puhuttu, että SM-liiga on Euroopan kovatasoisin. Se ei monen todistajan mukaan pidä paikkaansa. Venäjällä on nyk. kova sarja (ehkä kovin), samoin Ruotsissa ja Tsekissä. Muut tulevat matkan päässä. SM-liiga tuottaa ainakin eurooppalaisille kentille hyviä pelureita ja joukkueita, jokusen ehkä nhl:äänkin. Hyvällä liikkeellä, viisikkopelillä ja taistelulla tällainen "liigamaajoukkuekin" voi menestyä kullan arvoisesti. Mutta etukäteen sitä ei voi kukaan tietää. Eli yllättäjän osa on varattu jatkossakin Suomelle.

 

[Cobol]

Joku sentään uskaltaa

Toivoisin, että mahdollisimman moni suomalainen jääkiekosta kiinnostunut tutustuisi YLE:n tekstiv:n sivuihin 659 (arvosanat valmennusjohdolle) sekä sivuihin 660-662 (arvosanat pelaajille). On mielenkiintoista, että valtiojohtoinen Yleisradio uskaltaa kirjoittaa asioista kuten asiat suunnilleen ovatkin. Kaikki mediat eivät siis olekaan lampaita -;)

 

[Senior]

Viestin lähetti JHag

Eilisestä katastrofista on ihan turha etsiä yksittäisiä syntipukkeja. Enemmän toivoisin sitä, että joku muukin noteeraisi Ruotsin suorituksen. Joukkue oli eilen huikea ajaessaan ahneesti ja suoraviivaisesti sisään Suomen alueelle. Ottelu ei ollut pelkkää Suomen mummoilua, myös Ruotsi oli jäällä.

Näin. Sen sijaan, että olisi rakentavaa teilata yksin Ara tai joku/jotkut pelaajat, suitsuttaa jo valmiiksi Summasta tai todeta luokkaa: jos sejase olisi ollut siinäjasiinä ketjussa..., kysymys rämpimiselle on helvetin paljon laajempi. Monien osioiden ja nähdyn kehityksen (tai sen puutteen/yksisilmäisyyden) summa. Puhutaan pitkästä linjasta ja 'poliittisista' asioista.

Menisin asiassa niinkin syvälle, kuin suomalaisten mahdollisuudet/edellytykset pärjätä joukkueurheilussa. Me perinteisesti olemme olleet kansa, josta aika ajoin nousee esiin yksiä yksittäisiä juhamietoja, tommimäkisiä, lassevireneitä. En tohdi rasittaa lukijoita sivukaupalla omilla teorioillani, mutta minusta meillä on vielä maileja siihen kypsyyteen ja kokemukseen as a country joukkuelajeissa, että tiukat turnaukset voitetaan selkärangalla, kokemuksella ja 'kulttuurilla'. Siten, että ei tarvitse aina katsella matseja perse penkistä irti, kun ei tiedä, mitä kohta tulla saattaa. Oltaisiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja luotetaan itseemme ryhmänä ilman turhaa jorinaa näennäisestä 'ryhmän hyvästä hengestä'. Puhun Ammattitaidosta /-ylpeydestä.

Vähän saman sukuisia asioita kuin teinin kasvu- ja itsenäisyyskivut. Aika opettaa ja tietyt jutskat on opittava kantapää kautta ja virheistä oppimalla. Itku tulee usein, mutta jälkikäteen niistä jää muistoja, joihin osaa suhtautua oikein, jos on osannut ottaa opikseen.

Ei ole yksi tai kaksi asiaa, joista voi havainnoida ruotsalaisten tulleen puusta alas paljon ennen meitä. Kiekkoakin osasivat pelata perkeleet jo paljon ennen meitä. Lukeneempiakin ovat ja saakeli 'sivistyneitä'. Meiltäpäin on totuttu katsomaan sinne ylöspäin ja kun joskus on päästy niitä löylyttämään, on nautittu tilanteesta wäinämöis-skotsat ja Suomen-liput heiluen, jurripäissään tietty.

Suomessa tehdään paljon arvokasta työtä jääkiekon nostamiseksi maailman huipulle. Maileja on vielä paljon, mutta uskon järjestelmän olevan oikeilla jäljillä. Kaikki lähtee investoineista nuoriin ja tarvittavat rahat on olemassa ja lisää hankitaan koko ajan. Riittävä tietotaito on kehittymässä kovaa vauhtia. Enää puuttuu se, että toimitaan isojen maan ehdoilla ja tavoilla, mitä tulee esim kansalliseen sarjaan ja siihen liittyvään noudatettavaan pelityyliin.

SM-liigassa viime vuosina noudatettu kehittämisen linja ei välttämättä tunnu siltä oikealta. Nykysysteemi ei juuri tuota / suosi uusia Persoonia. Menestyäksemme kunnolla, tarvitaan luovuutta, avarakatseisuutta ja särmää. Ei tämä laji mene eteenpäin möttösillä ja töppösillä. Tarvitaan ruutuja, heleniuksia, tikkasia ja selänteitä. Lupa olla oma itsensä ja lupa / kehoitus käyttää omia vahvuuksia ja persoonallisuutta.

Nuori polvi on kohta kaikki toistensa klooneja. Kohta ruutuihin törmää 'kerran elämässä'. Paskatyyli vie kaiken massaksi ja Persoonallisuudet karsiutuu pois. Kaikki lasketaan varman päälle ja syöty ravintokin mitataan vaaoilla ja annettavat lausunnot luetaan valmiista käsikirjoista.

Toivottavasti maan kiekkovaikuttajat ottavat opikseen tästäkin flopista. Ihan sama, valmentaako siellä ara tai mara, rami tai tami, jos puuhastelu on munatonta mukatekemistä. Sinne pitää saada Särmää, Tahtoa ja Munaa. Muistelkaa vaikka nähtyä ''''maalineduspelaamista'''''. Katsokaa tilastoja / karttoja.

Toivottavasti sitä itteänsä tuo edes vähän seuraava päävalmentaja. Selät koukkuun ja Sarvet esiin, saatana! Helvettiin mukalausunnot ja etiketti, edes vähäksi aikaa. Tää on taas niin tätä.

 

[psychodad]

Viestin lähetti Senior
Ei ole yksi tai kaksi asiaa, joista voi havainnoida ruotsalaisten tulleen puusta alas paljon ennen meitä. Kiekkoakin osasivat pelata perkeleet jo paljon ennen meitä. Lukeneempiakin ovat ja saakeli 'sivistyneitä'. Meiltäpäin on totuttu katsomaan sinne ylöspäin ja kun joskus on päästy niitä löylyttämään, on nautittu tilanteesta wäinämöis-skotsat ja Suomen-liput heiluen, jurripäissään tietty.

Minä taas näkisin että suomalaisen itsetunto on vieläkin heikko, ja se näkyy sinunkin kirjoituksestasi. Sinähän katsot selvästi ylöspäin länsinaapuria.

Suomella on kansana vielä paljon opittavaa. Kuinka moneen kertaan sain tälläkin palstalla lukea ennen peliä (ja kisoja) että suomella ei ole MITÄÄN mahdollisuuksia sitä ja sitä vastaan. Vielä 5-1 tilanteessa yleinen meininki tuntui olevan "ryssii ne sen saatana kuitenkin", lähes joka puolella. Jos tuo on meidän kansalaisten mielipide, eiköhän se silloin ole myös joukkueen mielipide...ihmisiä hekin, ja vielä suomalaisia. Samassa kulttuurissa kasvaneet jossa mekin.

 

[Senior]

Viestin lähetti psychodad
Minä taas näkisin että suomalaisen itsetunto on vieläkin heikko, ja se näkyy sinunkin kirjoituksestasi. Sinähän katsot selvästi ylöspäin länsinaapuria.

En kyllä pyrkinyt purkamaan lainkaan omia tuntojani vaan yleistämään omia ajatuksiani siitä, joita LUULEN meissä kansana elävän. Pointtisi ymmärsin kyllä muutoin.

Mun mailit on jo kohta niin tapissaan, että luulen osaavani suhtautua tähänkin tilanteeseen ja naapureihin ylipäätään. Uskon katsovani naapureita vasemmalle ja toisia oikealle, en niinään ylös- tai alaspäin jos sillä nyt on itse ajatuksen kanssa mitään tekemistä.

 

[Johannes]

Kansallinen itsetunto ja lätkä ...

Ei me kyllä Areenassa uskottu enää tappioon, kun Suomi meni 5-1 johtoon. Siellä heitettiin melkein kärrynpyöriä voiton kunniaksi sen maalin jälkeen. Meni sitten 3 minuuttia ja peli olikin enää 5-3 ja päätä alkoi pakottaa. Sama tilanne näytti olevan joukkueellakin. Teemu pääsi vielä tässä kohtaa yksin läpi, mutta kohtuutonta on häntä paikan tuhlaamisesta syyttää, kun 3 maalia oli kuitenkin saldona.

Muistaako kukaan vielä Kanada cup-pelejä vuodelta 1987. Kanada ja Neuvostoliitto pelasivat 3 finaalipeliä ja kaikki pelit päättyivät 6-5.

Minusta tämä Suomi-Ruotsi oli vähän samanlainen peli kuin ne Kanada-cup finaalit silloin 16v sitten, kauhea tunnetaso ja energialataus kentällä aikaansaa puolustuspään virheitä. Verkot heiluvat molemmissa päissä. Historiaa tehdään, toinen häviää. Nyt se oli Suomi.

Pidetään päät pystyssä. Meidän joukkue sai lopulta sen minkä ansaitsi eli viidennen sijan. Kisoissa on selkeästi 4 meitä parempaa joukkuetta. Tapa millä hävittiin eilen oli tietysti kohtuuton, mutta...

 

[Raid]

Realismia tämäkin

Uskallan väittää että Suomi pelasi eilen 27 min. kisojen parasta kiekkoa. Ruotsia vietiin kuin kuoriämpäriä sanoisin. Sillä asenteella Suomi pystyy taistelemaan tasapäisesti ihan ketä vastaan vaan. Eilen vaan Suomi romahti henkisesti kun Ruotsi tuli kahden maalin päähän. Syytä siihen en osaa sanoa, olsiko se sitä huonoa itsetuntoa?

 

[TheAnimal]

Viestin lähetti JHag
Yhden nimen haluaisin nostaa ihan avoimen keskustelun alle maajoukkueen dyykkaukseen liittyen. Nimittäin Jari Kaarelan. Onko hänen henkilöllään tekemistä sen kanssa, että maajoukkueen veskarit rypevät järjestään?

Mielenkiintoinen tuo veskaritilanne tuntuu tosiaan olevan. Jamo Myllyksen jälkeen ei ole ollut sellaista veskaria, joka olisi kyennyt kantamaan muuta joukkuetta heikkonakin hetkenä. On ollut tähtilentoja, jotka ovat silloin tällöin kyenneet loistamaan, mutta ei sellaista muuria kuten Myllys aikoinaan parhaimmillaan maajoukkueessa oli. Ehkä jatkuvat vaihdokset maalinsuulla ovat aiheuttaneet sen, että Suomelle ei ole kehittynyt sellaista todellista ykkösveskaria, joka olisi kuin kotonaan maajoukkueessa ja johon joukkue myös luottaisi täydellisesti. Hyviä veskareitahan Suomella toki riittää, joten toivottavasti tulevaisuudessa homma on paremmalla mallilla. Kyvyistä se ei ole kiinni, mutta joku siinä vain on klikannut.

Kaakun urahan on nyt förbi tuolla, joten se asia on ainakin selvä. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että päävalmentajan pitäisi olla se henkilö, joka apulaisensa valitsee. Onneksi Rami sai Westerlundin mukaan ja sehän oli oikeastaan elinehtokin sopimukselle. Ihmettelen suuresti, että miksi ja millä näytöillä korvanapin kanssa jatkuvasti aitiossa leikkivä Kurri jatkaa maajoukkueessa? Mikä on ollut lopputulos sen jälkeen, kun Aran oma tiimi laitettiin uusiksi ja johtoportaan valitsemat henkilöt tulivat maajoukkueen apuvalmentajiksi? Ei kovi hyvä. Todetaan nyt varmuuden vuoksi, että nostan tämän asian esiin vain tulevaisuuden vuoksi. Kummolat ja muut touhottajat ovat aivan vääriä ihmisiä valitsemaan tiimiä päävalmentajan ympärille. Lähtökohta pitäisi olla, että vain ja ainoastaan päävalmentaja valitsee avustajansa. Vain siten kyettäisiin takaamaan se, että siellä on juuri ne henkilöt, jotka päävalmentaja sinne haluaakin. Päävalmentajan posti on niin kova paikka, että hän tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja avun ympäriltään olevilta ihmisiltä. Kriittisillä hetkillä täytyy olla saumaton tiimi, joka kykenee nopeasti reagoimaan asioihin. Saumatonta tiimiä ei varmasti tule, jos päävalmentajan avuksi tulee sellaiset miehet joita päävalmentaja ei itse ole halunnut.

Mitä joidenkin kirjoittajien esille nostamiin seurajoukkueisiin tulee, niin kyse on aivan eri asioista keskusteltaessa seurajoukkueista ja maajoukkueista. Seurajoukkueilla on vuosikausia aikaa rakentaa pitkäjänteisesti asioita ja pienilläkin resursseilla kyetään nousemaan välillä isojen joukkoon tekemällä armottomasti töitä, etenkin mikäli isommat seurat jostain syystä alisuorittavat. Maajoukkueella ei ole mahdollisuuksia lähteä pelaajia kehittämään, vaan kyse on hienosäädöstä, peluuttamisesta ja lähinnä valmiiden pelaajien hyödyntämisestä. Lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat aivan eri tasolla seura- ja maajoukkueessa.

 

[Ole Fart]

Tässä ketjussa on esitetty kerrassaan maailmojasyleileviä analyysejä ja matemaattisia malleja siitä, kuinka Suomen kehnot urheiluperinteet, väärä pelaajien kehitysmallit ja niukat resurssit väistämättä tuomitsevat Suomen altavastaajaksi todellisia huippumaita vastaan.

Voihan se noinkin olla ja ainakin minun mielestäni Ruotsi oli ennakkosuosikki eilisessä ottelussa, ei siinä mitään. Suomi on siis oikealla paikallaan.

Mutta ei sen noin pitänyt käydä! Teemu Selänne ja Tommy Salo antoivat Suomelle todellisen mahdollisuuden joka tumpeloitiin mestarillisesti. Sitä ei selitä materiaaliero tai urheiluperinteet.

Ja sanoivatpa Aravirran jalot puolustajat mitä tahansa siitä ettei ole syytä hakea yksittäisiä syntipukkeja niin se vaan on niin, että valmentajan piikkiin tällainen homma menee. On turha tuoda rinnalle jotain IFK-Tappara ottelua, suomalaiset eilen olivat kokeneita ja rutinoituja pelaajia joilla taso ei heittele kun junnuilla.

Tokihan koko homma kääntyi äkkiä ja yllätti kaikki, mutta juuri siinä tilanteessa valmentaja punnitaan. Aravirralla ei ollut varastossa mitään, ei yhtään mitään.

Mitä olisi voinut olla? Ei voinut ottelun aikana välttää muistikuvaa Kanada-Ruotsi ottelusta, jossa Kris Draper mestarillisesti turhautti Forsbergin. En tiedä keksikö itse vai ohjeistiko valmentaja, mutta miksei Suomella eilen ollut mitään vastaavaa? Sundin kävi pitkään kuumana kuin hellankoukku, ei olisi vaatinut kummoista ärsytystä kun olisi miestä viety.

Mutta Aravirta on herrasmies joka valitsee joukkueeseensa sympaattisia, nöyriä ja kilttejä pelaajia. Likaiset tai edes vähän nuhruiset temput eivät sovi Aravirran imagoon, pitää hävitä kunnialla. Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä... siis nuoret jalot sankarit kaatuu puhtain otsin samaan aikaan kun arpiset veteraanit hortoilee puun takana ja käy välillä iskemässä vihollista selkään.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Senior


Toivottavasti maan kiekkovaikuttajat ottavat opikseen tästäkin flopista. Ihan sama, valmentaako siellä ara tai mara, rami tai tami, jos puuhastelu on munatonta mukatekemistä. Sinne pitää saada Särmää, Tahtoa ja Munaa. Muistelkaa vaikka nähtyä ''''maalineduspelaamista'''''. Katsokaa tilastoja / karttoja.

Toivottavasti sitä itteänsä tuo edes vähän seuraava päävalmentaja. Selät koukkuun ja Sarvet esiin, saatana! Helvettiin mukalausunnot ja etiketti, edes vähäksi aikaa. Tää on taas niin tätä.

Tätä sopii totisesti toivoa. Olen monen monta kertaa vaatinut - ehkä sana on hivenen liian "raju" tässä kohdin mutta käytän nyt sitä - kaukaloon kuin myös valmennukseen persoonia. Loppujen lopuksi, vaikka kyseessä on joukkueurheilu pärjätäkseen joukkueessa on oltava niitä sytyttäviä persoonia. Suomella oli ehkäpä muutamia sellaisia mutta ei siinä mitassa kuin pahimmilla kilpakumppaneilla.

En nyt kuitenkaan ryhdy ruotimaan sen tarkemmin menneitä kisoja koskapa seurasin niitä vain ja ainoastaan "toisella silmällä". Sen sijaan näen tässä tappiossa jotain hyvääkin. Nimittäin, ehkäpä tämän myötä lätkä palaa tavallaan juurilleen, jolloin liiaksi yhteistyökumppaneita sun muita tekijöitä kosiskeleva toiminta tapa painuu taka-alalle ja lajia aletaan jatkossa kehittämään sen ehdoilla, syyllistymättä kuitenkaan selkeisiin ylilyönteihin voiton (pelillisen) tavoittelussa.

Jotenkin minusta tuntuu, että osaltaan tämä jääkiekkoa moralisoiva keskustelu on aiheuttanut sen ettei valmennustiimi ollut valmis turvautumaan kaikkiin mahdollisiin keinoihin. Painotan, en nyt kuitenkaan tarkoita mitään yltiöväkivaltaisia keinoja vaan aivan normaaleja keinoja joita peleissä voiton tavoitteluun käytetään mutta jotka näyttävät juuri nyt, näinä aikoina, joutuneen tapetille ja joita lajikulttuuria ymmärtämättömän ihmiset pitävät väkivaltaisina ja moraalittomina.

Heja Sverige!

vlad#16.

 

[Cobol]

Aran tripla

Viestin lähetti Ole Fart
Mutta Aravirta on herrasmies joka valitsee joukkueeseensa sympaattisia, nöyriä ja kilttejä pelaajia. Likaiset tai edes vähän nuhruiset temput eivät sovi Aravirran imagoon, pitää hävitä kunnialla.

MM-kisat 2001

Suomi johtaa ratkaisevassa ottelussa (finaali) kolmanessa erässä kahdella maalilla. Lopputulos: Suomi häviää ottelun.

MM-kisat 2002

Suomi johtaa ratkaisevassa ottelussa (pronssiottelu) taas kahdella maalilla. Lopputulos: Suomi häviää ottelun.

MM-kisat 2003

Suomi johtaa ratkaisevassa ottelussa (puolivälierä) neljällä maalilla. Lopputulos: Suomi häviää ottelun.


Tuossa vain pari esimerkkiä Aran ja hänen valmennusryhmänsä tappioista. Kyllähän mä vähitellen jo ymmärrän sen, että HIFK:n tuleva valmentaja on pyhä ikoni ja kaiken asiallisenkin, esimerkiksi peluuttamista koskevan arvostelun yläpuolella.

Mutta kun tietää, että Helenius olisi siivonnut maalinedustan ja luonut muutamalla kunnon pusulla virtaa koko Suomen joukkueeseen, niin kyllähän hänen penkillä istuttaminen vituttaa edelleenkin. Jääkiekko-ottelun voittaminen on jopa joskus näin yksinkertaista. Ainakin tuolla NHL:n puolella.

 

[Henkka]

Viestin lähetti Ole Fart

Mitä olisi voinut olla? Ei voinut ottelun aikana välttää muistikuvaa Kanada-Ruotsi ottelusta, jossa Kris Draper mestarillisesti turhautti Forsbergin. En tiedä keksikö itse vai ohjeistiko valmentaja, mutta miksei Suomella eilen ollut mitään vastaavaa? Sundin kävi pitkään kuumana kuin hellankoukku, ei olisi vaatinut kummoista ärsytystä kun olisi miestä viety.

Mitäpä se Ara olisi voinut tehdä kun päätti jättää Suomen "Kris Draperin" kisakommentaattoriksi. Ville Nieminen olisi ehdottomasti pitänyt olla joukkueessa, kun Jarkko Ruutua ei ollut mahdollista saada mukaan.

 

[Kotkafani]

Täytyy ottaa hieman osaa tähän ketjuun:

Kyllähän se on kylmä tosiasia, että Suomi kuuluu seitsemän parhaan joukkoon jääkiekossa - ei siis suinkaan ole paras. Tähän ryppääseen kuuluvat Kanada, USA, Ruotsi, Tsekki, Venäjä ja Slovakia - Suomen lisäksi. Parin viime vuoden aikana mm. Slovakia on mennyt Suomen ohi. Seuraavana paikkaa kärkkyvät takana Saksa, Sveitsi ja Latvia.

Kun kaikki parhaat pelaajat ovat mukana kamppailemassa, Suomen sijoitus on todennäköisimmin 4.-7. Hyvänä päivänä voi mennä paremmin.

Sen jälkeen kun Suomi voitti maailmanmestaruuden, on media ja paljolti ihmiset itsekin alkaneet uskoa, että me olemme parhaita jääkiekossa. Paljon huudetaan sitä, että SM-liiga on maailman toiseksi kovin liiga ja kun isojen kisojen välissä voitetaan merkityksettömiä Euroturnauksia, niin ei ole ihmekään jos Suomi lähtee enakkosuosikkina MM-kisoihin.

Ketjun avannut kirjoitus oli mielestäni aika oikeassa. Ei Suomella ole tällä hetkellä laittaa kentälle niin kovia maailmantähtiä yhtä paljon kuin muilla mailla. Ja Koivu ja Selännekin ovat joka kisoissa aina vuoden vanhempia - toki niin ovat muutkin. Maalivahteina ei ole yhtään todellista NHL-ykkösveskaria ja kun heidänkin peluuttamista arvotaan - ei hyvää seuraa. Pakeista puolet ovat pieniä ja kiekollisia ja loput NHL- keskitason miehiä. Eikö nytkään tosiaankaan kukaan kotimaassa pelannut pakki kelvannut joukkueeseen, jos kerran sarja maailman toiseksi paras on?

Entä maalivahdit sitten? Aina kehutaan miten hyvät maalivahdit meillä on kisoissa, mutta silti on viime vuosina sorruttu maalivahtipeliin tavalla tai toisella. Myllys taisi olla viimeinen tosi ykkösveskari - eikö tähän systeemiin voisi palata. Ei jääkiekko ole mikään sosiaalipeli.

Onhan se aika kamala ja ruma tappio kun 5-1 johdosta mennään häviämään 5-6 - ja vielä Ruotsille. Mutta niin se naapurin joukkue on kaksi kertaa tullut pelin lopussa hetkessä tasoihin ennenkin. Mutta tässä pitää muistaa, että kyllä Suomikin on viime vuosina ollessaan parhaimmillan kurmottanut pahastikin Ruotsia - vuoroin vieraissa käydään.

Ja ei tuo tappio kaikkein kamalin ollut. Olikos se nyt 80-luvulla jossain vaiheessa kun Suomi johti 5-0 Kanadaa vastaan ja kappas vaan, Kanada tuli takaa ja voitti 6-7, valmentaja taisi olla Alpo Suhonen. Siinä pelissä ehti Ari Vuori jopa lisäämään välissä Suomen johtoa Kanadan kavennusten välissä, mutta kylmät kävi. Nyt pitää huomauttaa, että voin muistaa lukemat väärin, ja jos näin on, niin korjatkaa. Ja Kanadan lehdistö sen pelin jälkeen pikkuisen ilkkui...

Jäitä hattuun siis. Ollaan tyytyväisiä aina kun tulee jonkunlainen mitali jääkiekosta, mutta pidetään silti jalat maassa eikä kuunnella kaikken Porttiloiden sun muitten hehkutuksia.

 

[HÄI]

Ihan asiallista keskusteluahan täällä käydään. Olen täällä muutamien kanssa samaa mieltä siitä että Iltapäivälehtien ja muiden "asiantuntijoiden" hehkutus on sumentanut monen Suomalaisen silmät ja aivot. Monet ihan oikeasti luulevat että Suomella on joka vuosi hyvä mahdollisuus maailmanmestaruuteen vaikka totuus on se että Suomi on edelleen hieman jäljessä ihan terävintä kärkeä. Jotta Suomi pystyisi voittamaan maalimanmestaruuden, se vaatii täydellistä onnistumista ja sen lisäksi vielä hiukan onnea. Sanokaa mitä sanotte mutta minä olen sitä mieltä että tappio teki Suomelle hyvää. Jokohan nyt herättäisiin todellisuuteen ja lopetettaisiin se ylimitoitettu hehkutus.

Arajuuresta vielä. En ole koskaan oikeastaan pitänyt miehen tyylistä miellyttää kaikkia, mutta eilen kyllä kävi ensimmäistä kertaa miestä sääliksi. Täälläkin kun lukee joitakin näitä juttuja niin tulee mieleen että Suomen maajoukkueen valmentajanpaikka on verrattavissa Brasilian futismaajoukkuueen vastaavaan. Monet ovat täälläkin julistaneet hänet ainoaksi syylliseksi tappioon. Arajuuri onnistui maajoukkueen vetämisessä kohtuullisesti, mies teki vain sen virheen että oli 2 vuotta liian pitkään peräisimessä. Yleensä valmentajan naama kuluu 4:ssä vuodessa. Aralla tuli neljä kautta täyteen silloin 2001 finaalitappiossa ja nämä kaksi viimeisintä kautta ovatkin olleet sitten mahalaskua.

Itse ihmettelen millä perusteella jotkut täällä pitävät esim. Summasta ja Jortikkaa voittavina valmentajina. Aivan, kotimaisen liigan perusteella josta myös Aran näytöt olivat erinomaiset. Suomella ei todellakaan ole liikaa kansainvälisesti menestyneitä valmentajia.

 

[Senior]

Re: Aran tripla

Viestin lähetti cobol

.... että HIFK:n tuleva valmentaja on pyhä ikoni ja kaiken asiallisenkin, esimerkiksi peluuttamista koskevan arvostelun yläpuolella.

Ääh. 'Yllätys', että otit tämän esiin. Ei liene viimeinen kerta.

Ei liene myöskään kaikkien mielipide, että Ara olisi onnistunut tehtävässään siitäkään huolimatta, että on tulossa IFKn valmentajaksi. Asiat asiana, mutta cobol taitaa myös tietää varsin hyvin, että seura- ja maajoukkuevalmentaminen ovat kaksi kovin eri asiaa. Se, että on pärjännyt ja osaava seuravalmentaja ei taanne sitä, että on automaattisesti hyvä turnaus- ja peluutusvalmentaja. IFK-täkyn heittäminen keskusteluun on oiva mahdollisuus saada tämäkin ketju taas inttämiseksi itse asian vierestä.

Siitäkään ei liene kenellekään epäselvää, etteikö Ara tule saamaan vähintään riittävästi shittiä päälleen IFKssa, mikäli homma tökkii. Saattaa toki saada shitit, toimipa kuinka hyvänsä. Siten en välttämättä näe, että hän olisi tulossa kaiken asiallisenkaan arvostelun yläpuolelle. Meilläpäin ei luultavasti kevennellä arvostelussa, jos aihetta on edes sinne päin.

Jotenkin tuntuu 'edulliselta' sekin, että lähestyy floppia siten, että seuraavina päivinä repii tukkaansa sillä, että miksi sejase istui tai miksi sitäjasitä ei valittu jengiin. Jälkikäteen on toki helppo todeta, että ne olivat virheitä ja olivat osallaan aiheuttamassa nähdyn tuloksen. Nyt on helppo kasata mielessään se mennyt joukkue uudestaan, kun on ehtinyt nähdä tuloksen. 'Oikeassa' elämässä jengiä kasatessa oli se vaikeus, ettei tulos ollut vielä tiedossa. Kyllä kai muutamia mausteita lukuunottamatta jengin runko ol ihan oikea ja odotetunlainen. Yksi Kipru sieltä veke ja Helenius tilalle ei kait olisi kesää tehnyt. Viat oli syvemmällä ja niistä vastuu kuuluu pääosin Aralle, joka sen itsekin ymmärtää. Tälläkin kertaa meille jäi 'tyhjä arpa'.